”Kaupit dominoivat, Kippilä tekee vihdoin läpimurron”

Timo Suonpää teki mittavan pelaajauran muun muassa Viikienkien ja SSV:n riveissä. Kuva: Mikko Hyvärinen

Mittavan pelaajauran mm. SSV:ssä ja Viikinkeissä tehnyt Timo Suonpää kuuluu SB-Pron naisten liigajoukkueen valmennustiimiin. Kuva: Mikko Hyvärinen

Naisten Salibandyliiga alkaa lauantaina täydellä kuuden ottelun kierroksella. Pääkallo.fi otti haastatteluun viime kauden hopeajoukkueen SB-Pron valmentajan Timo Suonpään.

Timo Suopää, voititte viime viikonloppuna Tampereella järjestetyn kovatasoisen IFT-turnauksen. Miten arvioit suoritustanne turnauksessa?
– Ihan ok suoritus. Ruotsin reissun ansioista meillä oli herätyskellot soineet omien pelillisten ongelmien suhteen jo edellisenä viikonloppuna. Siitä oli hieman etua meille. Valitettavasti loukkaantumisten takia emme pystyneet pelaamaan haluamillamme koostumuksilla, mutta sama tilanne oli muillakin joukkueilla.

Mitä muita huomioita teit turnauksessa? Arvioi lyhyesti turnauksessa esiintyneet vastustajat.
– Mukana turnauksessa oli viime kauden kuusi parasta joukkuetta. Aloitetaan Classicista. Tuntui siltä, että he eivät olleet henkisesti ja fyysisesti aivan läsnä turnauksessa. Classic vaikutti jo aloittaneen keskitymisensä Champions Cupiin. Rosterista puuttuu heidän paras pelaajansa Alisa Pöllänen. Kooveesta on pakko mainita Kaupin sisarukset Oona ja Veera. He pelasivat vain viimeisen ottelun, mutta he ovat todella suuressa arvossa joka kerta kun liigajoukkueen mukana pelaavat. Tiikerit on selvästi vahvistunut viime kaudesta, joten avausottelussa meille on tiedossa hikinen iltapuhde. NST:llä on puolestaan ryhmä vaihtunut aika paljonkin, mutta Marianne Hannosen johdolla joukkue on taas kerran paha vastustaja kaikille. Ja OLS:sta sanon sen verran, että oululaiset jatkavat kärkikahinoissa. Karo Kuussaaren jatkamisen merkitystä ei voi olla liikaa korostamatta OLS:n kohdalla.

Miten arvioit naisten Salibandyliigan voimasuhteita? Mitkä joukkueet taistelevat mestaruudesta?
– Kyllähän siellä ne samat tutut suosikit edelleen ovat, eli Classic, Tiikerit, OLS ja SB-Pro. Odotan myös mielenkiinnolla Kooveen ja TPS:n taistelua välieräpaikoista. Molemmilla on nuoret ja taitavat joukkueet, jotka voivat olla keväällä todella yllätysvalmiita.

Pääkallo.fi:n arvion mukaan olette sarjan suurin mestarisuosikki. Miten kommentoit?
– Mielenkiintoinen asetelma ajatellen sitä faktaa, että Classic on vienyt viisi viimeistä mestaruutta nimiinsä. Valmennuksen tavoitteena on saada pelaajat esittämään uransa parasta peliään ensi keväänä. Mikäli se silloin oikeuttaa johonkin palkintoihin, niin hieno homma. Mestaruudet ja mitalit ovat kuitenkin vain seuraus jostain. Itselleni ne ovat täysin toisarvoisia. Oma tavoitteeni on istahtaa kauden viimeisen pelin jälkeen vaihtopenkille ja pystyä hymyilemään ajatellen, että pystyin auttamaan
pelaajia pääsemään tavoitteisiinsa.

Timo Suonpää uskoo nuoren My Kippilän läpimurtoon. Kuva: Mikko Hyvärinen

Millä eväillä SB-Pro tavoittelee mestaruutta? Onko jotain muuttunut viime kaudesta?
– Mitään radikaalia muutosta ei ole Pron suhteen luvassa. Salibandy on edelleen maalintekopeli, ja Pron osalta hyökkäys on edelleen paras puolustus. Luotamme siihen, että olemme treenanneet taas hyvin kesällä, minkä turvin pidämme pelitemmon kovana jokaisessa pelissä ensimmäisestä sekunnista loppusummeriin asti. Pro pelaa suoraviivaista ja tehokasta salibandyä. Kiertelyt ja kaartelut jätämme suosiolla muille. Katsomovalmennus on Mikko Jantusen johdolla aktiivisempaa kuin aiemmin. Tämä toivottavasti kehittää myös penkkivalmennuksen reagointia nopeammaksi itse pelien sisällä.

Vierailitte parisen viikkoa sitten Ruotsissa pelaamassa harjoitusotteluita. Mitä reissusta jäi käteen?
– Ainakin nöyryyttä omaan tekemiseen. Varsinkin Pixbo osoitti, mitä naisten salibandy voi parhaimmillaan olla. Toisaalta koko joukkue näki, ettei se terävinkään huippu ole saavuttamattomissa. Alkavaa sarjaa ajatellen saimme alle muutaman todella kovan pelin, joten olemme varmasti valmiita kun sarja alkaa.

Anna vielä lopuksi Pääkallo.fi:n lukijoille pari tärppiä asioista, joita kannattaa seurata alkavalla liigakaudella.
– Kaupin sisarukset Kooveesta! Mikäli valitsevat salibandyn ykköslajikseen, niin he dominoivat liigaa vuosikausia. Myös My Kippilä tekee lopullisen läpimurtonsa naisten liigassa.

17 comments

  1. Kaupit todellakin ovat omassa joukkueessaan aivan omissa sfääreissään. Mielenkiintoista seurata Kooveen tuloksia sen mukaan ovatko sisarukset olleet pelissä vai ei. Ero tulee olemaan suuri, kuten viime vuonna muutamassa pelissä. Kaupit voivat viedä Kooveen välieriin, ja jopa mitalleille. Muu joukkue liigan alempaa keskikastia. Tällaiset lahjakkuudet ovat hienoa seurattavaa ja tuovat katsojia peleihin.

  2. mitä se sitten taas kertoo naisten liigan tasosta että v.97 syntyneet pystyvät dominoimaan tuolla tavalla?En ole myöskään varma onko Koovee paras kehitysympäristö näille taitaville pelureille.Taitavat pelaajat tarvitsevat ympärilleen muita taitavia pelaajia ja tietysti osaavan valmennuksen (tästä ei minulla tietoa mikä taso Kooveessa tällä hetkellä on) voidakseen kehittyä. Varsinkin kun kyse on näin nuorista lupauksista. Tietysti jalkapallossa on myös naisissa mahdollisuus aidosti tienata jopa elantonsa jos olet tarpeeksi hyvä. Että jos ammattiurheilijan elämästä haaveilee niin salibandy lienee pakko unohtaa.

  3. ulalla, mutta onko mistään nähtävissä naisten liigan ennakkoa/ arviointia?

  4. Naisten liigan taso on mielestäni juuri siellä missä sen pitääkin olla. Se, että meillä on lahjakkaita nuoria, kuten edellä mainitut siskokset tai My tai Emma H., on vain todella hienoa. Se, että jos sarjoissamme pelaa erittäin hyviä pelaajia, ei se laske sarjan tasoa (vaan nostaa sitä).

    Omalta osaltani tämä kertoo myös siitä, että jos nuoremmat pärjäävät ”kovemmissa” sarjoissa, niin jotain on silloin juniorityössä tehty oikein? Ehkäpä pelaajamateriaali on laajempaa? Ehkäpä valmennuksessa on keskitytty oikeisiin asioihin? Ehkäpä laadukkaat pelit ja kasvaneet pelimäärät ovat auttaneet? Voidaanko silloin katsoa, että on menty eteenpäin?

    Omasta mielestäni tämä on vain ja pelkästään hienoa! Toisaalta, KooVee valittiin positiivisimmaksi Tamperelaiseksi, joten KooVee tuntuu olevan loistava paikka silloin junioreille. Salibandyyn on lisäksi helppo tulla muista lajeista, kuten koripallosta tai jalkapallosta… sekin on hienoa, että aloittamisen kynnys on alhaalla ja lahjakas pelaaja voi ”päästä” liigapelaajistoon muutaman vuoden harjoittelulla. Ei se kerro salibandyn alennustilasta, vaan siitä, että meillä on maailman paras pallopeli, johon on helppo kenen tahansa tulla 😀

    Peli-iloa pimenevään syksyyn toivotteleepi,
    Jini

  5. olla Jinin kanssa eri mieltä siitä että ei ole todellakaan hienoa että liigapelaajaksi pääsee liian helpolla. Oma toiveeni olisi että liiga olisi sen verran tasokas ja siinä pelaamisen vaatimukset niin korkealla kaikissa liigaseuroissa että voitaisiin puhua aidosti laadukkaasta kilpaurheilusta, ehkä joskus tulevaisuudessa jopa (puoli)ammattilaisuudesta. Se vaatisi aidosti kovaa harjoittelua ja sitoutumista kaikilta liigapelaajilta tai sinne haluavilta.

    Positiivisuus on hienoa asia ja sitä voi olla ja onkin myös huippujen harjoittelussa mutta kilpaurheilussa mutta kyse on myös muusta kuin pelkästään siitä että on kivaa ja niin tosi positiivista koko ajan. Jos halutaan kehittää naisten liigan tasoa (ja saada niitä katsojia ja sponssieuroja) niin pelin tason on noustava nykyisestä. Se on ihan selvä juttu. Itse pienentäisin mutinoitta liigaan pelaavien joukkueen määrää. Pelkkä perustelu ”halutaan ympäri maan joukkueita mukaan” ei riitä – taso on se mikä ratkaisee. Tällä hetkellä oman näkemykseni mukaan liigan 12 joukkueesta 5 joukkuetta (+ehkä TPS jolla on aidosti pakka melko hyvin kasassa vaikka sarjanousija onkin) voi keskenään pelata aidosti laadukkaita pelejä joita on kiva seurata.

    Salibandyyn harrastuksena on helppo ”tulla” ja pelailla, se on totta, mutta näiden ”harrastan vaan huvikseni” pelaajien paikka ei pitäisi olla liigassa vaan alemmmilla sarjatasoilla. Tiedän varmuudella että en ole ainoa joka on huolissaan kärkiviisikon alapuolella tapahtuvasta harjoittelusta ja pelien tasosta. Joukkueiden välillä on valtaisaa eroa näiden asioiden osalta.Porvooseen meni tälle kaudelle sen tason valmentajat että siellä tulee varmasti tapahtumaan muutosta ja Porvoo tulee muutaman vuoden sisään olemaan huippujoukkue mikäli vaatimustaso pysyy. Tämä joukkueiden välinen ero harjoittelussa tulee myös tulevalla kaudella näkymään sarjataulukossa.
    En tiedä ketä palvelee se että Classic tai Pro pieksee tulevalla kaudella useamman joukkueen yli 10 maalilla?Katsojan näkökulmasta on erittäin tylsää kun peli voitosta ratkeaa jo ensimmäisen erän puolivälissä. Puhumattakaan siitä että yritettäisiin pikkuhiljaa taas pärjätä Ruotsille ja jopa Sveitsille kansainvälisillä kentillä. Olisihan se kiva että maajoukkuevalmennuksella olisi enemmän laadukkaita pelaajia valittavinaan Suomi-paitaan. Siellä taitaa vaatimustaso olla ihan kunnossa, seurajoukkueissa tämä pitäisi saada samalle tasolle.

  6. Kyllä tässä kommenteissa kiinnitettiin oikeaan suuntaa naisten liigan tasosta.. eli jos kaunistelematta puhutaan niin sitähän se on, että ”kokeneemmat” pelaajat ovat … röllyköitä, joille huippusalibandy on yhdessä olemista, ja sitten on Kippilän kaltaisia nuoria superlahjakkuuksia, jotka pitävät näitä ”hengenluojia” pujottelu tötsinään.

    Toivotaan, ja siihen pitää luottaa, että salibandyliitto pitää huolen, että näiden nuorten lahjakkuuksien kilpailullinen motivaatio ei näissä porukoissa sammu. Muutaman vuoden päästä voitaisiin nähdä sitten oikeasti liigassa todellista huippu-urheilua, kun tämä vanha sukupolvi olisi väistynyt takavasemmalle.

    Selvähän se on, että tämä vaatii myös valmentajakunnassa vaatimustason nostamista ja vanhojen tapojen heittämistä sinne kuuluisaan romukoppaan. En ymmärrä esimerkiksi sitä, että päävalmentaja Karo puhuu eri foorumeilla naissalibandysta huippu-urheiluna, ja sitten omassa Oulun porukassa rasva-prosentteihin ei kiinnitetä juuri mitään huomiota.

  7. No, onpas huono taso naisilla, jos jonkun joukkueen kaksi junioria voivat viedä joukkueensa mitaleille..täh?

  8. lisätään nyt vielä se että monen valmentajan näkökulmasta homma näyttää siltä että pelaajat eivät sitoudu eivätkä ole valmiita tekemään töitä sillä tavalla kuin pitäisi. Miksi hikoilla enemmän kuin vähemmällä saa sen ”liigastatuksen” ja voi brassailla kavereille että ”pelaa liigassa”? Ja ikävä puoli on vielä se että jos valmennus ei vaadi ja kukaan ei paiski hommia niin ne lahjakkuudetkin lakkaavat äkkiä panostamasta ja tyytyvät siihen mitä ovat kun silläkin pärjää. Siksi huippulahjakkuuksien on parempi kehittyä hyvässä seurassa. My Kippilä esim. on täysin oikeassa paikassa, Prossa taatusti harjoitellaan hyvin. Hyvin harjottelevia pelaajia löytyy toki varmasti muistakin kuin kärkiseuroista mutta se on tosi huono jos joukkueen yleinen tekemisen taso on heikko.Se ei vaan tue pelaajan kehitystä.

    Kuka kartottaisi liigajoukkueiden osalta miten niissä harjoitellaan ja toimitaan?Treenien määrät,sisällöt,osallistumisprosentit, tekemisen intensiteetti, omatoimisen harjoittelun koordinointi ja toteutus, ravintoasiat, lihashuolto, palautumiseen liittyvät muut asiat, videotarkkailut, vammojen ennaltaehkäisy ja hoitoprosessit, palautteeen määrät yksittäisille pelaajille, valmentajien ammattitaito/koulutustaso jne. jne. Turha piipittää lajille arvostusta jos oma tekeminen ei kestä nk. päivänvaloa. Veikkaan että noiden edellä mainittujen asioiden ja joukkueen menestyksen välillä on korrelaatio (kumma juttu).
    Classicin kapteeni Katriina Saarinen on vuosien varrella sanonut monissa haastatteluissa että meillä pienetkin hommat tehdään paremmin kuin muualla. Kun katsoo mestaruuksien määrää, niin se on helppo uskoa. Toki hommaa kovasti helpottaa se kun osa jengeistä jättää hommia systemaattisesti tekemättä.
    Salibandy ei tietysti ole kenellekään ammatti, mutta kyllä kilpaurheilu onnistuu myös työn/opiskelun ohella menestyksekkäästi, se vain vaatii tietyistä asioista luopumista kun aika ei kilpaurheilijalla kaikkeen riitä.

  9. Huippua, että alunperin positiiviseen juttuun saatiin näin sairaan negatiivinen kommenttiraita!

    Miksei me voida juhlia nuoria starboja ja heidän urheilullista lahjakkuuttaan, vaan tehdään pelin tasosta paska? Miksi sen vastapooli on vanhat pelaajat, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä nostamaan pelin tasoa? Miksi siitä päästään aina siihen, ettei reenata ammattimaisesti ja ollaan läskejä? Miksi siitä aina päästään siihen että turha piipittää arvostusta lajille?

    En jaksa sanoa, että Henri Johansson ja Teuvo Teräväinen. Mitä väliä? Nautitaan pelistä, pelaajana, katsojana tai minä vaan. Sarja alkaa ihan kohta!

  10. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

    Negatiivisuus ja terve kriittisyys on mun mielestä kaksi eri asiaa.

  11. Valmennuksen tasoa voi mitata vaikka tason leveydellä. Kauppien kohdalla ei kyllä pelaajien osaaminen valmennuksesta kumpua. Tästä osoituksena vaikka viime kauden A-tyttöjen kultajoukkueen pistepörssi: Veera Kauppi 44 pistettä, Oona Kauppi 35 pistettä ja kolmotila kaapattiin niinkin huikealla pistemäärällä kuin 8 pistettä. Kaupit pelasivat vielä vähemmän pelejä kuin muut. Nämä siis runkosarjan saldoja, pleijareissa erot repesivät joukkueen sisällä vielä suuremmaksi. Jos aídosti valmennus olisi suorituskyvyn taustalla, niin kai ne muutkin pelaajat jotain tulosta saisivat aikaiseksi.

    Voittavat tänä vuonna omassa seurassaan kolmen joukkueen pistepörssin(naiset, A-tytöt ja C-tytöt).

    Prossa suorituskykyä löytyy laajalla rintamalla, ja se kertoo päivittäisen toiminnan tasosta ja valmennuksesta. Samoin muutama muu seura pystyy kehittämään pelaajiaan laajalti.

  12. Nurmijärven Jsuu voisi vähän avata kateellisia silmiään. Tässä hänen asiantuntijalausuntonsa: ”Prossa suorituskykyä löytyy laajalla rintamalla, ja se kertoo päivittäisen toiminnan tasosta ja valmennuksesta. Samoin muutama muu seura pystyy kehittämään pelaajiaan laajalti.”
    Tulevassa 97-syntyneiden itä-länsi ottelussa pelaa lännen joukkuueessa yhdeksän Kooveen pelaajaa. Idän joukkueessa on yksi SBPron pelaaja. Osittain samat C-tytöt ovat voittaneet Kooveelle kahtena vuonna peräkkäin Suomen Mestaruuden. SBProssa varmaan tehdään hyvää työtä tyttösalibandyn hyväksi, mutta esim -97 ikäkausivalmentajia se ei ole vakuuttanut.

  13. summa summarum:
    01) Suomessa naisten salibandyn taso on alhaalla ja se hävettää
    02) Liigassa on liikaa joukkueita. Puolet pitäisi tiputtaa divareihin.
    03) Suomessa on muutamia hyviä lupauksia, ja on noloa että ovat niin hyviä (ja se hyvyys ei ole valmentajien ansiota ja lisäksi pelaavat vielä väärässä seurassakin)
    04) Valmentajat ovat huonoja, kun eivät noin keskimäärin muista pelaajien rasvaprosentteja.
    05) Huippu-urheilu ei saa olla hauskaa. Sen pitää olla verenmaku suussa kakomista. Usain Bolt hymyilee, mutta se johtuu siitä, että ei pelaa salibandyä (vielä).
    06) -97 saapumiserän ikäluokkavalmentaja ei tiedä missä on Nurmijärvi (tai Maaniitun koulun parketti 🙂
    07) Pelaajat taisivat olla vielä ylipainoisiakin?

    Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Tämän mukaanhan koko tyttö- ja naissalibandy pitäisi lailla kieltää? Fakta kuitenkin on, että meillä on kovasti kehittymä, nuori laji. Annetaan sen kehittyä. Nämäkin keskustelut ovat viiden vuoden päästä yleistä humppaa ja hömppää. Itse nautin kaikkien pelien katsomisesta, olipa kentällä ketä tahansa, enkä jaksa ahdistua siitä onko peli missä kuosissa missäkin vaiheessa. Ei nyt viitsitä ahdistua liikaa, ettei tule kenellekään paha mieli 🙂

  14. ”Mielenkiintoista seurata Kooveen tuloksia sen mukaan ovatko sisarukset olleet pelissä vai ei. Ero tulee olemaan suuri, kuten viime vuonna muutamassa pelissä.”

    Muistatko, että viime kaudella koovee voitti kaikki runkosarjassa peräänsä sijoittuneet joukkueet pelasivat kaupit mukana tai eivät? eli mikä suuri ero?

  15. Just näin Jini, hieno kirjoitus.
    Toivottavasti tytöt/naiset eivät näitä lueskele.Varsinkaan nuo kaksi kooveeta, että uskaltavat mennä kentälle.