Salibandylehden nostalgiapaloja

Historian ensimmäisen Salibandylehden kansi 9.6.1989.

Viime päivinä työn alla ovat olleet viimeiset tekstit Salibandyliiton reilut 24 vuotta julkaisemaan Salibandylehteen. Kaikille lisenssipelaajille postitetun lehden historian viimeinen numero ilmestyy joulukuun alussa. Postiluukusta kilahtavaa paperilehteä kaipaamaan jääville esillä on maukkaita ja huvittaviakin nostalgiapaloja omassa blogissaan.

Vuodesta 1989 asti ilmestyneen lehden vanhoja juttuja on nähtävillä blogissa: Salibandylehden neljännesvuosisata – nostalgiapaloja. Kuinka moni nuoremmasta sukupolvesta tietää, että ensimmäisen lehden päätoimittajana toimi edelleenkin salibandyn parissa ahkerasti hääräävä Kurt Westerlund?

Salibandylehden alku oli vähintäänkin mielenkiintoinen:

– Suomen Salibandyliitto ry perustettiin syyskuussa 1985 SaPa ry:n, Helsingin yliopiston urheiluseura ry:n ja Ylhäs ry:n toimesta. Liiton ensimmäinen virallinen tapahtuma oli maajoukkueen pelit Ruotsia vastaan Sollentunassa 28.9.1985. Ruotsi voitti Suomen kahdesti, 13-1 ja 5-1. Maaottelujen jälkeen liiton hallitus päätti tiedottaa ottelutapahtumista ja tulevista tapahtumista jäsenilleen kirjeellä. Kirje kopioitiin liiton jäsenten työpaikoilla, koska liitolla ei ollut varaa maksaa kopiointimaksuja, blogissa muistellaan.

– Vuosina 1986-1987 liiton tiedottamista hoidettiin edelleen jäsenkirjeillä. Jäsenkirjeet kopioitiin jonkun hallituksen jäsenen työpaikalla. Kopioituja jäsenkirjeitä tehtiin kaikkiaan kolme kappaletta. Nämä ensimmäiset jäsenkirjeet korvasivat alkuaikoina lehden. Kurt Westerlundin tultua liiton hallituksen puheenjohtajaksi syksyllä 1988, hän esitti, että liiton tiedottamisen profiilia on syytä nostaa. Westerlundin toimesta liiton hallitus päätti, että SSBL julkaisee ensimmäisen oman painetun lehden.

Näin syntyi Salibandylehti, jonka historian ensimmäisen numeron kansi näytti tältä:

Tältä näytti historian ensimmäisen Salibandylehden kansi.
Historian ensimmäisen Salibandylehden kansi 9.6.1989.

Ensimmäinen Salibandylehti julkaistiin 9.6.1989. Sisältö koostui muun muassa kannessakin esillä olleesta Suomen ja Sveitsin välisestä maaottelusta, salibandyn lyhyestä historiasta ja SM-sarjan tuloksista. Faksi taisi tulla mukaan liiton toimintaan vasta myöhemmin 1990-luvulla.

Blogissa esiteltävä materiaali luotaa hyvin myös koko nuoren lajin historiaa ja on etenkin laji-ihmisille tutustumisen arvoinen. Lisää nostalgiapaloja on luvattu tippuvan sivulle tasaisesti joulukuun alun viimeisen lehden ilmestymiseen asti. Paljastettakoon nyt, että lehti toimi vahvana sytykkeenä myös vuosina 2007-08 ilmestyneen itsenäisen Pääkallo.fi-paperilehden julkaisemiseen.

Jo ensimmäisistä päivityksistä selviää, että lajin kehitys näkyy lehden reilun 24:n ilmestymisvuoden ajalta muualtakin kuin salibandylegenda Markku ”Ransu” Rantalan tyylin muuttumisesta (vuoden 1991 kansikuva).

Otsikko Salibandylehdestä reilun 20 vuoden takaa vuodelta 1992 osoittaa myös sen, että jotkut puheenaiheet ovat säilyneet lähes muuttumattomina tähän päivään asti.

Salibandylehti

Linkki: Salibandylehden neljännesvuosisata – nostalgiapaloja

5 comments

  1. Loistavaa luettavaa tuo blogi.

    Tietääkö muuten Tirsamaa, mistä olisi enemmän saatavilla näitä lajin alkuvuosien pelejä ihan videoformaatissa?

    Olisi hauska silmäillä pelin eri osa-alueita kehityksensä alkuvaiheissa.

  2. Tiätkö Tirsa mitä? Tervon Jude on yksi tekijä Speven nykyiseen rooliin liigassa. Mies tuli kauan sitten kilpailevaan seuraan (Nurmon Jymy) ja nosti sen lopulta ihan liigaan asti. Ja hei. Täysin out of nowhere. Kisailu Pohjanmaalla oli omanlaisensa prosessi ja ensin Jymy oli liigassa jopa pleijareissa asti. Kun Jymyn kuviot meni niin kuin monesti taidottomilla menee, niin Speve keräsi potin. Ei tarkoita sitä, että mollaisin Speveä, ei missään nimessä. Koponen kumppaneineen teki ja tekee hyvää työtä. Judella oli silti oma roolinsa ja on edelleen pohjalaisessa salibandyssä. Kun ajattelee Tervon juttuja Salibandylehden, oman peliajan, valmennuksen ja hallitoiminnan suhteen, niin oikeasti kehittäkää miehelle joku mitali. Taustoilta löytyy aina vaikuttajia, joita ilman mitään ei tapahdu. Näitä vaikuttajia harva osaa arvostaa tai nuoremmista lukijoista eivät edes tiedä.