Ruotsin suunnalta tuli maanantaina yllättävä salibandyuutinen. Pitkän linjan maalitykki ja maajoukkuepelaaja Magnus Svensson kertoi lopettavansa pelaajauransa 30-vuotiaana.

Svensson ehti voittaa urallaan kolme Ruotsin mestaruutta ja kaksi maailmanmestaruutta. Maailman parhaaksi pelaajaksi hänet valittiin 2008.

Svenssonin lopettamista ja uraa kommentoi Pääkallo.fi:lle seurakaveri Tero Tiitu, joka pelasi kaudet 2012–2013 ja 2013–2014 Svenssonin kanssa yhdessä Superliiga-joukkue Warbergissa.

– Meillä oli tämän viikon maanantaina kauden päätöspalaveri. Magnus kertoi päätöksestään joukkueelle ja sen jälkeen se vasta julkistettiin. Tuli yllätyksenä minulle ja muille, Tiitu kertoo.

Svenssonin päätös peliuran paketoinnista kypsyi lukuisten loukkaantumisten myötä. Tälläkään kaudella Svensson ei pelannut kaikkia otteluita, eikä maalitykin vire enää ollut aivan huippuvuosien tasolla.

– Hänellä on ollut paljon vaivoja viime vuosina. Pari kertaa on ollut lonkkaleikkauksessakin. Hän joutui jättämään treenejä välistä ja keskittymään huoltavaan harjoitteluun. Silloin kuin oli pelillä, niin oli silti selkeä vahvistus. Mutta sen tietää itsekin kokemuksesta, että jos on puolikuntoinen, niin ei pysty täysillä nauttimaan hommasta. Magnus kertoi myös halustaan viettää salibandyuran jälkeen mahdollisimman normaalia elämää, jolloin lopettaminen oli ainoa vaihtoehto, Tiitu sanoo.

Tiitun (syntynyt 1982) ja Svenssonin (1983) urissa on paljon yhtäläisyyksiä. Herrat ovat pelanneet lukuisia kertoja vastakkain poikien ja miesten maajoukkueissa. Molemmat ovat myös ratkaisseet yhden MM-kullan maalleen jatkoajalla, Svensson Tukholmassa 2006 ja Tiitu Prahassa 2008. Lopulta tie vie samaan seurajoukkueeseen.

Oikestaan Svensson yli yksi iso syy, miksi Tiitu valitsi SSV:n jälkeen joukkueekseen juuri Warbergin. Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin.

Tiitu kertoo, että hän ja Svensson ajattelivat salibandystä ja elämästä yleensäkin hyvin samalla tavalla. Heillä synkkasi.

– Oli kunnia pelata hänen kanssaan. Monesti olimme laituripari, kun vain olimme samaan aikaan pelikunnossa. Meillä löytyi hyvin yhteinen sävel. Olimme molemmat vähän sellaisia ravihevosia, jotka tykkäsivät karvata, Tiitu kertoo ja jatkaa:

– Magnus oli suurten pelien mies. Paljon teki ratkaisumaaleja, mutta opin myös sen, että hän oli oikeastaan hyvä joukkupelaaja ja löysi pelikaverinsa kaukalossa hienosti. Yksi isoimmista nimistä kautta aikojen. Sanoin Magnuksellekin, että on harmi, että meidän yhteiset vuodet jäivät näin vähäisiksi.