Piranha Chur vei Sveitsin naisten mestaruuden viime sunnuntaina. Sveitsin ”suomalaisjoukkue” Chur voitti finaalissa UHC Dietlikonin otteluvoitoin 3–1. Hallitsevan mestarin kausi ei ollut ruusuilla tanssimista, vaan matkalle osui karvas tappio cup-finaalissa, valmentajan potkut ja joukkueen nimeäminen kauden flopiksi. Kauden päättäminen kultamitalit kaulassa vastoinkäymisten jälkeen maistuu sitäkin makeammalta.

Churin suomalaiskolmikon Mia Karjalaisen, Tiia Ukkosen ja Annina Meron kaudesta Sveitsissä koitui ikimuistoinen. Karjalainen kertoi Pääkallolle fiiliksistään pari päivää mestaruuden ratkettua.

– Voittaminen tällaisen kauden jälkeen tuntuu todella hyvältä. Alkuvuodesta kukaan ei uskonut että voisimme voittaa ja kauttamme kutsuttiin flopiksi. Pääsimme kuitenkin näyttämään pudotuspeleissä, että ikinä ei pidä aliarvioida seuraavaa vastustajaansa, Karjalainen tunnelmoi.

Churin kausi lähti hyvin käyntiin, mutta vuodenvaihteessa alkoivat ongelmat.

– Meillä oli kauden aikana paljon loukkaantumisia ja apuvalmentajamme Natalie Stadelmann kävi jopa pelaamassa muutaman pelin. Syksyllä menestyimme sarjassa huippupelaajien pelattua omalla tasollaan. Taktisesti emme kuitenkaan kehittyneet ja samaan aikaan vastustajat alkoivat saamaan peliänsä raiteilleen. Useiden loukkaantumisten ja MM-kisojen takia kausi oli hyvin raskas, Karjalainen kertoo ja jatkaa:

– Viimeiset 1,5 kuukautta onkin sitten ollut pääasiassa ylämäkeä. Seura vapautti päävalmentajan (Harri Lind) tehtävistään ja Stadelmann toimi päävalmentajana loppukauden ajan.

Myös finaalisarjassa joukkueen peli aaltoili.

– Ensimmäinen ottelu oli tasainen ja voitimme muutamalla maalilla. Toisessa pelissä Dietlikon pyyhki meillä lattiaa ja saimme pelin jälkeen todistaa heidän voitontanssiaan. Kolmannessa johdimme jo 0-6, mutta päästimme silti viisi maalia ja ottelun lopputulos oli 5-9. Neljäs ottelu oli tiukin ja se päättyi 3-2-voittoomme kotihallissa, Karjalainen kertaa finaalien kulkua suomalaiskommuunin keittiönpöydän ääressä.

Ensimmäistä seurajoukkuemestaruuttaan juhliva Mia Karjalainen kertoi koko sunnuntai-illan menneen hallilla.

– Yli 700-päinen yleisö kannusti meitä hurjasti ottelun lopussa. Katsomo oli täynnä lehmänkelloja. Varsinkin viimeiset pari minuuttia hallissa oli aivan käsittämätön meteli. En pelannut viimeistä vaihtoa, ja olinkin purskahtaa itkuun jo vaihtopenkillä! Pelin jälkeen tutut ja tuntemattomat tulivat halaamaan ja onnittelemaan, ensimmäistä vuottaan Sveitsissä pelaava suomalainen kertoo pikkukaupungin urheilujuhlasta.

Kahdesti Suomea naisten MM-kisoissa edustaneen Mia Karjalaisen kausi jatkuu vielä huhtikuun maajoukkueturnauksessa Eerikkilässä. Tulevan kauden suunnitelmiaan hän ei kuitenkaan vielä halunnut paljastaa.

– Suunnitelmat ovat kyllä selvät, mutta kirjoita siihen vaikka jotain salaperäisyydestä…