Pääkallo.fi:n Ilkka Kittilä-blogi on tavaillut pitkin kautta kuulumisia pienemmästä salibandymaasta, Saksasta. Uusimmassa tekstissään ”Keski-Euroopan kirjeenvaihtaja” Kittilä kertoo tuulahduksia saksalaisesta urheilumaailmasta ja salibandykulttuurista kokonaisuudessaan.
Tekstissä sivutaan ajankohtaisia salibandykysymyksiä kotimaan kamaralta, vilkaistaan muidenkin lajien kautta urheilu- ja fanikulttuurin maisemia Saksan maalta ja vertaillaan niiden eroja Suomen vastaaviin.
Tulevana viikonloppuna Saksan mestaruudesta pelaavalla Kittilällä on selkeät näkemykset suomalaisen ja saksalaisen fanikulttuurin eroista. Laji on Suomessa huomattavasti suurempi, mutta kannatuskulttuuri kukoistaa silti selvästi näkyvämmin Saksassa. Näiden seikkojen kautta Kittilällä on visio siitä, miten Suomessa asioita tulisi viedä eteenpäin ja miten viimeaikaiset tapahtumat suomalaisessa salibandyssa ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen.
– Olimme pelaamassa Dresdenissä 100 hengen edessä syksyllä pelin, jossa kotijoukkueella ei ennakkoon olettaenkaan ollut mitään saumaa voittaa sitä peliä. Ladoimme tauluun lukemat 11-2 ja lähdimme kotiin. Dresdenin parin-kolmenkymmennen hengen kannattajalauma huusi, taputti, lauloi ja hakkasi rumpua vielä pelin päätyttyäkin. Kannattajat käyvät myös katsomassa vieraspelejä 400 kilometrin päässä kotikaupungista. Amatööristatuksella kulkevan lajin pelejä, Kittilä kertoo uudessa tekstissään.
Lue Kittilän uusi bloggaus kokonaisuudessaan:
Näkökulmia kotimaiseen urheilumaisemaan – ”Luodaan suomalaista salibandykulttuuria”
Olet varmasti oikeassa kulttuurierojen suhteen. Täytyy kuitenkin pohtia, mistä ilmiö johtuu.
Suomessa ei tuon kaltainen fanaattinen joukkopsykoosi ole ollut osa kulttuuria ikinä. Lajista lajiin kannattamisen kulttuuriin hyvin samankaltaista. Saksan kohdalla puhutaan kuitenkin maasta, joka oli tovin erään viiksekkään herran johtama. Itse en usko, että suomalainen Jorma menee peleihin katsomaan yleisöä vaan peliä. En usko että suomalainen urheiluyleisö tulee ikinä ottamaan osaa kuten keskieuroopassa. Jossain muualla tapahtumien yhteisöllisyys on merkittävämpi osa kannattajakulttuuria.
Kuitenkin Suomessa osataan markkinoida ja mainostaa. Tämä ei vain usein päde urheiluseurojen toimi henkilöihin, jotka ovat perinteisesti entisiä pelaajia tai pelaajan vanhempia. Mielestäni tässä on parantamisen varaa. Ja kyllä Saksassakin menestys ruokkii kannatusta, pohja ja massat ovat toki suurempia.