Suomen tyttöjen maajoukkueen taival Puolan MM-kisoissa päättyi finaalipettymykseen. Ruotsi pokkasi kirkkaimmat mitalit voitettuaan finaalin lukemin 6–4. Pääkallo.fi pyysi kolmea tyttösalibandyn asiantuntijaa analysoimaan Suomen esitystä MM-kisoissa.
Asiantuntijakolmikko vastasi kahteen kysymykseen:
1. Suomen tytöt jäivät lopulta hopealle kovienkin odotusten jälkeen. Mikä ratkaisi tällä kertaa kullan Ruotsille?
2. Mikä oli tämänkertainen kisajoukkueen ”juttu”, jos vertaa edellisiin ryhmiin? Eli mistä tämä joukkue muistetaan?
—
Jyrki Paajanen
Liigapäällikkö, Suomen Salibandyliitto
95-tyttöjen ikäluokkavalmentaja
1. Finaalipeli oli todella tasainen ja maalipaikkoja Suomella oli voittoon tarvittava määrä. Viimeistely ei onnistunut riittävän hyvin ja muutenkin hyökkäyspäässä luovuutta löytyi vaihdosta toiseen vain yhdellä kentällisellä. Ratkaisevin ero tuli kuitenkin pallottomassa pelaamisessa, missä Ruotsi oli selvästi Suomea parempi. Ruotsi tuli ottelun alkuun passiivisemmin kuin odotin, mutta keskikentän puolustus sekä molempien maalien edustoilla pelaaminen oli Ruotsilla vahvempaa. Suomella kaksi tolppanukahdusta mistä ruotsalainen pääsi nostamaan vanhanaikaiset. Pieniin asioihin ratkesi.
2. My Kippilä oli loistava. Samoin Kaupit. Niistä nämä kisat tullaan muistamaan. Kaupit ovat kisaikäisiä vielä 2016 kisoissakin, joten odotukset ovat korkealla. Suomella tulee muutekin olemaan todella vahva 97-98 -tyttöjen ikäluokka, samoin 99-00 -ikäluokat. Tyttösalibandyn tilanne Suomessa näyttää todella valoisalta.
—
Mika Hilska
Salibandyliigan vakituinen avustaja
1. Ruotsi voitti, koska sen parhaat pelasivat jokaisella pelipaikalla pienen hippusen paremmin kuin Suomen parhaat. Oona Kaupin loukkaantuminen näytti kipsaavan Suomen hyökkäyspeliä jopa yllättävän paljon, ja ottelun lopussa olin näkevinäni luottopelaajien liikkeissä väsymistäkin. Suomella oli mielestäni potentiaalisia ratkaisijoita leveämmältäkin kuin mitä välierässä ja finaalissa lopulta nousi esiin. Kaikkiaan kuitenkin pidin joukkueen rohkeasta ja pelaavasta ilmeestä.
2. Tämä oli ensimmäinen U19-tyttöjen joukkue, joka lähti MM-kisoihin puolustamaan kultaa. Valmennus oli vanha tuttu, ja joukkue on ennenkin vilissyt nimiä, joilta odotetaan tulevaisuudessa paljon. Varmasti tämä joukkue muistetaan ainakin My Kippilän johtamana joukkueena, ja hienosti hän odotuksiin vastasikin.
—
Kaarina Salomaa
Tyttösalibandyprojektin puheenjohtaja
tyttöjen ikäluokkavalmentaja
1. Mestaruuden ratkaisi yksilöiden terävyys tekopaikoissa finaalin kovassa paineessa. Alussa kumpikin joukkue pelasi varovaisesti ja Suomen ”superkentällä” oli paras pelihuumori, mikä näkyi maaleina. Ruotsalaiset nousivat mukaan mestaruustaisteluun muutamalla onnistuneella yksilösuorituksella, varsinkin alivoimamaali toisessa erässä oli henkisesti käänteentekevä. Toisessa erässä Suomen johtopelaajien olisi pitänyt pystyä naulaamaan pari maalia ja kasvattamaan eroa, mutta tekopaikoissa ei onnistuttu. Sen sijaan Ruotsi sai muutaman onnistumisen kolmannen erän alkuun, oli jopa onnea mukana, ja tämä rentoutti sinikeltaisten pelin. Ruotsi pääsi päätöserässä pelaamaan mukavuusalueellaan: tarkkoja helppoja syöttöjä, jotka mahdollistivat pitkät pyöritykset. Näistä Ruotsi sai itseluottamusta ja samalla Suomen voimat kuluivat puolustuskyykkimiseen, joka vei terän kunnon kiriltä ottelun lopussa.
2. Joukkue oli tyttömaajoukkueen historian ehdottomasti nuorin MM-joukkue, sillä joukkueessa pelasi vain viisi vanhimman ikäluokan (95-syntyneet) pelaajaa. Yleensä vähän reilu puolet eli noin 10 pelaajista on ollut vanhinta ikäluokkaa, mutta tällä kertaa nuorempi ikäluokka oli taidollisesti parempi. Omaan mieleen joukkue painuu eritysesti taidollisena joukkueena, sillä joukkueessa oli huomattava määrä pallotaitavia ja luovia pelaajia, jotka pystyivät yllätyksellisiin suorituksiin. Pallonhallinta ja luova pelikäsitys olivat selvästi valmennusjohdon valintakriteereissä korkealla aivan kuten pitääkin ja siksi näin moni nuori pelaaja murtautui kisajoukkueeseen. Kokonaisuutena tämä joukkue jää mieleen myös yhden superkentän joukkueena, sillä Kippilän ja Kauppien tähdittämä kentällinen otti todella suurta vastuuta maalinteosta. Muistakin kentistä olisi löytynyt taitoa nousta maalintekijöiksi, mutta sitä potentiaalia ei tällä kertaa saatu esiin tärkeissä peleissä.