Pääkallo.fi sai odottaa Mika Kohosen vapautumista haastatteluun odotetusti hyvin pitkään Tshekki-välierän jälkeen. 37-vuotias konkari pelasi jalka puudutettuna, ja hänellä oli painavaa asiaa laajemminkin.

1+1 nakutellut elävä legenda kiitteli joukkueen erikoistilannepelaamista. Kohonen pääsi yrittämään 3-6-maalia rangaistuslaukauksesta kolmannessa erässä, mutta rystynosto painui ohi maalin.

– Ylivoima oli tänään hyvää, ja viimeisessäkin ylivoimassa oli vielä paikkoja. Rankkarista olisin voinut lyödä pelille sinettiä, mutta olen näköjään vielä niin nuori, että ryhdyin jännittämään, selkä nousi pystyyn ja se meni sitten ohi. (Tshekki-maalivahti Tomas) Kafka on mielestäni maailman paras rankkaritorjuja, mutta tällä kertaa hän osti harhautuksen täysin, Kohonen hämmästeli.

Kohosen johtama kolmoskentällinen on hakenut koostumustaan koko viikon, mutta lauantaina palaset loksahtivat viimein kohdalleen viisikolla myös tehojen muodossa. Kaiken nähneelle sentterille peli maittoi, ja esitys oli kisojen paras. Parannettavaa jäi toki.

– Ihme, jos ei ollut paras peli. Lähtökohdat meikäläisellä ovat vähän erilaiset tähän turnaukseen kuin muilla, sillä kun on valittu viidesti maailman parhaaksi, helposti vertaillaan aina siihen, mitä on aiemmin tehnyt ja millainen on ollut, Kohonen jutteli.

– Kivaa oli pelata, ja vieressä pojat painavat niin kovaa, että itsekin joutuu vähän vetämään kovempaa.

Vaajakosken miehen kolmannessa erässä viimeistelemä 3-5-osuma johti valtavaa latausta sisältäneeseen tuuletukseen. Kohonen on yrittänyt tsempata muitakin juhlimaan kunnolla.

– Nämä ovat sellaisia pelejä, ettei näistä saa koskaan tarpeeksi. Olen sanonut pojille koko viikon, että nämä ovat MM-kisat, ja näissä saa tuuletella ja lämmitellä olkapäitä. Tunnetta pitää olla, Kohonen virnuili.

Kohosen liikkeestä on riittänyt keskustelua kisojen aikana, ja mies myönsikin pelin jälkeen, ettei täydellä vaihdelaatikolla varustettua ”Tölskän Maradonaa” olla vielä kaukalossa nähty.

– Jalkaa puudutettiin, ja pystyin tänään pysähtymään ja pyörähtämään. Se oli ensimmäinen kerta kisoissa, sillä en halua lähteä siihen ralliin, Kohonen paljasti.

– Olen treenannut kaksi kuukautta aika kovaa, että ehti näihin karkeloihin mukaan, ja vähän paikat ovat ottaneet itseensä. Nyt on sisällä sellainen kolmos-nelosvaihde, ja huomiseksi pitäisi kaivaa se vitonen sitten. Pari ensimmäistä askelta pitäisi saada terävämmiksi, jotta pystyisi vähän harhauttelemaankin. Mitään sellaista ei kuitenkaan ole, mistä en selviytyisi.

Keskustelupalstoilla ja mediassa kolmoskentällisen peliä on kritisoitu, mutta Kohosella oli heittää asiaan oma vastineensa.

– En oikein tiedä, mitä meiltä sitten odotetaan. Olemme kolmoskentällinen, emmekä ole jääneet miinukselle yhdessäkään pelissä. Paikkoja meillä on ollut riittävästi, ja tänään saimme onnistumisiakin tehojen muodossa. Onhan se tietysti toisaalta hyväkin asia, että on odotuksia, ja kyllä se meikäläistä on monesti aiemmin potkinut eteenpäinkin, Kohonen pyöritteli.

Henkilökohtaisen kritiikin Kohonen ymmärtää kokeneena pelaajana.

– Totta kai kritiikkiä tulee, jos hommat eivät hoidu. Se on ihan okei, ja ymmärrän sen kyllä. Se liittyy tässä tapauksessa juuri siihen, että ihmiset vertaavat minua siihen, mitä olen aiemmin tehnyt, ollut ja mitä ehkä voisin olla sen sijaan, että vertailtaisiin muihin pelaajiin. Pidän itseäni tässä joukkueessa johtavana pelaajana, vaikkei nauhaa olekaan hihassa. Yritän auttaa omalla osaamisellani esimerkiksi ykköskentällisen jätkiä, joilla taas on valtavasti taitoa ja potentiaalia, Kohonen paalutti.

Finaalissa Suomi kohtaa odotetusti Ruotsin. Länsinaapurin pääsarjan kaikkien aikojen pistekunkku ei ole aivan varma, kestävätkö ruotsalaisten päät ennakkosuosikin ja kotikisojen paineita.

– Hommahan on niin, että esimerkiksi meille 2010 kotikisat olivat valtava voimavara, kun taas 2002 kotikisoissa tanssit olivat niin isollaan, että se kääntyi jo meitä vastaankin. Se riippuu ihan siitä, miten sitä asiaa käsittelee. Minua ei kiinnosta pätkääkään, kumpi sieltä tulee vastaan. Antaa poikien pelata ja katsotaan, miten siinä käy. Ryhdytään sen jälkeen sitten valmistautumaan finaaliin, Kohonen totesi ennen Ruotsi-Sveitsi -ottelun alkamista.

Jos paikat pysyvät kevään kunnossa ja kunto kohenee, mitenkään poissuljettua ei ole, että ura jatkuisi tulevinakin kausina.

– Olen nyt viikon vastaillut lopettamiskysymyksiin, ikäjuttuihin, uteluihin uran lopettamisesta ja muuta vastaavaa. Neljään vuoteen mikään treeni ei ole oikeastaan purrut kroppaan, ja nyt tuntuu siltä, että kropassa on aika paljon salibandya vielä jäljellä, Kohonen napautti.