Maajoukkueet

Pääkalloanalyysi: Ruotsia ei voi voittaa pelkästään puolustamalla

10.12.
2014
16 Kommenttia
20
Maajoukkueet
Jani Hakkarainen analysoi Pääkallolle tiistain Suomi-Ruotsi-ottelun. Kuva: Salibandyliiga

Jani Hakkarainen analysoi Pääkallolle tiistain Suomi-Ruotsi-ottelun. Kuva: Salibandyliiga

Tiistaina pelattu Suomen ja Ruotsin välinen miesten MM-kisojen alkulohkon viimeinen ottelu noudatti turhan tuttua kaavaa sitten voittoisan MM-finaalin joulukuussa 2010.

Suomi puolustaa oikein mallikkaasti, mutta hyökkäyspeli varsinkin järjestäytynyttä puolustusta vastaan on aivan liian huonoa. Lopulta paine kasvaa liian suureksi, väsymys iskee sinivalkoiseen puseroon ja Ruotsi kääntää ottelun (lopullisesti) itselleen.

Näin kävi myös tiistai-iltana Göteborgissa. Siitä huolimatta että Suomi oli päässyt hieman onnekkaastikin 2-0-johtoon toisen erän alussa.

Käydään läpi Suomen suoritus ratkaisuosa-alue ratkaisuosa-alueelta.

1. Valmistautuminen
Joukkue oli selvästi hyvin valmistautunut otteluun. Suomi tuli otteluun Ruotsia terävämmin, vaikka Juha Kivilehto sai jäähyn ajassa 3.11. Sitä ennen Suomi oli pitänyt palloa. Alivoiman Suomi tappoi erinomaisesti.

Hyvä valmistautuminen oli tiistain ottelun ehdottomia valopilkkua. Petri Kettusen päävalmentajakaudella valmistautuminen on monesti tökkinyt. Nyt ei tökkinyt. Mahdollisessa finaalissa Suomen on hyvinkin mahdollista olla tällä osa-alueella Ruotsia parempi.

2. Ottelun läpivienti
Mitään varsinaisia mustia hetkiä Suomelle ei ottelussa tullut. Sikäli läpivienti oli onnistunut. Mutta tietenkin Ruotsi vei viimeiset 35 minuuttia 0-5 ja viimeiset kuusi minuuttia 0-3 (yksi tyhjiin). Tämä tilasto on kuitenkin pikemmin seuraus kuin syy, seuraus liiallisesta puolustuskannalle joutumisesta.

Tärkeä yksityiskohta oli Suomen 2-0-maalin jälkeinen vaihto. Siinä Jani Kukkolan viisikko oli levinnyt laidoille, menetti pallon, Ruotsi pääsi tulemaan keskeltä ja kuittasi heti perään kavennuksen (Johan Samuelsson). Kyse oli selvästi herpaantumisesta maalin jälkeisessä vaihdossa. Sellaisia ei näissä otteluissa saisi tulla.

Maali käänsi pelin kulkua selvästi naapurille. Seurauksena Kukkola ja Eemeli Salin saivat jäähyt, mikä vain pahensi painetta Suomen päässä. Lopulta Ruotsi tasoitti ylivoimalla.

3. Puolustussuuntaan pelaaminen
Maalinestopelissä 5v5:llä Suomi ei näillä pelaajilla voi käytännössä olla juurikaan parempi kuin tiistaina, kun asiaa tarkastellaan koko ottelun keston näkökulmasta. Miesten merkkaus oli hyvin tarkkaa, peittopeli loistavaa (peittoprosentti 87), irtopalloja voitettiin hyvin ja kaksinkamppailupelaaminen oli kovaa, aivan sääntöjen rajamailla. Ruotsi ei päässyt oikeastaan lainkaan parhaille maalintekopaikoille pitkissä hyökkäyksissä. Suomi roikkui naapurissa Kettusen sanoin kuin räkä.

Sen sijaan prässikarvauksessa vaadittaisiin lisää sekä malttia että viisikon tiiviyttä. Tällä kertaa paineistava pelaaja rikkoi täysin turhaan aivan liian usein, jolloin prässi purkautui. Tämä koskee myös muuten erinomaisesti karvannutta Salinia. Maltin puutetta oli myös Kukkolan ryntäys kolmanneksi vastustajan maalin taakse, jonka jatkotilanteesta Ruotsi ratkaisi ottelun siirretyn rangaistuksen aikana (2-3 54.18).

Apujen täytyy tulla myös paineistavalle pelaajalle huomattavasti nopeammin. Muuten prässäävään viisikkoon syntyy liikaa aukkoja. Suomi näytti, että osuvalla prässillä voidaan luoda maalipaikkoja Ruotsiakin vastaan. Esimerkiksi Jami Mannisella oli 2-3-tilanteessa avopaikka tasoittaa ottelu Salinin prässin ansiosta.

Suomen hyökkäyksen puolustusvalmiudessa tapahtui selvää heikentymistä ottelun kääntyessä kohti loppua. Tästä kertovat ylivoimahyökkäystilastoni: 1. erä 1-2 (kaikki yv/av:lla), 2. erä 1-2, 3. erä 1-6, yhteensä 3-10. Lisäksi erittäin tärkeä ym. 1-2-maali tuli Ruotsin ylivoimahyökkäyksestä. Myös 2-4 syntyi nopeasta tasavoimahyökkäyksestä, kun Mika Kohosen viisikon alakerta oli jäänyt makaamaan alas.

Tällä osa-alueella Ruotsi oli suorastaan ylivoimainen. Sitä eivät kerro ainoastaan tilastot vaan myös havainnot. Sinikeltaisilla kentän keskusta on jatkuvasti miehitetty, kun he hyökkäävät. Jos pallo menetetään, keskusta on heti tukossa ja vastustaja ei pääse keskeltä ylivoimahyökkäyksiin. Vielä vuonna 2010 tämä oli suomalaisten etu. Ei ole enää. Ja tulos on näkynyt taululla. Neljän vuoden aikana Suomi on voittanut Ruotsin kolme kertaa.

4. Käännöt ja rytmitys
Sinivalkoiset pelaajat osasivat tunnistaa hyökkäyksen rytmivalinnan hyvin, kun pallo riistettiin. Kun oli paikka nopeaan kääntöön, sitä yritettiin, jos ei ollut syytä ottaa vaihto. Mikäli paikkaa nopeaan kääntöön ei ollut, pelattiin pitkä hyökkäys.

Sen sijaan nopeiden ja pitkien hyökkäysten toteuttamiseen jäi valtavasti parantamisen varaa. Nopeat hyökkäykset olivat aivan liian hitaita, kun otetaan vielä huomioon ruotsalaisten loistava siirtyminen puolustukseen (ks. yllä). Pallo pitää saada nopeilla yhden kosketuksen syötöillä liikkeelle liikkeestä liikkeeseen (give and go). Muuten jopa finaalipaikka on vaarassa. Näin asianlaita on varsinkin Kukkolan kentällä, jonka vahvuus huippunopea kääntöpeli on ollut. Nyt viisikko sai koko ottelussa vain kuusi laukausta, joista ainoastaan yhden maalia kohden.

Olen jo aiemmin valitellut Suomen pitkän hyökkäyksen hampaattomuutta Ruotsia vastaan tällä kisaperiodilla. Tiistain ottelu oli malliesimerkki tästä. Kun Rickie Hyvärinen loukkaantui ja Kohosen kenttä väsyi, Suomen pitkä hyökkääminen loppui kuin seinään lukuunottamatta Kukkoloiden pieniä valonpilkahduksia kolmannessa erässä.

Jos Suomi aikoo taistella kullasta tosissaan, tälle osa-alueelle on saatava merkittävä parannus ja nopeasti. Tällä hetkellä pitkä hyökkääminen on seisovaa, ei pelata liikkeestä liikkeeseen. Mitään toivoa päästä suoriin hyökkäyksiin Ruotsin viisikon keskustaan ei ole. Tilastoanalyysiohjelma MyCoazhin mukaan koko ottelussa Suomi ampui vain neljä kertaa parhaalta maalintekoalueelta.
Seurauksena palloa pyöritellään alhaalla ja korkeintaan kulmissa. Se on vaarallista lähinnä Suomen itsensä kannalta. Menetykset avaavat paikkoja ylivoimahyökkäyksiin ja pallonhallintajaksot jäävät aivan liian lyhyiksi. Lopulta Ruotsi kääntää pelin jatkuvalla painostuksellaan. Suomen pelinrytmitys ei kerta kaikkiaan toimi länsinaapuria vastaan.

5. Erikoistilanteet
Suomi teki molemmat maalinsa erikoistilanteista: Salin alivoimalla läpiajosta ja Nico Salo kulmalyönnistä Alexander Ruddin kautta. Alivoimalla Suomi olikin puolet pelistä erinomainen. Paketti oli tiivis ja vetoja peitettiin loistavasti.

Toisella puoliskolla taso tippui. Salinin jäähyn tapossa toisessa erässä Kari Koskelainen unohtui painottomana hyökkääjänä liian ylös, mikä avasi pitkän poikittaissyötön Patrik Malmströmille. Kolmannessa erässä Ruotsi pääsi pitkään 6v5-pyöritykseen siirretyn jäähyn aikana. Lopulta Risto Töllikkö teki lukuvirheen. Rasmus Enström unohtui jälleen selän puolelle. Tälläkään kertaa vaarallisin sinikeltainen rightin pelaaja ei epäonnistunut poikittaissyötöstä. Lopussa Suomen 6v5 päästi yhden maalin tyhjiin.

Sinivalkoinen ylivoima onnistui luomaan kahdella yrityksellä muutamia tekopaikkoja (viisi laukausta maalia kohden). Mutta ylivoima oli aivan liian passiivista näihin karkeloihin: vain kerran päästiin laukomaan parhaasta sektorista (Lauri Kapanen). Viimeistään välierissä vaaditaan enemmän haastoja vastustajaa kohden ja paljon nopeampaa pallon liikettä. Haastoja tuo Rickie Hyvärisen paluu kokoonpanoon – ja toivottavasti Salinin nosto ylivoimaan.

Kaiken kaikkiaan ottelun seitsemästä maalista kuusi tuli erikoistilanteista ja ylivoimahyökkäyksistä. Nämä osa-alueet ratkaisevat nykyajan huippusalibandyottelut.

6. Maalivahtipeli
Suomen ylivoimaisesti paras pelaaja löytyi tolppien välistä. Happeen Eero Kosonen oli kerrankin ruotsalaisia vastaan mies paikallaan. Vastedes ei tarvitse ykkösmaalivahtia miettiä. Spekulaatiot voidaan lopettaa. Kosonen kantaa vastuun loppuun asti. Kosonen kuittasi MyCoazhilta täyden kympin.

7. Suomen viisikkotilastoja (pelaajan MyCoazh-arvosana):

1. ketju
Lauri Kapanen (7.5) – Jani Kukkola (8+) – Mika Moilanen (7)
Janne Lamminen (6) – Juha Kivilehto (8)
(ketju 0-2), 7.6, peliä edistävät tapahtumat 162, laukaukset 1/6 (maalia kohden/yht.)

1. ketju
Eemeli Salin (7+) – Oscar Hänninen (8+) – Rickie Hyvärinen/Jami Manninen (yht. 6)
Tatu Väänänen (8) – Risto Töllikkö (8-)
0-0 (puolustajat 0-1), 7.5, peliä edistävät tapahtumat 154, laukaukset 2/12

3. ketju
Tero Tiitu (6+) – Mika Kohonen (8) – Kari Koskelainen (7)
Nico Salo (6+) – Lauri Stenfors (8-)
1-1, 7.2, peliä edistävät tapahtumat 162, laukaukset 3/7

YV: 0-0 (0/2), laukaukset 5/9
AV: 1-2 (6)
6v5: 0-1
koko joukkue: 7.8, 621, 14/37 (MyCoazh)

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Jani Hakkarainen
Jani Hakkarainen

Analyytikko, asiantuntija ja filosofi.

Twitter: @hakkarainenjani


TietoEnator
10/12/2014
Finaalin ratkaisee kyllä tuomaripari sillä, että kuinka kovaa antaa jätkien pelata. Mitä kovempaa saa pelata, sitä paremmin se sopii Suomelle. Välillä Ruotsin pakkeja joudutaan rikkomaan jo heidän maalin takana, jotta vaarallisiin vastahyökkäyksiin eivät pääse.

Liian tiukka linja: Taito pääsee valtaan ja Ruotsi paukuttaa maalin toisensa perään suorilla hyöykkäyksillä.

Ailahteleva linja: Käy niinkuin alkusarjan pelissä, suurimman osan ajasta Ruotsi on kurissa, rankaisee muutaman kerran yv:llä tai SR:llä. Voiton mahdollisuudet on, mikäli viimeistellään hyvällä prosentilla.

Salliva linja: Suomi ottaa ruotsalaisilta ajan pois eikä taidolla ole merkitystä, koska rakentelu on mahdotonta. Mahdollisuudet hyvät voittaa mestaruus.
Havannoija
10/12/2014
Väitän kyllä, että tilanne on juuri toisinpäin eli jos kovempaa pelaaminen sallitaan niin Ruotsi on vielä vahvempi. Ruotsin joukkue on nimittäin reilusti isompi ja fyysisempi. Eilisessä pelissä suomalaiset lähinnä roikkuivat kahdella kädellä vastustajassa tai sitten rikkoivat niin selvästi, että jäähy oli seurauksena.
Katsoja
10/12/2014
Hyvä kirjoitus Hakkarainen!
Kun nyt on arvosteltu pelaajienkin onnistumisia niin vähän ihmettelen kasia Kohosen kohdalla ja seiskaa Salinille. Olen kyllä vahvasti eri kannalla, Salin oli selvästi paras Suomen joukkueessa, kaikessa. Kohonen pelasi ehkä parhaan pelinsä tällä kaudella mutta oli valitettavasti osaltaan syyllinen kahteen Ruotsin maaliin. Hänet kai valittiin lähinnä ylivoimaan Ruotsia vastaan mutta aika seisovaksi peli menee Kohosen kautta.
seurailija
10/12/2014
"Nyt viisikko sai koko ottelussa vain kuusi laukausta, joista ainoastaan yhden maalia kohden."
"Tilastoanalyysiohjelma MyCoazhin mukaan koko ottelussa Suomi ampui vain neljä kertaa parhaalta maalintekoalueelta.
Seurauksena palloa pyöritellään alhaalla ja korkeintaan kulmissa."

Jos edelliset pitävä kutinsa, niin millä ihmeen ilveellä voidaan todeta, että pelissä olisi ollut mahdollisuuksia. Eikö tällöin ole kyse lähinnä mukana roikkumisesta ja niin sanotusta toivomisesta, että päästäisiin edes kertaluonteisesti vastaiskuihin.

Hakkaraiselle kysymys. Montako maaliin kohdistunutta laukausta tulee keskimäärin ottelussa saada, jotta voimme puhua hyvästä kokonaissuorituksesta tällä pellin osa-alueella? Toiseksi kysyn, paljonko on mielestäsi hyvä ja mikä on heikko peittoprosentti? Kolmanneksi, jotta luvut olisivat jollain muotoa vertailukelpoisia, niin onko tietoa mitkä ovat SWE vastaavat luvut?
Osku
10/12/2014
Hyvät kysymykset Hakkaraiselle. Minuakin kiinnostaisi tietää noita lukuja, kun MyCoazhista en mitään ymmärrä.
miten ja miksi
10/12/2014
Ensinnäkin samaa mieltä Tietoenatorin kanssa: Jos tuomarilinja on sallivampi niin päästään paremmin rikkomaan ja taitopelaajille ei voi sitä aikaa ja tilaa antaa. Ruotsalaisista taitopelaajista kyllä Enström, Galante ja Rudd ovat sen verran kropalla pelattavissa, eli kun se sallittiin niin kaverit keräili kamojansa. Ainoa näistä huipuista joihin ei oikein "osuttu" oli Kim Nilsson joka on sekä kookas että nopea ja hallitsee pitkän vartensa erittäin hyvin. Eli fyysisyydessä Suomi on selkeästi edellä, vaikka havainnoija on eri mieltä. Ei voida puhua, että Ruotsi olisi fyysisempi joukkue, koska sitähän se ei ole. Kyllä fyysisyydessä ja pelikovuudessa Suomi on nyt edellä, mutta taitotaso on Ruotsissa huomattavasti Suomea edellä.

Pelitempoa lisäämällä Ruotsi Suomen pieksi, eli kun nostettiin tempoa, niin Suomen tekeminen puutui ja enää kovassa vauhdissa ei ratkaisut olleen optimaalisia, eli Ruotsi raahasi pelin väkisin omalle mukavuusalueelleen ja kun tempo nousi, niin Suomen fyysinen peli tyrehtyi, koska ei päästy enää vastustajaan kiinni.

SUMMA SUMMARUM:
Finaalissa Ruotsi tulee erittäin kovalla tempolla, koska tietää sen olevan myrkkyä Suomea vastaan. silloin ollaan jalalla jäljessä ja tulee paljon jäähyjä, kun pelaaminen tehdään estämällä tai takaa roikkumalla. Myöskään Suomen rutiini ei riitä Ruotsin pelinopeuteen, eli finaalissa jos Suomi onnistuu kurinalaisesti jarruttamaan peliä, että pääsee fyysisesti kiinni Ruotsalaisiin ja kääntää pelin, mahdollisuuksia on. Nopeassa "one touch" pelissä ruotsalaiset tulevat viemään mestaruuden noin 5-6 maalin erolla Suomeen.

Hakkarainen on valitellut Suomen pitkien hyökkäysten tehottomuutta eikä siinä ole mitään valittelemista. Suomella ei ole mitään keinoa purkaa "pitkillä hyökkäyksillä" tuota Ruotsin puolustuslinjaa, eli Suomen ainoa mahdollisuus on kääntää keskikentältä nopeita vastahyökkäyksiä keskikentältä Ruotsin ollessa syvällä Suomen alueella. Näitä virheitä tulee ottelussa noin 3-5 kappaletta ja niistä pitää sitten päästä iskemään voittomaalit. Ilman onnistumisia ei voida voittaa.
miten ja miksi, osa kaksi
10/12/2014
Aftonbladetin haastattelija: Oliko Suomen fyysinen pelitapa yllätys?

Alexander Galante Carlström: Ei, ei varsinaisesti. Suomi pelasi aivan samalla tavalla kun kohtasimme heidät ennen MM-turnausta. Heidän peli-ideansa on tuhota pelimme tempo. Tässä onnistuivat kohtuullisesti, mutta silti voitimme 5-2. Epäilen, että jatkavat jatkavat samalla tavalla jatkossa. Mielestäni he (Suomi) olivat hieman huolimattomia joissain tilanteissa, kun saivat kaksiminuuttisia. Jos vastassa on hyvä joukkue, kuten Ruotsi, rangaistuspenkillä istuminen on huono asia, koska sieltä ei pelejä voiteta.
STG
10/12/2014
Molemmat Ruotsin YV-maalit olisivat tosiaan olleet estettävissä. Molemmissa painottoman puolen pakki luuli peittävänsä syöttölinjaa takatolpalle vaikkei siellä ollut yhtään ruotsalaista. Molemmat poikkarit painottoman puolen pakin edestä ruotsalaisen lapaan. Paremmalla sijoittumisella poikittaissyötön paikkaa ei olisi ollut.
Toisaalta kun tarpeeksi monta kertaa joutuu AV:lle niin jossain vaiheessa tulee näitä nukahduksia jo tilastollisestikin.
Kumpikaan joukkue ei juhlinut 5vs5 pelissä maalipaikoilla, mutta koko pelin oli aistittavissa että Suomi oli kuitenkin se ns. roikkuva osapuoli. Roikkumisen takia pari jäähyä enemmän kuin naapurilla jo homma pakettiin. Vaikea keksiä miten saada hyökkäyspeliin lisää uhkaa, jotta jäähyjä tulisi enemmän myös ruotsalaisille.
JKL
10/12/2014
Hienot on analyysit mutta faktaa on se että Ruotsi tuli hiukan huolimattomalla asenteella ja Suomi sai näin pari tuurinkantamoista. Ruotsilla paljon hyviä paikkoja, ilma hyvää maalivahtipeliä tappio olisi ollut ne perinteiset hämäläislukemat. Finaalissa swedut tarkempia ja sitten...
Kaaripallo
10/12/2014
Peli oli ja meni, mutta niin paljon kun Kukkolasta pelaajana pidänkin miten hän voi saada arvosanan 8+ ? Sen kentän pitäisi johtaa peliä, mutta olivat todella huonoja. Kohosta on helppo nyt haukkua täällä hitaaksi, mutta hän ei ole enää suomen tärkein pelaaja vaan hänen avut tulee erikoistilanteissa esiin.. Jos ykkönen ei pysty antamaan minkäänlaista uhkaa mahdollisessa uusinnassa niin kusessa ollaan. Jos pystyy peli voi päättyä ihan miten vain, koska pelihän oli varsin laadukas ja tasainen..
Taitopelaaja
10/12/2014
Estettävissä ja estettävissä. Vai oliko niin mahtavia syöttöjä maailman parhaalta että ei ollu mitään jakoa ehtiä tohon klapklap syöttöralliin.
Totalisaattori
10/12/2014
STG: puolustajan on yleisesti ottaen vaikeampi puolustaa syöttölinjoja, jotka ovat ylempänä kentällä. Tämän takia puolustusmuodostelma yritetään saada tiiviiksi ja hyökkääjille jää yleensä koko kentän poikkarit, viivaan saa jäädä tilaa. Toki molemmissa tilanteissa puolustaja olisi aavistuksen ylempänäkin voinut pelata. Mutta tuossa 6vs5-maalissa suurin syy oli se, että viisikko tuijotti liikaa syöttäjä Nilssonia ja oli myös sijoittunut liikaa toiselle kenttäpuoliskolle. 5vs4-maalissa kohtuullisen suuri syy oli Koskelaisessa, joka ei pudottanut tarpeeksi, mutta nelikko oli muutenkin liian hajallaan.
SP
10/12/2014
MyCoazh osoittaa vaan vanhan totuuden vale, emävale, tilasto

Hiukan jäi itselle olo, että Ruotsilla ei vielä ihan kaikki ollut pelissä. Tosin siellä jostain syystä Storvretan kavereilla oli hermo kohtuullisen kireällä. Stenberg mukana joka hässäkässä, Sundstedt samoin aika lämmin. Ja Mattias Samuelson alkaa hiljalleen hiipumaan. Voi olla, että finaalissa on sitten hiukan toisenlaisia pelipaikkojakin sinikeltaisten muutamalle kaverille tarjolla ja vauhtia lisätään tarvittava määrä.
JJ
10/12/2014
"MyCoazh osoittaa vaan vanhan totuuden vale, emävale, tilasto"

Lisään tuon kylkeen että tilastojen avulla on helppo huijata, mutta ilman tilastoja on vieläkin helpompi. Tilastot kuitenkin on kasattu faktojen varaan (mikäli ei ole keksitty) ja silloin niistä voi saada jotain "totuuksia" esille, mitä nyt ikinä halutaankin tutkia. Tällöin ei omat tunteet saa liian suurta valtaa esim. pelianalyysiä tehdessä. Helposti keskittyy yksittäisiin ja näkyviin tilanteisiin ja unohtaa lukemattomat "pienet" asiat joita tapahtuu ottelussa useita satoja ja joilla on toistuessaan iso merkitys ottelun lopputulokseen.

My Coazh vain yksinkertaisesti taltioi noita "pieniä" tapahtumia ja laskee niitä yhteen. Se miksi esim. Salinilla oli arvosana 7+ huikeasta maalista huolimatta johtui siitä että hänelle tuli todella paljon pallon menetyksiä. Osa menetyksistä oikeastaan "pakottamattomia" eli teki vain väärän tai vaikean ratkaisun pallon kanssa. Lisäksi yksi jäähy ja tuhrattu maalipaikka heikentää arvosanaa. Vastaavasti Kohonen pystyy pelaamaan pallon toistuvasti omille ja ei menetä pelivälinettä helposti jolloin arvosanaan ei tule tästä osa-alueesta heikennystä.
Eli pelkästään maaleja tai tehoja tekemällä ei saa hyvää arvosanaa vaan täytyy onnistua myös syöttöpelissä, kaksinkamppailussa, peittopelissä, syötönkatkoissa, aloituksissa ja täytyy osata edistää peliä.

Salibandyssä, pelattaessa tasakentällisin, ottelussa on todella vahvoilla se joukkue joka pystyy voittamaan laukaukset ykkösmaalintekosektorilta (ei tarvitse olla maalia kohti). Se joukkue joka kykenee laukomaan yli 55% ottelun ykkössektorin laukauksista on ottelussa todella vahvoilla. Tästä laukaustilastosta käytetään jääkiekossa nimitystä Corsi %. Kiekossa tosin mukana on kaikki laukaukset mutta salibandyssa merkitystä on vain ykkössektorin laukauksilla.

Tästä päästäänkin siihen että et voi voittaa näitä laukauksia jos sinulla ei ole palloa. Eli pallon hallinta on "tie" siihen että pääset laukaussektorille. Palloja ei saa menettää helposti ja niitä pitää pystyä voittamaan kaksinkamppailussa ja lisäksi peliä täytyy pystyä edistämään kohti parasta maalintekosektoria. My Coazh laskee näitä tilanteita ja tilastoi ne.

Ruotsi ottelussa Suomen kentällisten ykkössektorin laukaukset menivät tasakentällisin seuraavasti: Kukkolat 2-7, Hänniset 2-2 ja Kohoset 1-5. Ensin mainittu Suomen laukomat ja toisena Ruotsin laukomat. Yhteensä Suomi hävisi ykkössektorin laukaukset 5-14 eli Suomen Corsi% oli 26% ja Ruotsin 74%. Ei hirveän mairittelevat lukemat. Mikäli noilla lukemilla pystyy voittamaan ottelun täytyy onnistua lähes jokaisella laukauksella ja vastaavasti vastustajan epäonnistua karkeasti viimeistelyssä. Mahdollista kyllä mutta erittäin epätodennäköistä. Kun tähän vielä lisätään ylivoimat joissa Ruotsi oli erittäin vaarallinen, niin Ruotsin voitto näidenkin tilastojen valossa näyttää selviöltä. Ei voida pitää tuuri voittona koska tilastot tukevat sitä vahvasti.

Mikäli Suomi aikoo voittaa Ruotsin finaalissa (Olettaen että kohtaavat siellä), täytyy paljon muuttua. Pallon täytyy pysyä omilla (Ruotsi ei pääse laukomaan) ja mielellään hyökkäyspääsä (Ruotsin vastahyökkäykset ovat vaarattomampi), täytyy voittaa enemmän irtopalloja (pallo palautuu omille nopeammin) ja täytyy pystyä murtautumaan ykkössektorille useammin.

Paljon täytyy tapahtua jotta Suomi saa käännettyä voimasuhteet itselleen edulliseksi lyhyessä ajassa. Voittaminen on toki mahdollista mutta siihen tarvittaneen rouva Fortunan apua.

-My Coazh Heavy User-
NK
11/12/2014
Itselleni silmiinpistävää on Suomen kokonaiset 14 laukausta maalia kohti. Peliä en itse valitettavasti nähnyt, mutta täytyyhän nyt ottelun aikana saada enemmän laukauksia kohti vastustajan maalia. En tosin ole tilastoja kummemmin tutkinut, mutta kuulostaa todella vähältä. Kuulostaa käsittämättömältä, että meidän ykkösvitjalla oli ottelussa 1 laukaus maalia kohti. Paljon on parannettavaa!
S7
11/12/2014
Ykkösketju ollut luokaton näissä kisoissa! Ei voi pärjätä, jos ykkönen ei näytä kunnon esimerkkiä. Ja tilastot kertovat sen faktan, että mukana oltiin vain puolustamalla, ja siinnä oltiin ihan hyviä. Mutta niinkuin Risto Reipas mainitsi ihan hyvä ei riitä voittoon:-D. Toisaalta riittää siihen, ettei sentään hävitty 12-0:-DD

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.