Salibandyliiga-syksyn topit ja flopit: OLS positiivisin yllättäjä – Josballa synkkä vuosi

Keltapaitainen OLS on ollut syksyn kovin yllättäjä. Mustapaitainen SSV on taasen ollut menneen syksyn vakuuttavin ja tasaisin suorittaja. Kuva: Jari Turunen

Keltapaitainen OLS on ollut syksyn kovin yllättäjä. Mustapaitainen SSV on taasen ollut menneen syksyn vakuuttavin ja tasaisin suorittaja. Kuva: Jari Turunen
Keltapaitainen OLS on ollut syksyn kovin yllättäjä. Mustapaitainen SSV on taasen ollut menneen syksyn vakuuttavin ja tasaisin suorittaja. Kuva: Jari Turunen

Salibandykaudesta 2014-2015 on pelattu nyt noin puolet. Pääkallo.fi listasi syyskauden miesten Salibandyliigan onnistujat ja epäonnistujat.

Top 5 onnistumiset:

1. OLS:n esitykset

OLS lähti kauteen meidän papereissa altavastaajan asemasta ja oli sijoitettu muun muassa Pääkallo.fi:n kausiennakossa viimeiselle sijalle. Kirjoitimme seuraavanlaisesti:

”Suurin ongelma on se, että nuoret ja lahjakkaat pelaajat ovat vielä liian nuoria ja liian isossa roolissa Suomen korkeimmalla sarjatasolla. OLS:n konkariosasto on olematon. Ja totuus rosterin osalta on vielä se, että ryhmä aavistuksen heikentyi viime kauteen verrattuna. Valitettavasti ongelmat OLS:n kohdalla eivät jää tähän. Seura on sekavahkossa tilanteessa, eikä edustusjoukkueen uusi valmennuskaan ole vielä onnistunut vakuuttamaan.”

Tässä kohtaa nostamme kädet pystyyn. OLS oli syyskauden suurin yksittäinen piristysruiske miesten Salibandyliigassa. Tällä hetkellä sillä on kolmen ottelun voittoputki, joukkue majailee sijalla kuusi ja eritoten ne ennakkoon kauhistellut nuoret pelaajat ovat kantaneet vastuunsa esimerkillisesti. OLS:n tulevaisuuden kannalta positiivista on myös se, että yleisö on alkanut löytämään katsomoon ja tunnelmaakin riittää.

2. SSV:n vakuuttava alkukausi ja nuorten Viikinkien esiinmarssi

SSV on ollut alkukauden tasaisin joukkue. Piste. Henri Toivoniemen ja muiden lopettaneiden suurnimien tilalle on löytynyt mainioita nuoria korvaajia. Toivoniemen korvaajaksi naapuriseura Erästä hankittu Santtu Strandberg on ollut mies paikallaan. SSV:tä on vuosien varrella moitittu siitä, että se ei tuota tarpeeksi omia junioreita edustusjoukkueeseen.

Tällä kaudella sen edustusjoukkueessa onkin vilissyt mukavasti omia kasvatteja ja tulosta on tullut. Vasta 20-vuotias Roni Laasonen on toistaiseksi joukkueen ykköpyssy. SSV:n nostoa top-listalle ei puolla niinkään sen sarjasijoitus (2.), vaan enemmänkin se, että vielä viime kaudella nähty ajoittainen ailahtelu on toistaiseksi loistanut poissaolollaan. SSV ei ole myöskään jäänyt voivottelemaan poissaoloja, vaan uudistunut juuri oikealla tavalla.

3. Kooveen otteet alkukaudella

Tampereen Kooveelta odotettiin hyvää kautta muutaman vaisumman kauden jatkeeksi. Alkukausi on ollut hyvän sijaan jopa erinomainen. Aivan ensimmäisissä otteluissa joukkueen otteet vaihtelivat suurestikin ja oma pää ei meinannut pysyä millään edes siedettävän puhtaana. Marras-joulukuussa joukkue nosti tasoaan entisestään ja voitti kaikki viisi otteluaan. Tappion karvasta kalkkia saivat maistaa muun muassa ennakkosuosikkeihin kuuluvat SPV ja Happee.

Päävalmentaja Hannu Santanen on saanut nuoresta joukkueesta paljon irti ja moni pelaaja on nostanut tasoaan. Miro Lehtinen on pelannut erittäin vahvan alkukauden ja on pistepörssin toisena eri pistesfääreissä liitelevän Jami Mannisen jälkeen. Vuoden loppuun mennessä Koovee on sarjan neljäntenä ja sen edellä ovat ainoastaan kivikovat Happee, SPV ja SSV. Tampereen valtikkaa viime vuodet heilutellut paikallisvastus Classic on toistaiseksi ottelun vähemmän pelanneena sijaa alempana.

4. Suorien lähetysten määrä

Salibandyliiga ja sen markkinointiosasto ansaitsee positiivista palautetta salibandyn näkyvyyden lisäämisestä elävän kuvan avulla. Yle, VeikkausTV, SBTV ja ISTV ovat tarjoilleet herkkua salibandynnälkäisille pitkin syksyä. Nettilähetyksiinkin on löytynyt osaava selostus ja kommentaattorit. Toivottavasti lähetykset jatkuvat myös keväällä, kun otteluiden panokset kasvavat.

5. Erän ottelutapahtumat

Tapanilan Erä on tehnyt pääkaupunkiseudulla jotain sellaista, jota moni on pitänyt vaikeana tai jopa mahdottomana. Erän Salibandyliigan otteluissa käy nimittäin ihmisiä. Maksavia katsojia. Erän otteluissa käy ihmisiä vaikka joukkue ei tällä hetkellä edes esiinny kovin mairittelevasti. Erän otteluissa käy ihmisiä vaikka joukkue ei edes pelaa kotiotteluitaan Helsingissä, vaan Vantaalla.

Katsojakeskiarvo 822 kertoo sen, että salibandylle riittää katsojia myös pääkaupunkiseudulla, kun ottelutapahtumiin ja tuotteeseen satsataan kunnolla. Erä on tehnyt töitä monella eri tasolla aina sosiaalisesta mediasta lähtien. Erä on kiinnostava vaikkei se voittaisikaan. Erälle hatunnosto ja listan kolmossija kyynisen ”pääkaupunkiseudulla on tarjonnan laajuuden vuoksi mahdotonta saada katsojia otteluihin” -myytin rikkomisesta.

Josballa ei ole ollut juuri aihetta juhlaan vuonna 2014. Joukkue on voittanut ainoastaan neljä ottelua 27 pelistään. Kuva: Jari Turunen
Josballa ei ole ollut juuri aihetta juhlaan vuonna 2014. Joukkue on voittanut ainoastaan neljä ottelua 27 pelistään. Kuva: Jari Turunen

Flop 5:

1. Josban vuosi 2014 ja taloudelliset pulmat

Pääkallo.fi uutisoi ennen kauden alkua, että Josballa on vaikeuksia palkanmaksun suhteen, joka on myös vaikuttanut seuran pelaajatilanteeseen. Entinen menestyjä on aloittanut kautensa pelillisesti umpisurkeasti ja on sarjan viimeisenä kuuden pisteen turvin.

Kuten Toni Lötjönen nosti Twitterissä esille, niin Josban koko vuosi 2014 on ollut pelkkää via dolorosaa. Joukkue on pelannut 27 ottelua ja voittanut niistä neljä. Varsinkin kauden alkuun osunut kahdeksan ottelun tappioputki oli henkiseltä kannalta vaikea.

Jos joukkueesta nostaa esille yhden onnistujan, niin se on suorasukaisista kommenteistaan tuomittu Pauno Kajoksinen. Kajoksinen on pistepörssin viidentenä ja maila ei ole todellakaan tärissyt kädessä, vaan nuori mies on elänyt kuten opettaa, eli nauttinut pelaamisesta. Se voisi olla pitkällä tähtäimellä hyvä opetus koko alisuorittavalle joensuulaispoppoolle.

2. Tapanilan Erän pelilliset esitykset

Kaksi kovaa paluumuuttajaa. Laittoi viime kauden pudotuspeleissä mestariksi yltäneen Happeen ahtaalle. Paljon lupaavia nuoria pelimiehiä. Valmennusjohto vahvistui. Taustat kunnossa. Moni odotti Erältä tällä kaudella paljon enemmän mitä se on toistaiseksi näyttänyt kentällä.

Joukkue on kymmenennellä sijalla, joka ei vielä ole katastrofi, mutta se miltä joukkueen ilme on näyttänyt, on merkityksellisempää. Toistaiseksi joukkueen peli ei ole auennut oikein missään vaiheessa. Ratkaisut ovat ajoittain mielikuvituksettomia ja koko paletista puuttuu selkeästi ”se jokin juttu”.

Erinäisiä selityksiä on tarjoiltu. Pallollisten pakkien Sami Lehtisen ja Tommi Aron puuttumisella on pyritty selittämään joukkueen avauspelin vaikeuksia. Joku on sanonut, että sentteriosasto on liian ohut. Niinhän se onkin tällä hetkellä. Ilkeimpien huhujen mukaan Erässä on menty valmennuksessa liian pitkälle ja nuorille pelaajille on asetettu kohtuuttomia vaatimuksia. On puhuttu ylivalmennuksesta. Erällä on nyt 12 peliä aikaa parantaa ja näyttää, että Tapanilassa tiedetään mitä tehdään.

3. Tomi Ikonen

Tomi Ikosen kannalta kausi näytti ennakkoon parhaalta pitkiin aikoihin. Loukkaantumisia ei ollut, Oilers esiintyi vahvasti keväällä juuri Ikosen johdolla ja Oilers oli vielä vahvistunut tälle kaudella. Lisäksi joulukuussa siinsivät MM-kisat joihin Ikosen paikka oli pedattu jo edellisen kauden otteilla. Pääkallo.fi:n papereissa Ikosen piti olla kauden ykköstorjuja.

Jokin meni kuitenkin pieleen. Ikonen on tunnettu niin sanottuna flow-maalivahtina, eli taso saattaa heitellä vireen mukaan aika paljonkin. Viime keväänä Ikonen oli Suomen paras veskari. Parhaimmillaan lähes ohittamaton.

Tänä syksynä on nähty se toinen Ikonen. Eikä voi sanoa, että Oilersin ailahtelevat otteet olisivat olleet Ikosen vika tai erityisesti auttaneet Ikosta vaikeassa tilanteessa. Tilanne on kuitenkin se, että Joonas Kaltiainen on esiintynyt erinomaisesti torjunta %:lla 83.85 ja ollut toistaiseksi vakuuttavampi. Ikosen prosentti on heikohko 74.29. Kaikki kuitenkin tietävät miehen potentiaalin. Muuten häntä ei olisi valittu Göteborgin MM-kisoihin vaikeuksista huolimatta. Nähtäväksi jää syttyykö Ikonen taas liekkeihin, kun pelit kovenevat.

4. Indiansin alkukausi

Indians oli yksi viime kauden piristysruiskeista. Nousijajoukkue pelasi ennakkoluulottomasti ja ylsi pudotuspeleihin, jossa se laittoi viime kauden finaaleihin yltäneen Classicin ahtaalle puolivälierissä. Varsinkin pelillisesti. Tällä kaudella on nähty päinvastainen Indians.

Joukkueen kapeahko kärkimateriaali on tullut karusti esille ja muutamaan lahjakkuutta lukuunottamatta moni on alisuorittanut. Indians on sijalla 12 ja sen takana ovat ainoastaan nousijajoukkue SalBa ja koko vuoden kyntänyt Josba. Joukkueen täytyy parantaa huomattavasti jos se mielii vielä pudotuspeleihin. Indians ei ole voittanut yhtäkään viimeisestä viidestä ottelusta ja edelleen nuorelle joukkueelle kelkan kääntäminen on haastavaa. Nähtäväksi jää saako vaativa Mikko Laurikainen käännettyä kelkan joulutauon jälkeen.

5. Suorien lähetysten ajoittainen huono laatu ja asiakaspalvelun puute

Tässä on sellainen asia josta moni sanoo, että ei saisi valittaa, kun lähetyksiä on kuitenkin tarjolla. Ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että tietyiltä paikkakunnilta lähetetyissä otteluissa on ollut vikaa. Myös maksullisissa lähetyksissä.

On ikävän leimaavaa, että myös hyvin asiansa hoitaneiden tuotantoyhtiöiden maine on kärsinyt tästä ja se voi jatkossa vaikuttaa lähetysten tarjontaan. Asiaa olisi myös helpottanut se, että vikatilanteissa olisi jonkin sortin ripeästi reagoiva asiakaspalvelu tai sosiaalisen median kanava, johon voisi ilmoittaa jos lähetyksissä ilmenee vikaa. Näin ollen myös itse tuotantoyhtiöt voisivat ilmoittaa mahdollisista ongelmista heti myös itse.

Nyt useat aiheelliset valitukset kanavoituvat vääriin paikkoihin (esim.Pääkallo.fi:n kommenttiosastolle) ja asiakkaat eivät saa vastauksia. Näin ollen asiakkaat tuppaavat hylkäämään myös ne toimivat lähetykset, joka voi tulevaisuudessa tarkoittaa, että lähetyksiä ei enää tehdä kannattamattomuuden vuoksi.

21 comments

  1. Maalivahtiosastolla myös Joni Järviö on odotuksiin nähden ollut pettymys. Torjuntaprosentti Ikosen kanssa samaa luokkaa vaikka Classicin takana pitäisi kyllä pystyä kasilla alkavaan lukemaan.

    Nettilähetykset, kuten mainittua, ehdotonta plussaa. Ongelmia laadussa on, mutta jälki on silti edelliskautta parempaa ja moni jengi panostaa hyvin videomatskun tuotantoon.

  2. Eipä ole Järvio ensimmäinen Kooveesta Classiciin siirtynyt, joka taantuu siirron myötä…

  3. Niin, ~10 matsin otoksellahan tuo torjuntaprosentti tuokin esille auringontarkkaa dataa. Puhumattakaan sen tilaston muista ongelmista.

    Tämä nyt ei varsinaisesti ole puolustuspuhe Ikoselle ja Järviölle, joilla on ollut omat ongelmansa alkukaudesta, vaan enemmänkin kannanotto torjuntaprosenttiperusteluita vastaan.

  4. Josbahan säilyy liigassa sillä, että putoamiskarsinnassa voittaa kaks ekaa peliä. Se riittää. Systeemi on tämä. Runkosarjassa voi hävitä vaikka kaikki pelit.

  5. SSV odotetun hyvä! Spedet saisivat keksiä jotain uutta tekemiseen? Tuleeko muuten divarin ja junnujen sm-sarjoista puolivälin arvioita?

  6. Järviö hyyty jo ennen siirtoo, hyvä kun lähti. Vonk paineli kuulema ohitse jo viimekaudella. Niin ainakin kaikki koovee tietäjät huusi täällä heti kun siirto vahvistu.

  7. Pertti K, puhe oli alkukaudesta joten silloin ~10 matsin otoksella mennään. Ja torjuntaprossavertailussa on ongelmansa koska joukkuepuolustuksen taso eri tiimeissä vaihtelee niin paljon, mutta on tuo joka tapauksessa C:ssä huono lukema.

    Ja kyllä tuon saman on voinut todeta myös ihan pelejä katsomalla, millaisia maaleja on mennyt. Sinänsä jännää, koska C:llä pitäisi olla mv-valmennuksen ainakin kunnossa, kun maju-valmentaja mukana pyörii.

  8. hei! eikös näin että vika kuiteski putoo suoraa, ja tokavika ja kolkkivika pelaa siitä kumpi säilyy suoraan ja kumpi karsii divarin playoff finaalisarjan häviäjää vastaan, joten tolla setillä voit julle mennä kannustaa josbaa dirreen ps. uskon kuitenkin siihen että suoraputoaja ei ole josba vaan joku muu häntäporukka

  9. Jullellelle

    ”Salibandyliigasta putoaa joka kausi vähintään yksi joukkue. Runkosarjan neljä viimeistä pelaavat kaksivaiheiset playout-karsinnat. Runkosarjan 11. sijoittunut valitsee vastustajakseen joko runkosarjan 13. tai 14. sijoittuneen. Runkosarjan 12. kohtaa valitsematta jääneen. Paras kolmesta -ottelusarjojen voittajat säilyttävät paikkansa Salibandyliigassa ja hävinneet jatkavat playout-karsinnan 2. vaiheeseen. Kakkosvaihessa paras kolmesta -ottelusarjan hävinnyt putoaa Divariin ja voittanut jatkaa liigakarsintoihin ja kohtaa taistelussa sarjapaikasta Divarin finaalin hävinneen joukkueen. Divarin mestari nousee Salibandyliigaan.”

    Win the right games!

  10. Mikä muuten oli peruste tuohon playout-systeemiin? Pitikö kautta venyttää ”väkisin” Divarin pidentymisen takia?

    Sarjasysteeminähän tämä nykyinen putoamistaistelu on aivan einarista verrattuna vanhaan. Kauden viimeiset tyvipään matsitkin menettävät tässä valtaosan merkityksestään.

  11. Kyllä ssvm junioreissa jukka soinin otteet ovat lämmittäneet tällaisen vannoutuneen penkkiurheilijan sydäntä. Sisukas ja ahkera poika!

  12. Paavi pysyköön lestissään. Kyllä nää sählypojat on sellasia mumat kainaloissa kompastelijoita

  13. Älkää mamut kommentoiko, kun ette mitään tiedä. KSS nousee liigaan ja nokia tippuu korkeammalta kun johannes jokisen shortsit