Salibandyn suojalasikeskustelu on virinnyt jälleen viime päivinä. Keskustelussa on pitkälti kyse siitä pitäisikö suojalasien olla pakollisia salibandyssa vai ei. Keskustelu ei ole suuntaan tai toiseen yksinkertainen.
Vuonna 1999 ja sen jälkeen syntyneiden on tällä hetkellä pakko käyttää suojalaseja. Sääntö on ollut junioreiden osalta voimassa jo vuosia, mutta tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että niitä käytettäisiin kovin laajalti aikuisten sarjoissa.
Suojalasipakon suhteen olen nähnyt kaksi erinäistä teoriaa, joiden perusteella käyttö tulisi pakolliseksi tai ainakin yleisemmäksi myös aikuisten sarjoissa. Ensimmäisessä esimerkissä jonkun korkean profiilin pelaajan tulisi loukata silmänsä niin vakavasti, että Kansainvälisen Salibandyliiton olisi taivuttava suojalasipakkoon.
Toisessa teoriassa nähdään, että korkean profiilin pelaajan/pelaajien lasien käyttö ja esimerkki johtaisi siihen, että suojalasien käyttö yleistyisi kaikilla tasoilla.
Yksinkertaistetuissa esimerkeissä kohdan A tapauksessa esimerkiksi lupaava Alexander Rudd menettäisi näkönsä pallon tai mailan osuman vuoksi. Näin ollen julkinen paine nousisi liian suureksi ja pakko asetettaisiin kaikille ikäluokille.
Teoriassa B muutos voisi tapahtua positiivisen esimerkin kautta. Esimerkiksi Rudd, Jani Kukkola ja Tero Tiitu saisivat hyvän sponsoridiilin joltain lasivalmistajalta (tai rupeasivat omatoimisesti käyttämään niitä) ja tekisivät lasien käytöstä trendikästä.
Tunnetuille pelaajille on sattunut silmävammoja vuosien varrella. Suomessa ainakin Katriina Saarinen, Heikki Hätönen, Jussi Piha, Vili Rahkonen, Tommi Merto, Harri Karjala ja Jori Isomäki ovat saaneet osumia silmään. Kaikki ovat kuitenkin selvinneet ilman vakavia pysyviä silmävammoja. Hätönen ja Saarinen käyttävät suojalaseja tälläkin hetkellä.
Suojalasien käyttämättömyyteen on listattu usein käytännön syitä. Näitä ovat esimerkiksi näköhaitat, linssien huuruuntuminen ja pokiin tottumattomille ylipäänsä lasien päässä pitäminen. Itse en ole laseja kokeillut, mutta uskoisin, että osa näistä syistä liitetään vanhoihin laseihin, joissa tuote ei ollut kovin korkealaatuinen.
Tuotekehitystä onkin kuulemani mukaan tapahtunut alkuaikojen muovilinsseistä. Joillakin syy käyttämättömyyteen voi olla myös esteettinen, mutta sitä varmaan harvempi sanoo ääneen.
Mielenkiintoista onkin, että mikä on se perimmäisin syy olla käyttämättä?
Itselläni ainakin silkka mukavuudenhalu toistaiseksi. Vakava vamma tuskin naurattaisi.
Keskustelin tästä laseihin tottumiskysymyksestä viime viikon torstaina SPV:n takalinjoilla miehekkäästi peittävän ja vääntävän Harri Karjalan kanssa. Karjalla oli itsellään aikanaan (n.10 vuotta sitten) salibandysta johtunut silmävamma ja hän sanoi, että silloiset suojalasit olivat laadultaan liian heikkoja, ja käyttöaika jäi lyhyeksi.
Hänen pointtinsa oli kuitenkin hyvä sen suhteen, jos laseja taas joutuisi käyttämään:
”Kyllä niihin varmasti kesän aikana tottuisi”
Täytyy myös muistaa, että jos käyttö olisi pakollista kaikille, niin hyödyt ja haitat olisivat suhteellisen samat kaikille.
Olen pohtinut asian tiimoilta myös sitä näkökulmaa, että onko lasien markkinoinnin ja tuotekehityksen eteen tehty tarpeeksi? Nythän markkinat ovat varmat, koska nuoret junnut joutuvat niitä käyttämään joka tapauksessa.
Keskusteluissa on nostettu esiin muista lajeista Lacrosse, jossa pelaajat käyttävät linssittömiä suojalaseja. Sekin olisi yksi varteenotettava vaihtoehto jos tuotekehittelyssä onnistutaan.
Keskustelussa on viitattu paljon jääkiekkoon ja sen ympärillä liittyneisiin kasvukipuihin varusteiden suhteen. Kypäräpakko, visiiripakko ja vaikkapa kaulasuojan käyttö ovat tällaisia esimerkkkejä. Visiiripakko tuli aikoinaan ja sen suhteen ei ole kuulunut nurinaa jälkikäteen.
Liikenneturvallisuuteen on viitattu. Rationaalinen ihminen käyttää autoillessa turvavyötä ja pyöräillessä pyöräilykypärää. Niin sen ainakin pitäisi mennä.
Tässä kohtaa pitää kehaista naisia. Naisille suojalasien käyttö ei vaikuta olevan läheskään niin suuri ongelma kuin miehille. Samaa olen ollut huomaavinani pyöräilykypärän käytön suhteen.
Loppujen lopuksi tämäkin teutarointi ja keskustelu päättyy jossain välissä. Tälläkin kertaa käsky tulee todennäköisesti ulkopuolelta. Uskon, että vakuutusyhtiöt seuraavat salibandyyn liittyviä silmävammoja hyvin tarkasti. Uskon, että heidän päätöksellään niistä tulee joka tapauksessa pakollisia.
Loppuun on vielä todettava, että en käytä suojalaseja pelatessani mutasarjoissa. Itseäni ei kuitenkaan haittaa jos niiden käytöstä tulee pakollista. Olisi jeesustelua vaatia niitä tässä pakolliseksi, koska olen itse toiminut toisin.
Tämän kirjoituksen perimmäinen pointti oli katsella asiaa eri näkökulmista. Samalla oli tarkoitus käydä vuoropuhelua aihepiirin hyödyistä ja haitoista omalta kantiltani. Toivottavasti se laittaa myös jonkun muun ajattelemaan asiaa.
—
Kirjoittaja on hölmö mies, joka ei käytä suojalaseja tai pyöräilykypärää.
Tästä on kyse:
Liigapelaaja sai pallon silmäänsä lähietäisyydeltä – ”Mä en nää mitään”
Moninkertainen Suomen mestari ja konkaripakki: ”Kannatan suojalasipakkoa”
Video: Näin pahaa jälkeä salibandypallo teki naispelaajan silmälle
Suojalasipakko on puhuttanut aiemminkin – lue Pääkallo.fi:n vieraskynäkirjoitus marraskuulta 2013
Miksi laseissa pitää olla lasit?
Sopivat, tarkoitukseen suunnitellut ja paikallaan pysyvät sangat voivat helposti estää pallon osumisen itse silmään. Eikä huurtumisen kanssa olisi ongelmia.
Linssittömät suojalasit (Suojakehykset??) olisi aika hyvät. Itse en nykyisten lasien vääristymien takia voi käyttää laseja niiden aiheuttaman päänsäryn vuoksi.
On lajin ulkopuolisena jotenkin aivan käsittämätöntä, että tässäkään kirjoituksessa ei nähdä sitä faktaa, että me kaikki muutkin maksamme siitä, että te leikitte tällaista lajia, jossa sattuu silmävammoja, joiden seurauksen me muutkin sitten maksamme?
Käytännössä kukaanhan ei saa lajista oikeaa toimeentuloa, eikä kukaan voi olla edes puoliammattilainen sen jälkeen kun täyttää 40. Lajissa ainoastaan 4 maata tappelee mitaleista ja otteluita käy katsomassa maksimissaan 1000 ihmistä kerrallaan. Mistään massiivisesta kansanliikkeestä ei siis ole kyse, eikä elinikäisestä ammatista.
Silti tällaistakin lajia kilpaa keskenään pelaavina, teillä pitää siis olla oikeus olla käyttämättä suojalaseja, koska se nyt vain olisi niin hankala tottua niihin. Me muut sitten kivasti osallistumme teidän vammojenne hoitoon. Järkevää…
Aika hyvä provo ”Kuka korvaa”. Vakuuttamisessa on muustakin kyse, kuin siitä kuka maksaa. Jotenkin tuntuu, että sinä et kyllä maksa paljoakaan kenenkään vakuutuskorvauksista. Ottaen huomioon lajiliiton vakuutusmäärät ja todella harvinaiset silmävammat säbäpeleissä, nämä vakuutuskulut menevät täysin lajinharrastajien pakollisista vakuutusmaksuista. Keskity nyt enemmin S-markettien alennettuiden tuotteiden valikoimaan. Sieltä saa paremmat säästöt merkityksettömälle elämällesi kuin vakuutuksista.
Silmävammatutkimuksesta lanattua.
Potilaista 94 (17 %) henkilöä oli urheiluvammapotilaita, joista salibandyssä tai sählyssä silmävamman saaneita oli lähes puolet, 42 (45 %). Muita lajeja, joissa sattui silmävammoja, olivat sulkapallo (9 %), jalkapallo (9 %), jääpallo/kaukalopallo (7 %), tennis (6 %), squash (5 %), jääkiekko (5 %), kamppailulajit (4 %). Salibandyssä silmävamman saaneista urheilijoista 93 prosenttia oli poikia tai miehiä.
Esim. Lacrossessa käytetään lasittomia silmäsuojia , mielestäni olisivat erittäin käyttökelpoiset myös salibandyyn .
Tutkimushan ei kerro, että kuinka monta vammoista olisi voitu välttää pakollisella suojalasipakolla. Oma mutu sanoo, että noin puolet noistakin tulee firman tai jonkun muun halonhakkaajien pelivuoroilla.
Itse olen pelannut n. 15v ”sählyä” aina ikäluokkani huipulla, ja vain kerran olen todistanut pallon osumista silmään. Siinäkin oli onni onnettomuudessa, kun nopeus ei ollut kova. Ehkä hyvääkin tuuria, ettei ole tuon useammin osunut omalle kohdalle, mutta kuitenkin…
Jepjep ”Kuka korvaa”, ihan vaan tiedoksi, että suurin osa kaikesta urheilusta/liikunnasta on sitä ettei se ole ammatti! Oli sitten kyseessä lätkät tai fudikset, nilkat ja polvet paukkuu ja yhteiskunta maksaa nekin, joten siihen on ihan turha vedota!! Ihan samallalailla siellä fimansählyissä pallot osuu silmiin, tai oikeasti siellä ne lasit on vieläkin tärkeämmät, kun puupäät hakkaa ja huitoo miten sattuu–> mikään liiton päätös kun ei noihin peleihin vaikuta, suoraan. (näköjään ylempi kirjoittaja jo sanoikin tästä!). Mutta kuitenkin jos lasit pakollisiksi, niin kyllä se voisi tuoda ”oikean” pelaajan imagolla vaikutusta noihinkin huitomisiin…
Entisenä pikkujunnun äitinä ja varusteiden maksajana pakko sanoa, että kun joka pelikausi on ostanut 1-2 uudet suojalasit niin kyllä on jurppinut. Huolimatta siitä, että kyse oman lapsen terveysturvasta. Ei meinaan mitään halpaa puuhaa.
Suojalasit ovat armottoman jäljessä kehityksessä siitä, mihin tarkoitukseen ne on tarkoitettu. Nauhat katkee, sangat irtoo …. ja kyllä pelihyörinnässä lasit myös huurtuu pahasti.
Uskoisin , että lasittomat kehykset olis hyvä kehityksen suunta. Silloin hinta- ja höyryongelmiin varmaankin parannuksia!
Googlatkaa Cascade Poly Air Goggles , ja antakaa palautettetta josko näistä voisi olla silmävammojen vähenemiseen ja estämiseen.
Eivät ole pahannäköisetkään ja väri vaihtoehtojakin pitäisi löytyä
aika monta.
Itse pidän näitä aika hyvänä vaihtoehtona.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ilman laseja en enää kentällä ole,
3 v. sitten pallo silmään ja näkökyky heikkeni niin että joutui silmälasit hommaamaan , se silmä mihin pallo osui niin + 2,5 linssi ja toisessa ikkuna lasia.
Ovat kyllä mun mielestä ainakin turhan raskaan näköiset viritykset noi lacrosse-lasit, etenkin siis visuaalisesti, reilusti rumemmat mitä normi lasit. Tätä uskottavuusfaktoria ei toki ”saisi” miettiä sillä se ei ole järkiperuste, mutta koska kaikki sitä kuitenkin kelailevat niin mielestäni se pitää myös tätä asiaa pohdittaessa tiedostaa. Sitä kautta pitää se kynnyskin mahdollisimman pienenä.
Itselle tuli mieleen sama homma mitä tuossa ehdotettiin jo aiemmin – eikö myös linssitön lasi toisi jo lisäsuojaa? Etenkin jos kehykset olisivat jämäkät ja muotoiltu salibandypalloa ajatellen hieman taktisemmin. Ei siitä ehkä yhtä suojaavaa saisi kuin pleksistä, mutta huomattavasti paremman kuin ei mitään, ja väitetyt huurtumis/vääristymisongelmat poistuisivat.
Tuo mainittu silmävammatutkimus kuulostaa mielenkiintoiselta luettavalta, mutta kaipaisi toki lisätietoa. Paljonko vammoja sattuu suhteessa harrastusmääriin, onko ero yhtä selkeä salibandyn ”hyväksi” myös tällöin? Entäpä minkä tason peleissä/kuntohöntsyissä/kilpailutilanteissa kolisee?
Nyt voisi Exel, Fat Pipe, Oxdog tms saada julkisuutta salibandyseuran kera. Lasittomat suojalasit kokeiluun vaikkapa sponssaamansa liigajoukkueen kanssa. TV -näkyvyys olisi taattu silmäspesialisti ja vakuutusyhtöiden tukemana.
Minäkin olen harrastanut salibandya tovin. Pari kertaa olen todistanut pallon iskua silmään. Kerran firman vuorolla omaan.
Vielä siihen, kuka maksaa…
Nilkka- ja polvivammat lajissa kuin lajissa ovat ikäviä. Niitä ei voi kuitenkaan verrata mitenkään suojalasipakkoon. Niihin ei löydy yhtä helppoa ratkaisua.
Pidempään lajin parissa pyörineet varmasti muistelevat kaiholla halpoja lisenssimaksuja, jotka muutama vuosi takaperin nousivat, kun Pohjola ei ollut enää valmis tarjoamaan kannattamattomia vakuutuksia. En tiedä kuinka suuri osuus silmävammoilla on korvaussummista, mutta varmaa on että kaikki lisenssipelaajat siis joutuvat maksamaan suojalasittomuudesta.
Firmasählyssä tapahtuneet vammat korvaa henkilökohtainen, tai jossain tapauksissa työnantajan tapaturmavakuutus. Jos sellaista ei ole, täytyy kääntyä julkisten palveluiden puoleen. Nämä eivät siis ainakaan suoraan vaikuta lisenssien hintoihin.
En lähde yleiseen juupas-eipäs -vääntöön mukaan, vaan annetaan aikuisten ihmisten päättää asiasta itse. Minä käytän suojalaseja nykyään, ihan kahdestakin syystä. Olen synnynnäisesti kyklooppi, eli toinen silmäni on normaalielämässä hyödytön. Se ei onneksi syvyysnäköön tai liikkeen erottamiseen vaikuta, mutta silmällä ei pysty edes Hesarin isointa tekstiä lukemaan.
Olen aina pelannut kaikkia lajeja ilman suojalaseja. Ultimatea, jenkkifutista ja salibandya. Salibandyyn lasit otin käyttöön, kun sain kahdessa ottelussa perätysten pallon silmään. Toinen normaalissa puolustustilanteessa maalilla, kun vastustaja laukoi one-timerin viidestä metristä ja suoraan naamaani. Onneksi iso nenä blokkasi suurimman vahingon, mutta nenä oli sininen viikon ajan, ja mustaksi veti molemmat silmänaluset. Pari viikkoa myöhemmin sain alkulämmittelyssä pallon suoraan terveeseen silmääni, täysin odottamattomassa tilanteessa. Eka erä meni penkillä, eikä koko matsista tullut mitään, vaikka kaksi erää sumentuneella pelisilmällä kikkailin.
Sen jälkeen ostin suojalasit. Tilasin netistä laadukkaat racquetball-lasit, jotka saa remmillä pään takaa kiinni. Näissä laseissa ei ole mitään paksuja kehyksiä, vaan käytännössä pelkkää kirkasta linssiä, sankoja ja linssin kiinnikkeitä lukuunottamatta. Ekat treenit meni totutellessa, mutta sen jälkeen ei ole mitään ongelmaa ollut. Vaihdossa lasit hieman huurtuu, mutta kentällä ei lainkaan. Huurtumisenkin saa kuriin linssinkäsittelyaineilla, joita tarvii silloin tällöin laseihin pistää. Laadukkaat lasit ei vääristä, ei peitä näkökenttää alaspäin, eikä ne muutenkaan tee oloa tukalaksi. Ja mikä parasta – kukaan ei ole kiusannut lasien takia 🙂