Liigat

Pääkalloparlamentti: Eero Kosonen oli viime vuoden paras salibandypelaaja

14.01.
2015
5 Kommenttia
22
Liigat
Tapanilan Erä on parantanut viime aikoina otteitaan ja on tämän hetken sarjataulukon mukaan menossa pudotuspeleihin. Kuva: Markku Taurama

Tapanilan Erä on parantanut viime aikoina otteitaan ja on tämän hetken sarjataulukon mukaan menossa pudotuspeleihin. Kuva: Markku Taurama

Pääkallo.fi aloittaa viikottaisen Pääkalloparlamentin, jossa sivuston väki pui viikottain vaihtuvalla kokoonpanolla kuluneen salibandyviikon tapahtumia. MM-kisojen aikana kokeiltu konsepti on nyt tullut jäädäkseen. Toimituspäällikköjä Joel Siltasta ja Henri Pitkästä puhutti muun muassa Erän ja Josban nousuvire sekä Vuoden salibandypelaajan valinta.

Happee otti kaksi isoa voittoa viikonloppuna, ja SSV joutui taipumaan selvästä johtoasemasta Kooveelle. Joko Jyväskylää voidaan onnitella runkosarjan voitosta?

Joel Siltanen: Onnea runkosarjan voitosta koko Jyväskylälle! Ei vaan. Onhan siinä vielä pelattavaa. Ainakin näillä näkymin 21.2. pelattavassa SSV-Happee -pelissä on paljon panosta runkosarjan suhteen. Viime vuonna saatiin jännittää viimeiseen peliin asti, kun kolme joukkuetta oli pisteen sisällä lopuksi. Sekä Happee että SSV ovat vakuuttaneet läpi kauden. SSV:n tappio ensimmäinen kahteen kuukauteen ja Happee porskuttaa vakaassa viiden ottelun voittoputkessa. Happee on ollut kyllä erinomainen ja koko 2014 vuoden ainoa kauneusvirhe oli Champions Cupin finaali.

Jos Koovee ottaa huomenna voiton KrP:stä, niin se on neljän pisteen päässä kärjestä. Pelkästään se olisi iso yllätys, jos Koovee sijoittuisi SPV:n ja Classicin ohi kolmanneksi, joten vaikea nähdä, että nousisi enää kirkkaimman kärjen vauhtiin.

Henri Pitkänen: SSV kompuroi aika yllättäen selvästä johtoasemasta, mutta onhan Koovee kaatanut muitakin huippujoukkueita tällä kaudella. Vaikea nähdä, että tätä kaksikkoa nähdyn perusteella syrjäytettäisiin kärjestä, mutta pelejä on tosiaan vielä vaikka kuinka ja monta. SSV-Happee on tietysti iso peli ja Classic pystyy varmasti haastamaan hirvet Jyväskylässä, mutta noin yleisesti joukkueen loppuohjelma näyttää aika voittopuoliselta. Kun hallitseva mestari saa vielä Jonne Junkkarisen ja Panu Kotilaisen täyteen iskuun kevättä kohti, kilpailutilanne joukkueessa kovenee entisestään. Happee haluaa varmasti pitää ykkösposition, joka takaisi tietysti kotiedun päätyyn asti.

Erä ja Indians ottivat eilen todella isot voitot vieraskentällä. Otahallilla uskotaan vielä pudotuspelipaikkaan, mutta eikö se mene jo haihattelun puolelle? Entä onko Erän kevääseen asti jatkuva voittokulku nyt viimein alkanut?

Henri Pitkänen: Erän heräämistä on odotettu pitkin syksyä, ja pieniä elonmerkkejä alkaa olla näkyvissä. Maalinteko on ollut tuskaista, mutta nyt joukkue ropsautti OLS:n ja NST:n verkkoon yhteensä 20 maalia. Lauri Kapanen on ollut odotetun kova, mutta Tuomas Iiskola on ollut pieni pettymys ainakin itselleni. Tämän kaksikon takana on tilaa, sillä sinipaitojen kolmas pistenikkari Tommi Rosendahl on merkkauttanut vasta 13 pistettä. Erä tarvitsee onnistumisia laajemmalta rintamalta, jos se haluaa päättää kautensa voitollisesti.

Indiansilla on ollut jonkinlainen “toisen kauden kirous”, eikä pisteitä ole tullut asiallisista pelisuorituksista huolimatta viime kauden malliin. Maalinteko on heilläkin tökkinyt, enkä jaksa millään uskoa pitkään voittoputkeen ja sitä kautta pudotuspelipaikkaan. Playoutien välttäminen olisi asiallinen suoritus tänä keväänä.

Joel Siltanen: Kieltämättä Erä on ollut alkukauden suurin pettymys. Nyt joukkueen peli on näyttänyt ehtymisen merkkejä. Mosan suunnalta on kuulunut, että treeneissä tekeminen on mennyt parempaan suuntaan ja joukkueen henkinen tila näyttää paremmalta. Peli-ilo on löytynyt. Viimeisestä kuudesta ottelusta se on voittanut neljä ja noussut pudotuspeliviivan yläpuolelle. Erä saa vielä tärkeän lisän takalinjoilleen, kun Sami Lehtinen palannee piakkoin kokoonpanoon. Myös viime keväänä loistanut Mikko Pasanen palaa lähiaikoina tositoimiin.

Erän lisäksi Nokian KrP on ollut pienessä nosteessa Pekka Niemisen paluun jälkeen. Kolmesta ottelusta joukkue ei ole hävinnyt yhtäkään. Menen huomenna katsomaan, kun Koovee ja KrP kohtaavat Spiralilla. Mielenkiintoista nähdä miten käy. Syksyllä Koovee vei jatkoajalla, mutta silloin molempien peli oli vielä hakusessa.

Eilen kohdanneet TPS ja Inkkarit kärsivät molemmat maalinteostaan. TPS on tehnyt alle neljä maalia ottelua kohden joka on luvattoman vähän. NST:n trendi on ollut laskeva ja kapea materiaali aiheuttaa vaikeuksia. Voi olla, että joukkue joutuu taistelemaan putoamista vastaan tosissaan vielä tällä kaudella.

Henri Pitkänen: Höpö höpö. NST haki huikean voiton Tampereelta, ja materiaali on laajentunut viime viikkoina. 12 pelaajalla se laittoi Erän ahtaalle, ja joukkue voi hyvinkin ottaa vielä sen kahdeksannen pudotuspelipaikan, jos maalivahti Monthanin paikat pysyvät jokseenkin edes kunnossa.

Kuka tai mikä vakuutti eniten viime viikolla?

Joel Siltanen: En tiedä mikä vakuutti kaikkein eniten, mutta Antti Ruokosen paluu sykähdytti ja ilmeisesti vakuutti myös Josban miehistön omista taidoistaan. Koko syyskausi korpivaellusta ja vuoden ekalla peliviikolla neljä pistettä kolmesta ottelusta.

Pelaajista Lastikan pelivire jaksaa hymyilyttää viikosta toiseen. Viime viikolla kahdessa pelissä 6+1 oli ihan peruskauraa 18-vuotiaalle. Ei ehkä ne pelkät tehot, vaan myös se tapa. Pelaaminen näyttää todella helpolta ja 58 pistettä 18 peliin on sellainen vauhti, että ihan hetkeen ei olla nähty pääsarjoissa. Se, että valittiin syyskaudella kolmesti peräkkäin kuukauden pelaajaksi Divarissa taitaa olla ennätys, jota ei ihan herkästi olla rikkomassa. Osasta voi tuntua, että hehkutusta on liikaakin, mutta Lastikka on sen verran harvinainen tapaus, että sietääkin nostaa jalustalle.

Henri Pitkänen: Veit kirjaimet näppikseltäni. Ruokonen on tuonut kurin ja järjestyksen Josbaan, ja nyt pelaajat tietävät, mitä heiltä vaaditaan ja odotetaan. Joukkueen skarppaaminen on henkilöitynyt pelaajapuolella viime kauden pörssikymppi Jarkko Nurmelaan, joka on alkanut pelata tosissaan. Ennen vuoden vaihtumista 13 pelissä 4+5 ja -20, viime viikolla kolmessa pelissä 6+2 ja +6. Mielenkiinnolla odotan joensuulaisten loppukautta, ja nyt nähdyllä pelillä playout-kamppailuissa Josba on kova luu.

Toinen asia, joka vakuutti ja jäi mieleen, oli kärkiottelu Happee-SPV ja sen taso. Kamppailu oli hurjaa taistelua sarjapisteistä, ja siinä mentiin pudotuspelihengessä pudotuspelilinjalla. Taistelupareja haettiin, kovaa sai pelata ja intensiteettitaso oli aivan huipussaan. Tällaisia pelejä näkisi mielellään lisää, ja keväällähän niitä taas näkee.

Pääkalloparlamentin mukaan Eero Kososen otteet Salibandyliigan pudotuspeleissä ja MM-kisoissa olisi voitu noteerata Vuoden pelaaja-palkinnolla. Kuva: Salibandyliiga

Pääkalloparlamentin mukaan Eero Kososen hienot otteet Salibandyliigan pudotuspeleissä ja joulukuun MM-kisoissa olisi voitu noteerata Vuoden salibandypelaaja -palkinnolla. Kuva: Salibandyliiga

Tatu Väänänen valittiin kolmatta kertaa putkeen Vuoden salibandypelaajaksi. Olisiko valinnan pitänyt osua jollekin muulle? Onko tällainen valinta edes tarpeellinen?

Henri Pitkänen: Väänänen on loistava puolustaja, hieno urheilija ja kiistatta yksi pelipaikkansa parhaista maailmassa. Hän saavutti Sveitsin mestaruuden lisäksi MM-hopeaa vuoden aikana, ja hänet valittiin myös kisojen tähdistökentälliseen. Erinomainen valinta siis. Tällä kertaa olisin itse kuitenkin ehkä kallistunut esimerkiksi maalivahti Eero Kososen suuntaan. Kosonen näytti pudotuspeleissä, että hänessä on voittaja-ainesta, ja hän oli iso tekijä Happeen historiallisessa mestaruudessa. MM-kisoissa hän pelasi koko viikon loistavasti antaen Suomelle mahdollisuuden voittaa kultaa finaalissa. Hyvä kuitenkin kun joku valitaan, ja valinnat herättävät keskustelua. Kokonaan toinen juttu on se, miten tarkasti suomalaiset urheilutoimittajat noin laajemmassa mittakaavassa lajia vuoden mittaan seuraavat. Huom! En pahoittanut mieltäni, esitin vain vaihtoehdon.

Joel Siltanen: Täysin samaa mieltä tästä. Väänänen on ehdottomasti maailman eliittiä ja ansaitsee jokaisen saamansa pystin. Kosonen olisi ollut raikasta vaihtelua. Ollut suurin yksittäinen onnistuja viimeisen vuoden aikana minun silmääni, mutta maalivahdit harvoin voittavat näitä palkintoja. Ylen Jyri Kivimäki kyseli tätä asiaa eilen Twitterissä, ja kaikki vastanneet olivat käsittääkseni Kososen valinnan kannalla.

Divarissa Steelers porskuttaa kärjessä vakuuttavasti, mutta LaSB:n menestys on varmasti tullut monelle yllätyksenä. Miksi lammilaiset pärjäävät niin hyvin?

Joel Siltanen: Vaikea sinänsä arvioida Lammin pelejä, kun en ole niitä juurikaan nähnyt. Veljeksiä vilisevä joukkue on näkemän ja kuuleman perusteella hyvin yhtenäinen ja pelaa tarkasti oman pään suhteen. Lammilaisissa on paljon potentiaalia ja taitoa hyökkäyssuuntaan, jota täydentää muutama kokenut tukiranka. LaSB tuli kohdattua useamman kerran 2-3 divisioonassa 2008-2011, eikä silloin olisi uskonut, että viiden vuoden sisällä ovat divarin kärkipäätä.

Henri Pitkänen: Kaudella 2012-13 oma joukkueeni voitti LaSB:n kakkosdivarissa 9-3, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Joukkue nousi raikkaalla pelillä Divariin, ja viime kauden ihmepelastumisen jälkeen joukkue sai aimo annoksen itseluottamusta omaan tekemiseensä. Tämä kausi on ollut todella iloista rallattelua. Heikki Hätösen ja Antti Sihlmanin kaltaiset kokeneet pelaajat tasapainottavat joukkuetta, ja seura on tehnyt viime vuosina hyvää työtä myös kentän ulkopuolella. Erittäin taitava porukka oli yllättää Jyväskylässä cup-matsissa jopa Happeen, ja Hämeessä varmasti haaveillaan Divari-finaaleista LaSB:n ja Steelersin kesken. Siinä voisi olla taas Lahden Suurhallille tai jollekin muulle isommalle areenalle käyttöä.

Katsaus naisten liigan viime viikkoon: SB Vantaa-Classic 1-13, SB Vantaa-Happee 0-10, Steelers-SB-Pro 12 minuutin jälkeen 0-8 ja lopulta 2-10. Ei hyvä.

Joel Siltanen: Näistä naisten Salibandyliigan tasoeroista on ollut puhetta vuosien varrella ja ne eivät ole juurikaan kaventuneet käsittääkseni. Pari joukkuetta on kerännyt niin sanotusti parhaat päältä ja se näkyy tulostauluilla. Yksi vaihtoehto olisi kaventaa joukkueiden määrää, vaikka se on jo nyt pienempi kuin miesten Salibandyliigassa. Tätä keskustelua käydään usein myös miesten puolella ja asia ei ole missään tapauksessa yksinkertainen tai yksiselitteinen.

Kärkijoukkue Classic on plussalla 75 maalia ja viimeisenä olevan SB Vantaan maaliero on -78. Eroa on yli 150 maalia ja kaudesta on pelattu hieman yli puolet. Kertoo toki Classicin joukkueen kovuudesta, mutta myös isoista tasoeroista.

Siltikin naisten Salibandyliigassa on ollut myös positiivisia suoriutujia. PSS ja Koovee ovat pystyneet nuorilla joukkueillaan haastamaan kärkiporukoita ja NST on tasapisteissä SB-Pron ja Classicin kanssa. Kolmen kerroksen väkeä on, mutta sinänsä kärjen osalta on mielestäni hiukan tiukempaa kuin parilla edellisellä kaudella ja keskikastissa on tapahtunut muutoksia.

Henri Pitkänen: Kyllä kyllä, mutta Pääkallossahan ei tunnetusti mennä posin kautta. Vuosien varrella on toki nähty rajumpiakin lukemia kuin mitä nämä ovat, mutta se iso kuva ei muutu mihinkään, että tasoerot ovat isoja. Itse ehkä lähtisin vielä kaventamaan joukkuemäärää, mutta asioilla on puolensa. Aika näyttää, mitä tapahtuu.

Joka tapauksessa se on totta, että NST, PSS ja Koovee ovat olleet pirteitä, enkä tällä hetkellä näe mitenkään kristallinkirkkaana, että finaaleissa pelaavat Classic ja SB-Pro.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.
Maa livahti
14/01/2015
Kososen olisi pitänyt olla niin Champions Cupin ja MM-Kisojen All-Starissa, sekä vuoden salibandypelaaja. Maalivahdin arvostus vaan on alhainen lajissa, missä paraskin päästää joka pelissä 3-5 maalia. Tietämättömät vertaavat kuitenkin jääkiekkomaalivahteihin, jotka pelaavat nollapelejäkin harvase päivä.

Kosonen on joka kerta (poislukien CC-finaali) vastapäädyn kaveria parempi ja antaa Happeelle/Suomelle aina mahdollisuuden voittaa.

Samaiset toimittajat arvostivat myös Selänteen ohi Raskin. Eli 9 maalia ja 27 pistettä oli kovempi saavutus kuin Vezina...Olympialaisissahan molemmat olivat mukana.
Erkki
14/01/2015
Ei taida toimittajat hirveesti säbää seurata, Väänänen kun muu nimi ei tule mieleen. Miks olis taas paras? Ei ollut kisoissa edes suomen paras pakki.
kiinnostunut
14/01/2015
hei Pääkallo, onks kakkosdivarista tulos mitää puoliväli katsausta? tai mitään?
Seuraaja
14/01/2015
Urheilutoimittajat jotka tekevät valinnan, eivät seuraa salibandyä juuri lainkaan. He tuntevat Tiitun, Kohosen ja Väänäsen mutta nykyisiä pelaajia ei.
Väitän että osaltaan syy on myös seurojen, liigan tiedotuksen ja salibandyn toimittajien koska nykyisiä tähtiä ei osata tuoda jukisuuteen.
Välikommentti
15/01/2015
Mutta milloin valitaan vuoden peliveli eli Playmate of the Year?!

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.