Pääkalloparlamentissa Pääkallo.fi:n toimitus pui viikottain vaihtuvalla kokoonpanolla kuluneen salibandyviikon tapahtumia. Tällä viikolla toimituspäälliköt Joel Siltanen ja Anssi Karjalainen keskustelivat muun muassa Suomen cupista, Petteri Nykystä ja Nokian KrP:n loppukaudesta.

Syyspuoliskolla OLS näytti vahvalta pudotuspelikandidaatilta miesten Salibandyliigassa. Joulun jälkeen tuloksena on neljästä pelistä vain yksi voitto. Joukkueella on sairastuvalla ruuhkaa, ja viimeisin uutinen oli Valtteri Parviaisen kauden päättyminen. Nähdäänkö OLS:aa sittenkään kevään tosipeleissä?

Joel Siltanen: Pudotuspeliviivalla on kyllä tavallaan tiukkaa, mutta yhdeksäntenä oleva NST on tällä hetkellä vielä viiden pisteen päässä. NST on kuitenkin voittanut ainoastaan yhden pelin viimeisestä yhdeksästä.

Tuossa mainitut kolme tappiota tulivat kuitenkin SSV:tä, Happeeta ja Erää vastaan, jotka ovat kaikki hyvässä vireessä. Huolestuttava piirre näissä neljässä pelissä oli se, että joukkue teki ainoastaan 17 maalia, joka selittyy osittain tuolla sairastuvan lavenemisella (Parviainen).

Uskon, että OLS voittaa ainakin ne tarvittavat 2-3 peliä ja on mukana pudotuspeleissä. Perinteisesti pudotuspeleihin mennään 23-25 pisteellä (viime vuonna riitti 24), ja kahdeksan viimeistä peliä pitäisi mennä täysin penkin alle, että joukkue ei keräisi tarvittavia 3-5 pistettä. Happee, SSV tai SPV puolivälierissä lienee sitten liian iso pala purtavaksi, mutta mielestäni jo pudotuspelipaikka olisi joukkueelta hyvä suoritus.

Anssi Karjalainen: Parin aikaisemman vaikeuksia täynnä olleen kauden jälkeen OLS:n peli on näyttänyt pitkästä aikaa hyvältä tällä sesongilla. Joukkueella on selkeä pelitapa, jota pelaajat osaavat noudattaa, ja Luistinseura onkin ollut vaikea pala liigan parhaimmillekin joukkueille.

Olen samaa mieltä siitä, että OLS pystyy ottamaan tarvittavat pisteet tämän kevään pudotuspeleihin, eikä takana väijyvät enää kiri eroa umpeen. Puolivälierät ovatkin sitten jo eri pelejä, ja niitä ajatellen joukkueen tähtipelaajan loukkaantuminen osui pahaan paikkaan.

Valtteri Parviainen on joukkueesta se pelaaja, jonka poissaolo näkyy kaikkein eniten joukkueen pelaamisessa. Taitavalle maalintekijälle on vaikea löytää korvaajaa. Viime kaudella vielä 2. divisoonassa pelanneen Joni-Arttu Siepin ominaisuudet ovat ehkä lähimpänä Parviaista.

Nokialla näyttää tällä hetkellä huolestuttavalta. Liigassa tullut jo kolme perättäistä tappiota, ja sarjataulukossa sijoitus on 10:s. Valahtaako joukkue vieläkin alemmaksi ja pelataanko Pirkanmaalla keväällä putoamiskarsintoja?

Anssi Karjalainen: Play out -viivan tuntumassa eletään kieltämättä todella jännittäviä aikoja, eikä tilanne nokialaisittain näytä kovin hyvältä. Tommi Merto on pelikentiltä sivussa ainakin jonkin aikaa, eikä Pekka Nieminen pysty yksin pisteitä torjumaan.

Viivan alapuolella väijyvät Indians, TPS ja Josba. Inkkariryhmän kausi on ollut niin ikään vaikea, mutta joukkue mielii varmasti vielä taistelemaan kuiville selviämisestä. Turussa ja Joensuussa puolestaan pisteet tuntuvat edelleen olevan tiukassa, enkä jotenkin usko, että TPS ja Josba tuolta nousisivat. Kristallipalloni sanoo, että pelinsä runkosarjaan päättää Indians yhden pisteen turvin.

Joel Siltanen: KrP:n ongelma on ollut otteluiden kokonaisvaltainen läpivieminen. Kaksi edellistä ottelua jotka olen heiltä nähnyt (Kooveeta ja Erää vastaan) ovat olleet kohtalaisen tasaisia kaksi erää, mutta sitten joukkueen ote on herpaantunut. Merton loukkaantuminen on yksi tekijä, mutta myöskään puolikuntoiselta vaikuttava Henri Johansson ei pelaa tällä hetkellä normaalilla tasollaan, joka tietysti vaikuttaa myös hyökkäyspäässä.

Ikävä kyllä KrP:n materiaali on sen sorttinen, että se ei kestä kahden tämän tason pelimiehen poissaoloa tai puolikuntoisuutta. Runkosarjan loppuohjelma on vielä todella haastava. Tämän hetken vireen perusteella joukkue joutuu tänäkin vuonna pelaamaan muutaman ottelun runkosarjan jälkeen, ja ne eivät ole mitalipelejä.

Inkkarit lienee se todennäköisin joukkue, joka ohittaa KrP:n. Jonkin verran mietin myös Josbaa. Se pelaa kolme seuraavaa ottelua kotonaan ja vastassa ovat niin sanotut päävastukset KrP, Indians ja TPS. Niissä kaikissa otteluissa onkin sitten paljon panosta.

Suomen cup -finaalitapahtuma pelattiin viime viikonloppuna Helsingin jäähallissa. Oliko tapahtuma onnistunut ja mikä jäi päällimmäisenä mieleen?

Joel Siltanen: Tapahtuma oli pääosin onnistunut. Sekä naisten että miesten finaalit olivat hienoa viihdettä pelillisesti. SSV ja Juho Järvinen tekivät sen mitä SSV ja Juho Järvinen ovat tottuneet vuosien saatossa tekemään.

Tässä oli ensimmäinen harjoitus kohti ensi vuoden yksittäistä finaalia. Katsojia oli ilmeisesti odotetunlaisesti.

Itselleni jäi mieleen pikkufinaali. Onnea muuten pikkufinaalin voitosta vielä kerran, herra Karjalainen! FBC Turku hallitsi peliä täysin ylivoimaisesti lähes puolet ottelusta, mutta KeLy noudatti pelitapaansa nöyrästi ja otti (nimenomaan ryösti) voiton jatkoajalla. Miksi te muuten lopetitte pelaamisen kokonaan kolmannessa erässä ja aloititte uudestaan vasta kun kaveri tuli tasoihin? Mietin vain.

Se miten pikkufinaalille olisi saatu paremmin näkyvyyttä on pieni asia kokonaisuuden kannalta. Kuitenkin esimerkiksi FBC Turku oli ehdottomasti turnauksen suurin yksittäinen valopilkku. Ehkä tähän keksitään jotain. Tai sitten ei. Vaikka asia itseäni ja muita lajikiihkoilijoita liikuttaa, niin kuten todettua, sillä ei ole isossa mittakaavassa kovin suurta merkitystä.

Anssi Karjalainen: Kiitos, herra Siltanen! Penkiltä ottelua seuranneena oli äärimmäisen tuskainen olo, kun joukkue häviää 7–1-johdon. Mitä tapahtui? Kaikki lähti FBC Turun alivoimamaalista, jonka jälkeen jokin lukko iski pahemman kerran päälle. Karvaus-, avaus- ja hyökkäyspeli eivät toimineet millään tavalla.

Pääfinaaleitahan oli paikan päällä seuraamassa ihan kohtalainen määrä ihmisiä. Tietysti jäähalli miljöönä luo parillakin tuhannella katsojalla fiiliksen, että hallissa olisi liian tyhjää. Itse ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvin järjestetty.

Tämän vuoden Suomen cup on kuitenkin kaikkine Turun tarinoineen ollut kuitenkin mielestäni askel jälleen parempaan, ja cupin hengissä pysymistä tulisi vaalia ehdottomasti myös jatkossa. Ja se sykähdyttävin asia pikkufinaalin lisäksi: Juho Järvisen maagisuus miesten finaalissa.

Classic järjesti jälleen “siirtopommin”, kun Petteri Nykky nimitettiin joukkueen uudeksi päävalmentajaksi ensi kaudesta alkaen. On vain yksi kysymys: joko nyt, Classic?

Anssi Karjalainen: Kun lähtö Sveitsistä kantautui medioihin, monet varmaan osasivat aavistaa, ettei Nykky kauaa ehdi olla vapailla markkinoilla salibandyn osalta. Passo Peltola, totta kai, oli heti yhteydessä maailmanmestarivalmentajaan. Nykyn vetovoima houkuttelee varmasti kovia vahvistuksia kesän aikana tamperelaisjoukkueeseen, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa.

Classicilla on jo pitkään ollut yhdet Suomen lahjakkaimmista junioreista, ja tulevaisuuden kannalta toivoisi, että he myös mahtuvat Nykyn suunnitelmiin ensi kaudella. Parilla täsmähankinnalla ja omilla lahjakkailla, vaikkakin hiomattomilla timanteilla, Classicista voidaan varmasti leipoa liigan ennakkosuosikkeja.

Joel Siltanen: Saa nähdä minkälaista lisäarvoa Nykky valmennustiimeineen lopulta tuo. Uskon, että paljonkin. Mestaruus onkin sitten asia erikseen. Se haave ei välttämättä ihan ensimmäisellä kaudella toteudu. Toivottavasti Classicissa osataan edetä rauhallisesti. Kuten totesit, niin joukkueessa on paljon lahjakkaita pelaajia, mutta useimmat ovat vielä hyvin nuoria pelimiehiä. Nykky pääsee nyt jatkamaan Jarkko Rantalan tekemää hyvää työtä.

Kuka tai mikä on vakuuttanut eniten pääsarjoissa viimeisen parin viikon aikana?

Anssi Karjalainen: Loviisan Torin pistepörssin kärjessä porskuttaa salibandykenttien “kohunimi”, Tuomas Savukoski. Vain 14 pelattua ottelua ja pisteitä on kasassa 38. Keskiviikkona nähtiin taas hattutemppu PSS:n verkkoon.

Savukoski kirii yhä kovempaa vain kiinni koko Divarin pörssin kärkijoukkoa. Myös ylilyönneiltä on tällä kaudella vältytty, joista hän on aiempina kausina noussut otsikoihin.

Joel Siltanen: Classicin ykkösen peliä on ollut ilo katsella. Sami Johanssonin maalimäärät on nostettu framille aiheesta, mutta Krister Savosen merkitystä pitäisi korostaa yhä vain enemmän. Rightin sniper Niko Juhola tekee tästä ketjusta erittäin vaarallisen.

Jotain Savosen vaikutuksesta kertoo se, että sentteri pelasi vain ensimmäisen erän Erää vastaan ja ketju jäi ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan maaleitta. Joka tapauksessa. Kovia pelimiehiä kaikki, ja kemian aistii katsomoon saakka.

Savukoskesta vielä – kovassa vireessä. Hyökkääjäksi siirtyminen tehnyt hyvää. Tekee myös ajoittain teknisesti erittäin esteettisiä suorituksia.

Naisten ja alle 19-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueet valittiin jo aiemmin. Salibandyliigassa hurjaa kautta pelaavat Oona ja Veera Kauppi ovat nuorten maajoukkueen mukana, vaikka edessä on MM-kotikisavuosi. Pitäisikö Kauppien olla mieluummin naisten maajoukkueringissä?

Joel Siltanen: Ymmärrettävä ajatus, että pitäisi olla naisten mukana. Veera oli naisten mukana syksyn Finnkampenissa ja esiintyi kyllä edukseen. Uskon, että Kauppien taidot kuitenkin tiedetään ilman tätä leiritystäkin ja he pääsevät nyt pelaamaan muutaman maaottelun ruotsalaisia vastaan harjoitusleirin sijaan.

Kaupit ovat 17-vuotiaita ja taidot kaikkien tiedossa. Huolestutaan kollektiivisesti enemmän, jos eivät ole naisten mukana kesän leirityksissä. Eikö?

Anssi Karjalainen: Hyvin kaksijakoinen juttu. Naisten liigaa pelatessa Kauppien vastuu on äärimmillään Kooveessa, ja he pääsevät koettelemaan taitojaan jokaisella kierroksella. Yhtä lailla vastuu on iso alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa, ja monesti lähes unohdetaan, että kyseessä ovat vasta 17-vuotiaat lupaukset.

Silti naisten MM-kotiturnaus on tämän vuoden yksi päätapahtumista, ja sen Suomi haluaa enemmän kuin mitään muuta voittaa. Leirityksillekään ei kannata antaa liian pientä painoarvoa, ja mielestäni parhaan mahdollisen iskukyvyn löytämiseksi olisi tärkeää, jos mukaan valittaisiin parhaat käytössä olevat pelaajat. Hiottavaa naisten maajoukkueella on todella paljon, jotta Ruotsi pystyttäisiin haastamaan tosissaan. Aikaa on 11 kuukautta, mutta leirityksiä ei kuitenkaan liikaa järjestetä.