Pääkalloparlamentissa Pääkallo.fi:n toimitus pui viikottain vaihtuvalla kokoonpanolla kuluneen salibandyviikon tapahtumia. Tällä viikolla toimituspäälliköt Ilkka Kittilä ja Niko Vahtera keskustelivat erotuomareiden uudesta headset-järjestelmästä, viime viikonlopun epäonnistujista ja koko tammikuun onnistujista sekä puivat Sveitsin pääsarjan kevättä.

Tuomarit ottivat ja panostivat 30 000 euroa kommunikointiin. Mitenkäs tämä uusi headset-järjestelmä, turha vai tärkeä uudistus?

Ilkka Kittilä: Pidän lähtökohtaisesti uudistusta erittäin hyvänä. Varmasti ottaa aikansa, ennen kuin homma pelittää sen arvoisesti, mitä siihen on satsattu, mutta pitkässä juoksussa mahtava homma. Tilannenopeus tuntuu nousevan jatkuvasti pääsarjoissa, joten kommunikaatioyhteys on hyvä olla jatkuvasti auki. Reagointi tilanteisiin helpottuu tämän myötä varmasti, se on nähty jo muissakin lajeissa.

Niko Vahtera: Kaikki, mikä parantaa salibandyn tuomaritoimintaa on hyvä asia – tämäkin. Kuten sanoit, tilannenopeus on kasvanut hurjasti pääsarjoissa. Ja mielestäni tuomarit eivät ole aivan pysyneet mukana. Toivotaan, että headsetit parantavat tilannetta. Hyvä asia siis, ja toivottavasti hintansa väärti.

Miesten liigassa ja Divarissa nähtiin yllätyksellisiä tuloksia viikonloppuna. Ketkä sukelsivat pahiten?

Ilkka Kittilä: Miesten liigassa näen pahimpana sukelluksena SSV:n tappion Nokian KrP:tä vastaan. Kaikin puolin haluton ja surkuhupaisa esitys yleisömääränkin oltua olematon. Happee-Classic -ottelussa mielestäni vierailija Classic ja etenkin sen kolmosvitja yllätti pirteästi, kun taas Happee oli luvattoman aneeminen. Jonkinlaisena sukelluksena voitaneen pitää myös NST:n kyykkäämistä sarjajumbo Rauman SalBalle.

Divarissa voitosta voittoon kulkenut Steelers hävisi hyvälle joukkueelle (SB Welhot), mutta silti pidän pelillisesti etenkin ottelun alkupuolella hämeenlinnalaisten esitystä melkoisena taapertamisena.

Niko Vahtera: Vaasan miehen kanssa samoilla linjoilla. Nokian KrP kävi kairaamassa 14 pelaajalla SSV:stä vierasvoiton, joten pahinta sukeltajaa ei tarvitse etsiä. SSV:n kotitappio repaleiselle KrP:lle oli viikon pommi, jota edes Ylijohtava ei osannut ennustaa.

Divarin M-Team otti myös tuntumaa pohjamutiin, kun se pelasi tasan tippumista vastaan taistelevan Keravan Blackbirsin kanssa. Voittamalla M-Team olisi kaventanut eron sarjakärki Hämeenlinnan Steelersiin viiteen pisteeseen. M-Teamilla on jäljellä seitsemän peliä, kun taas Steelerssillä on viisi ottelua jäljellä, joista yksi on keskinäinen. M-Teamin hävitty piste Blackbirsille voikin olla isossa roolissa, kun runkosarjan voittajaa ratkotaan.

Sukelluksista aallonharjalle. Ketkä pelaajat tai mitkä joukkueet ovat esiintyneet tammikuussa edukseen?

Ilkka Kittilä: Nostan nimiä hieman taustoilta. Pelaajia ja joukkueen, jotka eivät ole nousseet ehkä framille niin kuin olisivat ansainneet.

Miesten liigassa monesta jengistä löytyy yksittäisiä onnistujia, mutta nostaisin esille tammikuun kuudessa ottelussa 12+3-tehot tehneen Jari Hankkion SPV:stä. Maaliahne Hankkio on vaivihkaa noussut joukkueensa sisäisessä pistepörssissä kakkoseksi. Hän tulee olemaan keväällä äärettömän tärkeä palanen Peliveljille.

Divarissa huomioitavaa on ÅIF:n tammikuun saldo. Kuudesta ottelustaan se on voittanut viisi ja hävinnyt vain sarjakärki Steelersille. Ykkösketju Miro Herlin-Matias Kuisma-Atte Huovinen on ollut voiton takeena jokaisessa ottelussa.

Naisissa merkillepantavaa on etenkin NST:n hienojen otteiden jatkuminen. Sentteri Jaana Lirkki ehti tehoilla jo syksyllä yli piste per peli -tahdilla, mutta tammikuussa meno on yltynyt entisestään. Tehot 5+5 viiteen peliin on mallikas suoritus.

Niko Vahtera: Minä en ole kuin puolustaja-Kittilä, vaan minä nostan framille pelkästään tähtiä.

Ei mahdu tammikuuhun, mutta pakko nostaa naisten liigasta esille Oona Kauppi. Kooveen 17-vuotias hyökkääjä paineli tehot 7+1 Hämeenlinnan Steelersiä vastaan viime sunnuntaina. Uskomaton suoritus.

Miesten Salibandyliigasta löytyy useampikin onnistuja, mutta valitaan vaikka Jyväskylän Happeen kaksikko Jami Manninen ja Peter Kotilainen. Happeelle mahtui tammikuuhun kuusi ottelua, ja niistä Happee voitti viisi. Tammikuun kuudessa pelissä Manninen saalisti pisteet 8+6=14 ja Kotilainen säesti tehoilla 8+4=12. Manninen johtaa tällä hetkellä liigan pistepörssiä ja Kotilainen on kolmas.

Divarissa Hämeenlinnan Steelersillä oli vähän samanlainen tilanne kuin Happeella: sarjakärjessä ruuhkaiseen tammikuuhun. Steelersillä oli myös kuusi peliä tammikuussa, joista se voitti neljä. Huolen häivää ei silti joukkueella pitäisi olla, varsinkaan jos sen tehomiehet jatkavat samaan tahtiin. Ville Lastikka ja Iiro Nurminen paukuttivat meinaan tammikuussa yhteensä tehot 28+6=34! Lastikalla kuuteen otteluun 16+1=17 ja Nurmisella 12+5=17.

Sveitsissä pelaa tukku suomalaisia ja sarja tuntuu tasoittuvan kärkikahdeksikon osalta vuosi vuodelta. Muutama kierros ennen runkosarjan päättymistä tilanne on melko kutkuttava. Ovatko keväällä edessä Sveitsin kaikkien aikojen play-offit?

Ilkka Kittilä: Lassi Vänttisen ja Tatu Väänäsen Wiler on ollut hyvä ja ja GC Zürich jatkaa edelleen varteenotettavana mestarisuosikkina. Heidän ohitseen kärkeen on kiilannut jopa yllättäen Alligator Malans. Heikommista jengeistä Markus Lajusen UHC Grünenmatt on pelannut hienon kauden. Niklas Niirasen ja Mikko Hautaniemen HC Rychenberg Winterthur on umpisurkean alkukauden jälkeen nostanut tasoaan huimasti. Kari Koskelaisen ja Riku Kekkosen Chur on tasavahva sarjan vitonen ja Joonas Pylsyn Tigers Langnaulla, sekä viime kaudella mustaksi hevoseksi veikkaillulla Floorball Könizillä on varmasti sanansa sanottavana.

NLA:n sarjataulukko on tasainen ja jopa sijoilta 7 ja 8 on pieni sauma jymy-yllätyksiin play-offeissa. Mestari vaihtunee, mutta edelleen uskon Pääkallo.fi-ennakkoon ja GC Zürichiin. Pienempien seurojen todellinen yllätysmomentti lienee todellisuutta vasta muutaman vuoden päästä. Suomalaisittain todella mielenkiintoinen kevät luvassa.

Niko Vahtera: Ei sovi olla eri mieltä Pääkallon Sveitsi-asiantuntijan kanssa, mutta olen silti.

Sveitsissä on ehdottomasti edessä kaikkien aikojen pudotuspelikevät, mutta mestari ei ole vaihtumassa. Tatu Väänänen voittaa neljännen peräkkäisen mestaruutensa. Väänäsen SV Wiler-Ersigenin osakkeet nousivat entisestään, kun joukkue sai riveihinsä Lassi Vänttisen, joka on muuten voittanut ainoan seuramestaruutensa juuri Wilerin paidassa vuonna 2009.