Suomalaisten joukkuepalloilulajien ympärillä toistuu kaudesta toiseen sama diskurssi; erotuomarit ja heidän toimintansa – tai oikeastaan se, miten heistä on pulaa ja miten huonoja he ovat.
Erotuomarit ovat perusedellytys urheilutapahtuman toteuttamiselle, sillä he takaavat ottelutapahtuman turvallisuuden ja urheilulliset lähtökohdat. Erotuomarit eivät ole kentällä jakamassa oikeutta, he ovat siellä tekemässä päätöksiä. Nämä päätökset joudutaan tekemään sekuntien kymmenysten aikana, eikä tuomareilla ole käytössään HD-hidastusta kaikista kuvakulmista.
Nykyisellään erotuomarointiharrastuksen parissa toimivia henkilöitä on liian vähän. Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi salibandyn ja jalkapallon puolella tuomareista on jopa pulaa. Ratkaisun löytäminen ongelmaan saattaa olla hankalaa, mutta alkuun päästään, kun puretaan ongelma osiin.
Mikä oikeuttaa tuomareiden osakseen saamaa asiatonta kohtelua urheilutapahtumissa? Lähes joka kerta tuomaroidessani ottelua minulle huudetaan, minua haukutaan tai minua kohtaan käyttäydytään epäkunnioittavasti. Virheeni ovat muiden osapuolien silmissä anteeksiantamattomia, ihmisyyteni on toisarvoista eikä toimintaani olla ikinä täysin tyytyväisiä, riippumatta suorituksen todellisesta tasosta. Antaako urheilu syyn tai luvan kohdella tuomareita kuin saastaa? Missä muualla ihmistä saa kohdella yhtä huonosti kuin tuomaria urheilutapahtumassa?
Jos verrataan urheilutapahtuman kontekstia esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan vastaavaan, ei kenenkään toimintaa tai suoritusta kohdeltaisi kuten urheilumaailmassa. Kollegalle ei huudeta kasvot punaisena, heitellä tappouhkauksia, kiroilla päin naamaa tai ehdoteta alan vaihtoa. Sen sijaan virheistä pyritään oppimaan, kehitetään yhdessä eteenpäin vieviä toimintatapoja ja pohditaan, miten työpaikan kulttuuriin voitaisiin lisätä kannustavampaa ilmapiiriä. Virheitä tulee, se on ihmisyyden ominaisuus. Niitä ei pidä pelätä tai vältellä. Joku saattaisi vastata tähän, että urheilukulttuuriin kuuluu spontaani reagointi. Sen erottaminen toisen ihmisen kaltoinkohtelusta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.
Suurta keskustelua palloilulajeissa herättää myös erotuomaripalkkiot. Syksyllä seurasin mielenkiinnolla palkkioneuvotteluja koripallotuomareiden osalta. Erotuomarointi on haasteita täynnä oleva harrastus; se edellyttää hyvää fyysistä kuntoa, johtamistaitoja, sosiaalista lahjakkuutta, pelisilmää ja rohkeutta. Erotuomarointi vaatii myös aikaa ja panostusta, mikäli pyrkii huipulle. Lajien kehityksessä mukana pysyminen edellyttää jatkuvaa kouluttautumista, sääntöjen pänttäystä ja kovaa fyysistä harjoittelua, jotta kuntotesteissä olisi edellytyksiä pärjätä. Tähän kaikkeen suhteutettuna ottelupalkkiot tuntuvat joiltain kohdin alimitoitetuilta. Varsinkin, kun tähän päälle lisätään aliarvoinen kohtelu, kiusaaminen, häiriköiminen ja jopa väkivallan uhka. Millä rahasummalla sinä olisit valmis heräämään aikaisin sunnuntaiaamuna kuunnellaksesi huutoa ja kohdataksesi tyytymättömyyttä?
Huomaan urheilukulttuurin jumittavan oravanpyörässä erotuomaritoiminnan kehittämisen suhteen. Valmentajien, pelaajien ja urheilufanien käytös tuomareita kohtaan brändää erotuomaritoimintaa tavalla, joka saa valtaosan laji-ihmisistä pysymään toiminnan ulkopuolella. Tämän brändin ja huonon kohtelun ansiosta erotuomarointi ei ole vetovoimainen urheiluharrastus, joka houkuttelisi esimerkiksi nuoria toimijoita mukaan. Pula toimijoiden riittävästä määrästä saa aikaan sen, että turnauspäivinä tuomareita joudutaan ylikuormittamaan tai nostamaan liian pian liian vaativille sarjatasoille. Tämä saa aikaan sen, että ylikuormittunut tai liian kokematon tuomari epäonnistuu agendassaan palvella peliä. Tuomarin epäonnistuessa joukkueet ja muut tapahtuman osapuolet saavat taas uusia syitä kohdella tuomareita huonosti. Jälleen oravanpyörä on pyörähtänyt kierroksensa.
Kaikki alkaa alusta. Valmentaja, se juniori sinun joukkueessasi, joka on miettinyt tuomarointiharrastuksen aloittamista, alkaa empimään päätöstään nähdessään kaltaisesi auktoriteetin kohtelevan erotuomaria epäkunnioittavasti. Joukkueenjohtaja, sinä käytökselläsi viestit nuorille pelaajille ihmisten kohtaamisen tapoja. Pelaaja, joka kerta kun protestoit saamaasi sanktiota, viestität yleisölle arvostuksesi puutteen tuomaria kohtaan. Katsoja, joka kerta kun buuaat tuomarin tekemälle päätökselle, olet mukana luomassa tuomaritoiminnan ympärille ilmapiiriä, joka ei houkuttele uusia toimijoita mukaan. En tarkoita tällä sitä, etteikö tuomaritoimintaa saisi kommentoida. Minä tarkoitan tällä toimivan keskusteluyhteyden ja yhteisen urheiluharrastuksen kehittämistä.
Erotuomarisektorilla toimivat henkilöt ovat kokemukseni mukaan erittäin halukkaita kehittämään toimintaansa. Korjaavalle palautteelle, ja jopa kritiikille, on aikansa ja paikkansa, ja sitä ollaan valmiita ottamaan vastaan. Toiminnan kehittämiseksi ei kuitenkaan riitä pelkästään tuomariyhteisön panos. Jotta tuomaroinnista tulisi yhä useammalle mieluisa harrastus, tarvitaan urheilun saralle kulttuurinmuutos. Uuden kulttuurin täytyy pitää sisällään urheilullisen peruskäytöksen mallit: kunnioitetaan niin omaa joukkuetta, vastustajaa, erotuomareita kuin muitakin ottelutapahtuman mahdollistajia. Tuomaroinnista täytyy luoda toimintaa, josta tulee relevantti vaihtoehto urheiluharrastukseksi. Ainoastaan lisäämällä erotuomareiden määrää voidaan aloittaa puheet tuomaritoiminnan laajamittaisesta kehittämisestä.
Siksi heittäisin pallon niille kaikille, jotka kritisoivat tuomaritoimintaa. Saatko itse puhtaat paperit erotuomareiden kohtelemisesta? Saisiko sinua kohdella samalla tavalla?
—
Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Maria Loiman omassa Maailmanpelastusprojekti-nimisessä blogissa.
Puhut samaan aikaan harrastuksesta ja siitä, kuinka paljon joudut uhraamaan aikaa tuomariksi valmentautumiseen. Väitän, että suurin osa huipputason pelaajista harrastaa pienemmällä palkalla ja silti uhraa vähintään puolet enemmän aikaa valmentautumiseen käyden myös samalla ”oikeissa töissä”.
Kylmä totuus on se, että tuomaritaso ja palkkiot eivät kohtaa edes nykyisellään. Harrastuksesta ei voi olettaa saavansa päätoimista palkkaa. Kuinka suuri tuon harrastuksesta saatavan palkkion pitäisi oikeasti olla, jotta tuomarikenttä olisi tyytyväinen?
Monta hyvääkin pointtia kirjoituksestasi toki löytyy.
Älyttömän hyvä kirjoitus. Itse pelaan vielä aktiivisesti, mutta tuomarointi kiinnostaa kyllä tulevaisuudessa paljonkin. En ole ikinä itse huutanut tuomarille, enkä sanonut mitenkään pahasti, enkä varmasti tule ikinä sanomaan. Ne, jotka tätä harrastavat, voivat itse mennä kokeilemaan, miten onnistuisivat tuomaroinnissa. Jokaisen pelaajan tulisi ymmärtää, ettei ottelua olisi ilman tuomareita. Jokaisen kannattaisi myös yrittää ymmärtää, että paras tulos urheilullisesti tulee itse asiaan, eli peliin keskittymisellä. Jos keskittyminen ja energia menee tuomarin päätöksiin puuttuen, todennäköisesti tulos ei ole paras mahdollinen. Toki tuomarit tekevät virheitä, ja heille voi nätisti sanoa, että nyt meni vähän väärin. Parhaimmassa tapauksessa tuomari voi myöntää virheensä ja ottaa oppia tästä.
Mikä on oikea paikka ja aika antaa palautetta tuomareille? Itse en ole kohdannut vielä oikeaa paikkaa ja aikaa, se ei pelin aikana? mutta näyttää nykyisellä tuomaritoiminnalla siltä, että se ei ole myöskään pelin jälkeen. Milloin se on?
Itse ainakin saatan esimerkiksi erätauolla sanoa jostain tilanteesta. Tai pelin jälkeen. Ei ole itsellä ikinä ollut ongelmaa sen asian suhteen, etteikö silloin voisi antaa palautetta? Järjestään myös jokaisen tuomarin kanssa saanut hyvin keskusteltua asioista. Aika paljon pyrin keskustelemaan ja kyseenalaistamaan asioita, koska itseäni kiinnostaa tulevaisuudessa ryhtyä tuomariksi.
Totuus on, että varsinkin junnupeleissä tuomari on ainoa läsnäolija joka oikeasti hommastaan tienaa. Tällöin hänen odotetaan hoitavan hommansa kunnialla. Nykyään ikävä kyllä näkee aivan liian usein (edelleen junnupeleissä), että tuomarit vetävät TÄYSIN vihkoon. Virheitä tietysti sattuu kaikille, mutta jos huonosti (ja ylimielisesti/välinpitämättömästi) viheltäminen jatkuu ei ole mikään ihme, että heille hermostutaan. Täten monilla, varsinkin nuorten junnujen pelejä tuomaroimaan tulleilla olisi kyllä peiliin katsomisen paika, mikäli solvauksia kuuluu. Kuten sanottu, he ovat paikallaolijoista ainoita kunnon korvausta saavia ja monesti pilaavat niin lasten, kuin paljon vaivaa lasten harrastukseen kayttävien taustahenkilöiden tapahtuman viheltämällä täysin käsittämättömästi.
Yritetään muistaa että tämäkin on loppujen lopuksi PELAAJIEN peli, ei tuomareiden eikä valmentajien. Tuomarikin on siis paikalla pelaajia varten, ei itseään…
Paras aika antaa tuomarille palautetta on pelin jälkeen, paitsi turnausmuotoisissa peleissä, jolloin aikataulu painaa päälle.
Valitettavan usein ”palaute” on kuitenkin vain nillitystä jostain yksittäisistä vihellyksistä, mikä ei auta tuomaria kehittymään. Tuomaritoiminnan laadussa on kyse kuitenkin ammattitaidosta ja prosessista (sääntötuntemus, fyysinen kunto, liike/sijoittuminen, kommunikointi), mitä harvemmin ymmärretään.
Itse vihelsin seitsemän vuotta, ja ne kerrat, jolloin sain pelaajilta tai valmentajilta käyttökelpoista palautetta, on laskettavissa yhden käden sormin.
Loistava kirjoitus Marialta, joka nostaa hyvän topikin esiin. Kirjoitushan kosketteli lähinnä aihetta, miten erotuomareita kohdellaan ja mitä heille huudellaan ja tarkoitus lienee ollut aloittaa rakentava vuoropuhelu.
Sitten nämä ”valmentajat” tulevat mukaan leikkiin ja keskittyvät ainoastaan siihen, että erotuomarit ovat surkeita, ilman motivaatiota ja vetävät vihkoon. ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” pätee tässäkin. En kiellä etteikö näitäkin erotuomareita olisi olemassa ja niitä jotka tekevät tätä vain ja ainoastaan rahasta.
On totta, että peli on pelaajia varten eikä ilman pelaajia ja pelejä erotuomareita edes tarvittaisi, mutta kun heitä nyt kuitenkin tarvitaan, niin olisi oikeus ja kohtuus muistaa, että lajia harrastetaan yhdessä ja yhteisen edun nimissä.
Erotuomarin näkövinkkelistä saattaa olla hankalaa ottaa vastaan ”palautetta” ottelun jälkeen, kun on sitä ennen kunnellut naama punaisena mylvivää valmentajaa tai pelaajaa 60 tai 45 minuuttia. Kohtuus vaatimuksissa. Uskallan kuitenkin väittää, että lähes jokainen erotuomari haluaa palautetta omista toimistaan. Itse ainakin aktiivierotuomari aikanani halusin. Sain usein erittäin hyviä huomioita rauhallisen keskustelun jälkeen ja se oli sitä parasta palautetta, vaikka ei ollut aina itselle mairittelevaa.
Kehitetään kaikki lajia yhdessä, eikä jakauduta klikkeihin, sillä se ei palvele ketään.
Junnupeleissä varsinkin hyvän ja huonon tuomarin ero on vaan niin valtava ja jos vaarallista peliä ei osata ottaa pois niin kyllä siinä vähemmästäkin äänijänteet aukeaa.
Tajuaakohan valtaosa lukijoista edes mistä tässä kirjoituksessa puhutaan? Suurin osa kommetoijista lähtee aivan sivuraiteille missaten koko pointin.
Kokeilkaa antaa palautetta huutamalla/vittuilemalla muussa elämässä. Työpaikka, opiskelupaikka, perhe, kaverit, saatte valita itse kohteen, kunhan tulette kertomaan tuloksen miten hyvin se toimii pidemmän päälle…
Mietitäänpä hetki tuomareiden roolia urheilussa ylipäänsä. Esimerkiksi pallopeleissä kyse on siitä, kumpi tekee enemmän maaleja/pisteitä noudattaen peliin laadittuja sääntöjä. Otteluissa siis mitataan PELAAJIEN, tuomareiden, suorituksien paremmuutta! Tuomareilla ei pitäisi olla ottelun kannalta mitään merkitystä.
Koska tuomareina toimivat ihmiset, virheitä tapahtuu. Mutta jokainen tuomarin tekemä virhe/epäonnistuminen vaikuttaa peliin tavalla, joka ei kuulu millään tavalla urheilun perusolemukseen. Tästä syystä tuomareiden virheitä ei ole helppo hyväksyä.
Pelaajien peli. Siksi pelaajien tekemät virheet (ja onnistumiset) kuuluvat peliin ja johtavat siihen, että ottelussa toinen joukkue on parempi kuin toinen. Siitä siellä kentällä on kyse ja sitä yleisökin tulee katsomaan.
Ja kuten aiemmissa kommenteissa erittäin osuvasti mainittiinkin jo, tuomarit ovat usein kentän parhaiten palkatut. Myös miesten liigassa!
Loistava kirjoitus ja loistava vuoropuhelun avaus tuomarisektorilta.
Sääli vaan huomata miten moni ei salibandy ihmisistä ymmärrä yhtään mitään lukee, kun katsoo näitä kommentteja. Nyt alan ymmärtää miksi tuomareille huudetaan… Monet isät, äidit, pelaajat, valmentajat, ja myös osa tuomareista on niin ulapalla tästä lajista…
Sääli.
Hyvä teksti. Iso ongelma on se että suurelle osalle valmentajista on sisäänrakennettu se tuomarillehuutamismekanismi. Kokonaan toinen asia on se kuinka usein tilanteet joista purnataan ovat aivan oikein vihelletty. On suorastaan naurettavaa, miten oman joukkueen penkin päästä ne tuomiot menevät mukamas väärin aina.
Pitkässä juoksussa tuomiot menevät suunnilleen tasan. Silti jos valmentajilta kysyttäisiin niin 95% kokee oman joukkueen kärsivän keskinmäärin enemmän ’vääristä’ tuomioista. Tuomarit tekevät virheitä. Joukosta löytyy varmastikin huonon pelin puhaltaneiden hyvien tuomareiden lisäksi myös oikeasti huonoja tuomareita. Silti tuntuu että liian monessa pelissä homma karkaa täysin lapasesta myös penkillä valmentajilta/muulta johdolta.
Valoja päälle nyt, valkut. Jos sen purnaamiseen käytettävän ajan täyttäisi vaikka itse koutsaamiseen niin tulos saattaisi olla jopa parempi.
Tämä keskustelu on aivan loputon suo. Aina tuomarit pitää tuomareiden puolia ja urheilijat urheilijoiden puolia. Tuon urheilijan näkökulman.
Urheilussa on omat etikettinsä niin kuin esim. töissä ja perhe-elämässä. Viitaten tekstiisi tuomarit ja urheilijat erottavat hyvin siinä, että urheilijat haluavat olla paremmassa kunnossa, jotta olisivat parempia urheilijoita, kun taas usein kuulee tuomareilta tämän, että pitää olla kunnossa, jotta testeissä pärjää – näkökantaa muuttamalla tuomarin ollessa paremmassa kunnossa, voisi hänkin olla parempi tuomari?
Jos vertaillaan lisää urheilijoita ja tuomareita, moni salibandyssä Liigaa pelaava amatööri harjoittelee työn tai opiskelun ohessa omaa suoritusta parantavaa harjoittelua 5-7 krt/vk. Joten huipulla urheilijalle tämä ei ole enää harrastus, niin kuin tuomareille, vaikka heille tästä huvista maksetaan reilusti enemmän kuin tämän hetken Salibandyliigan keskiverto pelaajille.
Todella moni Salibandyliigapelaaja on ilmaissut tällä kaudella huolensa tuomaritoiminnasta. Tuomarit eivät pysy enää perässä, kun urheilijat ovat kehittyneet valtavasti niin teknisesti, taktisesti kuin fyysisestikin viimeisen viiden vuoden aikana.
Onko tuomarit tehneet muuta kuin kitisseet tästä kunnioituksen puutteesta yms? Harjoitelkaa ja tehkää itsestään parempia – sitä kautta tulette kyllä sen kunnioituksen saamaan eikä teitä kohdella enää kuin saastaa. Ja jos tämä on teille vaan kiva harrastus, niin kuka teitä estää lopettamasta? Niin se harrastava urheilijakin tekee, jos et pärjää tai saat paskaa niskaan tai homma ei kiinnosta, niin aina voit lopettaa ja alkaa tekemään jotain aivan muuta. Eipä tarvitse enää kitistä.
Hyvä kirjoitus.
Täytyy ehkä itsekin katsoa vähän peiliin.
Suurin ongelma että tuomarit etenkin alasarjoissa haluavat pelin keskipisteeseen. Joillekin on vaikea hyväksyä että ovat epäonnustuneita oelaajia ja pelkästään pelin palvelijoita
kyllä sä quasi oot täys aasi…..
Mut no… Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa…..
Alasarjoissa on ongelma on se että ei tästä maasta niitä maan parhaita tuomareita riitä alasarjoihin, niinkuin ei pelaajiakaan.
Et vittuako pelaaja kitisee alasarjoissa tuomarista ja sen huonoudesta, kun on itsekin ihan paska pelaaja kun siellä pelaa.
Jos haluaa parempaa tuomarointia pitää mennä ylemmäs pelaamaan! Samanlailla jos tahtoo nähdä hyviä pelaajia, niin turha sinne nelosdivaria katsomaan on mennä
Haastan jokaisen kirjoittajan menemään erotuomarikurssille ja viheltämään yhden pelin.
Se antaa uutta näkökulmaa. Ei se ookaan niin helppoa mitä sieltä katsomosta. Nimimerkki kokeiltu on.
Kyl voin sanoo näin jälkikäteen että HÄVETTÄÄÄ mitä on tullut huudettua ja kommentoitua tuomarin tekemisiä!!
Mutta haastan jokaisen kokeilemaan, suurin osa on vaan sellasia paskahousuja että ei uskalla tai muita tekosyitä löytyy aina.
Hieno kirjoitus Maria. Jostain kumman syystä moni kommentoija kääntää tämän pelaajat-tuomarit vastakkainasetteluksi. SE siitä salibandyperheestä. Todennäköisesti juuri nämä samat henkilöt ovat niitä, jotka kentällä tai penkin takana naama punaisena huutavat maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Niin toimihenkilö kuin pelaajalisenssi maksuun voisi laittaa muutaman euron lisää ja lähettää jokaiselle pelaajalle ja toimihenkilölle uusimman version salibandyn pelisäännöistä. Varsinkin juniorivalmentajilla on melkoisia aukkoja sääntötuntemuksessa.
huutamalla ei saa kuin isoja rangaistuksia (epäurheiliamainen käytös 10+2min). Meilläpäin osa valmentajista on opettanut valmennettavilleen, että tuomari viheltää ja te pelaatte. Olen jopa nähnyt, kun pelaaja istuu viltissä sen takia kun huuteli tuomarille.
Keskittykää olennaiseen niin säästytään turhautumisilta, jotka yleensä johtavat turhiin jäähyihin, pahimmassa tapauksessa siihen kuuluistaan punaseen korttiin.
Kyllä se on nyt tuomarit, joilta homma taitaa lähteä käsistä näiden kirjoitusten kanssa. Esim nimimerkiltä quasi erittäin hyvä kirjoitus.
Hyvin kirjoitit Maria Loima, saadaan keskustelua vihdoinkin salibandyn tuomaritoiminnasta joka on mielestäni jäänyt jälkeen varsinkin miesten liigassa jossa peli on tullut paljon nopeammaksi muutamassa vuodessa.
Arvostus ja kunniotus on ansaittava ja tulee tekojen kautta, eikä ylimielisellä käytöksellä tai huutamalla kuten muutamilla tuomareilla on tapana, ohjaavat peliä niin että liigapelaaja kokee olevansa juuri lajin aloittanut juniori.
Quasin kanssa olen muuten täysin samaa mieltä.
Tämä keskustelu on aivan loputon suo. Aina pelaajat pitävät pelaajien puolta ja tuomarit tuomareiden puolta. Tuon tähän tuomarin näkökulman.
Urheilussa on omat etikettinsä niin kuin esim. töissä ja perhe-elämässä. Tuomarit ja pelaajat erottaa hyvin siinä, että tuomarit haluavat olla paremmassa kunnossa, jotta olisivat parempia tuomareita, kun taas usein kuulee pelaajilta tämän, että ei tarvitse olla kunnossa, jotta testeissä pärjää – näkökantaa muuttamalla pelaajan ollessa paremmassa kunnossa, voisi hänkin olla parempi pelaaja?
Jos vertaillaan lisää pelaajia ja tuomareita, moni salibandyssä liigaa viheltävä tuomari harjoittelee työn tai opiskelun ohessa omaa suoritusta parantavaa harjoittelua 5-7 krt/vk. Joten huipulla tuomarille tämä ei ole enää pelkkä harrastus, niin kuin pelaajille, joille tätä koko hommaa yritetään tehdä.
Todella moni Salibandyliigaa seuraava on ilmaissut tällä kaudella huolensa pelaajien toiminnasta. Pelaajat eivät pysy enää perässä, kun laji on kehittynyt valtavasti niin teknisesti, taktisesti kuin fyysisestikin viimeisen viiden vuoden aikana.
Onko pelaajat tehneet muuta kuin kitisseet tästä ammattimaisuuden vaatimuksesta yms? Harjoitelkaa ja tehkää itsestänne parempia – sitä kautta tulette kyllä sen kunnioituksen saamaan. Jos tämä on teille vaan kiva harrastus, niin kuka teitä estää lopettamasta? Niin se harrastava tuomarikin tekee, jos saa paskaa niskaan tai homma ei kiinnosta. Aina voit lopettaa ja alkaa tekemään jotain aivan muuta.
Täytyy sen verran kommentoida, että monesti kesken ottelun omien virheiden myöntäminen vain innostaa tätä huutelijaa jatkamaan tuomarin haukkumista. Tämän vuoksi itse ainakin vain käyn mielessäni läpi pelien jälkeen tapahtuneet virheet enkä pelien aikana sano siitä mitään. Uskottavuuskysymys.
Ja tuosta harjoittelusta sen verran, että ensinnäkin milläs tuomarina harjoittelet? Helvetin nopeita pelitilanteita ei opi kuin pelejä tuomaroimalla, joten harjoittelu on vaikeaa. Ainoa mitä kotona voit itse tehdä, on harjoitella sääntökirjaa ja tulkintoja. Itse tätä ainakin aika ajoin harrastan.
Mikäli meinaat antaa niinkin rakentavaa palautetta kuin haukkua ensimmäistä kauttaan viheltävän tuomarin aivan paskaksi, niin käypä itse ensin tuomaroimassa muutamakin ottelu. Jo esimerkiksi pillin käyttö ja juoksulinjat ovat ensimmäisissä otteluissa melko hankalan tuntuisia asioita.
Salibandyottelua ei kukaan kykene tuomitsemaan ilman yhtään virhettä. Ei ainakaan liigatasolla. Reikäpallo on vain liian nopea peli ja säännötkin vielä aika kehittymättömät. Se ei silti oikeuta ketään huonoon käytökseen tuomareita kohtaan.
Miten helpotettaisiin tuomareitten työtä? Yksi tuomari lisää katsomoon ja headsetin kautta yhteys kentällä oleviin? Videot ja videotarkistukset jo ottelun aikana? Kustannuksia näistäkin tietysti tulisi, mutta ainakin liigatasolla tästä pitäisi seurojen selvitä.
Itse en huutele tuomareille, mutta kiroan kyllä mielessäni jokaisen virheen minkä tuomari tekee. Osa tuomareista hoitaa hommansa kunnialla, mutta osa viheltää ottelusta toiseen aivan vihkoon. Yksittäisiä virheitä sattuu kaikille, mutta miten voitaisiin reagoida niihin tuomareihin, jotka eivät ole liigatasolla?
Tuomareille huutelu johtuu todennäköisesti rakkaudesta oman kaupungin joukkueeseen, jolloin tunteet voivat kuumentua pahoinkin. Yleinen ilmiö lähes jokaisessa joukkuepelissä. Mielestäni tuomareiden on turha täällä nimettöminä kommentoida, että ”viheltäkää itse pari peliä ennen kuin huutelette”. Te olette ottelussa roolissa, joka voi ratkaista otteluita ja jokainen tuomariksi ryhtyvä tietää saavansa paskaa niskaan ennemmin tai myöhemmin. Ei hyväksyttävää, mutta tätä ei voi mistään lajista saada pois.
Hyvällä ja huonolla tuomarilla on yleensä aina seuraava ero: huono tuomari käyttäytyy pelaajia kohtaan ylimielisesti eikä edes välttämättä ymmärrä, että peli ei ole enää millään lailla tuomarien osalta hallussa. Hyvään tuomariin saa pelin aikana kontaktin ja tuomari keskustelee mielellään tilanteista. Tällä kaudella tuomarit ovat olleet hyviä mielestäni kahdessa ottelussa ja pelin jälkeen on mielellään antanut palautetta. Muissa peleissä tuomarointi on ollut huonoa, eikä kumpikaan joukkue ole ollut tyytyväinen pelin jälkeen… lopputulokseen katsomatta. Pointtina siis se, että hyvältä tuomarilta vaaditaan kommunikointitaitoa ja se on myös välttämätön taito tuomarina kehittymiselle. Valitettavan usein tämä taito puuttuu useilta täysin.
Näissä jutuissa ei kannata sotkea pääsarjojen tuomarointia alasarjojen tai pienten junioreiden tuomarointeihin. Tuomarin tekemät virheet harmittavat samalla tavalla jokaisella sarjatasolla, mutta tuomareilla on aivan eri valmiudet käsitellä rääkymistä. Yksikään tuomari ei aloita liigatasolla.
Paradoksaalista, että liigamatseihin löytyy aivan varmasti aina tuomarit. Ne pelit johon tuomaripula ensiksi iskee, ovat pikkujunioreiden tai aikuisten alasarjat. Täälläkin on monta kommenttia, että tuomareiden pitäisi vaan kestää paskaa käyttäytymistä. Nykyiset tuomarit kestävätkin tuota enemmän tai vähemmän, mutta jokainen huuto kusee pikkujunioreiden muroihin. Tuomaripulan takia pelejä tullaan viheltämään yhdellä tuomarilla, joka pahimmassa tapauksessa on vain keräämässä rahat pois. Seuraavalla kerralla kannattaa huutaessa kannattaa pohtia asiaa hieman laajemmalta kannalta.
Vaihdetaan erotuomarikorvaus malliin, että jokaisesta protestoinnista maksetaan 10 euroa, huudot on 10 euroa per sana ja tappouhkauset tonnin. Joukkueiden jäsenten maksut hoitaa ko. joukkue ja katsojien kotijoukkue. Jos ei tule yhtään protestointia tai huutoa, palkkio on nolla euroa. Jotenkin en näe yhdenkään joukkueen suostuvan tähän malliin…
Naurattaa miten täällä puolustellaa tuomareita aina samalla ”menkää itse kokeilemaan” tyylillä.
Ei jumaliste, eihä nyt noin voi sanoa. Joka leikkiin ryhtyyn se leikin kestäköön. Ei kukaan pelaajakaan sano ”tartu mailaan ja mee ite tonne pelaa” ku valmentaja antaa kuraa. Hahhahahaa.
Ei noita lukea jaksa, mutta muutama sana ponnahtaa teksteistä ylös. Hyviä sanoja, jotka kertovat hieman syistä ja seurauksista.
– Vahvat tunteet oman joukkueen puolesta aiheuttaa asenteellista katsantokantaa
– Ylimielinen
– Ei ymmärrä missä tilanteessa pelissä mennään
– Ei kommunikoi
– On omasta mielestään virheetön
– Ei kuuntele perusteltuja argumentteja ja näkökantoja.
– Ei kiinnosta, kunhan saa rahaa.
Kaikki tai suurin osa esiintyy tuomaritoiminnassa sarjatasosta riippumatta. Mitä ylöspäin mennään sen vakavammasta ongelmasta on kyse, koska noista alasarjojen asenneongelmista olisi pitänyt oppia pois. Aika moni liigatuomarikin on oppimisensa unohtanut.
Suurin yksittäinen sana kuvastaa ongelmaa. Pelaajia, valmentajia, tuomareita. TYHMÄ. Ei älyllisesti, mutta ei osaa tai ei halua ymmärtää toista osapuolta. TYHMÄ.
Kyllä ne parhaat tuomarin minun peleissä ovat olleet itsekin pelaajataustan omaavia tuomareita. Rikkeet vihelletään heti pois. Jäähy uskalletaan antaa kun siihen on aihetta. Vaarallinen peli otetaan pois. On niitä oikeasti – niitä hyviä tuomareita.
Tuomarilla on kaksi prioriteettia ottelussa: pelaajien turvallisuus ja maalit. Jos tuomari tuomaroidessa onnistuu 90%sti, niin se on loistava suoritus.
Ylimielisyys tuomarilla romuttaa arvostuksen ja auktoriteetin, jos tuomarointi ei ole edes kohtuullista. Tuomarin on osattava ja ansaittava siten kunnioitus. Ei tuomaria edes huomaa pelin aikana jos homma on hallussa.
Oleellista olisi nyt pohtia yhdenmukaista tuomarilinjaa vihellyksiin, ei muutella tulkintoja jne koko ajan.
Itse ihmettelin kirjoittajan komenttia, etta melkein jokaisessa ottelussa huudetaan tai uhkaillaan.
Katsomosta minulle on useasti huudettu jotain idioottimaista ja se ei tunnu miltaan. Jos minulle huudetaan silloin kun olen itse missannut tilanteessa jotain niin se harmittaa. Yleisesti ei huutelua paljon ole tullut. SORRY!
Liiton pitäisikin panostaa peliuran lopettaneiden houkuttelemiseksi tuomariuralle. Polkua pitää helpottaa ja nopeutaa joka mahdollistaisi entisen huippupelurin siirtymistä pillin jatkeeksi ylimmille sarjatasoille asti. Nykyisellään prosessi on ajallisesti liian pitkä.
Pelaaja&Valmentaja&Tuomari – Olen kanssasi täysin eri mieltä. Itse olen päässyt seuraamaan läheltä, miten nykyisinkin liigassa pelaava pelaaja on nostettu jo kakkosdivariin tuomariksi, vaikka hänellä on kokemusta tuomaroinnista vain pari vuotta. Voin sanoa, että kyseinen herra vetää jatkuvasti aivan vihkoon ja aivan väärällä asenteella. Jos olet liigatason pelaaja, ei se tee sinusta liigatason tuomaria. Kyseessä on täysin eri laji. Jotkut ovat persoonaltaan sopivampia tuomareiksi, kuin toiset, mutta korkean tason pelaajatausta ei tässä auta, vaan raaka kokemus pelitilanteista EROTUOMARINA. Tätä voi saada vain kokemuksen kautta. Ymmärrys lajista toki helpottaa tuomarina etenemistä, mutta tasoon katsomatta ei ole autuaaksitekevä tekijä.
Kaikki nuo 3 roolia kokeneena voin kertoa seuraavaa. Lajin parissa on paljon pelaajia ja valmentajia, joilla ei ole kauhean hyvää sääntötietämystä. Ja yleensä nämä ovat niitä pahimpia tuomareille huutelijoita. Tuomareiden joukossa on totta kai myös huonoja ja välinpitämättömiä tyyppejä. Fakta on se, että tämä on noidan kehä, joka olisi mahdollista katkaista, jos kaikki vedettäisiin yhteen hiileen. Kaikki me ollaan kuitenkin ihmisiä ja teemme virheitä. Kuinka moni huutelija myöntää tilanteen jälkeen, että tuomari tekikin oikean päätöksen ja huusin itse aiheetta? Pelaajat ja valmentajat, jotka eivät ole tuomaroineet, eivät näytä ymmärtävän (tai edes halua ymmärtää) tuomareiden kantaa asiassa. Itse, kaikki puolet nähneenä, ymmärrän jokaisen puolen näkemyksen asiaan ja voin sanoa, että kaikkien tulisi miettiä omaa asennetta peliä ja siihen kuuluvia henkilöitä kohtaa ja alkaa puhaltamaan yhteen hiileen. Tuo tuomareiden ainainen nälviminen aiheuttaa sen, että ne hyvät ja potentiaaliset tuomarit toteavat, etteivät jaksa ottaa enempää kuraa niskaan, vaikka ovat parhaansa yrittäneet. Ja jäljelle jää ne, ketkä ovat kovettaneet luonteensa ja ne, jotka ovat hälläväliä fiiiliksellä keräämässä rahat pois. Aina puhutaan, että tuomareiden tulee ansaita arvostus. Itse olen sitä mieltä, että myös pelaajien ja valmentajien tulisi ansaita tuomareiden arvostus. Kyllä pelaajien ja valmentajien käytös heijastuu myös katsojiin… niin hyvässä, kuin pahassa.
Tämäkin keskustelu kertoo ilmiselvän haasteen liigan toiminnassa. Tuomareiden kirjava taso on ongelma pelin kehittyessä aidoksi huippu-urheiluksi.
Olet oikeassa. Kaikista pelaajista ei tule hyviä tuomareita ei edes valmentajia vaikka voissa paistaisi. Niinkuin sanoit, persoona ja asenne ratkaisee. Väitän kuitenkin , että todennäköisyys tulla hyväksi tuomariksi on suurempi jonkinlaisen pelaajataustan omaavalla henkilöllä. Epäsopiva persoonallisuus luulisi tulevan esiin jo tuomariuran alkuvaiheessa. Nykykäytännöllä tänään tuomarikurssille menevä 30 vuotias ex-pelaaja viheltää liigassa kaiken natsatessa kohdilleen vuonna 2025.
Kyllä – pelaajatausta auttaa tmmärtämään lajia. En silti ymmärrä miksi liigataustaisille pitäisi järjestää fast-track? Eikö aidosti pitäisi löytää koko (/potentiaalisimmasta&kiinnostuneimmasta) tuomarimassasta se kaikista pätevin joukko – pelaajahistoriaa katsomatta? Ja näille potentiaalisille talenteille avata latua ylöspäin. Mikään ei kuitenkaan korvaa kokemusta. Mikäli tupmari pystyy vetämään 4-6div tasolla ilman virheitä 4 peliä putkeen, niin mikäs siinä edistää ko. kyvyn uraa nopeammin.
Fakta tuomaroinnissa on kuitenkin myös se, että 1div/2div tason pelejä on helpompi viheltää, kuin alasarjoja. Ylemmillä tasoilla on merkittävästi parempi ymmärrys lajista ja tilanteet paljon selkeämpiä, kuin alasarjatasolla, jossa ei edes välttämättä tiedetä, että rangaistuslaukauksen ohella tulee aina 2min jäähy, mikäli rankkari epäonnistuu jne.
Siis että jos nimi on ollut liigapelipaidan selkään painettuna, niin olisi tuomarinakin liigatasoa? Pitäisikö MM-Finaaleita viheltää sitten entiset maajoukkuepelaajat? Kahden vuoden päästä MM-finaaleita viheltämään siis Sveitsiläispari S.Bischel-A.Zimmermann? ”Koska tietävät mitä se on”
Täähän on sama, kuin jos mun sukunimi olisi Alahuhta ja mut valittais pörssiyhtiön johtajaksi näin kolmekymppisenä vain mun sukunimen takia, koska oon ”päässyt seuraamaan johtamista läheltä”.
BUFF älä yksinkertaista sinällään yksinkertaista asiaa.
Tuossa se paradoksi juuri onkin. Kokemattomat tuomarit joutuvat/saavat viheltää uransa alussa juuri noita 6/5 divarin pelejä, Toisaalta jos niistä selviää kunnialla ja palo tuomarointiin säilyy, niin jatko on todennäköisesti huomattavasti helpompaa.
Tuomarijärjestelmässä on olemassa jonkinlaisia talenttiryhmiä. Käsittääkseni tällä hetkellä 25 vuotias alkaa olla liian vanha tuohon ryhmään.
Jutun otsikossa jo seisoo kirjoituksen perimmäinen kysymys. Antaako urheilu syyn tai luvan kohdella tuomareita, kuin saastaa. Osa kommentoijista tuntui siirtyvän heti puolustuskannalle, kun ne tuomarit nyt vaan on usein huonoja, ylimielisiä ja mitään ei muka koskaan saisi sanoa jne. Tuomarikunnastakin löytyy ties minkälaista hiihtäjää ja osa onkin surkeita, mutta kuten jutussa mietitään, vaikka tuomari viheltäisikin ns. vihkoon, onko oikeutettua vihamielisesti huutaa ja solvata toista ihmistä? Eihän semmoinen toiminta ole missään muussa yhteisössä hyväksyttävää. Ei se ketään kehitä, jos esim. pomo tai valmentaja vain huutaa, että kun sä oot ihan p**ka, vaan rakentavan kritiikin ja kehitysideoiden kautta kannattaa keskustelut käydä.
Totuushan on se, että mikäli lajimme pariin, erityisesti pääsarjatasolle, saataisiin ammatikseen viheltäviä erotuomareita nostaisi se vääjäämättä erotuomaroinnin tasoa. Sama pätee pelaajien ja valmentajienkin osalta sekä seuratyöskentelyssä – ammattilaisuus nostaa tekemisen tasoa.
”Valmentaja: Mikä on oikea paikka ja aika antaa palautetta tuomareille? ” Tähän lauseeseen se kaikki kiteytyykin. Aina puhutaan ”palautteesta”, kun pitäisi puhua keskustelusta, viestinnästä ja vuorovaikutuksesta. Asian selventämiseksi esitän retorisen kysymyksen: ”Kuinka monta kertaa olet kuullut erotuomarilta palautetta pelin jälkeen?” Antavatko kaikki pelaajat ja valmentajat aina palautetta esim. töissä, ystävien keskuudessa tai vaikkapa kotona puolisolle? ”Sun tekemä ruoka oli muuten ihan paskaa tänään! Miten kananmunista voi muka tehdä majoneesia?” Tuskin kukaan asiaa tuo tällä tavoin esiin. Olettaisin, että ensimmäinen toteamus voisi olla: ”Tämä on aika eksoottisen makuista ruokaa. Mitä kaikkea tässä oikein ja miten tämä on tehty?”
Keskustelemalla ennen peliä, pelin jälkeen ja pelikenttien ulkopuolella pystyy oikeasti saamaan edes vähän sitä käsitystä, mikä erotuomarilla on. Erotuomarit ovat kaikessa määrin yksilöitä, joita ohjataan organisaation toimesta toimimaan organisaation haluamalla tavalla. Tällä tavoin pyritään yhtenäistämään eri näkemyksiä ja antamaan selkeitä ohjeita ja toimintamalleja eri tilanteisiin. Erotuomareiden yksilöillisyys tulee kentällä esiin esim. pelinjohtamisen eri tilanteissa. Joku erotuomari on persoonaltaan puhelias, mikä varmasti näkyy kentälläkin siinä, että hän on avoimempi ottamaan puhetta vastaan ja on valmis vastaamaan puheella takaisin. Joku toinen erotuomari saattaa olla hiljaisempi, eikä hänen persoonaalleen puheliaisuus ole tyypillistä. Tällöin hän ei välttämättä kuuntele ”mussuttamista” yhtä pitkään kuin puhelias tyyppi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi millään tavalla huonompi tehtävässään. Hänen toimintamallinsa vain ovat erilaisia ja pelaajien sekä valmentajien tulisi tämä ymmärtää.
Jännä juttu, ettei kukaan ole pohdiskellut valmentajien palkkioita, kun kovasti tuomareiden palkkiot ovat tapetilla. Käsittääkseni aika moni valmentaja saa seuroilta kulukorvauksia?
Pääsarjatason tuomarina en malta olla kommentoimatta kirjoituksessa ja muiden kommenteissa esiin nostettuja muutamaa asiaa: päästäkseen tuomariurallaan eteenpäin on tuomarilta löydyttävä mm. kunnianhimoa, nöyryyttä, tavoitteellisuutta ja pelin ymmärrystä. Lisäksi aikaa on uhrattava paljon, että saisi pelejä paljon alle, koska pelit kehittävät tuomaria parhaiten.
Mikäli tuomari haluaa päästä ”huipputasolle” asti ja olla siellä hyvä, täytyy peliin valmistautumisen olla kunnollinen. Joka kerta. Pääsarjatasolla se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelipäivät on mahdollisuuksien mukaan pyhitettävä kokonaan pelille. Työssäkäyville se tarkoittaa usein palkatonta vapaapäivää ja oikeasti pienillä palkkioilla, joista puolet menee veroihin, kompensoidaan näitä palkan menetyksiä.
Tuomareista on nykyään pulaa lähes joka lajissa ja siitä johtuen liian kokemattomia tuomareita joudutaan käyttämään liian vaativissa peleissä. Kun siellä ei pärjätä ja saadaan sontaa niskaan, niin monella tulee mieleen, että voisi sitä pelikaudella tehdä muutakin. Ainakin omassa lajissani vuoden 2013 jälkeenkin moni lupaava nuori tuomari lopetti alkutekijöissä olleen uransa tästä syystä. Sitten oli taas pakko nostaa seuraava satsi lupauksia liian varhain koviin peleihin ja kierre on valmis.
Jos tuomarilla on kaudessa vaikka 40 peliä, niin joskus riittää, että niistä epäonnistuu 1-2 pelissä ja sen jälkeen olet surkean leima otsassa. Pelaaja voi välillä vetää puolivaloilla pelin eikä sitä kukaan huomaa. Voiko tuomari?
Ei veroihin mene ”puolet” vaan ihan normaalin tuloveroprosentin mukaan, paitsi kulukorvauksiin jotka ovat verovapaita.
Sivutulojen lopullinen veroprosentti on ihan sama kuin varsinaisten, tasataan vuoden lopun mukaan.
Toki siellä on paljon juristejakin viheltämässä joilla se tuloveroprosentti on sitten 50-60%. Suurin osa kuitenkin maksaa veroa sen 10-30%.
Ihmettelen tuota valmistautumisen määrää, ei kai tuomarin tarvitse olla paikalla sen aikaisemmin kuin pelaajienkaan, matkustamiset tietysti erikseen. Mitään taustoja tms. ei tarvitse selvitellä vaan vihelletään tilanteen mukaan ilman naamakertoimia.
Hei!
Sovitaanko, että keskustellaan aiheesta joka koskettaa kaikkia myös tuolla Pääkallon Facebookissa jutun alla? Vai koska siellä joutuu omalla nimellään esiintymään niin jää keskutelu tänne? Niin
Ei ole facebook tiliä
Olen pelannut sählyä aivan naperosta asti käyden läpi SM-sarjat jokaisesta ikäluokasta. Nyt on ensimmäinen vuosi tuomarina menossa, toki pelaajaurakin vielä jatkuu.
Kauhean montaa kertaa ei pelin jälkeen ole tullut vastaan tilannetta, jossa palautetta ollaan tultu antamaan muodossa ”oletko ikinä ajatellut, että tuon tilanteen voisi nähdä näin” tjsp. Joka ikinen palaute on tainnut koskea jotain sisäänlyöntiä, joka nyt meni väärinpäin. Tietääkseni en ole kertaakaan viheltänyt tahallaan väärin. Tämä nyt ei ole se suurin ongelma, tietääkseni.
Pelitilanteista on niin monta tulkintaa, kun paikalla on tuomareita, pelaajia, toimihenkilöitä ja katsojia. Kaikilla ei millään voi olla sama tulkinta, mutta tuomarin tehtävä on tulkita tilanne sääntöjen edellyttämällä tavalla. Nämä tulkinnat ovat tuomareillakin eriäviä, joka tietysti on valitettavaa. Tuomarin virheet jää helposti mieleen, mutta kuinka moni oikeasti ajattelee jos pelaaja vetää vihkoon. Ei tuomarit tule pelin jälkeen haukkumaan, että ”v*ttu kun en osunut palloon vaikka oli tyhjä maali”.
Keskustelen mielelläni pelaajien/valmentajien kanssa vaikka yksittäisistäkin tilanteista, kunhan toinenkin osapuoli on oikeasti valmis pohtimaan omaa ajatuksenjuoksuaan, eikä vain syyttelemässä asenteella ”minä olen oikeassa, sinä väärässä”. Virhe on toki voinut olla minunkin, mutta tässä tilanteessa olisi hyvä tuoda esille se oma tulkinta, jotta tästä voidaan lähteä parantamaan.
Henkilökohtaisesti ymmärsin kirjoituksen lähinnä siten, että kirjoittaja kysyi onko pelikentillä soveliasta käyttäytyä miten sattuu tai huudella mitä tahansa? Jos näin on, niin´miksi ja millä perusteella?
Naisten pelejä seuraava katsoja voisi provosoiden kysyä, miksi miesvalmentajat ja -pelaajat kirjoilevat ja melskaavat ottelutapahtumissa enemmän kuin naisvalmentajat ja – pelaajat? Vastaavasti joku voisi kysyä, että käyttäytyvätkö ihmiset vastaavalla tavalla myös kotona, vaikkapa lastensa tai puolisonsa kanssa?
Yleisenä havaintona lienee paikallaan todeta, että tämän viestiketjun kirjoittajilta on poikkeuksetta lipsahtanut ohitse lajin säännöt, joissa on kohtuullisen tarkasti määritelty miten kenenkin tulisi ottelutapahtumissa käyttäytyä tai toimia. Tätä taustaa vasten voisi pikainen sääntökertaus olla paikallaan niin tälle palstalle kirjoittaneille valmentajille, pelaajille kuin tuomareillekin.
Salibandy on hieno palloilulaji ja mielestäni on jossain määrin surullista, että lajiin on yhä voimallisemmin pesiytynyt muista lajeista kopioituja alatyylisiä käyttäytymisen malleja. Mitäs jos kaikki lajitoimijat pyrkisivät yhdessä tekemään hienosta lajista entistä hienomman, sen sijaan että etsisivät syntipukkia tai oikeusta omiin toimiin toisesta henkilöstä. Eikö muutos lähde aina jokaisesti ihmisestä itsestä käsin.
Jutun loppuun voisi kirjoittaa ja korjata kirjoittajan lopettaneen tuomaroinnin. Nyt siellä lukee, että kirjoittaja edelleen tuomaroisi. Eihän se ole asian ydin mutta pisti silmään.
Tuomarin tehtävä on hyvin selkeä, hänen pitää tuntea pelin lainalaisuudet, tuntea tietysti säännöt ja kertoa toiminnallan miten sääntöjä noudatetaan ja mikä nyt on se rike minkä nuori tai vanhempi pelaaja teki.
Tuomari on niinkuin yksi valmentajan yhteistyö kumppaneista, siinä kun fyysinen valmentaja, personal trainer, hyökkäys, heitto tai puolustuspään valmentaja.
Kun peliä ei voi ilman tuomaria (tuomareita) pelata ovat he saaneet liiankin suuren vallan pelin opettamisessa. Ovatko he valmiita ottamaan tämän vastun ja ansaitsemaan nuo pennoset. Moniko tuomareista on ehdottanut tulevansa tuomitsemaan harjoitusotteluita tai vaikkapa harjoituksiin pelattavia 5-5 pelejä. Harjoittelemaan itse viikottain oma pelisilmäänsä ja kertomaan nuorille mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Kyllä se tuomarinkin täytyy kehittää sääntöjen puitteissa oma filosofinen tapa vislata. Oletko pelaajien ja valmentajien vihollinen ja vastapeluri vai oletko valmis auttamaan oman lajisi kehittämistä, pleaajien ja valmentajien kouluttajana, vain onko se pienen tilin kasvattaminen tärkeämpää
Huvittavinta on mielestäni tuomarien salaliitto, joka on tehty oikeastaan jokaista joukkuetta vastaan – jostain syystä jopa korostuneesti niitä vastaan, jotka eivät ehkä ole ehkä sarjojensa kärkipäässä tai huipputiimejä. Tämä objektiivinen tieto siis on peräisin joukkueiden vaihtopenkeillä käytävistä keskusteluista.
Tätä avarakatseista taustaa vasten onkin sitten jo lähes hyväksyttävää lähteä kuumentumaan mielestään väärinpäin vihelletyistä sisäänlyönneistä, hirveässä härdellissä tapahtuneista mailaanlyönneistä, -nostoista tai -painamisista. Ja kuumentua vielä vähän lisää, kun se ekaa kautta puhaltava junnutuomari ei osaakaan perustella tuomiotaan sille pää punaisena huutavalle 40-vuotiaalle alasarja-apinalle, mitenkään muuten kuin sääntökirjalla.
Näistä paskoista tuomareista kihistään sitten vielä ylimielisinä pikkuhitlereinä, kun eivät suostuneet muuttamaan tuomioitaan tai antautumaan juupas-eipäs-vääntöön jostain yksittäisestä kontaktista, joka halonhakkuumatsissa kuulemma ”meni yli linjan”.
Puoleni? En valitse puolta, mutta piikittelen nyt ihan tarkoituksellisesti pelaajien, varsinkin alasarja-sellaisten suuntaan. Olen itsekin näissä joukkueissa pelannut aivan tarpeeksi kokeakseni lähinnä myötähäpeää siitä pelaajien osasta, jotka purkavat jotain kivikautista alfa-agressiotaan salibandypeleissä. Toki samoista tunteista, pikkusieluisuudesta ja kapeakatseisuudesta poikii myös ylivoimainen valtaosa pääsarjojen tuomarikritiikistä.
Joskus kannattaa oikeasti miettiä hetki. Asioilla on yleensä aika monta puolta. Eikä se pikkupiikki siitä, että kannattaa kokeilla puhaltamista itsekin, ole yhtään hassumpi – nimittäin sen avarakatseisuuden kannalta.
Yleensä meinaa se henkinen vakaus ja rauhallisuus poikii ihan hyviä juttuja myös sinne varsinaiseen urheilusuoritukseenkin.
Erinomaisia, ja vähän vähemmän erinomaisia kommentteja ja näkemyksiä salibandyn erotuomaritoiminnasta kirjoitus on selvästi poikinut…
”Hihihii”:lle heittäisin; niin kauan kun on olemassa pelaajia/katsojia/valmentajia, joiden mielestä hyväksyttävä minimisuoritus tuomarilta on nähdä kaikki, ja reagoida johdonmukaisesti – ja sääntöjen sekä kyseisen ottelun ”hengen” mukaisesti – kaikkeen näkemäänsä (=täydellinen peli tuomarilta), katson erotuomarien olevan oikeutettuja käyttämään ko. ”kokeilepa ite” -korttia…
Kuten moni on jo edellä todennut, niin oikea tapa kehittää tuomarointia on vuorovaikutus pelaajien, valmentajien erotuomareiden sekä erotuomarikouluttajien välillä. Väittäisin että lähes jokainen ET on halukas kehittymään paremmaksi, mutta tosiaan juupas-eipäs väittelyillä yksittäisistä tuomioista ei paljon (=yhtään) viedä tuomaritoimintaa eikä lajia eteenpäin.
Kaikesta huolimatta, tai juuri siksi: tsemppistä kaikille pelaajille, valmentajille ja erotuomareille keväisiin ratkaisupeleihin joista varmasti saadaan lisää puheenaiheita…
Ei kukaan voi sanoa pelaajalle tai valmentajalle ”vihellä itse paremmin”. Sama homma kun töytäiset autolla vanhusta joka tietysti hieman suutahtaisi asiasta. Sitten sanot sille ”helppo sun on sieltä suojatieltä huudella”.. Joissain hommissa virheet ei ole hyväksyttäviä. Valitkaa mukavampi duuni jos noin ärsyttää.
Katsoja3, vertauksesi ontuu kuin vanhus autoilusi jälkeen.
”Vihellä itse paremmin” kommentti tulee siinä vaiheessa, kun vanhus on hyppinyt auton tielle tajuamatta, että suojatie on naapuri läänin puolella. Suojatiellä töytäisystä nostetaan käsi pystyyn, ja todetaan, että vituiks meni.
loistavaa tekstiä Maria! muutamaan otteeseen ollaan junnujen kanssa kirjoittajan uhreiksi jouduttu eikä valitamista kyllä ole. Ison ongelman tuomarointiin varsinkin junnu puolella aiheuttaa tuomariasettelu. Itse olen yrittänyt pitää mölyt mahassa vaikka kuin tiukkaa on tehnyt varsinkin valmentajan roolissa. Haluan pelaajieni oppivan kunnioittamaan lajia ja KAIKKIA siihen osallistuvia osapuolia. Usein tämän totuetumiseen aiheuttaa isoja haasteita juuri tuomarit. Liitto kun on suuressa viisaudessaan päättänyt asettaa junnusarjoihin kokemattomat ja/tai eläköityneet tuomarit. Miten ihmeessä voi valmentajat opettaa nuorille pelaajalupauksille puhtaan pelin ja vastustajan kunnioittamisen jos kentällä saa tehdä mitä tahansa? Onko kukaan oikeasti nähnyt esim. D ikäisten peliä jossa ei YHTÄÄN rikettä tapahdu?!? Näitä pelejä on nyt tälläkin kaudella ollut meilläkin jo pari. Virheitä sattuu kaikille ja niistä voisi moni valmentaja yms. kommentoida asiallisesti eikä huutamalla hävyttömyyksiä aitiosta! Minkähänlaisen asenteen vastustajan kunnioituksesta junnut saa, kun tähän yhtälöön lisätään vielä ne aivottomat vanhemmat huutelemassa kaikkea mitä sylki suuhun tuo.
Junnuista tää homma lähtee ja kasvaa. Sinne PITÄÄ saada vähintäänki toinen tuomari kokeneempana opettamaan hommaa myös nuoremmille tuomareille. Vanha kunnon kisälli perinne toimii varmasti paremmin kuin nykymalli!
Hyviä tuomareita on paljon ja heitä kunnioitetaan aivan liian vähän. Itse käyn joka pelin jälkeen kiittämässä tuomareita ja antamassa palautetta jos siihen on aihetta. Yksittäisitä tilanteista nillittäminen on tässä kohtaa aivan turhaa. Yksi sisäänlyönti kun harvemmin mitään muuttaa ja tilanne on helppo nähdä eritavoin.
Vähän lähti lapasesta mut pointti! Mitä paskempi tai alempi sarja, sitä tärkeämpää että pelejä puhaltaa tuomaripari, jossa toisella on kunnon kokemus ja taidot! Tästä mallista hyötyy kaikki, niin pelaajat, nuoret tuomarit kuin lopulta koko laji!
Hyviä pointteja! Miten sitten toteutuu kentällä, monelta tuomarilta oman virheen myöntäminen? Muutamia oon nähnyt, jotka sanoneet suoraan nyt meni väärin päin ja kuitattu ”ok saattuuhan noita”. Sitten se liian suuri osa on ”kaikki tietäviä”, jotka eivät tee tota vaan näkevät aina oikein! Mulle ainakin toimii eka malli… Varmasti huutelut vaikuttaa asiaan, että monesta dumarista tulee vaihtoehto 2, kun joka tapauksessa huudellaan, niin on sitten kiva vähän näpäytellä takaisin;-)
Hei S7, Miten tuomari voi myöntää virheen? Tietenkin silloin, jos valittu linja on ollut huono ja kommunikointi ei jostain syystä ole toiminut. Rikkeet ymmärtääkseni vihelletään sen mukaan, miten tilanne on nähty. Tuomareilla tuskin on pään sisällä nauhuria josta voi kelata tilanteen uudelleen. Vai mitä tarkoitat virheen myöntämisellä? Minä vaan en ymmärrä, mitä tarkoitat.
Tämänkään keskustelun perusteella ei kaduta, että lopetin oman nousujohteisen tuomariurani.
Kaikista paksunahkaisimmat jatkaa viheltämistä. Me herkemmän hipiän omaavat vain lopetetaan ja kaikki on tyytyväisiä.
Itse kuulun niihin tuomareille huutelijoihin, mutta vain jos tuomari on aidosti paska. Ikinä en ole hyvää tuomaria kritisoinut. Esimerkkinä tältä kaudelta LaSB – Steelers Lahden suurhallissa; tuomarilinja oli alusta loppuun tasaisen salliva, josta selvät rikkeet kitkettiin pois.
Tuomariksi ryhtyminen on omavalintakysymys, kukaan ei pakota.
Itse asiassa veikkaan että parin vuoden sisällä pakotetaan henkilöitä tuomareiksi. Vapaaehtoisia ei ole riittävästi ja peleihin pitäisi saada kaksi tuomaria, niin ainoa keino on velvoittaa joukkueet asettamaan tuomareita. Palataanko silloin tähän keskusteluun vai yritettäisiinkö muuttaa ilmapiiriä ennen sitä?
tuomarointi kyllä vaatii sosiaalista lahjakkuutta, johtamistaitoja, rohkeutta ja pelisilmää. mutta pakko nyt sanoa että tätä kaikkea harvoin näkee yhessä paketissa. harvemmin tämmöselle tuomarille huudellaa.
On hyvin erikoista, että huutaja pystyy perustelemaan itselleen käyttäytyvänsä oikeutetusti. Miten huutaja motivoi pelaajia parempaan suoritukseen? Miten huutaja parantaa koulussa oppimista? Miten huutaja saa valmentajan nousemaan paremmalle tasolle? Miten huutaja saa parisuhteessa ongelmat korjattua? Miten huutja saa tuomarin kohti parempia suorituksia? Jotenkin tuntuu siltä, että kaikissa muissa ymmärrämme, ettei huutaminen toimi paitsi tuomarien kohdalla.
Katsojana muistan monta heikkoja suorituksia pelaajilta, valmentajilta ja myös tuomareilta. Tasapuolisesti kylläkin. Ei vaan ole tullut mieleen, että huutaminen ja solvaaminen auttaisi.
Joku mainitsikin jo yhden ison ongelman varsinkin junioripeleissä. Kokeneemmat tuomarit eivät halua niitä viheltää pienempien korvausten takia. Tämä hankaloittaa sekä pelaajien, että tuomareiden kehittymistä. Yhdestä d-poikien pelistä maksetaan 20€ ja c-junnuihin se nousee jo 29 euroon. Murrosikäiset pojat ovat yksi hankalimmista ryhmistä, mutta se ei näy palkkioissa.
Myöskin turnauspäivien liian tiukka aikataulu aiheuttaa omalta osaltaan ongelmia. Tuomareilla ei ole aikaa keskustella pelaajien ja valmentajien kanssa.
Ja kolmantena ongelmana pitää mainita pelaajien ja valmentajien huono sääntötuntemus. Ihan perusasioitakin on hakusessa, puhumattakaan tulkinnoista ja muista vivahteista. Tämän eteen voisi liitto tehdä töitä, mutta ei liitto ole viime vuosina ollut tärkeistä asioista kiinnostunut.
Teksi sisältää sinäällään paljon asiaa, mutta perusongelmaan se ei ota kantaa. Nykypäivän miesten liigassa on niin paljon tuomareita, jotka kokevat viheltämisen olevan tärkeämpää kuin peli. Ylimielisyydellä ei ole mitään rajaa. Mitä varten ihmiset (ne vähäisetkin) tulevat katsomaan peliä? He odottavat näkevänsä vauhtia, kovaa rehtiä kamppailua ja hienoja maaleja. Mikäli tuomarilla on pakottava tarve viedä peliltä huomio, on hän automaattisesti tehtävässään epäonnistunut. Kyllähän siellä virheitä sattuu ja saakin sattua, kaikkea ei vain yksinkertaisesti voi nähdä. Tuomareiden kohteleminen saastana on mielestäni erittäin kärjistetty näkemys. Pelissä on aina tunteet, valmentajat, pelaajat, jopa se monivuotinen huoltaja elää suurella tunteella penkin päässä. Tästä syystä väärät tuomiot aiheuttavat väkisin hetkittäisiä tunnelatauksen purkauksia, joka kuuluu pelin luonteeseen. Kenenkään nöyryyttäminen sanallisesti ei ole hyväksyttävää ja mielestäni ja omien kokemuksieni perusteella liigassa ei juuri huudella mitään aivan törkyyksiä. Jos joku ottaa itteensä ”valot päälle” – huudon niin sitten on väärässä paikassa. Tämä nostaa esille kysymyksen onko kaikki päteviä tuomareiksi? Eihän kaikki ole päteviä liigapelaajaksikaan ja siksi lajia voi pelata monella eri sarjatasolla. Nykypäivän liigaa seuranneena ja pelanneena siellä on enää muutama tuomari, ketkä suhtautuvat hommaan riittävän rennolla otteella. Sen sijaan yleistymään päin on trendi, jossa tuomari haluaa selvästi erottua joukosta ja tuoda peliin siihen kuulumatonta lisämaustetta. Kaikkein inhottavinta ja likasinta on ne pitkät ylimieliset hymyt ja naurahdukset, sekä harjoitellut askeleet kun mennään puhumaan valmentajalle jostakin tuomiosta. Tuskin netissä huutelulla saadaan mitään aikaiseksi, mutta hyvä, kun aihe on tapetilla. Niin kun joku totetesi täällä, todella ikuinen keskustelunaihe.
Yksi mitä tuomarit voisivat kehittää itse, täysin ominavuin ja helposti olisi kommunikointi pelaajien ja valmentajien kanssa. Lyhyt selitys vihellyksen jälkeen, jos joku alkaa urputtamaan selkeyttää tuomarin linjaa aika paljon. Pelaaja lyö mailaan – vihellät rikkeen – pelaaja urppaa – kerro, että rike oli selkeä, käske jättää pois tai selitä muuten tuomiotasi. Pelaaja alkaa ymmärtämään linjaasi ja kertoo tod.näk joukkuekavereille, että tällänen linja tänään.
Monesti olen nähnyt tuomareita, jotka jopa ”ystävällisesti” lähestyvää pelaajaa käskevät painumaan helvettiin vinisemästä, kun pelaaja pyyttää selkeyttä linjasta. Miten tuollaisen tulisi herättää kunnioitusta tuomaria kohtaan?
Miten tä nyt alkaa tuntua siltä, että aika moneltakin on sääntökirja hukassa?
Salibandy on nopea urheilulaji temmoltaan, ei siinä pahemmin ole aikaa jokaisen rikkeen jälkeen (joita muuten junnuissa ja alasarjoissa tulee aivan järkyttävä määrä) alkaa selitellä että oli selkeä jne. Tottakai se oli selkeä, kun vihellettiin. Ja pelaajalle vielä syy perään käsinäytöin, luulisi olevan selkeää?!
Puheoikeushan on joukkueessa vain ja ainoastaan kapteenilla. Ei siinä muiden tarvitse mitään alkaa purnaamaan. Toki siinä voi kysäistä, mutta turnauspeleissä tiukkoine aikatauluineen ei ainakaan ole jokaiselle aikaa alkaa kertaamaan tilannetta. Kyllä, minäkin teen virheitä. Mutta pitäisiköhän pelaajien/valmentajian/huoltajien täältäkin keskustelusta kerrata ensin se sääntökirja?
Arvostus on ansaittava!
Esimerkkejä.
Alasarjan peli:Tuomari juttelee kesken pelin yleisön joukossa llevan kaverinsa kanssa. Pelin jälkeen asiasta huomautetaan asiallisesti. Tuomari kommentoi ei se teiltä ole pois. No me kuitenkin satutaan maksamaan tuomarin palkkio.
Junnu peli: Pelin jälkeen keskustelua tuomaroinnista tuomarin kommentti MITÄ VÄLIÄ MITEN NÄITÄ VIHELLETÄÄN NÄÄ ON VAA JUNNUPELEJÄ EIKÄ NÄISSÄ RATKOTA MESTARUUKSIA.
Aivan käsittämättömiä kommentteja.
Näitä sit pitäis arvostaa?
Paljon tosi hyviä ja hommasta oikeasti kiinnostuneita tuomareita on ja heille iso kiitos!