Pääkallo.fi uutisoi aiemmin zürichiläisjoukkue Grasshoppersin putoamisesta Sveitsin liigan puolivälieristä. Nyt joukkueen tähtipelaaja Kim Nilsson kertoo ruotsalaislehdessä, minkälainen hänen ensimmäinen kautensa Sveitsissä oli. Nilssonin mukaan lajikulttuurissa on asioita, jotka tulivat hänelle täytenä yllätyksenä.
Maailman parhaiten palkatuksi salibandypelaajaksikin tituleerattu Kim Nilsson voitti Sveitsin liigan pistepörssin, ja Grasshoppersia pidettiin yhtenä suurimmista mestarisuosikeista. Nilssonin tehot eivät kuitenkaan auttaneet, kun suomalaisen Joonas Pylsyn Langnau Tigers marssi välieriin.
On sanomattakin selvää, että Nilsson pettyi lyhyeen kevääseen.
– Urheilullinen puoli sujui omalta kohdaltani hyvin, ja voitin pistepörssin runkosarjassa. Asetimme kuitenkin jo ennen kauden alkua tavoitteeksi voittaa mestaruus ja epäonnistuimme siinä. Tigers teki oikeita asioita meitä vastaan, Nilsson kommentoi Innebandymagazinetin haastattelussa.
Hyökkääjä myönsi myös kantaneensa paineita niskassaan pudotuspelisarjan aikana. Samalla hän muistuttaa, että Grasshoppersilta olivat avainpelaajista sivussa muun muassa Eric Björk, Christoph Meier ja maalivahti Jonas Wittwer.
– Totta kai halusin saada enemmän peliaikaa puolivälierissä. Olen täällä siksi, että voin auttaa joukkuettani voittamaan. Tein viiteen peliin seitsemän pistettä, mutta enemmällekin olisi ollut tarvetta.
Huonot asiat Sveitsistä eivät jääneet pelkästään kaukalon sisälle. Maata voisi helposti luulla salibandypelaajan paratiisiksi – varsinkin, jos tienaa Nilssonin tavoin 50 000 euroa kaudessa. Kaikki ei kuitenkaan toiminut aivan kuten paikallinen kello.
– Peliä ja ottelutapahtumaa ennen tehtävät asiat ovat täällä erilaisia kuin Ruotsissa. Ruotsissa edes 16-vuotiaiden sarjassa pelaavan veljeni ei tarvitse pestä omaa peliasuaan. Sen sijaan meidän täytyy. Ne ovat sellaisia asioita, joista ei ole tarvinnut huolehtia itse kymmeneen vuoteen. Jotkut muut asiat saattavat puolestaan olla todella ammattimaisesti hoidettuja, Nilsson laukoo.
Myös liigaseurojen halleissa on puutteita, eikä esimerkiksi kaikissa pukuhuoneissa ole omaa vessaa pelaajille.
– En osannut kuvitellakkaan sellaista. Minusta ja monista muista ruotsalaisista on hieman outoa, että saatat joutua käymään samassa vessassa katsojien tai vastustajien kanssa kesken pelin.
Kim Nilssonilla on vielä vuosi jäljellä sopimuksestaan Zürichiin.
Sain kyllä tuosta ruotsinkielisestä artikkelista hieman erilaisen kuvan tästä jutusta kuin että Nilsson avautuis asioista ikäänkuin kiukutellen. Lähinnä kaveri vaikutti pettyneeltä ja ehkä hieman selitteli loukkaantumisilla putoamista, mutta totesi että vaikka periaatteessa 7p / 5 peliä pienessä erikoisvartioinnissa oli OK, enemmän olisi pitänyt (itsekin) saada aikaan. Kuitenkin joukkuepeli. Pelin ulkopuoliset asiat enemmän huvitti ja ihmetytti kuin otti pannuun?
No perus pääkallon sensaatio-otsikointia taas. Ei varmaan kukaan pelaaja hirveästi syty ajatukselle katsojien kanssa vessaan jonottamisesta pelin aikana.
Onhan tossa asiaa, ei nyt pääsarjatasolla voi olettaa että poikien pitää itte paitansa pestä–> kyllä tolla tasolla toi homma kuuluu joukkueen huoltajien tehtäväksi! Ja onhan toi ihan aladivarimeininkiä kuseksia yleisissä vessoissa, ei näin!