Liigat

NST-valmentaja penää naissalibandylta sitoutumista: ”Ei voi lähteä Pattayalle kesken kauden”

13.03.
2015
10 Kommenttia
24
Liigat
Lasse Kurronen aikoo keskittyä ensi kaudella vain maajoukkuevalmennukseen. Kuva: Markku Taurama

Lasse Kurronen aikoo keskittyä ensi kaudella vain maajoukkuevalmennukseen. Kuva: Markku Taurama

Lappeenrannan NST on palannut tällä kaudella jälleen naisten Salibandyliigan huipulle. Ensimmäistä täyttä kauttaan päävalmentajana toimiva Lasse Kurronen kertasi ajatuksiaan kuluneesta kaudesta ja naissalibandyn tilasta Suomessa Pääkallo.fi:n haastattelussa.

NST:n runkosarja päättyi sijaan 3. Piikkipaikkakin oli haarukassa vielä ennen viimeistä viikonloppua, mutta kovimmat mestarisuosikit SB-Pro ja Classic antoivat ”Nakeille” kylmää kyytiä. Perussarjan suoritus tyydyttää Kurrosta, mutta pudotuspeleissä pitää pystyä kehittämään peliä entisestään.

– Palloton pelaaminen ja puolustaminen meillä on hyvin aikataulussa, ja sen ympärille pelaamistamme on rakennettukin. Pallollinen peli ja hyökkäyspään tekeminen meidän täytyy saada vielä paremmaksi. Kokonaisuutena olen kyllä ihan tyytyväinen, Kurronen tiivistää.

SB-Pro ja Classic ovat olleet viime vuosien ylivoimaiset hallitsijat, mutta runkosarja näytti, että NST pystyy horjuttamaan jättiläisiä nappionnistumisella. Kurronen haluaa tehopisteitä vielä laajemmalta rintamalta.

– Olemme näyttäneet, että pystymme tekemään viisi maalia pelissä kuin pelissä, mutta sitä puolta voi ja pitää vielä parantaa. Omiin emme ota sen enempää kuin muutkaan kärkijoukkueet, mutta meillä maalinteko on kapeammilla harteilla. Kahdelta kentältä tulee jo onnistumisia, mutta nyt haemme vielä kolmanteen viisikkoon ratkaisijoita, jotka pystyvät pelaamaan kahteen suuntaan, Kurronen kertoo.

Tärkeä pohjatyö on Kurrosen mukaan tehty jo ennen hänen aikaansa valmennuksessa. Kuva: Markku Taurama

Tärkeä pohjatyö on Kurrosen mukaan tehty jo ennen hänen aikaansa valmennuksessa. Kuva: Markku Taurama

Itseohjautuvaa johtajuutta

2000-luvun mitalirohmu NST sai tälle kaudelle tukun kokeneita pelaajia takaisin riviin Laura Kokon, Heli Suoreijuksen ja Anni Mukalan johdolla, ja se on näkynyt selvästi edellisiä kausia tasaisempana suorittamisena. Pääkäskijä kehuu joukkuettaan vuolaasti ja muistaa korostaa jo vuosia sitten tehdyn pohjatyön merkitystä.

– Tämä on kokenut ryhmä, joka on varsin itseohjautuva, koska joukkueen sisällä on niin paljon kokemusta ja johtajuutta. Saimme kaikki ne nimet joukkueeseen, joita viime kesänä kaavailtiinkin. Osittain tässä poimitaan nyt vanhoja hedelmiä, sillä niin vahvan, kovaan työhön perustuvan menestyksen kulttuurin etenkin Mika Strömberg tänne aikanaan rakensi. Joukkueen sisäinen vaatimustaso on hyvä, ja lajiin paneudutaan sekä sitoudutaan. Valmentaja pystyy melkeinpä enemmän sössimään tässä kuin tuottamaan, Kurronen vähättelee.

Ennen runkosarjan päätösviikonloppua NST jyräsi yhdeksään perättäiseen voittoon, ja Kurronen odottaa pudotuspelejä innolla.

– Syksyllä vähän haettiin vielä uomia, mutta kun itseluottamus on voittojen myötä kasvanut, henkikin on parempi. Ykkösvahvuutemme on sisäinen johtajuus, osaamme johtaa sekä itseämme että muita. Se on arvokas juttu, kun valmentaja voi keskittyä vain pelillisiin juttuihin. Nyt joukkueessa on odottava tunnelma, Kurronen tuumii pudotuspelien alla.

Kesken viime kauden päävalmentajan ohjakset käsiinsä ottanut Kurronen palaa taas aiempiin vuosiin. Hän kokee saaneensa edeltäjiltään ja mentoreiltaan paljon oppia, ja tällä kaudella penkin takana on nähty aavistuksen rennompi NST-kasvatti.

– Olen pystynyt antamaan tilaa pelaajille enemmän kuin viime kaudella. Päivä päivältä tajuaa paremmin, miten hyvin asiat on aiemmin täällä tehty ja mihin rima on asetettu. Strömbergin luoma menestysmentaliteetti on pelaajilla takaraivossa, ja uudetkin pelaajat ovat pystyneet omaksumaan sen hyvin.

Fysiikkavalmentaja Heidi Härkönen ja Kurronen tähyilevät kohti pudotuspelejä. Kuva: Markku Taurama

Fysiikkavalmentaja Heidi Härkönen ja Kurronen tähyilevät kohti pudotuspelejä. Kuva: Markku Taurama

Maajoukkuevalmennus piristää

Kurronen toimii NST:n valmentamisen ohella myös tyttömaajoukkueen apuvalmentajana. Toisenlaisen projektin parissa toimiminen on ollut hyvää vastapainoa seuravalmennukselle.

– Uskon, että NST on myös hyötynyt niistä reissuista. Tervetullutta piristystä se on tuonut arkeen, kun on päässyt imemään oppia huippuvalmentajilta ja katsomaan peliä erilaisesta perspektiivistä apuvalmentajan paikalta. Valmennuksellisesti huippujuttu ja hyvää kokemusta, Kurronen toteaa.

Tyttömaajoukkueen projekti huipentuu ensi vuonna Kanadassa pelattaviin MM-kisoihin. Kurrosen mukaan huippumenestys on mahdollista, mutta se vaatii töitä kentällä ja myös sen ulkopuolella.

– Projektilla ja joukkueella menee kohtuullisen hyvin, vaikka nyt Ruotsissa viime peleissä pari kertaa tulikin turpaan. Pelaajien taitotaso on korkeampi kuin koskaan, mutta urheilijaelämän kanssa on vielä tekemistä. Se vaatii kasvua, jos haluamme voittaa Kanadassa kultaa, Kurronen tuumii.

Pelaajien tarkkaileminen otteluiden aikana on Kurrosen mukaan mahdotonta, mutta maajoukkueroolin ja seuravalmennustyön voi silti yhdistää kätevästi.

– Tulevia vastustajia tarkkaillessa ja omia pelejä syynätessä jälkikäteen tulee katsottua myös maajoukkueringin pelaajia. Pelin aikana ei kuitenkaan ehdi millään, vaan pitää pelin jälkeen kysyä, että ketkä olivat edes pelaamassa, Kurronen hymähtää.

Naisten Salibandyliiga on ollut tällä kaudella tasaisempi kuin vuosiin, ja se ilahduttaa kesällä 30 vuotta täyttävää NST-kasvattia. Joukkuemäärään Kurrosellakaan ei ole antaa yhtä oikeaa vastausta

– Suunta liigassa on positiivinen, kun itsestäänselviä pelejä ei ole niin paljon kuin aiemmin. Keskikasti ja alempi keskikasti on ottanut kärkeä kiinni, ja on nähty muutama isokin yllätys kauden mittaan. Varmasti kymmenelläkin joukkueella pärjäisi nykyisen kahdentoista sijaan, mutten tiedä onko se oikea tie. Edelleen liigaan pääsee liian helposti niin joukkueita kuin yksilöitäkin. Tyttömaajoukkueen pelaajille liiga on kuitenkin erinomainen kasvualusta kehittyä kohti kansainvälisiä pelejä, Kurronen tuumii.

Lappeenrannassa tyttöjuniorit ovat perinteisesti menestyneet naisten joukkueen rinnalla, mutta tällä hetkellä menee heikommin. Tyttöjen SM-sarjassa Joutsenon Kataja heiluttaa lippua, mutta NST pelaa ykkösdivarissa. Tilanne huolestuttaa Kurrosta.

– Joutsenon ja Lappeenrannan tulisi yhdistää viimein voimansa, omillaan Etelä-Karjalassa ei SM-sarjasalibandya tyttöjen puolella pelata. Tällä hetkellä ringit ovat kapeita ja ikäryhmät pieniä, mutta D-, E- ja F-junioreiden osalta tilanne on parempi. On kuitenkin varmaa, että tämä tulee vaikuttamaan naistenkin joukkueen tilanteeseen tulevina vuosina, elleivät kaikki sitten jatka pelaamista Katriina Saarisen ikäiseksi, Kurronen virnuilee.

Kurrosen joukkueesta ei lähdetä Pattayalle kesken kauden. Kuva: Markku Taurama

Kurrosen joukkueesta ei lähdetä Pattayalle kesken kauden. Kuva: Markku Taurama

Pattayalle ei voi lähteä

Kun ryhdytään puhumaan yleisesti naissalibandyn tilasta Suomessa, Kurronen ei säästele sanojaan. Hän vaatii, että sitoutumisen tason on noustava niin valmentajilla kuin pelaajillakin.

– Vastustajien avainpelaajat ovat lähteneet Mallorcalle ja Pattayalle kesken kauden, ja sellainen nostaa karvani pystyyn. Ei Lappeenrannassa tule kysymykseenkään, että lähdetään lomailemaan kesken kauden, se on osa tätä meidän kulttuuria. Naissalibandyn täytyy ansaita arvostuksensa itse, eikä se asia etene sillä, että pääarkkitehdit kertovat tulevansa peleihin silloin kun sattuvat pääsemään. Sitoutumisen tason, kunnianhimon ja ammattiylpeyden on noustava kokonaisvaltaisesti kautta linjan, muutoin on aivan turhaa haihatella palstamillimetrien perään, Kurronen vauhkoaa.

Ensi kauden Kurronen aikoo olla seuravalmennuksesta kokonaan sivussa, joten NST joutuu etsimään uuden pääkäskyttäjän. Ulkomaille lähteminen joskus tulevaisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta ei kovin ajankohtainenkaan.

– Tällä hetkellä kiinnostaa voittaa SM-kultaa ja vuoden päästä MM-kultaa, siitä pidemmälle en ole miettinyt. Ensi kaudella en tule valmentamaan mitään seurajoukkuetta. Tässä on kuusi vuotta menty joka ilta hallilla, ja nyt on aika miettiä hetki. Levossa kehittyy parhaiten uusia ajatuksia ja tavoitteita, Kurronen päättää.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Henri Pitkänen
Henri Pitkänen
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö
Asemapaikka: Lappeenranta
Twitter: @HenriPitkanen
JiiK
13/03/2015
Kai se on aika tavallista, että menee lomareissut harrastusten edelle.
Hyvä Lappeenranta
13/03/2015
Viisaita sanoja Lappeenrannasta. Liigapelaaminen ei ole enää harrastamista vaan kilpaurheilua. Höntsyä voi vedellä vaikka kaveriporukan kanssa jos sitoutuminen ei kiinnosta. Kaikista ei urheilijan elämään ole vaikka taitotaso saattaisi tämän mahdollistaa. Kiinnostaisi tietää reissataanko miesten liigajoukkueissa kesken kauden?
Herkko
13/03/2015
Naisten säbä... Puuhastelu... Hirveetä kattoo ja kehtaavat sanoa itseään "urheilijoiksi"
Herkko hei
13/03/2015
Määrittele urheilija? Kyllä naisten liigan huippupelaajat ovat mitä suurimmissa määrin urheilijoita. Kannattaisi ottaa faktoista selvää ennen kuin lyttää kaikkien tekemisen muutaman huonon esimerkin pohjalta. Näitä huonoja esimerkkejä löytyy muuten myös miesten puolelta. Tarkoittaa tämä ettei miesten liigapelaajat ole urheilijoita?Mun mielestä ei.
Jonsku
13/03/2015
Suurimmassa osassa naisten liigajoukkeita on krooninen pelaajapula. Mukaan joudutaan maanitteleen lähes ketä vaan, jotta saadaan tarpeeksi väkeä ja kausimaksun maksajia. Touhu juuri silloin tuollaista kuten Kurronen kuvaili; lomamatkat ja muut "tosi kivat jutut" menevät aina pelaamisen edelle. Yritä sitten tuollaisille puhua urheilusta ja vaatimustasosta. Näille "urheilijoille" sählyn liigapelaamisessa on tärkeintä päästä hehkutteleen somessa liigapelaajastatuksella ja tohkeilu kavereille. Siinä on valmentajan mielenterveys koetuksella :D
Tiina
13/03/2015
Minne katveeseen on jäänyt NST:n loistava, U19 tyttömaajoukkueessakin pelannut Silvia Hahl - viime vuonna vielä avauskokoonpanossa?
Nro99
13/03/2015
Kiinnostais tietää ketä on lähtenyt Pattayalle tai Mallorcalle. Nimiä esiin.
seilori
14/03/2015
Jos ja kun pelaamisesta ei makseta, ja jos kyseessä on aikuinen ja perheellinen ihminen, niin en kyllä ihmettele lainkaan sitä, että matkalle lähdetään. Kyseessä on monelle kuitenkin "vain" harrastus. Kyllä siinä monet muut asiat varmasti menee pallon perässä juoksemisen edelle.....
Toinen juttu olisi silloin, jos pelaaminen olisi ammattimaista ja siitä saisi palkkaa. Silloin sitoutumisen pitäisi olla toisenlaista.
TT
15/03/2015
Joutuvatko naisten liigapelaajat maksamaan pelaamisesta?
Jimi
16/03/2015
Seilori...Voit miettiä kun yks-kolme pelaaja lähtee ''vähän loimailemaan'' kauden aikana, miltä se tuntuu niille pelaajille joka on mukana tosissaan kauden ekasta harjoituksesta, viimmeiseen otteluun lomailematta. Yleensä naisten joukkue haluaa olla samanarvoisia kun seuran miesten joukkue tasosta riippumatta.. Edut ym. Olen itse aina sanonut että sitten kun naisten joukkueen sitoutuminen on samalla tasolla kun miehellä, niin onnistuu. Myöskin monelle miehelle on "vain" harrastus. Mutta sitoutuminen on ihan eri tasolla.
Kurronen on erittäin oikein näissä asoissa.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.