”Tuhkapilven” laitahärkä Hoikkanen: ”25:n minuutin jälkeen Erää ei enää löytynyt hallilta”

Rajusti raatava Janne Hoikkanen osui jokaisessa välierässä. Kuva: Esa Jokinen

Rajusti raatava Janne Hoikkanen osui jokaisessa välierässä. Kuva: Esa Jokinen
Rajusti raatava Janne Hoikkanen osui jokaisessa välierässä. Kuva: Esa Jokinen

Happeen työteliäs kolmoskentällinen on nimennyt itsensä ”Tuhkapilveksi”. Pilven vasemmalla laidalla ankarasti pölisevä Janne Hoikkanen kertasi fiiliksiä Pääkallo.fi:n haastattelussa toisen perättäisen finaalipaikan varmistuttua.

Kolmaskin välierä käynnistyi hirviltä hieman takellellen, mutta isoja korjausliikkeitä ei ensimmäisellä erätauolla tarvinnut tehdä. Happee sai otteen aiempien pelien tapaan itselleen, eikä vierasjoukkue voinut vyörytykselle mitään.

– Emme käyneet taktisia asioita juurikaan läpi, sovimme vain että laitamme jalkaa liikkeelle, mutta olemme kuitenkin maltillisia. 25 minuuttia nähdäkseni mentiin Erän komennossa, mutta sen jälkeen Erää ei enää löytynyt tältä hallilta, Hoikkanen kertasi.

Sarja ratkesi Hoikkasen mukaan luotujen maalipaikkojen määrään.

– Erä teki 2-3 maalia per peli ja niillä harvoin voittaa näitä taisteluita. Tuntui, että heillä oli saman verran kolmessa pelissä maalipaikkoja kuin meillä yhdessä.

Tuomarilinja oli pudotuspelityyliin melko salliva kaikissa peleissä ja roikkua sai puolin ja toisin, mutta Hoikkanen muistuttaa linjan olleen tasapuolinen molemmille.

– Aika rajoilla Erä pelasi, ja kulmista oli vaikeaa päästä maalille otteiden oltua tiukkoja. Mailarikkeitäkin sallittiin paljon, mutta se oli tasapuolista.

21-vuotias Savonlinnan lahja jyväskyläläiselle salibandylle osui jokaisessa välierässä, vaikka noin muuten Hoikkasen vahvuudet eivät pistepörssissä näykään.

– Vaikea sanoa, miksi ne ovat nyt menneet. Tuntuu, että enemmän tulee menetyksiä ja pelaan huonommin kuin runkosarjassa, mutta nyt tulee vastapainoksi osumia. Läheltä maaliahan ne ovat kaikki menneet.

Sunnuntain kamppailussa ”Hullun” viimeistelemä 4-2-maali syntyi vahvan alivoimapelaamisen ansiosta. Happee pelaa alivoimalla rohkeasti pallollista peliä, eikä palloa roiskita ehdoin tahdoin suoraan vastustajan syliin.

– Meillä on paljon sellaisia pelaajia, jotka ovat hyviä haastamaan silloin, kun vastustaja yrittää riistää palloa. Heikkinen teki maalissa hienon esityön ja meikäläinen korjasi sitten hedelmän.

Kolmoskentällisen peli on näyttänyt todella tasapainoiselta katsomoon koko pudotuspelikevään ajan, ja oman pään tarkan tilkitsemisen lisäksi toisessa päässä on verkko heilunut.

– Meidän ”Tuhkapilvemme” on parantanut runkosarjasta. Kuudessa pelissä vain kaksi päästettyä maalia, ja siihen päälle kirsikkana maalejakin on syntynyt.

Finaalivastustajalla ei ole Hoikkaselle suurta väliä, vaikka pienen utelemisen jälkeen se mieluisampi vaihtoehto löytyy perusteineen. Happeen leirille sopii se, että huilipäiviä on vastustajaa enemmän.

– SPV:tä vastaan olisi varmasti enemmän katsojia, ja niissä keskinäisissä peleissä on etenkin ollut itselle ja joukkueelle sopivaa rytinää ja räiskettä. Sunnuntaina on tärkeää ottaa voitto heti ensimmäisestä finaalista, jotta ei menetetä sitä hyötyä, jonka saamme tästä huilista, Hoikkanen miettii.

Happee on jyrännyt pudotuspeleissä kuuteen perättäiseen voittoon, ja omaan maaliin on sujahtanut yhteensä vain 17 palloa. Viikon päästä alkaviin finaaleihin lähtee hyvällä itseluottamuksella varustettu hirvilauma.

– Rakennamme peliä alhaalta viime kevään tapaan, veskari on kuuma ja päästämme vähän maaleja. Olemme vahvoilla finaaleissakin ihan kumpaa vastaan tahansa. Sunnuntaina tärähtää, voimalaituri vannoo.