SPV:n hyökkäyspeli on ollut kauden yksi kuumista perunoista. Välierässä SSV:tä vastaan eräs seinäjokisten voiton avaimista oli pallollinen peli viisikkona. Siinä oli syöttö-liike-jatkumoita varsinkin Ville Kuuselan ykkösviisikolla. Pallo liikkui syöttämällä ja pelaajat liikkuivat syöttöjensä perään.
Liikettä löytyi myös muuten pallottomana kuin syöttöjen jälkeen. Seurauksena pelaajien etäisyydet olivat kohtuullisen hyvät ja viisikko oli sisäisessä liikkeessä.
Finaalien avausottelussa Happeeta vastaan seinäjokisten pallollinen peli piiputti kuitenkin pahasti erityisesti ottelun ensimmäisellä puolikkaalla. Etäisyydet olivät pitkät. Pelaajat seisoivat niin pallollisena kuin pallottomana. Pallokaan ei liikkunut. Syöttöjen ja liikkeiden jatkumoita ei muodostunut.
Näin ei tapahtunut edes SPV:n vahvuusalueella: pelin käännössä. Happee onnistui estämään seinäjokisten vastahyökkäykset välittömällä prässillä, pudottamalla nopeasti keskialueen karvaukseen tai oman alueen puolustuspeliin.
Omalla alueella Happee esti aluksi SPV:n päätypeliin tuplaamalla kulmaan puolustajan ja laitahyökkääjän voimin.
SPV oli sanalla sanoen aseeton. Se ei kyennyt luomaan juurikaan maalipaikkoja. Happeen oli helppo puolustaa. Varsinkaan paikkoja suoraan poikittaissyötöstä ei syntynyt. Happeen veräjänvartijan Eero Kososen oli isokokoisena helppo hoitaa muutamat paikat tulemalla vastaan ja peittämällä maalin.
Ottelun toiselle puoliskolle SPV pääsi hieman paremmin mukaan suoraviivaistamalla peliään väkisin, pelaamalla ”desperado-salibandyä”. Happee alkoi samalla hieman sekoilemaan. Jyväskyläläiset alkoivat puskea. Merkittävää muutosta pelissä ei kuitenkaan tapahtunut.
Toiseen finaaliin tänään Seinäjoella SPV:n onkin saatava pallollinen pelinsä jälleen vähintään välierien tasolle. Todennäköisesti tämäkään taso ei riittäisi, koska Happee on SSV:tä selvästi parempi.
Joka tapauksessa seinäjokisten täytyy liikkua lähemmäksi toisiaan, pistää pallo nopeasti liikkeelle riittävän kovilla syötöillä ja liikkua syöttöjensä perään uudelleen pelattavaksi. Silloin pelin kääntökin alkaa toimia.
Myös haastot pallon kanssa Happeen viisikon väleihin ovat tärkeitä. Happeen alakerta puolustaa enemmän miestä kuin SSV välierien lopussa. Silloin pelkkä syöttäminen ei luo niin helposti paikkoja kuin aluepuolustusta vastaan. Vastustajasta on päästävä pallon kanssa ohi, jolloin puolustava joukkue joutuu paikkauskierteeseen ja vapaita miehiä alkaa syntyä. Happee oli tällä osa-alueella täysin ylivoimainen ensimmäisessä finaalissa.
Nämä seikat koskevat erityisesti Kuuselan kenttää. Juha Kivilehto, Jyrki Holopainen, Kuusela, Sami Koski ja Mikko Kohonen näyttävät muille esimerkkiä. He eivät siis saa jäädä miinus kahteen tänään kotikentällä – toisin kuin Jyväskylässä.