Laskennallisesti Happee hävisi miesten Salibandyliigan kolmannen finaalin viime sunnuntaina maalintekopaikkojen hyödyntämiseen. Se tuhlasi useamman paikan sekä 2-0-, 2-1- että 2-2-tilanteessa. SPV sen sijaan oli huomattavasti tehokkaampi omissa paikoissaan ja nousi 2-3-voittoon jatkoajalla.

Jokaista seinäjokisten maalia edelsi toki Happeen selkeä virhe. Virheitä sattui kuitenkin myös SPV:lle. Happee ei niistä vain osannut rankaista. Se ei kyennyt nappaamaan toista kiinnitystä finaalisarjassa.

Kääntäen tämä tarkoittaa, että numeroiden valossa SPV:n Jarno Ihme pesi Happeen Eero Kososen maalivahtipelissä ottelun ratkaisuhetkillä. Ihme nollasi Happeen maalintekoyritykset. Kosonen ei tähän pystynyt.

Neljänteen finaaliin Happeen on siis vain löydettävä maalintekotehokkuus ratkaisuhetkillä. Kososen on myös nostettava tasoaan vielä korkeammalle, kun ottelua ratkotaan.

Happeen mahdollisesti heikompiin kestävyysominaisuuksiin en siis usko. Joukkueen sulamisessa kolmannessa finaalissa ja ottelun läpiviennin ongelmissa oli kyse jostakin muusta. Kuten aiemmin kirjoitin, kolmannessa loppuottelussa sulaminen johtui hölmöilystä pallon kanssa keskialueella.

Vastaavaa hölmöilyä nähtiin myös kolmannen finaalin viimeisessä erässä. Se paljasti, että taustalla on yksilöpelaamisen lisäksi taktinen, viisikkopelillinen seikka.

Happee pelaa liian yksinkertaisella taktiikalla SPV:tä vastaan.

Jyväskyläläiset on selvästi ohjeistettu pelaamaan mahdollisimman suoraviivaisesti keskialueen yli sekä nopeissa että pitkissä hyökkäyksissä. Ajatuksena on varmasti estää seinäjokisten kuolettavan tehokas vastahyökkäyspeli. Mitä vähemmän Happee menettää palloa keskialueella, sitä vähemmän SPV saa erinomaisia paikkoja kääntää peli nopeasti.

Pitkissä hyökkäyksissä Happee pyrkii järjestelmällisesti pelaamaan pallon syvälle SPV:n päätyyn pääsääntöisesti pitkällä syötöllä. Sieltä jyväskyläläiset yrittävät rakentaa maalintekopaikan maalin eteen levityksen jälkeen tai kulmapelillä ”taskusta”. SPV yrittää estää tätä aggressiivisella 1-2-2-puolustuksella.

Happeen ajatuksena on toisaalta rakentaa paikkoja pitkistä hyökkäyksistä turvallisesti syvältä, missä menetys ei ole niin vaarallinen. Toisaalta Ihme ei ehdi niin helposti vastaan pienikokoisena maalivahtina, kun syöttö vetopaikkaan tulee päädystä.

Happeen taktiikassa on siis järkensä.

Mutta siinä on myös sudenkuoppansa – ja se on alkanut toimia Happeeta itseään vastaan. Jyväskyläläisten hyökkäykset jäävät ensinnäkin toistuvasti aivan liian lyhyiksi. Pelin rytmitys ei toimi ja Happee joutuu puolustamaan jatkuvasti. SPV saa roimasti parantuneella pallollisella pelillään otteen.

Toiseksi Happeen pitkä avauspelaaminen on helppo lukea. Myös pelaajien etäisyydet kasvavat liian suuriksi. Päätypelaaminen edellyttää kahta pelaajaa varsin syvällä jo avausvaiheessa. Keskialuelle jää kolme pelaajaa yleensä leveässä takakolmiossa.

Seurauksena täatä SPV onnistuu ohjaamaan Happeen pelaajat keskialueella vaikeaan paikkaan ja riistämään pallon varsinkin itsestään katsoen vasemmassa laidassa. Näistä riistoista se pääsee omalle mukavuusalueelleen: nopeisiin kääntöihin.

Happee hölmöilee keskialueella taktiikkansakin vuoksi. SPV kiittää.

Neljänteen finaaliin Happeen olisi siis viilattava taktiikkaansa. Palloa olisi uskallettava pitää myös keskialueella lyhyillä etäisyyksillä ja pelaajien sekä pallon jatkuvalla liikkeellä. Silloin rytmitys alkaisi toimia paremmin.

Jyväskyläläisten olisi myös syytä ottaa taas enemmän käyttöön monipuolisemmat tavat avata peliä muiden muassa keskustan kautta syöttämällä tai haastamalla.

Kun etäisyydet, liike ja monipuolisuus ovat kunnossa, keskialuetta on turha pelätä.

—

Miesten Salibandyliigan neljäs finaali SPV:n ja Happeen välillä pelataan tänään lauantaina Seinäjoella. Ottelu alkaa klo 15.30.