Salibandyliigan hopeamitalijoukkue Happee on kokenut tuntuvia menetyksiä kevään ja kesän aikana, mutta liikennettä on ollut myös Jyväskylän suuntaan. Päävalmentajana jatkava Seppo Pulkkinen ei ole huolissaan joukkueen tulevaisuudesta.

Viime kauden jälkeen hirvistä ovat lähteneet piste- ja maalipörssin voittanut Jami Manninen, Lassi Kotovaara, Panu Kotilainen, Lauri Lavonen, Kaale Nieminen sekä Jari Aromaa. Lisäksi hyökkääjä Petteri Kääriäinen on tiettävästi myös lähtökuopissa Oulun suuntaan.

Kun tähän porukkaan lisätään vielä vuosi sitten poistuneet Joonas Pylsy, Janne Kainulainen ja Jalo Kouvonen, on kevään 2014 mestaruusmiehistöstä muualla jo lähes puolet. Happeeta myös ensi kaudella valmentava Seppo Pulkkinen tiedostaa tilanteen, mutta jatko näyttää silti hyvältä.

– Totta on, että mestarijoukkueesta on usea kaveri poissa, mutta uudistuminen kuuluu tähän juttuun. Olen helkkarin ylpeä noista jätkistä, että he saavat mahdollisuuden lähteä ja he uskaltavat myös lähteä. Harmittaa tietenkin, että hyvät pelaajat lähtevät, mutta ei heidän peräänsä saa jäädä haikailemaan. Kertoohan se myös siitä, että täällä tehdään asioita oikein ja näen sen niin, että he lähtevät tullakseen kovempina takaisin, Pulkkinen tuumii.

Tulopuolella Happee on saanut hyökkäykseensä tutut paluumuuttajat, kun Paul Kotilainen, Johannes Jokinen ja Lauri Liikanen pukevat jälleen hirviuniformun päälleen eripituisen taukojen jälkeen. Käytännössä asian voi järkeillä niin, että toiseksi vanhin Kotilainen ottaa Kotovaaran paikan ja Jokinen sekä Liikanen ovat Mannisen ja toiseksi nuorimman Kotilaisen korvaajia. Pulkkinen on nähnyt kiiluvaa paloa uusvanhojen pelureiden silmissä.

– Emme me todellakaan missään suossa ole, vaan olemme saaneet todella hyviä kavereita takaisin. Hyvä, että pojat ovat käyneet reissussa ja avartaneet maailmankuvaansa. Siten saa kokemusta vähän muustakin, ja onhan meillä ollut koko ajan hyvä yhteys heihin. Sitten kun se halu on tulla takaisin, niin se varmasti kantaa hedelmää. Me voitimme kerran ja olimme nytkin finaalissa. Takaisin tulevat jätkät uskovat meidän juttuun, ja treenien perusteella näkee jo, että Paul, Johannes ja Lauri kirjoittavat isolla kynällä jälkeä ensi kaudella, Pulkkinen uumoilee.

Joskus muualle lähteminen ja myöhemmin palaaminen Jyväskylään on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.

– Mannisen Jami on hyvä esimerkki siitä, sillä hän tuli reissultansa sinne missä tunsi olevansa kotona ja olo oli hyvä. Mies treenasi itsensä huipputikkiin ja tulokset ovat nähtävissä, Pulkkinen muistuttaa.

Happeen vahvuus on ollut edellisinä vuosina laaja rinki, ja ratkaisijoita on löytynyt tarvittaessa vaihtopenkiltäkin. Nyt tilanne on toinen, ja aiempaa useampi oma juniori on saamassa mahdollisuuden ylhäällä. Uusia pelaajiakin saatetaan vielä nähdä.

– Turhan kapea materiaali on nyt, mutta meillä on vahva A-junnujen ryhmä, josta tulee omatoimisen jakson jälkeen kavereita rinkiin. Kakkoseen nousseen FBC Duxin kanssa on jälleen farmikuvio, johon rakennetaan akatemiamallia. Taustalla on siten kavereita, jotka oikeasti pelaavat koko ajan. Pari sellaista pelaajaa on myös, jotka mahdollisesti tulevat Jyväskylään, mutta ne asiat ratkeavat kesän aikana.

Pulkkinen mietti omaa jatkoaan Champions Cupin ja Suomen liigan hopeaan päättyneen kauden jälkeen, mutta keskustelujen jälkeen päätös jatkaa tutulla tiimillä myös ensi kaudella oli helppo. Neuvottelut olivat melko poikkeavat ehkä moniin muihin verrattuna.

– Juttelimme tietysti pelaajien kanssa, että onko valmennuksella luottoa. Jätkät sanoivat vain, että mitä sitä inisemään – kassi käteen ja Monnarille, sillä homma on kesken ja että jos jäisin kotiin, makaisin vain sohvalla ja turpoaisin entisestään, herrasmieskonkari naureskelee.

Valmennustiimi Pulkkisen ympärillä on entisellään, mutta pientä hienosäätöä roolien kanssa on tehty. Mikko Lehto, Johnny Kotro, Petri Jalanko, Ville Puro ja Pasi Rautio ovat joukkueen tukena jatkossakin, mutta esimerkiksi Kotro keskittyy nyt vielä entistäkin enemmän yksilöiden kehittämiseen.

– Olen vanha ukko jo, mutta olen pirun innoissani ensi kaudesta. Yhteistyömme on helppoa ja notkeaa, ei tarvitse hakea vuorosanoja ja ”Leho” sekä Johnny ovat menneet valtavasti eteenpäin. Jalanko on nyt ollut tuossa vuoden ja kun hän on ollut poissa, olemme vetäneet fysiikkatreenitkin. Kiva huomata, että oppii itsekin lisää asioista ja jo Jyri Korsmanin aikana meille on tuotu tosi järkevästi uusia juttuja. Vähän kuin häissä: meillä on jotain vanhaa, jotain varastettua ja jotain uutta, Pulkkinen kuvailee.

Happee on nojannut pitkään jaetun johtajuuden malliin ja vaikka Pulkkinen onkin ollut selkeä keulakuva, päätökset on tehty aina yhdessä. Pulkkisen mukaan tiimityöllä saadaan parhaat tulokset jatkossakin.

– Johtajuutta meiltä löytyy huikea määrä, ja meillä on nyt tietty varmuus tekemiseemme. Tiedämme, mitä me olemme tekemässä ja vaikka virheitäkin tulee, ei se haittaa. Niitä saa ja pitääkin tehdä. En tähänkään ikään mennessä pysty sanomaan, miten valmennetaan mutta tiedän ainakin hyvin paljon, miten ei valmenneta. Tiimityö on meidän juttu, ja usko sekä fiilis oman tekemisen suhteen on tärkeää, Pulkkinen päättää.