Terveellä itseluottamuksella varustettu taitava väriläiskä vai ylimielinen ja suutaan louskuttava savolainen pelle? Divarin ja SB Welhot Tapanilan Erään ja liigavaloihin 1+1-vuotisella sopimuksella vaihtanut puolustaja Iiro Lankinen herättää tunteita puolesta ja vastaan. Pääkallo.fi otti selvää, mikä hän on miehiään.

Kuopiossa koko ikänsä elänyt ja pelannut Lankinen tarttui uuteen haasteeseen, kun Welhot ei kovasta yrittämisestä onnistunut liiganousussa viime keväänäkään. Ylimmällä sarjatasolla pelaaminen on ollut Divarin parhaisiin puolustajiin pari viime kautta lukeutuneen savolaisen mielessä jo pidempään.

– Mietin liigassa pelaamista jo vuosi sitten, mutta ajattelin silloin, ettei vielä ole kiire mihinkään. Kun viime kausi päättyi taas pettymykseen, mietin että nyt voisi olla oikea aika. On liigassa pelaaminen ollut tavoite ja hienoa, että se nyt toteutuu, Lankinen tuumii.

23-vuotias Lankinen kokee päässeensä uuteen ympäristöön ja joukkueeseen sisään jo hyvin, vaikka vielä riittääkin tekemistä.

– Erä on uusi joukkue ja siellä on uudet valmentajat, joten kyllähän se vie hetken. Puskan Perttu oli ainoa, jonka tiesin Joensuusta etukäteen. Viimeistään nyt Prahan reissun jälkeen on päässyt tuohon tosi hyvin mukaan, vaikka slangin ja reittien kanssa onkin ollut vielä hakemista, mies myhäilee ja jatkaa:

– Myöhästyin alussa pari kertaa treeneistä, ja vieläkin on tarvetta Reittioppaalle. Stadin slangi tuntuu aivan kuin eri kieleltä ja jonkun pitää vähän vielä myös tulkata etenkin Tom Strömstenin juttuja savolaiselle ja toisinpäin, mutta kyllä tässä nyt pikkuhljaa aletaan ymmärtää toisiamme ja löytää ajoissa treeneihinkin, Lankinen virnistää.

Savolaista kieroutta

Erän joukkue on muuttunut melko vähän viime kaudesta. Suurin muutos nähdään penkin takana, kun Petteri Bergman on jäänyt pois ja Jyri Korsman on ensimmäistä kertaa urallaan päävastuussa. Lankinen hehkuttaa valmennusta ja joukkuetta estoitta.

– Jyri on huippuvalmentaja, joka sitoutuu ja tekee töitä eläimen lailla. Meillä on nälkäinen nippu, jossa ei pienistä asioista tuuletella. Halua on pärjätä ja voittaa, sen näki Tsekissäkin joukkueesta, että putoaminen korpesi. Kaikki ovat satasella mukana, mutta läppä lentää silti. Me olemme myös hyvä sekoitus kokeneita ja nuorempia pelaajia. Tällä jengillä otetaan vähintään mitali, Lankinen povaa.

Czech Openissa joukkue eteni alkulohkosta jatkoon, mutta puolivälierässä IBK Dalen Ruotsista oli vahvempi. Lankisen mukaan joukkue sai mukaansa paljon etenkin henkiselläkin puolella.

– En minä niin noista taktisista jutuista tiedä, Korsman hoitaa sitä puolta. Hienoja ja kovia pelejähän ne olivat, vastustajat olivat todella isokokoisia eikä mitään saanut ilmaiseksi. Ei se miltään harjoitusturnaukselta tuntunut, kun kaikki halusivat voittaa kannun. Henkisesti se oli arvokas matka, sillä saimme yhteisiä kokemuksia ja olimme 4-5 päivää pelkästään keskenämme. Reissu niin sanotusti avasi kaikkien röörit. Itselleni se oli tosi tärkeä palanen tätä prosessia, ja nyt ei tarvitse ihan koko aikaa jännittää, mitä suustaan päästää, Lankinen kertaa.

Kuopiolaiskasvatti on viihdyttävä ja näyttävä puolustaja, joka ei pelkää ottaa riskejä kaukalossa. Jo nyt hän on saanut Helsingissä kuulla kunniansa rohkeudestaan, mutta periaatteista ei olla luopumassa. Mies itse kokee tuovansa joukkueeseen yllätyksellisyyttä.

– Pelilliselle puolelle tuon varmasti savolaista kieroutta ja yllätyksellisiä ratkaisuja pallon kanssa. Meillä on paljon hyväkuntoisia jätkiä, mutta mulla on ehkä vähän erilainen käsitys tuosta pelistä kuin muilla. Prahassa peliä oli jäljellä 20 sekuntia, peli oli tasan, meillä oli kulmavapari ja äijät huikkivat, että heitä pitkä pois. Ohitin ensimmäisen äijän, pallo osui irti olleeseen laitaan ja vastustaja pääsi onnekkaasti läpi. Pallo ei mennyt onneksi sisään, mutta sain siitä kyllä huutoa. En aio jatkossakaan heittää pitkää enkä ala “seiftailemaan”, mutta totta kai pitää pystyä olemaan nöyrempi kuin Divarissa, Lankinen tiputtelee itsevarmasti.

Divarin ja Salibandyliigan eroista kysyttäessä nöyryys nousee taas esille.

– Sama pelihän se on, mutta totta kai kovemmalla prosentilla rankaistaan virheistä. Pelaajat ovat paremmassa kunnossa ja taitavampia, joten paikat näyttäville ja rohkeille ratkaisuille täytyy katsoa tarkemmin. Puolustuspäässä täytyy olla nöyrempi ja vahvempi kuin ennen, mutta sitten kun pääsee oikeasti arkeen ja pelit alkavat, ei se sen kummempaa ole. En ole ajatellut stressata asiasta, vaikka järki pitääkin pitää mukana.

Halu olla paras

Lankinen ei ole miettinyt uralleen isossa kuvassa sen kummempia tavoitteita, vaan hänen keskittymisensä on täysin alkavassa liigakaudessa. Kuten todettua, mies on varustettu isolla ja terveellä itseluottamuksella, joka näkyy ja kuuluu kaikessa tekemisessä ja olemisessa.

– Maajoukkuetta en ole miettinyt, mutta mikäpä sen hienompaa kuin pukea Suomi-paita päälle. Ulkomaat kiinnostavat myös, mutten ole miettinyt ensi kautta pidemmälle, vaan katson, meneekö oma peli eteenpäin. Sen ajatusmallin otin, kun sopimuksen allekirjoitin, etten lähde peruuttelemaan tai odottelemaan liigaan. Kuulin kommentteja, että “onko järkeä mennä Erään, ei siellä ole roolia”, mutta päätin etten mene penkin päähän pulloja täyttelemään, vaan pankki laitetaan auki heti ensimmäisistä peleistä lähtien.

Juuri päättyneet yleisurheilun MM-kisat ovat saaneet Lankisen ajatukset liikkeelle. Hän ei ymmärrä keskinkertaisuuteen tyytymistä.

– En ymmärrä, miksi joku haluaa olla kymmenen parhaan joukossa. Itse ainakin haluan olla aina paras, missä sarjassa sitten pelaankaan. Vaikken olisi maajoukkuepelaajia parempi, haluan ainakin yrittää olla, Lankinen järkeilee.

Lankisen tavaramerkki, “maaneula” ei myöskään ole jäänyt unholaan ja Erän peleissä kävijät näkevät niitä myös liigassa.

– Totta kai, se taisi lukea sopimuksessakin, Lankinen veistelee.

– Ei vaan, kyllä niitä on tulossa, mutta siinäkin täytyy käyttää järkeä. Divarissa sama kikka toimi kaikkia joukkueita ja vastustajia vastaan joskus kahdeksankin kertaa pelissä, mutta nyt se tuskin enää menee läpi niin helposti.

Jokainen on persoona

Aika ajoin on herännyt keskustelua siitä, onko salibandyssa persoonia entisaikojen tapaan. Lankinen täyttää kaikki persoonan kriteerit, mutta hänen mielestään koko keskustelu on melko turhaa.

– Mielestäni persoonien etsiminen ja miettiminen on jokaisen omassa päässä. Jokainen määrittelee persoonan omalla tavallaan ja meillä kaikillahan on oma persoonamme. On mielestäni Salibandyliigassa aika paljonkin persoonia, jos sellaisia räiskyviä ja vahvoja henkilöitä nyt mietitään. Ei persoonia kuitenkaan koskaan liikaa ole, Lankinen kuittaa persoonakeskustelun.

Happeesta ja SB Welhoista tuttu Eero Vepsäläinen on tunnettu tutkapari Lankiselle Kuopion kaduilla, mutta nyt kaksikko on hetkellisesti erotettu. Lankinen myöntää, että parasta kaveria on ikävä.

– Vepsäläinen on ollut paras kaverini pitkään, mutta vasta ensimmäistä kertaa pelasimme viime kaudella samassa joukkueessa. Onneksi Kuopiossa pystyy käymään aina välillä, jotta kuulee tuoreimmat jutut. Eerolle paljon lämpimiä terveisiä!

Lankisella on myös useita lempinimiä, joista tässä yhteydessä mainittakoon Sydäntensärkijä sekä Täplä. Aivan kaikkea nimien takaa ei pysty kertomaan.

– Heh, no..nämä ovat vähän arkaluontoisia tietoja, hyvällä maulla toki. Täplän voi jokainen kuvitella omassa kaksimielisessä päässään, Sydäntensärkijä taas on vanha juttu ja lähtenyt jostain aikanaan liikkeelle, Lankinen valottaa.

Särkeekö vai varastaako Lankinen Erä-kannattajien sydämet tulevaisuudessa rohkealla pelaamisellaan, se jää nähtäväksi. Varmaa on joka tapauksessa se, että keskustelua tämä kaveri herättää.