Pääkallon kesähaastattelusarjassa on tällä kertaa vuorossa Kooveen naisten liigajoukkueen tehokaksikko Oona ja Veera Kauppi, jotka ovat nousseet kolkuttelemaan myös naisten maajoukkueen ovia vahvoilla esityksillään. Hiukan poikkeuksellisesti haastattelua tehtäessä Oona ja Veera eivät olekaan salibandykentän äärellä, vaan toisen lajinsa parissa.

– Kesään on kuulunut tietysti paljon jalkapalloa. Me treenataan Ilveksen naisten kanssa iltaisin neljästi viikossa ja ympäri vuoden pyörii myös futiksen aamutreenit. Treenejä ja pelejä on siis ollut joka viikko tiuhaan tahtiin, kertoo Veera hiukan poikkeuksellisesta salibandypelaajan kesäharjoittelusta.

Jalkapallon Naisten Liigan pelaaminen kesällä ja Salibandyliigan talvella kuulostaa aika raskaalta. Onko siis niin, että toinen lajeista on ns. sivulaji?

– Lajeina jalkapallo ja salibandy soveltuu meidän mielestä todella hyvin yhteen. Molemmissa lajeissa vaaditaan kovaa kuntoa sekä räjähtävyyttä ja juuri näitä ominaisuuksia ollaan koko kesä saatu kehittää jalkapallon harjoitusten puolella. Kumpikaan laji ei vie toiselta pois, vaan päinvastoin. Niistä saatu monipuolisuus ja tietynlainen erilaisuus virkistää ja on hyväksi.

– Tarkoitus on ehdottomasti pitää molemmat lajit mukana niin pitkään kuin vain mahdollista ja motivaatiota sekä intoa piisaa. Kokemuksella voidaan todeta, että kahden lajin harrastaminen vaatii uhrauksia ja välillä vaikeitakin päätöksiä, mutta lopulta se kyllä palkitsee. Kilpailukaudet menevät keväisin ja syksyisin noin kuukauden päällekkäin. Täytyy sanoa, että valmentajat ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä ja tukeneet meitä matkan varrella ja se on tietenkin tärkeä asia, summaa Oona lajien välisen tilanteen.

Naisten maajoukkue ja kotikisat

Suomen naisten maajoukkue kohtaa Ruotsin 11. syyskuuta Vantaalla ja 13. syyskuuta Malmössä. Muutama päivä sitten julkistettuun joukkueeseen tuli kutsu sekä Oonalle että Veeralle. Veeralla on jo takanaan muutama naisten maaottelu, mutta Oonalle pelit ovat ensimmäiset naisten maajoukkueessa. Molempien suurena haaveena on tietenkin Tampereella pelattavat MM-kisat.

– Kotikisat ja vielä Tampereella, on ensinnäkin hieno asia yleisesti ajatellen, mutta myös iso motivaation lähde tulevalle kaudelle. Kovasti pyritään molemmat tekemään töitä, jotta ansaittaisiin paikka joukkueessa. Tiedossa on, että helppoa se ei tule olemaan, sillä kilpailu on todella kovaa. Lopullisessa jengissä oleminen olisi todella hieno juttu, ja vaikka paikka ei tällä kertaa aukeaisikaan, uusia mahdollisuuksia tulee aivan varmasti, kunhan vain jaksaa tehdä oikeita asioita pitkäjänteisesti ja uskoo itseensä, pohtii Oona ja Veera jatkaa samaan hengenvetoon omista tuntemuksistaan maajoukkueleiriltä.

– Naisten leireillä on aina hyvä tempo ja meininki. Onhan se loistava tilaisuus, kun pääsee Suomen parhaiden pelaajien kanssa treenaamaan ja pelaamaan. Meille näin nuorina pelaajina leirit ja tapahtumat on myös hyvä mahdollisuus seurata ja ottaa tavallaan mallia kokeneemmilta pelaajilta. Käteen on jäänyt paljon kokemuksia. Uusia juttuja tulee aina vastaan ja nyt viimeisimmällä leirillä otettiin mukaan myös henkinen valmennus psykologin avulla.

Uusi kausi Salibandyliigassa: joko nyt askel eteenpäin?

Kooveen joukkue naisten Salibandyliigassa on noussut pudotuspelijoukkueeksi, mutta puolivälieriä pitemmälle joukkue ei vielä ole edennyt. Uusi kausi on taas uusi mahdollisuus ja vaikka tytöt eivät vielä tällä kaudella ole joukkueen harjoituksiin tai harjoituspeleihin päässeetkään mukaan, on joitain ajatuksia kauteen liittyen jo herännyt.

Nuoresta iästään huolimatta kesällä 18 vuotta täyttäneet Kaupit ovat rutinoituneita liigapelureita, sillä molemmat debytoivat jo kaudella 2011-12. Veera pohdiskelee kauden lähtökohtia seuraavasti:

– Lupaavat odotukset on joukkuetta ja kautta kohtaan. Valmistautuminen on hyvässä vireessä ja pari uutta pelaajaakin (muun muuassa Ellinoora Huotari NST, Elisa Männistö O2) on saatu rinkiin mukaan. Kyllähän sitä kauden aloitusta aina odottaa innolla. Henkilökohtaisia tavoitteita ei juurikaan mieti sen tarkemmin. Tietysti se merkkaa myös miten oma peli sujuu, mutta joukkue tulee aina ensin.

Viidenteen liigakauteen lähtiessä on Oonalle ja Veeralle kehittynyt jo käsitys siitä, miten kehittyminen pelaajana liigassa etenee.

– Joka kaudella on mahdollisuus kehittää itseään paremmaksi pelaajaksi. Ekoista kausista ja peleistä selkeä parantamisen kohde löytyi fysiikasta ja kaksinkamppailuvoimasta. Ollaan sitäkin saatu ajan myötä paremmalle tasolle ja Oona kyllä vie meidän keskinäiset väännöt tuhat nolla, eli on nykyään siinä selkeästi parempi. Palloton peli on myös usein ollut meillä molemmilla pienehkö heikkous, kun itse pallo kiinnostaa sen verran paljon. Siihen täytyy edelleen keskittyä. Ensi kaudelle olisi tarkoitus varioida laukausta ja erilaisia syöttöjä. Niitä me ollaan kyllä jo treenattu tuossa pihaterassillakin ahkerasti, sanailee kaksikosta ehkä enemmän, jos mahdollista, pallon kanssa viihtyvä Veera.

Luonnollisesti kyselyitä on tullut muistakin seuroista, mutta Kaupit ovat pysyneet kasvattajaseurassaan. Onko siirtymisestä ollut ikinä vakavammin puhetta, Oona?

– Koovee rakentaa ihan sieltä pienimmästä lapsi- ja junnuiästä asti hyvää pohjaa liikunnalle ja se on loistava asia. Muutamien vuosien kokemuksella tyttöpuolen tekeminen on ainakin mennyt eteenpäin. Myös valmentajat kehittyvät ihan samoin kuin pelaajatkin ja näin valmiudet pelaajien kehittämiseen ovat korkeammalla tasolla. Meille Koovee on aina ollut se oikea ja paras mahdollinen valinta, eikä tarvetta ole ollut keskusteluihin muista vaihtoehdoista ja Veera jatkaa vierestä samasta teemasta:

– Uutta sukupolvea alkaa nousemaan esiin jo Naisten liigassa ja tuskin tässä montaa vuotta menee, kun menestys siirtyy junnuista naisiin. Kunhan työnteko, treenaaminen ja sen kehittäminen jatkuu, niin mitään esteitä tuskin tulee.

Tyttöjen SM-sarja ja kevään MM-kisat Kanadassa

Kooveella on viime vuosilta paljon menestystä tyttöjen SM-sarjoista, neljältä viime kaudelta kaksi kultaa ja kaksi hopeaa. Erityisesti seuran 1997-syntyneiden ikäluokka on erittäin vahva ja edellisessä tyttöjen maajoukkueleirityksessä oli mukana viisi Kooveen pelaajaa. Vuoden 2014 tyttöjen MM-kisojen finaalissa Oona loukkasi polvensa Suomen johtaessa 1-2 ja loppujen lopuksi Ruotsi korjasi kirkkaimmat mitalit. Ensi keväänä pelataan tyttöjen MM-kisat Kanadassa ja Salibandyliigan jälkeen kausi voi jatkua aina toukokuulle asti.

– Varmoja paikkoja ei kannata kenellekään jaella. Hyvin pitää jaksaa treenata, sillä kilpailu tulee varmasti olemaan Kanadan koneeseenkin tiukkaa. Halu päästä mukaan on kova, koska kyllä niistä viime kisoista jäi molemmille vielä suurempi nälkä tulevaisuuteen. Ja Oonalla tietenkin se loukkaantuminen kesken finaalin ei ehkä tullut ihan parhaaseen aikaan, pohtii Veera tulevan kevään MM-kisoja.

Oona ja Veera ovat tunnettuja erittäin hyvin yhteen pelaavana kaksikkona, mutta Kooveessa on muitakin potentiaalisia Kanadaan lähtijöitä. Oonalla on mielipide siihen auttaako samassa seurajoukkueessa pelaaminen myös maajoukkueessa.

– Toivotaan, että Kooveestakin mahdollisimman moni pääsisi joukkueeseen. Onhan sillä merkitystä, kun on pelannut pitemmän aikaa tiettyjen pelaajien kanssa ja tuntee heidät valmiiksi. Silloin on helpompi sopeutua peliin ja tilanteeseen.

Elämä ei ole pelkkää urheilua

Kesällä täysi-ikäisiksi tulleet siskokset käyvät kolmatta vuotta Sammon urheilulukiota ja osallistuvat siellä jalkapallon aamutreeneihin. Urheilun ja koulunkäynnin yhteensovittamisesta siskoksilla on hyvin selkeä mielipide.

– Kun käy urheilulukiota, ei yhteensovittaminen käytännössä ole vaikeaa. Täytyy osata priorisoida asioita oikein ja tehdä itselle selkeäksi mitä tekee ja milloin. Koulu pitää kuitenkin hoitaa hyvin loppuun. Joskus huomaa, että asioita vaan on liikaa hoidettavaksi, mutta kyllä niistäkin tilanteista on selvitty. Vanhemmat on aina sanoneet meille, että kouluasiat tulee ennen harrastuksia ja se on sitten pidetty mielessä. Välillä pitää lukea matikan läksyjä pelimatkallakin, vaikka ei välttämättä huvittaisikaan.

Kauppien perheen auto on hyvin tavallinen näky Spiral-Hallin parkkipaikalla. Tähän mennessä autoa on kuljettanut paikalle useimmin Jussi-isä, joka on tiiviisti mukana Kooveen toiminnassa muutenkin. Kesällä sekä Veera että Oona suorittivat ajokortit, joten nyt tilanne saattaa muuttua.

– No onhan Isä löytänyt oman paikkansa Skodan takapenkiltä. Sillä on kuitenkin vielä sellainen korkeamman tahon määräysvalta, eli useammin se menee niin, että me saadaan itse pitää pyörän kumit pumpattuina. Sen verran pitää myös tarkentaa, että meillä molemmilla on ihan ikioma kortti, vaikka jotkut joukkuekavereista vitsailikin jotain yhteisestä kortista, heittää Veera vielä haastattelun lopuksi.

Teksti: Jaakko Aho