Blogit

Blogi: Höpinäanalyysien sietämätön houkutus

28.10.
2015
16 Kommenttia
6
Blogit
Sveitsissä nykyään valmentava Perttu Kytöhonka (oik.) on purnannut, että Pelistä kirjoitetaan liian vähän, joten hän pyrkii vastaamaan omaan huutoonsa ja kirjoittamaan Pääkallo-blogissaan pelistä. Ja valmentamisesta siinä sivussa. Nyt luettavissa on Kytöhongan toinen Pääkallo-bloggaus.

Sveitsissä nykyään valmentava Perttu Kytöhonka (oik.) on purnannut, että Pelistä kirjoitetaan liian vähän, joten hän pyrkii vastaamaan omaan huutoonsa ja kirjoittamaan Pääkallo-blogissaan pelistä. Ja valmentamisesta siinä sivussa. Nyt luettavissa on Kytöhongan toinen Pääkallo-bloggaus.

Edellisessä blogikirjoituksessani kaipasin enemmän konkreettista lajipuhetta subjektiivisten höpinoiden sijaan. Tässä kirjoituksessa haluan näyttää kaksi erilaista lähestymiskulmaa ottelun analysointiin – höpinän sekä pelistä johdettavan konkretian.

Haluaisin kuulla valmentajilta heidän konkreettisen näkemyksensä juuri päättyneestä pelistä (vaikka se vaikeaa onkin), haluaisin lukea heidän konkreettisia näkemyksiään pelistä eri medioissa ja tätä kautta he toisivat oman arvokkaan panoksensa lajin kehittämiselle myös oman joukkueensa ja seuransa ulkopuolella. Valmentajat ovat tässä lajipuheen kehittymisessä avainasemassa, sillä rakkaudesta lajiin kirjoittavilla toimittajilla ei ole resursseja ryhtyä syvempiä analyysejä tekemään. Edellisen kirjoitukseni jälkeen olin ilahtunut monista yksitysviesteistä ja keskusteluista aiheen tiimoilta – vaikka taktiset spekuloinnit eivät ole jokaiselle, niille on selkeää tilausta.

Jalkojen riittämättömyys tai sydämen puuttuminen selityksinä ei anna meidän nuorille valmentajillemme yhtään mitään tarttumapintaa, eivätkä ne kehitä lajia. Ehkä tämä höpinäpuhe on tarttunut suomalaiseen urheilukulttuuriin jääkiekosta, jossa ”vastustaja halusi tänään enemmän” -tyyppiset jaarittelut menivät ja varmaan menevät osin vieläkin läpi. Uskon, että me pystymme tässä lajissa parempaan.

Ymmärrän kuitenkin yksinkertaisten ja yleistävien pika-analyysien houkutuksen, sillä olen ja olen ollut niille itsekin hyvin altis. Sain pari erittäin hyvää esimerkkitapausta viikonlopun otteluistani, joista käyn tässä läpi toisen.

”Pää ei kestänyt” / ”Meiltä loppui jalat” – höpinäselitys

Päähommani valmennuksen saralla Sveitsissä on Unihockey Luzerin miesten joukkue, mutta tällä hetkellä olen mukana auttamassa myös yhtä lähikaupungin U18-joukkuetta. Oma panokseni on suunnitella muun valmennustiimin kanssa yhdessä harjoitussisältöjä, vetää yhdet treenit viikossa sekä toimia katsomovalmentajana peleissä. Kyseinen joukkue vaihtoi vastuuvalmentajaansa vajaa kuukausi sitten ja uusi vastuuvalmentaja on ottanut merkittävästi napakamman otteen ryhmästä.

Viikonloppuna joukkue kohtasi ikäluokkansa NLA-sarjassa erään kärkijoukkueen. Ensimmäisessä erässä näytti hieman pahalta 4-1 tappioasemassa, mutta joukkue nousi hieman onnekkaastikin peliin mukaan ja erätauolle lähdettiin 4-3 lukemissa. Toisessa erässä tiiviisti perinteisellä Erän mökillä ja tiukoilla vastureilla peliin lähtenyt joukkueeni nousi rinnalle ja ohi ja kolmannessa erässä homma näytti olevan 6-8 tilanteessa paketointia vaille valmis. Tämä kärkipään ryhmä tuli kuitenkin viimeisen kympin aikana tasoihin ja 12 sekuntia ennen loppusummeria ohi.

Kaksi nopeaa, intuitiivista selitystä tuli heti mieleen. Ensinnäkin, henkisen puolen selitys. Sarjanousijajoukkueeni oli uudessa tilanteessa johtaessaan kärkipään joukkuetta kahdella maalilla pelin loppuvaiheessa. Paine tai, vielä parempaa, ”voittamisen pelko” kasvoi liian suureksi, tuli ”henkilökohtaisia virheitä” ja vastustaja meni ohi. ”Pää ei kestänyt”. Joukkue tarvitsee ehkä näin ollen lisää yritystä ja taistelutahtoa, sitä ”halua voittaa”. Sitä luonnollisesti harjoitetaan kertomalla joukkueelle esimerkiksi, että ”pitää haluta voittaa enemmän” ja ”pitää vaan syödä palloja ja taistella”. Ehkä otetaan harjoituksiin mukaan jotain kisailuja, joissa hävinnyt pääsee suorittamaan lihaskuntoliikkeitä. Tällöin saadaan pelaajille mentaliteetti, että ”näitä pelejä ei haluta hävitä”.

Toiseksi, fysiologinen selitys. Vielä NLA-sarjan kovempaan tempoon totutteleva joukkueeni ei pysynyt 60 minuutin ajan rutinoituneemman vastustajan kyydissä. Noin 50 minuuttia meni vielä ihan hyvin, mutta viimeisellä kympillä ”loppui jalat”. Siihen, että jalat loppui, löytyy tietenkin helppo lääke – lisää fysiikkatreeniä. Juostaan enemmän ja pidempään niin seuraavalla kerralla jaksetaan. Samalla se henkinen kantti kasvaa kun laitetaan kroppa tiukoille.

Ottelun lopputuloksella VOI olla tekemistä myös henkisen kantin tai huonon peruskunnon kanssa, mutta jos unohdetaan höpinät ja lähdetään katsomaan peliä, saadaan ehkä loogisempia ja konkreettisempia vastauksia – ja sen myötä, parempia ja täsmällisempiä lääkkeitä.

Pelistä johdettava konkretia

Ennen valmentajanvaihdosta ko. joukkueen harjoitukset olivat kurittomia, rauhattomia ja epämääräisiä tapahtumia. Tämä näkyi myös joukkueen pelaamisessa eikä ollut minkäänlainen ihme, että saldona oli pelkkiä tappioita. Pelilliset ohjeet olivat hyvin epämääräisiä eikä valmentaja kyennyt antamaan pelaajilleen minkäänlaista tukea. Kun joukkue lähtee sarjanousijana pelaamaan rutinoituneempia vastustajia vastaan, harjoittelun ja toiminnan laatutekijöissä ei voi antaa liikaa etumatkaa. Näissä oltiin aiemmin pahasti perässä. Uuden vastuuvalmentajan myötä harjoittelun perusasioita – ole ajoissa paikalla; kun valmentaja puhuu, pelaaja kuuntelee; vaatimustaso – ryhdyttiin laittamaan kuntoon. Tämä näkyi suoraan korkeampana harjoittelun laatuna.

Toimenpide 1: Toimintakulttuurin muuttaminen täsmälliseksi ja vaatimustason nosto

Toiseksi, pelaajille luotiin yksinkertainen pelitapa, joista he saavat kentällä tukea. Sveitsin juniorisarjoissa voittamista pidetään Suomen vastaavia ikäluokkasarjoja tärkeämpänä, sillä sarjapaikat ovat U16-ikäluokasta lähtien periytyviä. Näin ollen hieman aikuisjoukkueiden tapaan, valmennuksen tuli pohtia valmentajavaihdoksen jälkeen millä keinoin pyritään saamaan lyhyen tähtäimen tulosta unohtamatta samalla sitä tärkeintä, eli pelaajien kehittämistä. Erän mökki ja vastahyökkäykset otettiin lääkkeiksi tähän akuuteimpaan tilaan, samalla tiedostettiin, että joukkueen viisikkopeliä pallollisena tulee ryhtyä askel askeleelta kehittämään. Sillä tiellä olemme tällä hetkellä.

Toimenpide 2: Selkeät ja yksinkertaiset pelilliset periaatteet pelin eri vaiheissa (hyökkääminen, puolustaminen, tilanteenvaihdot)

Ennen viikonlopun ottelua joukkue oli edellisenä viikonloppuna napannut kauden ensimmäisen voittonsa selkein lukemin. Passiivinen pelitapa toimi hyvin samantasoista ryhmää vastaan ja vastahyökkäyspaikkoja saatiin hukattavaksi asti. Tämän viikonlopun haaste oli kuitenkin kovempi ja loppulukemat ja pelin kulku löytyykin tuosta jo aiemmin. Turpiin tuli ja erittäin harmillisella tavalla.

Koska haluamme kehittää joukkueen pelaajia, joukkueen pelaamista ja kausi on jo käynnissä, löysille puheille ei ole aikaa eikä sijaa. Intuitiivisten höpinöiden sijaan meidän tulee katsoa peliä ja löytää sieltä syyt tappioon. Ja hieman pintaa raaputtamalla syyt ovat selvät.

1) Toiminta positiivisissa tilanteenvaihdoissa

Tällä hetkellä menetämme vielä liian usein pallon heti sen jälkeen, kun olemme sen voittaneet. Positiivisesta tilanteenvaihdosta syntyy siis 1-2 sekunnin sisällä negatiivinen tilanteenvaihto ja näissä tilanteissa joukkue kuin joukkue, sarjatasosta riippumatta on haavoittuvaisimmillaan. Meidän tulee siis harjoittelussa edelleen korostetusti harjoituttaa tilanteenvaihtotoimintaa yksilön teknistaktisten taito-ominaisuuksien osalta ja toisaalta viilata joukkuetaktisesti positiivisten tilanteenvaihtohetkien yhteistoimintaa. Kehittymällä positiivisissa tilanteenvaihdoissa toisaalta vähennämme negatiivisia tilanteenvaihtoja lähellä omaa maaliamme ja toisaalta pystymme luomaan enemmän vaarallisia vastahyökkäyksiä.

2) Toiminta puolustaessa (erityisesti puolustusalueen puolustuspelissä)

Vaikka Erän mökki ei ole maailman vaikein tapa pelata, aikaisempi löyhä ja ”luova” pelikulttuuri on jättänyt jälkensä ja viisikon yhteistoiminta ei ole vielä riittävän hyvällä tasolla. Viisikkopuolustusta ja erityisesti pelaajien sijoittumista (positioning) tulee edelleen harjoitella, sillä se luo samalla paremmat edellytykset myös hyvään tilanteenvaihtopelaamiseen.

3) Hyökkäyspelaaminen, koko paketti

Ehkä se isoin syy viikonlopun tappioon löytyy kuitenkin tästä. Koska joukkueen edellinen vastuuvalmentaja laiminlöi pelillisen työkalupakin kasaamisen nuorille pelaajilleen, sarjanousijajoukkueella ei ole ollut eväitä selviytyä kentällä rutinoituneempia vastustajiaan vastaan. ”Pelatkaa luovasti” voi tuntua hyvältä ohjeelta, mutta oikeasti kyseessä on – erityisesti jo tuloksesta pelaavassa joukkueessa – heitteillejättö ja ohje, jolla pahimmassa tapauksessa kasvatetaan joukkueen sisäisiä tasoeroja. Parhaat voivat pärjätä, mutta suurin osa kaipaisi tukea. Kun sitä tukea ei tule, pelaajalle ei anneta eväitä onnistua. Yksittäinen pelaaja on joutunut aikaisempaan kokemukseensa verrattuna huomattavasti korkeamman pelitempon otteluihin ja se aika, joka hänellä on käyttää vuorovaikutukseen muiden pelaajien kanssa sekä päätöksentekoon, on merkittävästi lyhyempi. Siinä vaiheessa peliä, kun väsymys jo hieman painaa jäsenissä ja stressitaso nousee, tuota pelillistä selkärankaa ja ennustettavuutta erityisesti tarvitaan.

Viikonlopun ottelussa joukkueemme olisi pitänyt pystyä hyökkäämään merkittävästi enemmän ja monipuolisemmin. Paremmilla valmiuksilla ja harjoitustaustalla joukkueemme olisi kyennyt käyttämään vastustajan karvauspelaamisen heikkoudet paremmin hyväkseen (sehän ei riitä, että pelaajille kertoo missä se tila kentällä löytyy – sen näkee hieman hölmömpikin. Kysymys on siitä, että miten se pallo sinne tyhjään tilaan pelataan ja sieltä tilannetta jatketaan). Paremmilla hyökkäyspelaamisen valmiuksilla joukkueemme olisi myös kyennyt pelaamaan pidempiä pätkiä pallollisena joukkueena. Kun omat ”hyökkäysvuorot” kestävät 5 sekuntia vastustajan 55 sekuntia vastaan, on selvä, että se syö sekä henkistä, että fyysistä jaksamista sekä lisää vastustajan maalinteon todennäköisyyttä ihan jo puhtaasti sen takia, että pallo viettää suurimman osan ajasta meidän puolustusalueellamme.

Nyt kun uusi vastuuvalmentaja on lähtenyt – aivan oikein – luomaan joukkueelle nopeasti pelillistä selkärankaa jämäkän puolustuksen ja vaarallisten vastahyökkäysten pohjalta, pystymme jo pelaamaan uskottavasti pisteistä. Seuraava askel on rakentaa hyökkäyspelaamiseen enemmän ennustettavuutta, jotta yksittäisen pelaajan on helpompi onnistua myös stressitilanteessa.

Mitä olisimme voineet tehdä viikonlopun ottelussa toisin? Emme oikeastaan mitään. Pelaamisemme taso vaihteli 60 minuutin aikana, mutta joskus täytyy hyväksyä, että vastustaja oli toistaiseksi parempi ja kääriä hihat konkreettisten kehityskohteiden työstämiseksi. Yksi asia on joka tapauksessa varma – joukkueemme voittojen todennäköisyys kasvaa merkittävästi enemmän, kun lähestymme haasteita konkreettisten, pelistä johdettavien asioiden kautta, kuin höpisemällä latteuksia.

Lukuvinkki: ”Inverting the Pyramid” – Jonathan Wilson

Pysytään edelleen jalkapallon parissa. Jalkapallosta kiinnostuneille löytyy netin täydeltä eritasoisia analyysejä ja suosittelen lämpimpästi perehtymään niihin. Vaikka laji on eri, avaavat jalkapallon taktiset analyysit lajin huipputekijöiden ajatus- ja valmennusprosessin syvyyttä. ”Inverting the Pyramid” on erittäin mielenkiintoinen kirja lajin taktiikoiden kehittymisestä vuosisadan aikana.

Perttu Kytöhongan edellinen Pääkallo-bloggaus:
Blogi: Peli(ä meille kaikille)

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Perttu Kytöhonka
Perttu Kytöhonka

Pettu Kytöhonka on toiminut aiemmalla valmennusurallaan pitkään TPS:n organisaatiossa ja piipahti myös Sveitsissä valmentamassa ennen Suomeen palaamistaan. Kytöhonka toimii nyt toista kautta Divarin NST:n pääluotsina ja kuuluu tällä hetkellä myös Latvian maajoukkueen valmennusryhmään.


Pehmeäkantinen
28/10/2015
"Mitä olisimme voineet tehdä viikonlopun ottelussa toisin? Emme oikeastaan mitään."
Mitä tähän voi sanoa?
Varmaan faktaa kirjoittajan osalta mutta aivan varmasti olisi vielä voinut...
Jorma
28/10/2015
Nää teoriakoutsit on hassuja olentoja. Tekemällä analyysin analyysin analyysiä ainakin näyttää pätevältä ja kun tarpeeksi syvältä kaivaa vika ei ainakaan löydy peilistä... Voittojen mahdollisuus kasvaa joo, kyllä pakosta kun tarpeeksi ottaa pataan joskus myös voittaa. Jalat ei riittänyt ja pää ei kestänyt, thats it!
jargon
28/10/2015
Kiva juttu, mutta mitä tulisi haastatteluista, jos koutsit alkaisivat vääntää jotain todellista analyysia. Kenelle otteluraportteja/haastatteluja/lähetyksiä yms. tehdään? Niinpä, suurelle yleisölle. Tämän lisäksi, pohjimmiltaan nuo jargonvastaukset kertovat samat vastaukset, mutta ilman analysoivaa argumentointia, jota toisaalta ymmärtävät vain laji-ihmiset. Ja vielä, en tiedä onko näin laajasti omien pelillisten ongelmien avaaminen julkisesti kauhean fiksua. Ainakin jos olisin Kytöhongan vastustajakoutsi, ottaisin nämäkin tiedot avosylin vastaan, kun näin vilpittömästi omaa haavoittuvuutta ja pelitapaa avataan jo valmiiksi ilman tuntien videosulkeisia ja tutkimista.
Mä en tiedä mistään mitään
28/10/2015
Mutta olen Jargonin kanssa samaa mieltä. Lehdistötilaisuus on suurta yleisöä ja sponsoreita varten. Sielä pitää puhua niin että sponsori sen ymmärtää. Näin saadaan lisää rahaa lajiin. Jos joku koutsi alkaa mussuttaa negatiivisista tilanteenvaihdoista pressissä, niin alkaa sponsorit kaikkoamaan. Nämä termit kuuluvat koulutukseen, joko seuran tai liiton tilaisuuteen missä nuoria valmentajia valmennetaan. Pressissa puhutaan niin että mahdollisimman mini ymmärtää.
ES
28/10/2015
Jo toisen kerran pääsee ihmettelemään kommenttiosastolla salibandyväen kehityksen pelkoa. Kytöhonka yrittää viedä lajia ja lajikeskustelua eteenpäin, mutta täällä herrat ja rouvat tekee kaikkensa hidastaakseen kehitystä.

Sinänsä ihan ymmärrettävää toimintaa. Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen olento, ja uuden oppiminen ja sisäistäminen vaativat vaivannäköä. Helpompaa on vain pitäytyä vanhoissa tavoissa ja yrittää pysäyttää kaikki kehitys ympärillä, jotta kukaan ei huomaisi että enää pitkään aikaan ei olla itse oltu ajan hermolla.

Ja Jorma: miten voit väittää, että esim analysoimalla sitä, että joukkueen hyökkäyspeli ei ole tarpeeksi organisoitua, valmentaja ei löydä ainakaan sitä vikaa peilistä? Kenenköhän tehtävä se hyökkäyspelin organisointi on? (Toivottavasti et ainakaan tosissasi väitä että pelaajien.) Tässä tilanteessa valmentaja juurikin katsoo oman työnsä jälkeä kriittisesti ja miettii, mitä tulisi tehdä paremmin, jotta hyökkääminen olisi organisoidumpaa seuraavassa pelissä. Ja mikäli analyysi on se, että ''Jalat ei riittänyt ja pää ei kestänyt, thats it!'', voi olla varma ainakin siitä, että homma ei näytä yhtään sen paremmalta seuraavassakaan pelissä.

Ja Jargon, mikäli valmentaja todella joutuu tekemään analyysiä tulevasta vastustajasta valmentajan pressikommenttien pohjalta, sen sijaan että itse analysoisi ja etsisi heikkouksia kaverin pelistä, voi olla paikallaan miettiä että onkohan tää valmentaminen nyt kuitenkaan ihan mun juttu?

Kehitys kehittyy, ja jokainen voi itse päättää hyppääkö mukaan. Kovin harvassa ovat kuitenkin ne valmentajat, jotka edelleen uskovat 10 vuotta vanhoihin totuuksiin. Lajissa kuin lajissa.
ES
28/10/2015
Ja MÄ EN TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN: mikäli pressien tarkoitus on tuottaa prosessoitua pullaa lehdistölle ja sponsoreille, miksi niitä ylipäätään pitää järjestää? Joka ikinen näki miten se maali syntyi, pelaajan ei tarvitse sitä enää selostaa. Kaikki näkivät että voittanut joukkue pääsi paremmin paikoille, sitä ei tarvitse enää toistaa. Ja mikäli ''jalka ei riittänyt'' kommentti on ihan ok koska SPONSORI YMMÄRTÄÄ, että se tarkoittaa että joukkue on valmentajan mielessä liian huonossa kunnossa, voidaan miettiä että mikä se sponsorin rooli on: mainostaa ja hankkia itselleen näkyvyyttä, vai määrittää koko lajikulttuurin suuntaa.
Hohhoijaa
28/10/2015
Anteeksi nyt kaipaan kyllä hieman täsmennystä. En ymmärrä. Kaipaan täsmellisempää ilmausta höpinäpuheistasi "nousi rinnalle ja ohi" sekä "paketointia vaille valmis". Mieluummin käyttäisin täsmällisempää sanamuotoa "tasoitti pelin" ja "vain loppuvihellys puuttui". Myös sanavalintasi "tämä kärkipään ryhmä" tulisi muotoilla käyttäen tarkempaa ja kirjakielisempää ilmausta ja kertoa lukijalle vähintäänkin kuuluuko kyseinen urheiluseura sarjan top 3-joukkueisiin. "Kärkipään ryhmä" ei sellaisenaan nyt avaa lukijalle itseasiassa yhtikäs mitään. Mitä siitäkään tulisi, jos kaikki alkaisivat käyttämään vastaavanlaisia rönsyileviä höpinäpuheita, kun mieluummin voisi hapettomasti tiukassa krakassa pääpunaisena puhkua, kuinka asia on, kun tarkkaan pilkkuun katsotaan.
Ilmaisu "viimeisen kympin" kaipaa myös uudelleen muotoilua, ja tulisi tarkentaa, että kyseessä todella ovat minuutit ja "koko ottelun viimeinen kymmen minuuttinen", muuten ei lukija osaa ymmärtää, mistä arvon blogin tekijä kirjoittaa.

Jos asioita ei tälleen avata, en vain ymmärrä. En osaa lukea rivienvälistä, ja vastaanottoni on huonoa, jos ei puhuta suoraan. Asioista täytyy puhua suoraan. Mitään ei saa jättää esille tuomatta. Kaikki puhe täytyisi mielestäni tuottaa myös mahdollisimman selkeästi artikuloiden. Olen myös sitä mieltä, että ottelun jälkeisissä haastattelutilanteissa kaikki taktiikat olisi avattava siten, että vastustajatkin ymmärtäisivät mahdollisimman selkeästi, mistä meidän joukkueemme taktiikat muodostuvat ja ymmärtäisivät tekemämme virheet. Mitään ei tulisi jättää kertomatta.
Just joo
28/10/2015
Tää kaveri antaa sääntöjen ohjata ajattelua :D

Kyllä se niin on, että viihdyttävä ilmaus "jalat loppui" on aivan riittävän informatiivinen ja totuudenmukainen joissain tilanteissa. Et sä nyt jumalauta rupea jossain viihdyttävässä ottelun jälkeisessä pikahaastattelussa mitään luentoa esitelmöimään taktiikoista, jotka eivät kuitenkaan loppupeleissä ratkaise pelejä!

Joutuu Kytöhongalle opettamaan tällaisia ihan perusnormeja, että ottelun jälkeisissä haastattelutilanteissa nyt vain yleensä
mahdollisimman napakasti vastataan, mistä on esim.häviö johtunut, ja välillä selitys "henkinen kantti ei riittänyt" on aivan riittävän informatiivinen selitys. Ei ole aikaa enempään eikä tarvettakaan. Jos Kytöhonka haluaa opiskella vastustajien peliä tms niin menkööt koulunpenkille tai kysymään valmentajilta suoraan, katsotaan mitä antavat vastauksiksi.

Taktiikat ovat ikäänkuin tietyt suuntaviivat minkä mukaan mennään, mutta pelitilanteeseen vaikuttaa moni muukin asia, kuin taktiikka. Kaveri luulee, että taktiikka on ainoa asia, joka peliin vaikuttaa ja haluaa siksi haastattelupuheen olevan sen mukaista. Taktiikat ovat yksi asia, mutta niistä nyt vain ei juuri haastatteluissa puhuta, koska se nyt ei kauheasti suurta yleisöä kiinosta, joille haastatteluita tehdään, ja ne taktiikat harvemmin ovat myöskään häviön syy. Paskempi joukkue hävisi. Thats it. Latautuminen ja peliin valmistautuminen saattoivat mennä vikaan. Ehkä nämä ole mitään höpinäpuheita.

Ei valmentaja ole kaikkivoipa!
Pelaajat sen pelin tekevät.
JZ
28/10/2015
Vaikka ensimmäisen kommenteissa vähän ruikutinkin, niin tätä pitää kyllä jo kehaista. Ei tässä nyt mun mielestä vielä ainakaan ylivalmennuksen puolelle mennä kuten lätkässä joskus on tiettyjen johtavien analyysien kanssa tuntunut - sählyssä tää taktisen ajattelun ja pelin kehitysprosessien syvyys ja kypsyys on kuitenkin vielä aika näkymätöntä. Ja sen mitä pääsarjatason kouseistakin tietää, niin monissa tapauksissa se myös on/on ollut sitä.

Siitä sen sitten edelleenkään oo ihan varma että kuuluuko tää pressiin? Jos prosessi on samana jatkuva, niin sittenhän siinä käydään lopulta aina myös samaa asiaa presseissä läpi, jos joukkueen peli kehittyy johdonmukaisesti.

Mutta fraasit on toki penaalista, ne nyt ei anna mitään kenellekään. Esimerkiksi pelaajilta kuulee ihan mielellään rehellistä kommenttia senhetkistä tunnetta säästelemättä, ja vaikka jotain mielipiteitä omasta suorituksesta / arviota, miten onnistui omassa roolissaan.
Perttu Kytöhonka
28/10/2015
Kiitos palautteista!

Nyt vähän pakko laittaa pieni disclaimer - ajattelin, että ehkä sitä ei tarvitse tehdä, mutta lienee kuitenkin tarpeen väärinkäsitysten ehkäisemiseksi.

Kyllä - joukkueen pelikirja, otteluun valittu taktiikka ja pelisuunnitelma ovat yksi tärkeä palanen siinä kokonaisuudessa, jossa voittamisesta tehdään todennäköisempää.

Ei - se ei ole ainoa eikä minulla ole ainakaan viisautta sanoa kuinka iso merkitys sillä on prosentteina.

Muita tärkeitä asioita voittamisessa ovat mm. pelaajamateriaali, joukkueen ja seuran toimintakulttuuri, pelaajien keskinäiset suhteet, valmentajan johtajaominaisuudet, harjoitusten sisällöt, pelaajien fyysiset ominaisuudet ja vireystila, joukkueen toimijoiden elämänhallinta ja niin edelleen.

Valmentaminen on johtamista, vaikuttamista, muuttamista ja kehittämistä. Siinä on monta eri lähestymiskulmaa, joista aika montaa voi lähestyä loogisten ja konkreettisten toimenpiteiden kautta ja niistä montaa voi myös kommentoida ihan oikealla puheella höpinöiden sijaan.

"Pää ei kestänyt" tai "Jalat jäi bussiin" -tason kommentit jos jotkin aliarvioivat lukijaa / kuulijaa. Minulla on positiivinen ihmiskäsitys - uskon sellaiseen loputtoman oppimisen mahdollisuuteen jos pitää mielen avoimena. Uskon siis, että se sponsorikin voi huomata kiinnostuvansa pelistä ja sen nyansseista enemmän, jos häntä ei jo valmiiksi pidetä tyhmänä.
Ex pelaaja, nykyinen sponsori
28/10/2015
Samaa mieltä Kytöhongan kanssa. Valitettavasti palloilusivistys Suomessa on pääosin kehitysmaatasoa. Tämän huomaa paitsi lehdistötilaisuuksista niin myös keskusteluista pelaajien, valmentajien ja median edustajien kanssa (peruskatsojista ja tämän blogin kommentoijista nyt puhumattakaan)...
pieni sponssi
28/10/2015
Ettei nyt vaan ois sponssi pinssit nousseet...
Tursu
29/10/2015
Otsikko kertoo kaiken olennaisen "Höpinäanalyysien sietämätön houkutus"

Tämä kirjoitus kuuluu itsessään täydellisesti otsikon alle, ollen juuri otsikon kaltainen - pelkkää höpinää.
TURSULLE
29/10/2015
Hyvä kiteytys;)
open
29/10/2015
Jotenkin tuntuu, että Kytöhonka pyrkii sekä twitterissä että täällä jonkinlaiseksi salibandyn Petteri Sihvoseksi. Kyllähän tähän lajiin toinenkin ison egon (?) omaava persoona Lötjösen lisäksi mahtuu.
Kelohonka
30/10/2015
Mä en tajuu näistä jutuista yhtään sanaa vaikka nää on näennäisesti Suomeksi

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.