Blogit

Blogi: Miesten salibandymaajoukkue onnistui aluepuolustusta vastaan – aktiivista Sveitsiä vastaan oli vaikeaa

12.11.
2015
0 Kommenttia
4
Blogit
Analyytikko Jani Hakkaraisen tämän kauden ensimmäisessä Pääkallo-bloggauksessa ruoditaan Suomen miesten otteita EFT-turnauksessa. Kuva: Ville Vuorinen / Salibandyliiga

Analyytikko Jani Hakkaraisen tämän kauden ensimmäisessä Pääkallo-bloggauksessa ruoditaan Suomen miesten otteita EFT-turnauksessa. Arkistokuva: Ville Vuorinen / Salibandyliiga

Suomen miesten salibandymiehistö kohtasi viime viikonlopun Tsekin EFT-turnauksessa lajin kolme muuta kärkimaata. Perjantaina Suomi kärsi ennätyksellisen suuren tappion Sveitsille lukemin 3-6. Lauantaiksi sinivalkoiset ryhdistäytyivät ja kaatoivat isännät 6-2. Turnauksen lopuksi Suomi ja Ruotsi jakoivat pisteet tasatuloksella 4-4. Länsinaapuri tosin voitti rangaistuslaukauskilpailun.

Avausottelussa Suomen pelivalmius ei selvästi ollut riittävällä tasolla. Valmistautuminen otteluun ei syystä tai toisesta ollut onnistunut. Sveitsi pääsi yllättämään Suomen aktiivisella puolustuspelillään. Sveitsiläiset karvasivat alueellisella miesvartioinnilla usein jopa koko kentän alueella. Omassa päässään Sveitsi loi kovan paineen puolustajalla ja keskushyökkääjällä kulmaan ja laitaan kulman ala- tai yläpuolella (”taskuun”).

Tällä aktiivisella puolustuspelillään Sveitsi onnistui tukahduttamaan Suomen hyökkäyspelin. Suomen hyökkäyspelin rakenteet olivat vielä avausottelussa haussa ja hyökkääminen meni hyvin väkinäiseksi. Kun Sveitsi ei tarjonnut Suomelle juurikaan ylivoimahyökkäyksiä, kautta aikojen suurin tappio käkikellomaata vastaan ei ollut yllätys.

Sekä alueellista miesvartiointia että puhdasta miesvartiointia vastaan oleellista on päästä ohi omasta pelaajasta – pallolla tai ilman. Pelkät syöttöpeli ja alueelliset ylivoimatilanteet eivät riitä, vaikka nopea yhden kosketuksen syöttöpeli tietenkin auttaa pääsemään irti omasta vartioijasta. Näissäkään asioissa Suomi ei onnistunut Sveitsiä vastaan.

Lauantaina Tsekkiä vastaan sinivalkoisilla oli päällä aivan eri meininki. Sveitsi-tappiosta oli selvästi sisuunnuttu ja pelivalmius oli huomattavasti parempi. Suomen tekemistä auttoi Tsekin taktinen virhe. Isännät karvasivat keskialueella ja puolustivat omaa päätä varsin passiivisella aluepuolustuksella keskustan kautta. He eivät olleet ottaneet oppia Sveitsistä.

Se oli Suomen onni. Suomi sai 1-3-1-paikanvaihtohyökkäyksen pyörimään varsin mukavasti. Tsekkejä vastaan luotiin alueellisia ylivoimatilanteita ja pallon liikutus oli nopeaa. Nämä keinot toimivat aluepuolustusta vastaan. Seurauksena Suomi hallitsi ottelua pallolla ja mursi toistuvasti isäntien puolustuksen. Lopulta sinivalkoiset taputtelivat varsin helpon voiton Tsekistä.

Ruotsi sortui kaksi ensimmäistä erää melkein samaan virheeseen kuin Tsekki. Länsinaapurin alueellinen puolustuspeli oli passiivista, mikä mahdollisti Suomen pitkät hyökkäykset. Tämä puolestaan vähensi painetta Suomen puolustukselle, koska Ruotsi ei päässyt jatkuvasti vyöryttämään hyökkäyksiään. Suomi pääsi toisessa erässä jo 3-1-johtoon, mutta Ruotsi tasoitti kahdella ylivoimapelillä.

Kolmannessa erässä Ruotsi nosti pelinsä intensiteettiä nostamalla karvausta prässiin ja suoraviivaistamalla hyökkäyspeliään. Käytännössä sinikeltaiset käänsivät peli nopeammin kuin kahdessa ensimmäisessä erässä. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut Suomelle suurempia vaikeuksia, koska Ruotsi prässäsi varsin tyhmästi alueellisella 2-1-2:lla (”noppavitonen”). Viisikon pituus eli ylemmän laitahyökkääjän ja puolustajien välinen etäisyys oli 25-30 metriä.

Suomen oli varsin helppoa purkaa tämä ”risuaitaprässi” laitojen kautta. Juuri tällä tavalla syntyi Suomen 4-3-johtomaali, jonka Ruotsi tosin lopussa kuittasi. Eemeli Salin pääsi nousemaan vasenta laitaa vapaasti. Hän syötti Sami Johanssonille keskelle. Ruotsin pakki oli aavistuksen myöhässä ja Johansson laukoi pallon takayläkulmaan.

Suomi ei kuitenkaan voi olla täysin tyytyväinen viisikkopeliinsä edes kahdessa viimeisessä pelissä, vaikka pelivalmius ja puolustuspeli oli hyvää. Varsinkin Ruotsia vastaan vastahyökkäysten päättäminen oli suorastaan heikkoa. Monta potentiaalista maalintekopaikkaa menetettiin, kun vastahyökkäysten päätöissä meni sormi suuhun. Yhteispeli ei toiminut ja pallottomat pelaajat jäivät aivan liian usein Ruotsin pelaajan taakse. Tähän ratkaisevan tärkeään osa-alueeseen miesten maajoukkueen pitää jatkossa keskittyä.

Myös alueellisen miesvartioinnin ja kulmapaineen murtamiseen on syytä suunnata huomiota ja harjoittelua. On oletettavaa, että MM-kisoissa kaikki kolme kovinta vastustajaa käyttävät näitä keinoja Suomea vastaan. Sveitsi-ottelusta on otettava oppia.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Jani Hakkarainen
Jani Hakkarainen
Analyytikko, asiantuntija ja filosofi.
Twitter: @hakkarainenjani

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.