Suomi ja Tshekki kohtasivat naisten EFT-ottelussa Tampereella perjantai-iltana. Ottelun avausmaali odoteltiin kolmanteen erään saakka, jossa Ella Alangon rankkarimaali ajassa 46.13 vapautti Suomen pelin.
Tämän jälkeen sinivalkoiset iskivät vielä kaksi osumaa ja niistä molemmista vastasi Marianne Hannonen. Ensimmäinen maaleista oli varsin näyttävä yhden käden nosto maalin kattoon ja toinen sujahti tyhjään rysään ottelun lopussa. Ottelu päättyi Suomen 3-0-voittoon.
– Toisen erään loppuun saakka oli aika nihkeää. Vähän hakemista ja tarkkailua. Ei saatu palloa tarpeeksi liikkeelle. Heti kun me saimme sitä palloa liikultetua, niin peli lähti aukeamaan ja vapautui. Tuollaista matalalta puolustavaa joukkuetta vastaan ei ole helppoa hyökätä. Hyvää oli se, että maltti säilyi eikä hermostuttu ja uskottiin omaan peliin. Se toi sitten kaiken tarvittavan voittoon, kommentoi Hannonen Suomen esitystä Pääkallo.fi:lle.
Rupesiko maalintekijää kärvistelemään, kun maaleja ei meinannut syntyä millään?
– No, ainahan sitä olisi mukava tehdä niitä maaleja jo aikaisemmin. Siinä ei auta kuitenkaan mailaa puristella, eli ne maalit tulee sitten kun ne tulee. Pitää vain elää hetkessä, naurahti Hannonen.
Hannonen, 32, tunnetaan monilahjakkuutena ja hän on edustanut Suomea nuorten MM-hiihdoissa urheilu-urallaan. Tällä kaudella Hannosen salibandykuviot ovat varsin mielenkiintoiset, sillä hän edustaa LeBa-96:ta ja pelaa miesten nelosdivisioonassa LeBa -96 jun -joukkueessa. Pelipaikka järjestyi Salibandyliitolta anotun poikkeusluvan nojalla.
– Hyvin on sujunut. Olen tosi kiitollinen LeBalle siitä, että on mahdollista treenata heidän kanssaan ja pelata samalla miesten 4. divisioonassa, kommentoi Hannonen.
Viime kaudella vielä NST:n naisten liigajoukkuetta edustaneella Hannosella on myös vankat perustelut miksi hän valitsi tämän vaihtoehdon.
– Siirryin heidän riveihinsä siksi, että olen aiemmat vuodet pelannut Lappeenrannassa ja työkuviot on täysin Joensuussa. Ajattelin sen niin, että säästän energiaani siltä matkustamiselta. Se on tosi kovaa puuhaa se matkapelaajana oleminen. Kun se sitten oli Salibandyliiton puolelta ok, että on erillisvapaudella mahdollisuus pelata miesten sarjassa, niin se on aivan älyttömän hyvä homma ja pelin taso palvelee kansainvälistä pelivauhtia erinomaisesti, linjasi Hannonen.
Hannosen lyhyen ajan selkein tavoite on MM-kotikisoissa. Kaksi vuotta sitten Hannonen oli naisten maajoukkueen mukana Ostravan MM-kisoissa. Aivan järisyttävän suurena yllätyksenä ei tulisi kuitenkaan sekään, että Hannonen nähtäisiin vielä tällä kaudella naisten seurajoukkueessa.
– Olen mennyt koko syksyn päivä kerrallaan aiempien loukkaantumisten takia. Ei ole mahdottomuus, mutta en uskalla luvata mitään vielä. Mennään nämä sinivalkoiset värit mielessä päivä kerrallaan ja katsotaan miten tämä periodi menee. Tulevaisuus näyttää, kommentoi Hannonen loppukauden suunnitelmia.
Pärjääkö toi miesten 4. divarissa ?
Kuka ei pärjää nelosessa? Enkä tarkoita futari Pavel Kukaa. Se on sitten eri asia, että onko keskitasoa kovempi pelaaja mutta nelosessa kyllä pärjää, jos tajuaa pitää mailaa oikeinpäin.
No tuolla paikanpäällä Hannosen maaleja todistamassa olleena voin kertoo, et heittämällä pärjää nelosessa. Ihmettelen vain, miksi haluaa nelosta pelata, kun usein kyseisen sarjan miespelaajat eivät ole niinkään sieltä urheilullisimmasta päästä. Urheilijana hakkaa varmasti Leban miehet kuusnolla. Fyysisyys tulee varmasti vastaan pelata korkeammalla.
Btw, vaikea uskoa, että edes miesten nelosdivari olisi naisten liigan tasolla. Sen verran upeasti pallo liikkui tänäänkin Tampere Areenalla. Hienompaa peliä, kuin mitä misten nelosessa näkee. Ja ennenkaikkeea kenttä oli täynnä huippu-urheilijoita.
Jokainen miesten 4. divarijoukkue voittaa varmuudella naisten maajoukkueen, mutta koska fyysinen ero on vaan niin suuri. On totta, että naisten peli on parhaimmillaan ihan taidokasta ja miellyttävää katsoa
”Varmuudella”. Hah! Ei muuten pidä paikkaansa 😀 Ei se nelosdivarikaan niin fyysinen vielä ole. Naiset majuu juoksee nelosdivarin äijiltä jalat alta, ja pallollisestikin ovat parempia
Miesten nelosessa fyysisesti pärjääminen naisena on vaikeaa, mutta pelillisesti lienee edellä Marianne.
Se fyysisesti pärjääminen johtuu lähinnä siitä, että virtahevot rynnistävät ja tallovat jaloille
Yksittäiset naispelurit pärjäävät aika hyvinkin alempien sarjojen miespelaajille. Mutta jo mikä tahansa naisten liigajoukkue on vaikeuksissa miesten alasarjajoukkueille seuraavista yksinkertaisista syistä: henkilökohtainen tekninen pelitaito (syötöt, laukaukset jne), henkilökohtainen taktinen pelitaito (sijoittuminen, päätöksenteko nopeissa pelitilanteissa jne) sekä fysiikka (lähinnä kropalla pelaaminen). Joukkueiden taktinen osaaminen on kohtuullisen hyvää, samoin pelaajien nopeusominaisuudet, sekä joukkueena naisten liigaporukka jaksaa pitää vauhtia miesten aladivariporukkaan verrattuna. Mutta itse pelin ja tuloksen kannalta nuo eivät vaan riitä ..
Taitavien naisjoukkueiden peli on kyllä erittäin viihdyttävää urheilua seurata. Jossainmäärin jopa miesten huippupelejä parempaakin, kun a) se ei ole ihan niin rymistelyä, eli pallollisesti taitavat yksilöt pääsevät paremmin oikeuksiinsa b) peli on hieman hitaampaa, eli katsojakin pysyy perässä. Huippusäbä alkaa muuten olemaan sen verran nopeaa, että lajia aktiivisesti seuraavaltakin jää tilanteita paljon näkemättä. Kiekkoa tai futista seuraamaan tottuneelta jää täysin parhaat palat näkemättä. Käänteisesti taas nuo lajit on kyllä kuin hidastetusta filmistä, että kyllähän ne kaljanjuonnin oheistekemisenä menee, mutta muuten ei oikein jaksa katsoa…
No eipä ollut kummoinen,kyllä jos miehet uskaltaisivat ottaa kuten normaalisti niin ei mitään jakoa…yllätyin jos tuo on naisten taso tosiaan
Joo ei oo mahista 4divarin pystypainissa, siellä kun kovin usein se taso jää just tohon, kun ei oikeesti osata pelata..