Liigat

Kakkosdivaripelaaja valittiin maajoukkueeseen vuonna 1994 – vaikutti merkittävästi suomalaiseen salibandyhistoriaan

17.03.
2016
4 Kommenttia
4
Liigat
Pasi "Passo" Peltola on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista salibandypersoonista. Kuva: Salibandyliiga

Pasi ”Passo” Peltola on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista salibandypersoonista. Kuva: Salibandyliiga

On torstai, ja tarkemmin sanoen #takaisinheittotorstai. Tällä kertaa tarinan aihepiirinä on yhden nimekkään salibandypersoonan maajoukkueura, ja sen seuraukset.

Pasi ”Passo” Peltola tunnetaan värikkäänä ja intohimoisena laji-ihmisenä sekä Tampereen Classicin keulakuvana. Peltolan pelaajauralta löytyy meriitti, jota monelta ainakaan miespuoliselta salibandyn pelaajalla ei ole vyöllään. Hyökkääjä pelasi vuonna 1994 kaksi maaottelua, vaikka pelasi seuratasolla tuolloisessa 2. divisoonassa.

Peltola kertoi tapauksesta Pääkallo.fi:lle.

– Aikaa tästä on jo 20 vuotta ja ylikin. Kaikkea ei muista aivan niin kuin eilistä päivää. Laji oli kohtalaisen nuori ja Antti Ruokonen oli silloin maajoukkueen päävalmentajana. Siihen aikaan oli divareissa pelaaville parhaille pelaajille valtakunnallisia karsintoja maajoukkueleireille. Niistä eteenpäin pääsi muutama pelaaja minun lisäksi. Nimiä en muista. Maajoukkueleiritysten kautta pääsin mukaan maaotteluihin Sveitsiin, jossa pelasimme maaottelut Sveitsiä ja Ruotsia vastaan, muisteli Peltola.

Päävalmentajana toiminut Ruokonen muistaa Peltolan silloisesta maajoukkueesta.

– Muistan kyllä Passon maajoukkueessa, mutta likaisia yksityiskohtia en. Passolla oli rightin pelaajana äärimmäisen hyvä peliäly. Passo oli aika taitava ja teki yllättäviä ratkaisuja pelikentällä. Nämä olivat syyt, miksi hän oli mukana maajoukkueleireillä. Hän ei sittemmin päässyt vuoden 1995 EM-joukkueeseen. Sanotaanko näin jälkikäteen, että Passo jäi joukkueen ulkopuolelle lähinnä kuntotekijöiden johdosta. Yksi pelaaja 2. divisoonasta kuitenkin pääsi kisajoukkueeseen, kun VÅSC:n Tom Sarling oli mukana voittamassa EM-kultaa, sanaili Ruokonen.

Nämä kaksi maaottelua olivat lopulta Peltolan ainoat maajoukkuepaidassa. Maajoukkueajoista Passolle jäi ainakin yksi hauska muisto.

– Hauska juttu maajoukkueeseen liittyen oli se, että olin seurajoukkueessa eli Classicissa vasen laitahyökkääjä. Vitsailtiin aina sillä, että en ikinä käynyt alle puolen kentän eli omassa päässä. Ruokonen laittoi minut sitten liberoksi. Niin sanottu ”libero-taktiikka” oli hänen käyttämä taktiikka. Harjoittelin sen vuoden ajan liberona pelaamista, vaikka en ollut käynyt alle puolen kentän ennen sitä, naurahti mr. Classic isoon ääneen.

Liberon rooli oli aikoinaan varsin vaativa, koska libero käynnisti hyökkäyksen oman maalin takaa ja oli lopulta myös päättämässä hyökkäystä, jos asiat menivät nappiin.

Peltolan koko varsinainen pelaajaura meni Classicin riveissä. Salibandyliigassa hän kerkesi pelata joukkueen kanssa kaksi kautta. Hyökkääjä pelasi kaikkiaan 42 liigaottelua kausina 2000-2001 sekä 2001-2002 ja iski niissä tehopisteet 14+26.

– Loppupeleissä vietin koko urani Classicissa. Silloin 90-luvun puolivälissä meikäläistä kosiskeltiin liigaseuroihin, mutta kyllä minä sen urani uhrasin ja halusin uhrata Classicille. Vaikka sitä ei kovin moni usko, niin aika paljon satsasinkin pelaamiseen. Pyrin harjoittelemaan yllättävänkin hyvin omalla ajalla, vaikka brändi on ehkä vähän erilainen.

– Maajoukkuekokemus antoi harjoitteluun lisäpotkua. Olin ensimmäisissä maajoukkuetesteissä suunnilleen huonoin. Viimeisissä testeissä olinkin jo top 5:ssä. Halua panostaa oli ja tarkoitus oli myös omalla panoksella nostaa seuraa kolmosdivisioonasta eteenpäin, linjasi Peltola.

Omista ominaisuuksistaan Peltola on vaatimaton ja vaitonainen.

– Syöttäväksi pelaajaksi profiloiduin. Osasin läheltä joskus joitain maalejakin tehdä.

Ruokonen kehuu erityisesti nykyisen seurapomon peliälyä.

– Tapahtui usein siten, että kun tuli esimerkiksi syöttö nurkasta keskelle, ja hänellä olisi ollut jonkin sortin vetopaikka, Passo näkikin, että takana on paremmin sijoittunut jätkä. Hän teki sellaisen valelaukauksen ja antoi pallon mennä omien jalkojen välistä. Usein paremmassa laukaisupaikassa ollut pääsi laukomaan kutakuinkin tyhjään maaliin. Tämä oli siis eräänlainen tavaramerkki. Hänellä oli erittäin hyvä peliäly, suitsutti Ruokonen tamperelaista.

Peltolan mailan käyryys oli yksi mielenkiintoinen asia seurapomon peliuralla. Mies itse kertoi tästä yksityiskohdasta seuraavaa:

– Olin hyvin tarkka siitä, että maila oli aina millilleen kyseisen aikakauden sääntöjen mukainen. Eli maksimikäyritys oli sitten rajana 3 tai 4 senttimetriä. En muista tarkaalleen miten ne menivät. Alunperin sääntöä ei ollut ja silloin saattoi olla enemmänkin käyrää.

Salibandy oli varsin erilaista Passon omalla pelaajauralla.

– Ihan hirveän moni asia on muuttunut. Pelialustat, otteluiden pituudet ja säännöt. Varsin erilaista peli oli silloin, kun sai vielä syöttää molarille. Itse syötin välillä tyyliin hyökkäyspäästäkin. Vaikea pukea edes sanoiksi kuinka erilaista se oli. Kun katsoo jotain 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolenvälin tai lopun pelejä, niin laji on mennyt siitäkin huimasti eteenpäin. Se on tietysti nuorelle lajille ominaista. Aikoinaan pelattiin useita pelejä päivässä. Omankin uran aikana peli muuttui paljon. 2002 pelasin viimeiset pelini liigan puolella ja siihen mennessä oli tapahtunut jo isoja muutoksia. Touhu oli selkeästi kovempaa ja ammattimaisempaa kuin 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa, pohti Passo.

Peltolan lyhyen maajoukkueuran seuraukset ovat olleet suorastaan vavisuttavat suomalaisen salibandyn kannalta. Ammattimaisempi harjoittelu sekä pelaaminen avasi Peltolan silmiä ja vaikutti myöhemmin Tampereen Classicin seuraorganisaation kehittämiseen.

– Classic perustettiin vuonna 1990 ja siihen maajoukkueaikakauteen asti seura oli Tampereen Tennisseuran ja Tenniskeskuksen yhteisön joukkue. Niin miehissä kuin naisissakin. Jollain tavalla piti liittyä näihin jos pelasi seurassa. Jos ei tennistä pelannut, niin ainakin piti kuulua siihen yhteisöön tietyllä tavalla. Ei haluttu alkuun edes käynnistää mitään junioritoimintaa.

– Sen maajoukkuekokemuksen myötä halusin muuttaa ideologian sellaiseksi, että lähdetään tosissaan tavoittelemaan SM-sarjapaikkaa. Alusta asti toki halusin tavoitella paikkaa SM-sarjassa, mutta silloin tajusin, että sillä vanhalla ideologialla se ei tule onnistumaan. Sen jälkeen perustettiin junioritoimintaa ja edustusjoukkueisiin ruvettiin hyväksymään muitakin pelaajia kuin tennisyhteisön jäseniä.

– Siitä käytiin silloin pienimuotoinen keskustelu seuran sisällä ja meidän silloinen puheenjohtaja oli hiukan eri mieltä, mutta kyllä hänkin sitten periksi antoi. Siitä se sitten lähti ja 90-luvun puolivälin jälkeen perustettiin tosiaan ensimmäiset juniorijoukkueet ja pelaajavirtaa muualtakin, kertoi Peltola.

Ruokosella ei ollut tietoa, että hänen maajoukkuevalinnallaan oli näin kauaskantoisia vaikutuksia.

– Tuosta en ollut tietoinen. On mukava, että päässyt näin välillisestikin vaikuttamaan tuommoiseen asiaan. Tästä näkökulmasta kuulin nyt ensimmäistä kertaa.

– Meillä oli paljon merkittäviä persoonia siinä EM-joukkueessa, jotka ovat vaikuttaneet lajissa. Siellä oli esimerkiksi J-P Lehtonen, joka nyt on merkittävässä roolissa. Meillä oli Janne Tähkä, jonka merkitys on ollut mittaamaton suomalaiselle salibandylle. Meillä oli Jari Kinnunen joukkueenjohtana, joka teki merkittävän uran Salibandyliiton ja Salibandyliigan puolella. Totta kai pitää mainita myös maajoukkueen nykyinen pääluotsi Petri Kettunen.

– Joukkue oli silloin varsin poikkeuksellinen. Ihan hirveän monesta joukkueesta ei ole noussut noin isoja lajipersoonia. En tarkoita pelaajina, vaan isompaan kuvaan liittyen. Onhan meillä toki Jouni Vehkaoja nyt, joka vetää Esport Oilersin toimintaa. Historia oli silloin aika lyhyt ja vaikutusmahdollisuudet paremmat, muisteli Ruokonen lämmöllä.

Peltola toimi Classicissa ensin pelaajana, sitten valmentajan ja sittemmin toiminnanjohtajana. Ajan myötä Classicista on kehittynyt menestyvä suurseura, ja organisaatiota voidaan pitää jopa Suomen parhaana salibandyssa. Luonnollisesti Peltolan tavoitteet liittyvät myös Classicin tavoitteisiin.

– Olen aina elänyt pelaajana, valmentajana tai toiminnanjohtajana tavoitteeni seuran kautta. Meillä on tavoitteena olla Euroopan kärjessä urheilullisesti ja toiminnallisesti. Kaikilla sektoreilla. Miehissä, naisissa ja junioreissa, päätti Peltola.

Tiedätkö sinä hyvän salibandytarinan? Vinkkaa siitä meille. Parhaimmat ja mehukkaimmat tarinat päätyvät Pääkallo.fi:n sivuille. Vihjeen voit lähettää osoitteeseen vihjeet(a)paakallo.fi.

Juttusarjan aikaisemmat tuotokset:
Kun liigavalmentajalle napsahti neljän kuukauden toimitsijakielto – fläppitaulu pääosassa
Muistatko, kun Salibandyliigassa tapeltiin? Seurauksena mojovat pelikiellot
Maalivahti teki historiaa – muistatko tämän ihmemaalin? (video)
Kun maalivahti teki maalin – ”Mahtava pätkä salibandyn historiaa, on peli kyllä muuttunut”
Jääkiekon arkkiviholliset kohtasivat salibandykaukalossa 25 vuotta sitten: ”Tää on h-vetin hyvä laji”
Kuusi pelaajaa jätettiin kesken pelireissun huoltoasemalle – valmentajan opetus meni liian pitkälle vuonna 2003
Ensimmäiset suomalaiset Ruotsin liigassa – oliko ammattilaisuutta 20 vuotta sitten?
Video: Näin käynnistyi TPS:n taival Salibandyliigassa

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Joel Siltanen
Joel Siltanen

Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen


Tieto
17/03/2016
Siinä on yksi tärkeimpiä legendoja salibandyssä. Classicin kuviot ovat tänä päivänä parhaiten hoidetut Suomessa. Niin se vaan on. Spevet ja muut ovat valovuoden perässä.
Jorge
17/03/2016
Mukavaa TIETO kun sait tähänkin juttuun ängettyä Peliveljet. :)
Tieto
17/03/2016
Heh juu. Nyt ei kuitenkaan positiivisessa mielessä. Vertailin asioita Classic vs muut ja ensin mainittu on kokonaisuudessaan eri luokassa kuin muut. Ja huomaa, että puhun kokonaisuudesta seuratasolla.
Tiedolle
18/03/2016
Valovuoden päässä, heh heh. Tieto on hyvä ja katsoo viime aikaisia katsojamääriä. Olet itse valovuoden päässä, koita päästä tähän päivään kiinni, ei varmaan taida onnistua....

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.