Runkosarjan voittaja Tampereen Classic aloitti puolivälierät räväkästi, kun se kaatoi keskiviikkona OLS:n kotikentällään maalein 8-2. Vieraiden esitys oli lopulta melko ponneton ja varsinaista kiriä ei nähty missään vaiheessa.
Kotijoukkue hallitsi peliä vahvasti alusta loppuun, ja jatkoi pitkälti sillä tasolla millä se pelasi koko runkosarjan. Classicin pistenikkareina häärivät tutut naamat, kun Eemeli Salin paukutti 3+1 ja Lassi Vänttinen taiteli 1+2, Classicin Mikko Leikkanen kommentoi ottelun jälkeen Pääkallo.fi:lle ja jatkoi:
– Saatiin mielestäni ihan hyvä alku. Oli tärkeää saada heti pelistä kiinni ja pelata siten, että OLS ei päässyt johtoon. Itse päästiin ensimmäisessä erässä muutaman maalin karkumatkalle. Kohtuullisen tasapainoinen esitys meiltä.
– Toisessa erässä ote ehkä vähän herpaantui ja annettiin turhaan tilaa vastustajalle. Kunnialla hoidettiin kuitenkin ottelu loppuun saakka. Oikeastaan vähän ihmettelen, että OLS ei enää kolmannessa erässä oikein missään vaiheessa antanut kunnolla painetta. Silloinkin saatiin pelata aika paljon pallon kanssa, kertasi Leikkanen.
Leikkanen pelasi vahvasti kaksi ensimmäistä erää ja keräsi kaksi maalisyöttöä puolustajan tontilta. Kolmannessa erässä puolustaja veti verkkatakin niskaan ja Salin korvasi rightin puolustuksessa. Leikkasen vammahistorian tuntien jokainen penkkikomennus herättää lisäkysymyksiä.
Jäit pois viimeisestä erästä. Miksi?
– Sitä saa kysyä valmennukselta ennemmin. Antaa niiden ottaa kantaa näihin asioihin.
Eli oliko kyse loukkaantumisesta?
– En ota kantaa siihen.
Vuonna 1988 syntynyt Leikkanen pelasi ensimmäiset liigaottelunsa jo kaudella 2005-2006. Urallaan myös hyökkääjänä esiintynyt tamperelainen pelasi välissä myös kauden Sveitsissä. Tämä kausi on Leikkasen yhdeksäs Salibandyliigassa ja varsinkin viime kaudet ovat olleet rikkonaisia. Nuorena lupauksia herättäneen pelaajan ura ei ole mennyt täysin suunnitellusti nimenomaan loukkaantumisten vuoksi.
– Kesällä taitaa tulla viisi vuotta siitä, kun polvivaivat alkoivat. Kyseessä on pitkittynyt ”hyppääjän polvi”, joka on rasitusvamma. Se on leikattu vuosien mittaan kaksi kertaa. Oikeastaan polvi on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä. Viime kausi meni ohi lähes kokonaan ja pelasin ainoastaan yhdessä pudostuspelien ottelussa puolikuntoisena. Aika pitkä kuntoutusurakka on takana, mutta nyt näyttää sen suhteen paremmalta.
– Kauden alussa taisi jäädä pari ottelua välistä, mutta muuten olen pystynyt olemaan mukana aika hyvin. Edelleenkin harjoittelen ihan omalla ohjelmalla. Hienoa on kuitenkin se, että olen päässyt taas peleihin mukaan. Huomaa kyllä, että tätä on kaivannut melko paljon, kertoi Leikkanen vammakierteestään.
Tällä kaudella Ilves-kasvatti on ollut vahvassa vireessä. Leikkanen pelasi 23 runkosarjan ottelua, joissa syntyi tehopisteet 23+12. Se on koko Salibandyliigan puolustajien pistepörssin paras lukema (Nico Salolla enemmän, mutta Salo on pelannut pääosin hyökkääjänä) ja maalinteon suhteen muut puolustajat eivät ole edes samalla kymmenluvulla. Surutta voikin väittää, että Leikkasen laukaus on yksi koko sarjan parhaista.
– Kohtalaisen tasaisesti olen suorittanut. Välillä on toki sattunut huonompiakin jaksoja, kuten kaikille. Pitää olla kuitenkin tyytyväinen. Hyökkäyspäähän on tullut toki ketjun suhteen ja henkilökohtaisestikin onnistumisia, mutta se pitää eritoten nostaa esiin, että viisikkona ollaan pelattu tosi vahvasti myös omaan päähän. Kaikilla taitaa olla varsin hyvät lukemat plus-miinus-tilastoissa, arvioi Leikkanen.
Classicin pelaamisessa on nähty selkeitä muutoksia viime vuosina. Tamperelaisten aiempaan julkikuvaan on kuulunut hurlumhei ja se, että maaleja mätetään puolustuspelin kustannuksella. Jarkko Rantalan valmennuskaudella tahti muuttui ja Classic päästi viime kaudella runkosarjan vähiten maaleja. Sama temppu toistui myös tällä kaudella, joskin päästettyjen maalien määrä väheni vielä entisestään.
– Muistaakseni päästimme vähiten maaleja myös viime kaudella Rantalan alaisuudessa, joten pelkästään tästä kaudesta ei ole kysymys. Se puolustuspeli on tässä vuosien mittaan mennyt parempaan suuntaan. Ja hyvä niin. Siitä se pelaaminen kuitenkin lähtee. Aikoinaan saattoi ropista lähemmäs kymmenen maalia omiin ja joskus saatettiin tehdä se yli 10 tai sitten ei. Kyllä tämä nykyinen suunta on ehdottomasti se oikea.
Classic nappasi nyt siis ensimmäisen voiton tamperelaisten ja oululaisten välisessä puolivälieräsarjassa. Välieriin eteneminen vaatii kuitenkin neljä voittoa. Joukkueet kohtaavat seuraavan kerran lauantaina Oulussa klo 16. Leikkasen mukaan otteet voisivat olla vielä tasaisempia.
– Ehkä semmoinen koko pelin läpivienti voisi parantua vielä. Jos OLS olisi rankonut toisessa erässä niistä muutamista paikoistaan, niin olisi voinut olla varsin erilainen loppupeli. Nyt saatiin pidettyä lukemat tuollaisina, kun vierailta uupui se kirivaihde. Lähes jokaisen jutun voi tehdä vähän huolellisemmin jatkossa. Se, että maltetaan puolustaa loppuun asti on myöskin tärkeää ja se on muutenkin ollut meidän vahvuus, päätti Leikkanen.
—
Linkit:
Ottelutilastot
Topi Naskalin ottelukuvat Classicin ja OLS:n puolivälieräavauksesta
Viikingit marssi puolivälierien avausvoittoon – katso keskiviikon salibandytulokset
TPS jysäytti jytkyn pudotuspeliavauksessa – Happee nurin rankkaritrillerissä
Kaikki olennainen Salibandyliigan puolivälieristä – katso tästä Pääkallo.fi:n lukupaketti
Päivitys artikkeliin 10.3. klo 11.51. Leikkanen on Tampereen Ilveksen kasvatti, vaikka Classicia on pitkään edustanutkin.