Suomen historian johtaviin salibandypelaajiin kuuluvan Mika Kohosen uran jatkoa on spekuloitu laajalti SPV:n kauden päätyttyä. Yleisesti ensi kuussa 39 vuotta täyttävän legendan odotetaan palaavan Ruotsiin, mutta nyt Kohonen itse avaa tulevaisuudensuunnitelmiaan Innebandymagazinet.se-sivuston haastattelussa.

Kohonen nostaa yhä Uppsalassa asuvan perheensä mielipiteen sekä Superliigan tason korkeaan arvoon päätöstä tehdessään, joten paluu Ruotsiin vaikuttaa todennäköiseltä.

– Perhe on etusijalla. Tämä kausi sujui kivuttomasti, mutta on selvää, että Cecilia joutui ottamaan ison taakan harteilleen hoitaessaan töitä ja lapsia Ruotsissa. Suomessa salibandy on paljon aktiivisempaa ja peli aaltoilee paljon päästä päähän. On kuitenkin pakko todeta, että Ruotsin Superliiga on maailman paras sarja, ja pääsyy tähän on laajempi taso. Suomessa on kuusi huippujoukkuetta, jotka ovat samalla tasolla Ruotsin kärkijoukkueiden kanssa, mutta Salibandyliigan muut joukkueet kalpenevat vertailussa Ruotsin vastaaville. Tämä vaikuttaa suoraan myös maajoukkueeseen, koska kärkipelaajat saavat vähemmän kovatasoisia otteluita Ruotsiin verrattuna.

Peliveljien runkosarjan 26 ottelussa tehot 7+20=27 saalistanut Kohonen pelasi ison osan kaudesta 2015-2016 itselleen epätavallisesti puolustajana, mutta Kohonen näkee ottaneensa uuden roolin hyvin haltuunsa.

– Tilastojen valossa kausi oli melko hyvä. Olin joukkueen paras plus/miinus-tilastossa ja sain kasaan yli piste/peli-keskiarvon. Tiedän kuitenkin, että sekä minä että suuri osa pelaajistamme olisi pystynyt parempaan – kauden päättyminen puolivälierissä oli ehdottomasti liian aikainen vaihe sille ryhmälle, joka meillä oli kasassa.

– Puolustajana pelaaminen oli asia, jonka valmentajat näkivät kauden aikana antavan joukkueelle paremmat menestyksen mahdollisuudet. Pelipaikka vaati uuden lähestymistavan, mutta ei se ollut suuri ongelma. Osaan puolustaa hyvin, ja pelitavassa sain olla paljon pallon kanssa sekä olla peliä käynnistävässä roolissa.

Kohonen avaa haastattelussa ensi kauden suunnitelmiaan ja pohtii vaatimuksiaan seuraa valitessaan:

– Uskon pelaavani ensi kaudella Ruotsissa, mutta yhteistyön pitäisi tuntua oikealta. Seuran kunnianhimon ja pelitavan pitäisi olla sopivia. Haluan pelata joukkueessa, joka haluaa tehdä kaiken voittaakseen. Ei riitä, että seurassa puhutaan voittamisesta ja pokaaleista, vaan tekojen pitää myös vastata tavoitteita. Tiedän, että pystyn tekemään ympärillä pelaavista pelaajista parempia ja se on iso elementti voittamisessa. Uskon, että moni joukkue hyötyisi minusta ja haluaisi nähdä, mitä tankissani on jäljellä.

– Jos jatkan Suomessa, niin ainoa vaihtoehto on kasvattajaseura Happee. Siitä olemme perheen kanssa päättäneet. On kuitenkin todennäköisempää, että palaan Ruotsiin, koska päätavoitteeni on kilpailla mahdollisimman korkealla tasolla ja tällä hetkellä se tarkoittaa Superliigaa. Vuonna 2007 siirtyminen Sveitsiin oli lähellä, kun Storvretassa oli vaikea tilanne. Neuvottelut olivat silloin edenneet jo melko pitkälle, mutta lopulta päädyin jäämään Storvretaan.

Paluu nimenomaan Storvretan paitaan vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä.

– Olen puhunut muutaman Storvretassa vaikuttavan vanhan ystävän kanssa, mutta en ole saanut minkäänlaista tarjousta. En ole ajatellut asiaa sen enempää. Vuosi sitten tapahtunut teiden eroaminen ei ollut mitään henkilökohtaista, vaan Storvretassa katsottiin jo tulevaisuuteen ja seura ei halunnut jatkaa sopimustani. Ei tilanne ole siitä olennaisesti muuttunut. Vuosi sitten puhuimme lyhyesti mahdollisesta tulevaisuuden roolista seuran taustajoukoissa sekä numeron jäädyttämisestä, mutta lykkäsimme keskustelua niistä uran jälkeiseen aikaan.

Storvreta palasi kaudella 2015-2016 Superliiga-kukkulan huipulle ja Kohonen näkee mestaruudelle selvät syyt.

– Mielestäni merkittävin muutos Storvretassa oli kahden kentällisen peluutus. Kymmenestä isoilla minuuteilla pelanneista pelaajista yhdeksän on maajoukkuetasoa ja lepotaukoja tarjonneet pelaajat, esimerkiksi Nicklas Paulsson, Jocke Olsson ja Niklas Winroth, onnistuivat myös erinomaisesti omassa roolissaan. Lisäksi Hannes Öhman liittyi valmennusryhmään.

Kohta 39-vuotiaana Kohonen tietää, että pelikausia on jäljellä enää rajallinen määrä, mutta toteaa viime kesän olleen poikkeuksellisen hyvä.

– Toki on aina olemassa ihmisiä, jotka katsovat vain tehopisteitä ja ovat sitä mieltä, että olen vanha ja urani on lopussa. Viime kesänä sain kuitenkin harjoitella ilman loukkaantumisia tai leikkauksia. Muistaakseni tilanne oli viimeksi sama kahdeksan vuotta sitten, ja se lupaa hyvää tulevaisuudelle.

MM-kisat pelataan Latvian Riiassa joulukuussa. Siellä haluaa olla vielä mukana myös Kohonen.

– Tavoitteenani on pelata joulukuun MM-kisoissa. Annoin itselleni viiden päivän loman puolivälierien päättymisestä, mutta sen jälkeen olen harjoitellut päivittäin. Maajoukkueleirityksiä on myös kesällä ja olen erittäin motivoitunut pelaamaan vielä ainakin yhdet arvokisat.

Kohosen haastattelu on julkaistu maksullisessa Innebandymagazinet PLUS -osiossa.