Viikingit taipui Happeelle jatkoajan jälkeen numeroin 8-7 Jyväskylässä pelatussa Salibandyliigan pronssiottelussa. Helsinkiläisten ehdottomia onnistujia tällä kaudella oli Rauman SalBasta pääkaupunkiseudulle muuttanut hyökkääjä Janne Hyvönen.

Tappio korpesi 30-vuotiasta taistelijaa, sillä mitali olisi ollut Rauman lisäksi Porissa liigaa pelanneen Hyvösen SM-uran ensimmäinen.

– Harmittaa raskaasti. Kyllä mitali on aina mitali enkä usko, että sitä kukaan ainakaan meidän joukkueessa väheksyy. Heti kun putosimme pronssipeliin, yhteinen päätös oli totta kai, että mitalista lähdetään taistelemaan tosissaan, Hyvönen totesi tuoreeltaan pelin jälkeen.

Itse peli oli jo lipumassa Happeelle varsinaisella peliajalla, mutta Viikingit kaivoi vielä uuden vaihteen silmään tehden neljä maalia. Happee jähmettyi jälleen hieman johtoasemassa, ja Hyvönen oli varma, että homma kääntyy vieraille.

– Alussa olimme huonoja, mutta 4-0-tilanteessa laitoimme ”all-init” sisään, otimme kaikki äijät pelille ja ryhdyimme hakemaan jalalla onnistumisia. Onnistuimme ja lopussa tulimme väkisin tasoihin. Ei siinä ollut pelitaktisia hommia, vaan se tuli ihan tunteella, Hyvönen kertasi ja jatkoi:

– Kun nousimme, oli saletti olo, että kairaamme tämän, sillä niin tunnekuohussa joukkue oli. Kävimme täällä tammikuussa Suomen cupin finaalissa, ja silloin potku ei ihan riittänyt, mutta tänään oli varma olo, että harjaamme, Viikinkien seurahistorian viimeisen maalin ilman maalivahtia ajassa 59.18 tehnyt sentteri pohti.

Ottelu oli Viikingeille siis pitkän ja menestyksekkään taipaleen viimeinen, ja Hyvösen mukaan se näkyi ja tuntui jo aamusta asti ainakin henkilökohtaisella tasolla.

– Tunteikas päivä oli, ja senkin puolesta harmittaa, että tämä oli Viikinkien viimeinen ottelu. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun asia oikeastaan nousi vasta esille. Vaikkei ole ollut kuin vuoden mukana, on päässyt seuraamaan vierestä niin huikeiden pelaajien tekemisiä, että ottaahan tämä koville heidänkin puolestaan, Hyvönen tuumi.

Pronssiottelussa 1+2 ja runkosarjassa yhteensä 12+13 nakutellut Hyvönen oli Viikinkien positiivisimpia onnistujia päättyneellä kaudella, ja etenkin pudotuspeleissä hänen, Jani Hyytiäisen ja Mikko Sipilän muodostama kolmosketju oli joukkueen parhaimmistoa illasta toiseen. Hyvälle vireelle löytyi syykin.

– Runkosarjan lopussa paikat alkoivat hahmottua, ja puhuimme todella paljon keskenämme. Fläppisulkeisia pidettiin, mutta ne myös kannattivat, 12 pudotuspelissä 7+7 kerännyt Hyvönen selvitti.

Muutto Raumalta isosta roolista Helsinkiin on osoittanut hyväksi ratkaisuksi, eikä hetkeäkään ole kaduttanut ottaa uutta askelta uralla.

– Varmasti yksi uran tai sanotaanko jopa elämäni parhaista vuosista kokonaisuutena, sillä paljon ammattimaisempaa organisaatiota on vaikea nähdä. Jos mietitään, miten paljon meillä oli loukkaantumisia, jotain asioita tehdään oikein, että kaikki äijät saatiin kuitenkin pelille. Siitä iso hatunnosto fysioterapeuttien ja hierojien sekä myös valmennuksen suuntaan. Helvetin hieno vuosi, ja sehän tässä sportissa on hienoa, että saa elinikäisiä ystäviä, Hyvönen kiitteli.

Myös pelaajana mies kokeee menneensä eteenpäin.

– Ainakin sellainen kokonaisvaltaisuus on parantunut, mutta sitä pelaajana kehittymistä on joskus itse aika vaikeaa arvioida. Sitä vain yrittää pelata joka pelissä niin hyvin kuin osaa.

Jatkosta Hyvönen ei, kuten ei kukaan muukaan, osannut sanoa vielä mitään. Fuusio EräViikinkien kanssa on niin alkutekijöissään ja tuore juttu, ettei tarkkoja suunnitelmia ole.

– Pitäisi nyt varmaankin valmentajat tietää ainakin ensin, mutta noin yleisesti en tiedä jatkosta mitään. Sitä mietitään varmaan viikon päästä. Ei sanota ikinä ”ei ikinä” mihinkään suuntaan, Hyvönen päätti pää painuksissa.