Liigat

Kesähaastattelussa Classicin valinnut Gitta Suominen: ”Jokaisen tulisi kokea kausi, jolloin asiat eivät mene sinne päinkään”

29.07.
2016
5 Kommenttia
18
Liigat
Kuva: Jari Turunen

Kuva: Jari Turunen

Pääkallo.fi:n kesähaastattelupenkkiin istahti naisten Salibandyliigan Happeesta kestomenestyjä Classiciin siirtynyt Gitta Suominen, jonka viime kausi oli vaikea. Seurajoukkueella ei kulkenut, ja MM-kotikisoista 28-vuotias puolustaja jäi viimeisenä pelaajana rannalle. Uran jatko oli katkolla, mutta oikea päätös syntyi huolellisen pohtimisen jälkeen.

Kokeneen Suomisen perässä olivat kauden jälkeen kaikki sarjan kärkiseurat, mutta mielenkiintoisen ja hieman poikkeuksellisenkin kartoitustyön jälkeen joukkueeksi valikoitui viime kevään Superfinaalissa NST:lle taipunut Classic. Kautta seurannut prosessi oli haastava, eikä nainen kiistä viime kauden pettymyksiä.

– Se oli pitkä ja ajoittain hyvin tuskainenkin prosessi. Olin äärimmäisen pettynyt menneeseen kauteen, ja koen ansaitsevani parempia vuosia ennen uran loppua. Ensimmäinen ratkaistava kysymys oli kuitenkin motivaatio ja se, olinko valmis sitoutumaan pitkään kauteen, reissaamiseen ja tekemään hommia enemmän kun aikaisemmin. Seuraavaksi piti tarkentaa omia tavoitteita pelaajana ja sitä, mistä olisin valmis luopumaan, jos lähtisin reissupelaajaksi. Loin toimintatavan, jossa karsin aina yhden joukkueen viikossa pois, ja tässä vaiheessa tuli tutustuttua Suomen karttaan sekä laskettua etäisyyksiä paikkakuntien välillä, Erä III:n, Tiikereiden ja Happeen paidassa 171 liigaottelua tehopistein 27+42 pelannut Suominen avaa päätöksen taustoja.

Suomisen koti on Jyväskylässä, ja reissupelaajaksi lähteminen mietitytti pitkään. Kesällä ajatukset matkustelusta kahden kaupungin välillä voivat olla erilaisia kuin syksyn pimeinä iltoina. Liikunnanopettajaopintoja ensi kauden aikana Jyväskylän yliopistossa viimeistelevä tyylikäs puolustaja vei pohdintansa mukanaan myös koulun penkille akateemiseen ympäristöön.

– Hankalinta koko keväässä oli pitää tunteet ja järki erillään. Näin kesän kirkkailla keleillä on helppo huudella jaksavansa kuluttaa bussin penkkiä viikosta toiseen, mutta piti osata samaistua myös syksyn olosuhteisiin. Käsittelin joukkuevalintaa myös eräässä yliopiston projektissa keväällä, ja se opetti ymmärtämään pelaamisen merkitystä itselleni myös laajemmassa mittakaavassa. Lopulliseen päätökseen eniten vaikuttivat laadukkaat harjoitteluolosuhteet, joissa toivon pitkästä aikaa kehittyväni. Toimiva ja vahva seuraorganisaatio vaikuttivat myös. Halusin joukkueeseen, jonka tavoitteet vastaavat ja tukevat mahdollisimman hyvin omiani, Suominen kertoo.

Classic sai mestari-NST:n vetäydyttyä paikan myös syksyn Euroopan cupissa, mutta sen merkitys päätöksessä oli pieni ylempänä lueteltujen rinnalle. Nyt kun uraa on päätetty jatkaa, pelaaminen tulevaisuudessa myös ulkomailla kiinnostaa.

– Onhan se hienoa päästä kokemaan kansainvälinen turnaus, mutta ei sillä ollut merkitystä päätökseeni. Lyhyt, yksittäinen turnaus on kaudessa kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, joten syyt olivat aivan toisaalla. Sveitsissä pelaaminen voisi olla esimerkiksi vielä joskus kiinnostava juttu, Suominen maalailee.

Viime vuoden syksyllä Suominen taisteli viimeiseen asti paikasta kotikisajoukkueessa. Kuva: Salibandyliiga

Viime vuoden syksyllä Suominen taisteli viimeiseen asti paikasta kotikisajoukkueessa. Kuva: Salibandyliiga

Vaikea kausi kasvatti

Kuten todettua, Suomisen kauteen mahtui pettymyksiä niin maajoukkueen kuin seurajoukkueenkin osalta. Happee onnistui pitämään sarjapaikkansa liigassa vasta viimeisessä ÅIF-karsintapelissä, ja kotikisat jäivät haaveeksi kalkkiviivoilla. Hakametsän MM-huuman missaaminen harmitti, ja hallille kannustajan roolissa lähteminen tuntui hankalalta.

– Menneeseen kauteen lähdin tavoitteena paikka kotikisajoukkueessa, eikä ns. varapelaajan rooliin jääminen missään määrin hyvältä tuntunut. Kilpailu paikoista oli kova, mutta valitut tytöt kyllä osoittivat kuuluvansa joukkueeseen. Tiukin paikka oli mennä Hakametsään katsomon puolelle, mutta sen jälkeen en ole asiaa murehtinut, Suominen kertaa.

Kysymykseen siitä, onko hän maajoukkueen käytettävissä jatkossa, ei ole vielä vastausta. Eerikkilän kesäleiri meni urapohdintojen aikana ohi, mutta Classic on eittämättä Happeeta huomattavasti parempi näyteikkuna Lasse Kurrosen johtamaa maajoukkuettakin ajatellen.

– Toki putoaminen kisajoukkueesta vaikutti myös tähän päätökseen, mutta maajoukkueen osalta en osaa varmaksi sanoa vielä mitään. Nyt seuran varmistuttua Classiciksi tässä on ryhdyttävä miettimään asiaa kunnolla.

Kevään liigakarsinnat päättyivät Happeen osalta isoon helpotuksen huokaukseen, mutta Suomisen kasvoille kohosivat pitkän kauden päätyttyä vuolaat kyyneleet Jyväskylän monitoimitalolla. Raskas kausi oli vaatinut veronsa, eikä sympaattinen ja iloinen joukkuepelaaja ole moista sesonkia henkisellä tasolla kokenut.

– Oli se ehdottomasti uran raskain kausi. Pelin jälkeen purkautui valtava taakka harteilta, enkä välittömästi summerin soidessa osannut iloita pelin lopputuloksesta tai sarjapaikan säilymisestä. Jokaisen pelaajan olisi näin jälkikäteen ajateltuna koettava kausi, joka ei mene aivan putkeen, tai oikeastaan sinne päinkään. Kausi opetti ainakin kantamaan vastuuta, sietämään epävarmuutta ja arvostamaan aikaisempia vuosia, Suominen pohtii.

Kehityskäyrä taas ylöspäin

Suomisen palkintokaapissa on mestaruus Erä III:n paidasta keväältä 2007, mutta tuolloin debyyttikauttaan liigassa pelanneelle pelaajalle ei roolia kovasta ryhmästä oikein löytynyt. Nyt hän haluaa tuoda mestaruuksista niin Suomessa kuin Euroopassakin pelaavaan Classiciin omaa osaamistaan, ja voittaa myös pelaavassa kokoonpanossa.

– Niihin ”Keppanan” aikoihin ei pelin kulkuun tullut vaikutettua kuin lähinnä huutelemalla, joten kyllähän sen mestaruuden uusiminen ihan pelaamallakin olisi hienoa. Ryhmä on taidoiltaan kova, mutta yritetään laittaa siellä jalkaa toisen eteen ja pitää yllä positiivisuutta – enkä usko myöskään kokemuksesta olevan haittaa. Ensi kauden tavoite on saada alakäsi liikkeelle, eli jos sitä vahingossa pääsisi vaikka vielä kehittymäänkin, Suominen myhäilee.

Suomisen seura kaksi edellistä kautta ollut Happee otti naisten liigassa pronssia keväällä 2014 ja myös seuraavalla kaudella se pelasi mitalipeleissä, mutta viime kausi oli rajusti nuorentuneelle joukkueelle vaikea. Vahvana kahden suunnan puolustajana hyökkäyksiä mielellään tukemaan nouseva Suominen kantoi isoa vastuuta hirvinutussa, ja se kehitti etenkin henkistä puolta.

– Pelillisiltä taidoilta en koe menneeni juuri eteenpäin viime vuosina, mutta psyykkiset valmiudet ovat kehittyneet varmasti paljonkin. Toki Happeen liikkuva ja juoksuvoittoinen pelitapa on varmasti palvellut vahvuuksiani. Ehkä kyky kyseenalaistaa ja keskustella on parantunut menneiden kausien aikana, ja sitä pidän tärkeänä osana pelaamista sekä pelin ymmärtämistä, viime kaudella uransa ennätyspisteet 6+10 nakutellut Suominen reflektoi.

Kuva: Jari Turunen

Kuva: Jari Turunen

Tampereella voi keskittyä olennaiseen

Happeen talousvaikeudet ovat olleet tapetilla jo vuosia, ja yleisessä tiedossa on, ettei esimerkiksi naisten joukkueen tilanne ole seurassa kovin ruusuinen. Pitkään hyvää ja menestynyttä työtä tehneessä Classicissa asiat ovat paremmin kuin Jyväskylän päässä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

– Muutos ja kontrasti joukkueiden välillä on suuri, mutta odotan uusia tuulia innolla. Harjoittelun ei tarvitse ehkä pohjautua niin paljon nyt perusasioihin, kun taitotaso ja omatoiminen harjoittelurutiini on pelaajilla korkea. Toimintatavat, tekemisen laatu ja vaatimustaso ovat toista, mihin on viime vuosina tottunut. Pelkästään kesä Classicin kanssa on osoittanut, että pelaaja voi Tampereella keskittyä olennaiseen eli urheiluun, Suominen vahvistaa.

Suominen on pelannut kaudella 2006-2007 käynnistyneellä liigaurallaan Classicia vastaan monet kerrat yrittäen suistaa tamperelaisia raiteiltaan kolmen eri seuran paidassa. Nyt paidassa on ainakin ensi kauden ajan Classicin logo, mutta täysin tuntemattomaan porukkaan nainen ei tokikaan ole menossa.

– Classic on aina ollut päävastustaja, joten varmasti totuttelua se hetken vaatii. Toisaalta suurin osa joukkueen tytöistä on tuttuja ja hyviä kavereita aikaisemmista seuroista ja maajoukkueesta, joten tilanne on oikeastaan varsin hauska. Uudessa joukkueessa on ollut helppo olla mukana, Suominen kiittelee saamaansa vastaanottoa.

Vaikka tulevalla kaudella on luvassa myös reissaamista kahden kaupungin välillä, Tampereesta on tulossa kakkosasunnon myötä toinen kotikaupunki.

– Toisen asunnon on tarkoitus keventää taakkaa. Opinnoissa viimeinen vuosi on verraten väljää painottuen alkuviikkoon, joten uskon reissaamisen onnistuvan. Tavoitteena olisi olla Tampereella mahdollisimman paljon, Suominen linjaa.

Alkujaan helsinkiläiselle kahden suunnan puolustajalle on tullut ”landekokemusta” nyt jo parin kauden ajan Keski-Suomessa, joten hän ei usko Tampereenkaan aiheuttavan sen kummempia kommervenkkejä.

– Ei tule olemaan mikään ongelma, hyväntuulinen Suominen vakuuttaa naureskellen.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Henri Pitkänen
Henri Pitkänen
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö
Asemapaikka: Australia
Twitter: @HenriPitkanen
Maf
29/07/2016
Go Gitta! Ihan paras kausi varmasti tulossa!
Peukku
29/07/2016
Hyvä haastattelu ja hyvä Gitta!! Tämänkaltaisia juttuja lisää :)
MK
29/07/2016
Kiitos todella laadukkaasta haastattelusta. Juttua oli miellyttävä lukea!
Rronb
30/07/2016
Rehellistä puhetta!
Hauki
03/08/2016
Hyvä Gitta! Varmasti sulla on parhaat pelit vielä edessä, ihanan positiivinen haastattelu!

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.