Liigat

HIFK oli Euroopan ykkönen vuonna 2001: ”Ismo Lehkonen piti tunnin palopuheen ennen turnausta”

29.09.
2016
2 Kommenttia
5
Liigat
HIFK juhli Euroopan Cupin voittoa vuonna 2001. Salibandylehti otsikoi aiheesta seuraavanlaisesti. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

HIFK juhli Euroopan Cupin voittoa vuonna 2001. Salibandylehti otsikoi aiheesta seuraavanlaisesti. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

Takaisinheittotorstaissa muistellaan tänään menneitä Champions Cupin, ja eritoten vanhan Euroopan Cupin hengessä. Palaamme ajassa kauteen 2000-2001, jolloin Helsingin IFK järjesti yhden suurimmista yllätyksistä mitä salibandykentillä on nähty.

”Vankka valmistelu toi historiallisen voiton” luki Mika Hilskan kirjoittaman Salibandylehden artikkelin otsikossa vuonna 2001, jossa kerrottiin HIFK:n historiallisesta Europan Cupin voitosta. Turnaus pelattiin tuolloin tammikuussa Göteborgissa keskellä pelikautta.

Historiallinen se oli siksi, että se oli ensimmäinen suomalaisen miesjoukkueen Euroopan Cupin voitto (Erä juhli naisissa edellisenä vuonna). Todellinen jymypaukku siksi, että edellisen vuoden mestarijoukkue oli heikentynyt kesän aikana selkeästi, ja kausi Salibandyliigassa oli lähtenyt heikosti liikkeelle.

Valmistautuminen

HIFK:n yllätyksellistä menestystä selitettiin huolellisella valmistautumisella ja kovalla treenillä.

– Asiaa mietittiin jo kesällä fysiikkatreenari Jukka Hokan ja SSBL:n Jari Oksasen kanssa. Lähdettiin rakentamaan kahta fyysistä kuntohuippua, joista ensimmäinen on Euroopan Cupissa ja toinen keväällä. Hokka teki hyvät ohjelmat eikä fysiikka liigassa ole pettänyt, vaikka pelit ovat menneet huonosti, päävalmentaja Lasse Eriksson kertoi lehdelle.

HIFK harjoitteli Erikssonin mukaan joulutauolla siten, että pelaajille jäi vain kolme vapaapäivää. Harjoituksiin kuului eritoten erikoistilanteiden harjoittelu, pallon pitäminen siten, että pelin tempo putoaa sekä fyysinen pelaaminen, jonka tiedettiin olevan ruotsalaisten vahvuuksia.

Myös niin sanottu scouttausta harjoitettiin tuohon aikaan lajiin nähden varsin edistyksellisesti. Mika ”Amu” Ahonen sekä muutama pelaaja kävivät syksyllä katsomassa Haningen (yksi vastustajista) otteita Ruotsin liigassa. Myös nykyisin IFF:n pääsihteerinä toimiva John Liljelund toimi tuolloin joukkueen apuna Göteborgissa, vaikka toimi pääosin seuran A-junioreiden päävalmennuksessa. Liljelundinkin tehtäviin kuului vastustajien scouttaus.

Eriksson oli Salibandylehden mukaan erityisen tyytyväinen siitä, että paikan päällä Ruotsissa joukkue pystyi keskittymään itse asiaan, ja ulkoiset häiriötekijät olivat pääosin poissuljettuina. Pelaajille tehtiin muun muassa lukujärjestys, jossa oli suunniteltuna kuljetukset, ruokailut ja muut toimet tarkemmin. Myöskään pienempiä kiviä ei jätetty kääntämättä Erikssonin mukaan.

– Lensimme paikalle hyvissä ajoin, jotta ehdimme harjoitella pelipaikalla. Tutustuimme kaikkeen kolmee pelihalliin, koska kentät olivat erilaisia kuin Suomessa. Suomessa pelataan parketilla tai hyvällä matolla. Ruotsissa yleinen massapinta on tahmea ja varsinkin Lisebergshallen on kauhea paikka pelata. Pelaajilla oli mukana erilaisia lapoja, jotta pystyimme pelaamaan kaikissa halleissa, Eriksson valaisi tuolloin.

Samaisessa artikkelissa kerrotaan myös, että HIFK suhtautui vakavasti myös pelaajien ravintoasioihin, ja niiden suhteen annettiin opastusta ennen turnausta.

”Noutaja”-Lehkonen jäänyt pelaajan mieleen

Koska tapauksen aikalaiskuvauksia on tarjolla verkossa sangen vähän, oli ideaalista ottaa yhden tuon ajan pelaajan näkökulma tapahtumiin. Timo Toivonen, 37, on yksi suomalaisen salibandyn menestyneimmistä pelaajista. Toivosella on myös harvinainen saavutus tilillään, sillä hän on edustanut kaikkia suomalaisia miesjoukkueita jotka ovat voittaneet Euroopan Cupin, Euro Floorball Cupin tai Champions Cupin (kaksi viimeistä SSV:n riveissä).

Konkari ei alkuun muista tarkkoja detaljeja yli 15 vuoden takaisista tapahtumista, mutta vanhojen artikkelien silmäilyn ja muutamien tuntien pohdinnan jälkeen asioita muistuu mieleen. Osa mielikuvista ei vastaa ihan valmennuksen ajatuksia.

– Omat mieli- ja muistikuvat eivät ihan tue tätä absoluuttista valmistautumista, sillä kesä oli aika sekava seuran sisäisten tapahtumien vuoksi. Pelaajia ja taustaa liikkui sinne tänne ja kaikki oli rauhatonta. Toki siellä oli scoutit jotka tekivät työtään ja syöttivät informaatiota valmennukselle, mutta pelaajana mentiin kyllä aika pimennossa.

– Toki myönnän, että olin vasta parikymppinen ja ruokailu tai edes urheilijana elämäntavat eivät täyttäisi tämän päivän normeja. Nyt tuntuu uskomattomalta miten treenit ynnä muut oli järjestetty, mutta se oli sitä aikaa. Luotimme omaan tekemiseen ja oli ihan sama keitä vastaan pelaisimme, uskoimme aina voittavamme.

– Se oli sen ydinpelaajajoukon absoluuttinen voima. Ja tuota voimaa oli ammennettu isommilta 1990-luvun lopulta aina siihen päivää kunnes lopetin. Hyvä esimerkki tästä on 23 vuotta samassa laidassa tahkonnut muuan Mikael Järvi (Huom. Järvi ei pelannut tässä EC-joukkueessa, sillä siirtyi kesällä 2000 SSV:n riveihin). Usko omaa tekemiseen ja kaveriin oli uskomaton, Toivonen muistelee.

Yksi juttu Toivosella on jäänyt valmistautumisesta erityisesti mieleen. Joku ehkä muistaakin vuoden 2000 marraskuussa sattuneen tapauksen, jossa HIFK:n silloisen jääkiekkojoukkueen päävalmentaja Ismo ”Ika” Lehkonen sai kymmenen ottelun toimitsijakiellon huudeltuaan vaihtoaitiosta, että ”nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, v***u!”.

Lehkonen oli pyydetty pitämään HIFK:n salibandyjoukkueen pelaajille motivaatiota kasvattava tunnin palopuhe ennen turnausta.

– Se on jäänyt mieleen erityisen tärkeänä juttuna. Lehkonen puhui silloin paljon tästä ”noutaja”-kohusta. Hän painotti, että aina pitää antaa joukkueelle kaikkensa ja joukkkueen edessä täytyy seisoa kovana tilanteesta riippumatta. Puhe painottui paljolti mentaalipuolen asioihin. Eritoten hän painotti, että kun lähdetään ulkomaille pelaamaan, ja varsinkin Ruotsiin, niin silloin edustetaan Suomen kansaa. Lehkonen sanoi myös, että tapahtuma voi olla ainutkertainen elämässä, ja silloin pitää antaa kaikkensa kentällä.

– Kun näin jälkikäteen muistelen, niin se oli mielestäni ainoa valmistava palaveri joka oli mielestäni järkevä. Tämä mentaalipuolen juttu oli omasta mielestä tärkein, vaikka ravintoterapeutteja ja muuta oli mukana valmistautumisessa. Se, että pitää kääntyä oikealle tai vasemmalle ei ole välttämättä niin tärkeää, kuin se, että korvien välissä asiat ovat kohdillaan. Lehkonen teki silloin suuren vaikutuksen parikymppiseen peluriin, Toivonen suitsuttaa Lehkosta.

Naisten maajoukkuevalmennuksessa ja SB-Pron peräsimessä myöhemmin vaikuttanut Timo Suonpää (vas.) esiintyi turnauksessa sangen näyttävässä frisyyrissä. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

Naisten maajoukkuevalmennuksessa ja SB-Pron peräsimessä myöhemmin vaikuttanut Timo Suonpää (vas.) esiintyi turnauksessa sangen näyttävässä frisyyrissä. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

Taktiikan riemuvoitto

Salibandylehden vuoden 2001 artikkeli painottui pitkälti turnaukseen valmistautumiseen. Vuonna 2005 julkaistussa ”Salibandy 20 vuotta” -juhlanumerossa otettiin enemmän esille myös turnauksen tapahtumia ja etenemistä.

Kuten Toivonen muistaa, joukkueen pelaajisto vahtui paljon vuoden 2000 kesällä. Lähtijöitä tai uransa lopettaneita olivat muun muassa Janne Tähkä, Mikael Järvi, JP Lehtonen, Timo Ketonen ja Tero Soinoja. Lähtijöiden lisäksi peli oli takunnut Salibandyliigassa koko syksyn.

Turnaus alkoi kuitenkin sangen vakuuttavasti. Tanskan mestari Herlev kaatui maalein 5-1 ja puolalainen Szarotka lukemin 9-0. Ruotsalainen sen ajan huippujoukkue Haninge oli kuitenkin vahvempi alkulohkovaiheessa maalein 4-1. Välierissä vastaan asteli Rot-Weiss Chur, jota pidettiin ruotsalaisvalmennuksessa yhtenä vahvana ennakkosuosikkina. HIFK piti kuitenkin pintansa ja kaatoi joukkueen maalein 2-1.

Finaalijoukkueeksi asettui alkusarjasta tuttu Haninge, joka vilisi voittamiseen tottuneita Ruotsin maajoukkeutähtiä. Mukana oli myös kaksi suomalaista, sillä Raine Laine ja Hannu Korhonen edustivat seuraa. Tässä vaiheessa HIFK-johdon valmistautuminen nousi tärkeään rooliin.

Ahonen ja kumppanit olivat tarkkailleet Haningen pelaamista aiemmin, ja siitä oli tehty ainakin yksi selkeä johtopäätös: ruotsalaiset tykkäsivät leikitellä pallolla ja olivat sangen taitavia syöttelijöitä. Täten IFK:n tavoitteena oli pitää pallollinen hallinta läpi ottelun. Tuon suunnitelman toteutus yllätti vastustajan.

HIFK siis piti pallon hallussaan rauhallisesti omalla alueellaan, joka sai ruotsalaiset epäuskon valtaan, ja se johti taasen myös keskittymisen herpaantumiseen. Toisen erän puolivälissä IFK sai puolesta kentästä vapaalyönnin. Ville Hautajoen laukaus yllätti kylmillään olleen ruotsalaisvahdin täysin ja upposi verkkoon.

Haninge ei vielä tuossakaan vaiheessa lähtenyt nostamaan karvaustaan, vaan antoi IFK:n pelata omaa peliään. Ruotsalaisilla oli ilmeisesti edelleen vahva usko omaan tekemiseen. Tärkeä tekijä suomalaisten menestyksessä oli koko viikonlopun liekeissä pelannut Jani Pyykkö, joka ei päästänyt kutiakaan ohitseen. Ruotsalaiset ottivat lopulta maalivahdin pois, ja Markus Neimo pääsi niittamaan pallon tyhjään rysään 20 sekuntia ennen loppua. Haninge oli lyöty täten maalein 2-0.

Mestaruuskuva vuoden 2005 juhlanumerosta. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

Mestaruuskuva vuoden 2005 juhlanumerosta. Kuva: Kuvakaappaus Salibandylehdestä

Toivonen pohtii finaaliottelua seuraavin sanoin:

– Hmm. Ei kai se ottelu legendojen joukkoon nouse vai nouseeko? Enemmän siitä puhutaan kuin mistään muusta! Me teimme mitä piti voittaaksemme. Se on ihan sama tulosurheilussa miten sen matkan sinne ykköseksi matkaa. Toinen asia on sitten mitä mieltä siitä kukin on. Kunnioitimmeko lajia, peliä tai vastustajaa? Aina voi kysyä kumman itse valitsisit: mestaruusvyön paskalla pelillä vai tiukan, ylpeän tappion hienolla suorituksella? Tuota voi kysyä  nykyajan 100:n metrin juoksijoilta. No nyt on taas jollain mahdollisuus kun Bolt lopetti, ehkä, Toivonen miettii.

”Aika rauhassa saimme joka ilta kertoa voitostamme”

Mestaruutta seurasivat tietenkin mestaruusjuhlat. Varsinkin jääkiekon puolella HIFK on ollut erityisen meritoitunut myös sillä saralla. Salibandyn profiili oli tuohon aikaan kuitenkin huomattavasti vielä nykyistä matalampi.

– Olin voittanut jo muutaman mestaruuden tuossa vaiheessa, joten tiesimme miten homma etenisi. Tosin edellisen vuoden sotkut näkyivät tuon vuoden voin määrässä leivän päällä. Ei se menoa haitannut. Juhlimme kotiin saavuttuamme 4-5 päivää. Ei ne juhlat varmaan ulkopuoliselle oikein avaudu.

– Kyse oli kuitenkin sählystä siihen aikaan, eikä Super Bowlin voitosta. Aika rauhassa saimme joka ilta kertoa lajistamme ja voitostamme. Toki sen verran voin sanoa, että jokainen mestaruus on ikimuistoinen ja suosittelen niitä juhlia kaikille ketä kiinnostaa ikimuistoiset tarinat hyvien ystävien kanssa, Toivonen avaa.

Joka poika tai tyttö ei vain mestaruusjuhlia pääse elämässään kokemaan. Toivonen sen sijaan on alan konkari, sillä Suomen mestaruuksia löytyy kaapista kaikkiaan yhdeksän kappaletta. Lisäksi matkan varrella mukaan on karttunut yksi maailmanmestaruus. HIFK:n historiallisesta voitosta jäi Toivosen mukaan paljon hyvää käteen tulevaisuutta ajatellen.

– Euroopan Cupista jäi muistoksi pienen Daavidin isku Goljatin munille. Uskon, että se voitto näytti meille pelaajille rajattomat mahdollisuudet, jos päättäväisyys ja itseluottamus ovat kohdallaan. Se antoi myös ison annoksen tiettyä nöyryyttä, jota ilman en olisi ikinä pärjännyt.

– Minulla on ollut onni pelata aina parempien kanssa, joten olen saanut kehittyä siinä samalla. En ole ikinä kokenut, että sillä on väliä, juoksetko enemmän tai oletko teknisempi, jos joku muu vaan hoitaa hommansa paremmin. Tämä on isoin oppi minkä sain tuosta. Ole paras siinä mitä teet, on se sitten mikä hyvänsä rooli, Toivonen muistuttaa.

Timo Toivonen (oik.) pääsi juhlimaan urallaan useampia mestaruuksia. Kaikkiaan 449 ottelua Salibandyliigassa pelannut legenda lopetti liigauransa keväällä. Kuva: Esa Jokinen

Timo Toivonen (oik.) pääsi juhlimaan urallaan useampia mestaruuksia. Kaikkiaan 449 ottelua Salibandyliigassa pelannut legenda lopetti liigauransa keväällä. Kuva: Esa Jokinen

Myös Euroopan seurajoukkueturnauksista tuli menestystä vuosina 2009 (EFC) ja 2011 (CC) SSV:n kanssa. Noina vuosina SSV oli ylivoimainen myös kotimaisilla kentillä.

– SSV:n kanssa voittaminen hieman oli jo helpompaa. Siihen mennessä voittamisen kulttuuri oli jo niin selkärangassa 40 %:lla pelaajista ja koko ykköskentällä. Se istutettiin myös hyvin nopeasti uusiin tulijoihin. SSV:ssä kukaan pelaaja ei ole ollut ikinä seuraansa isompi ja heikointa lenkkiä kannettiin aina mukana yhtenä perheenä.

– Se on koko ”SuuppaaSählääVoita” -dynastian ydin ja kaikki mestaruudet, mukaan lukien CC:t, menivät samalla konseptilla. Pakko sanoa, että noita mestaruuksia ei voi eritellä. Niiden jälkeen tuli aina 7 päivän ohjelma, jossa kerrottiin kellon tarkasti missä pitää olla. Siellä oli ruokailuista kyyteihin ajat. Sitten vain poimit oman kestävyyden mukaan milloin olet mukana. Ja jälleen kerran, suosittelen voittamista. Se on aina keskimäärin mukavampaa, Toivonen kertaa linjakkaasti SSV:n menestysreseptin.

PS. HIFK:n vuoden 2001 EC-joukkue vilisi sangen tuttuja nimiä myös nykypäivää ajatellen.

Euroopan mestarit kaudella 2000-2001:

Neimo Markus
Naava Joonas
Hautajoki Ville
Pitkänen Markku
Toivonen Timo
Huttunen Petri
Huhtimo Markus
Suonpää Timo
Vänttinen Pasi
Lappalainen Jarkko
Kivilehto Juha
Qvickström Jan
Tiiainen Reeo
Kiiskinen Sakari
Pärssinen Anssi
Virta Mika
Oilinki Olli
Huotari Esa
Heinonen Mika
Takala Lasse
Koskelainen Kari
Ketonen Timo
Pyykkö Jani
Wossilus Kimmo
Lehtovaara Sauli
Huttunen Toni
Kulmala Juha
Raitala Perttu
Tuira Toni

Champions Cup käynnistyy perjantaina Ruotsin Boråsissa ja mukana ovat Suomesta Classicin miehet ja naiset.

Tiedätkö sinä hyvän salibandytarinan vuosien takaa? Vinkkaa siitä meille. Parhaimmat ja mehukkaimmat tarinat päätyvät Pääkallo.fi:n sivuille. Vihjeen voit lähettää osoitteeseen vihjeet(a)paakallo.fi.

Pääkallo.fi:n aiemmat #takaisinheittotorstai-artikkelit:
Kun liigavalmentajalle napsahti neljän kuukauden toimitsijakielto – fläppitaulu pääosassa
Muistatko, kun Salibandyliigassa tapeltiin? Seurauksena mojovat pelikiellot
Maalivahti teki historiaa – muistatko tämän ihmemaalin? (video)
Kun maalivahti teki maalin – ”Mahtava pätkä salibandyn historiaa, on peli kyllä muuttunut”
Jääkiekon arkkiviholliset kohtasivat salibandykaukalossa 25 vuotta sitten: ”Tää on h-vetin hyvä laji”
Kuusi pelaajaa jätettiin kesken pelireissun huoltoasemalle – valmentajan opetus meni liian pitkälle vuonna 2003
Ensimmäiset suomalaiset Ruotsin liigassa – oliko ammattilaisuutta 20 vuotta sitten?
Video: Näin käynnistyi TPS:n taival Salibandyliigassa
Kakkosdivaripelaaja valittiin maajoukkueeseen vuonna 1994 – vaikutti merkittävästi suomalaiseen salibandyhistoriaan
Video: Pala fuusioituneiden seurojen historiaa – muistatko tämän hukatun rankkarin?
Salibandylla yllättäviä haasteita 90-luvulla – parkettialustalla käskettiin pitämään sukkaa lavan päällä
Video: Näin Hartwall Arena pauhasi vuonna 2010 – 13276 ihmistä näki MM-kotikisojen kultahuuman
Video: Näin napattiin Suomen salibandyhistorian ensimmäinen ja viimeinen EM-kulta
Kysely vuodelta 1992 – ”Testaa oletko salibandynarkkari”
Näin Suomi voitti ensimmäisen nuorten MM-kullan – joukossa lajin huippuyksilöitä ja yksi Veikkausliiga-peluri
Suomalaiset haastoivat maailmankuulun jääkiekkojoukkueen salibandyotteluun jazzfestareilla – ”Viktor Tikhonov hymyili!”
Video: Kun liigapelaaja iski tehot 9+1 ottelussa – ”Mielessäni oli, että pelissä voi tehdä yhdeksän maalia”
Kun maajoukkuevahti heitti liigafinaaleissa pallon omaan maaliin
Video: Mainosmateriaalia vuodelta 1964 – tältä näytti salibandyn esiaste
Miksi ”Pikku Kakkosen posti” raikui salibandyn MM-finaalissa vuonna 1996?
Salibandymallistoja vuodelta 1997: ”Tässä asussa voisi mennä vaikka tekno-diskoon bailaamaan”
Muistatko kun salibandya esiteltiin vuoden 1997 World Games -kisoissa?
Video: Vuoden 1995 EM-kultamitalistit televisiohaastatteluissa – ”Ei ollut limusiineja”
Tasan viisi vuotta sitten – ”Salibandyn Seiska on taas täällä”
Muistatko, kun Mikko Kohonen oli menettää jalkansa? Kuva sairaalasta ei herkimmille
24 vuotta sitten haikailtiin salibandytuloksia Urheiluruutuun – tänään näytetään Divaria Ylen toimesta

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja
Asemapaikka: Helsinki
Twitter: @joelsiltanen
Vanhassa artikkelissa
29/09/2016
Hilskan artikkeli on suoraan Topin haastatteli, nyt toivonen kertoi totuuden 😂
Hiski
29/09/2016
Toivoselta älykkäitä juttuja. Oli kiinnostava lukea.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.