Blogit

Kommentti: Avaimet MM-kultaan löytyneet?

12.09.
2016
6 Kommenttia
6
Blogit
Perttu Kytöhonka analysoi tekstissään sunnuntain miesten Suomi-Ruotsi-ottelun antia. Kuva: Juhani Järvenpää

Perttu Kytöhonka analysoi tekstissään sunnuntain miesten Suomi-Ruotsi-ottelun antia. Kuva: Juhani Järvenpää

Suomi ja Ruotsi kohtasivat kahdesti menneellä viikolla. Torstain kamppailussa joukkueet pelasivat Suomen kolmannen erän kirin jälkeen tasan 6-6, sunnuntaina Vantaan Energia Areenalla Ruotsi vei kamppailun 2-4.

Tulokset eivät harjoitusotteluissa ole tärkein asia, vaan kamppailut toimivat ennen kaikkea tärkeinä mittareina siinä, missä kohtaa MM-projektit etenevät. Lisäksi kun kumpikin joukkue lienee tuttuun tapaan vahvoilla MM-finaaliin, valmennusjohdot keräsivät varmuudella lisäinfoa oman pelinsä lisäksi päävastustajastaan.

Torstain pelissä Suomi jäi Ruotsin jyrän alle kahden ensimmäisen erän aikana. Päätöserään Suomi nosti selvästi prässitasoaan ja onnistui viemään Ruotsia pois mukavuusalueeltaan. Ruotsin organisoitujen hyökkäysten määrä putosi välittömästi ja Suomi kykeni hinaamaan itsensä takaisin peliin. Kaipasin tuon pelin jälkeisessä kommmentissani Suomelta lisää korkean karvauksen testaamista sunnuntain pelissä. Suomen valmennusjohto oli päätynyt samaan lopputulemaan ja Suomi lähti sunnuntain kamppailuun antamaan kovaa painetta Ruotsin puolustajiin ja häiritsemään näiden pelinrakentamista.

Suomen kentälliset:

Kapanen-Kukkola-Heikkinen
Lamminen-Kivilehto

Salin-Salo-Moilanen
Väänänen-Savonen

Kotilainen-Kohonen-Kailiala
Tiitu-Stenfors

Manninen-Pylsy-Hoikkanen

Kuva: Juhani Järvenpää

Kuva: Juhani Järvenpää

Suomen avauserä – timantinkovaa puolustustyöskentelyä

Suomen avauserän puolustuspelaaminen ansaitsee ison hatunnoston. Suomi oli omassa korkean prässitason karvaustyöskentelyssään erittäin aloitteellinen ja tämä tyrehdytti käytännössä Ruotsin organisoidun hyökkäyspelaamisen lähes kokonaan.

Ruotsilta ei löytynyt toistuvia selkeitä rakenteita ja hyökkäyspelimalleja heidän avatessaan peliä korkean prässitason vastustajaa vastaan. Tämä johti siihen, että pelaajat joutuivat tekemään luovia päätöksiä paineen alla, joka puolestaan johti virheisiin ja Suomen vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Suomen ensimmäinen osuma oli malliesimerkki tilanteesta. Suomi tuhosi omalla karvauspelillään Ruotsin pelilliset rakenteet, jonka myötä Ruotsin puolustaja lähti pelaamaan pitkää syöttöä keskustaan ilman hyvää viisikon yhteistyötä. Suomen puolustus luki tämän syötön helposti, sillä Ruotsi ei ollut kyennyt liikuttamaan Suomen viisikkoa korkean prässitason takia – seurauksena positiivinen tilanteenvaihto Suomelle, pelinkääntö, ylivoimahyökkäys ja Hoikkasen hyvä viimeistely.

Avauserän oli kokonaisuudessaan Suomen selkeää hallintaa. Ruotsin harvat, Pyry Luukkosen erinomaisesti vartioimalle Suomen maalille saakka yltäneet tilanteet eivät tuottaneet Suomelle juurikaan päänvaivaa.

Toinen ja kolmas erä – salailua vai loppuiko energia?

Toinen ja kolmas erä menivät puolestaan Ruotsin nimiin niin maalien muodossa kuin pelillisestikin. Suomi pudotti tietoisesti tai tahtomattaan prässitasoaan ja Ruotsi pääsi rakentamaan organisoituja hyökkäyksiinlähtöjään rauhassa. Ruotsi kykeni tuottamaan säännöllisesti hetkellisiä ylivoimatilanteita ja epäorganisoituja hetkiä Suomen viisikolle. Tämän myötä ei ollut yllätys, että Ruotsi kykeni nousemaan ensin rinnalle ja myöhemmin myös ohi.

Kun kyseessä oli harjoitusottelu, emme voi joukkueen ulkopuolisina ryhtyä kritisoimaan Suomen valmennusjohtoa siitä, että Suomi luopui hyvin toimineesta puolustusstrategiasta tai oikeastaan spekuloida edes sillä, että loppuiko Suomelta energia. Harjoitusotteluissa pyritään luonnollisesti aina hakemaan voitto, mutta tärkeämpi tavoite on pelitavan kehittäminen ja erilaisten pelisuunnitelmien kokeileminen. Kyllä, Suomen avauserän puolustuspelitapa on erittäin vaativa ja raskas tapa pelata ja toteuttaa, mutta on hyvin mahdollista, että Kettunen ja co. saivat torstain pelin päätöserästä ja sunnuntain avauserästä riittävästi informaatiota MM-kisoja ajatellen ja vaihtoivat tietoisesti lähestymiskulmaansa toiseen ja kolmanteen erään. Se mikä on ilmiselvää on, että ainakaan näin syyskuussa Ruotsi ei kyennyt pitämään yllä hyökkäyspelinsä organisointia ja laatua Suomen valitessa korkean prässitason puolustuspelisuunnitelman.

Suomen pallollisessa pelissä oli jonkinasteisia aihioita avauserässä, mutta se oli todennäköisesti ennemminkin seurausta hyvin toimineesta puolustuspelistä. Ruotsi menetti palloa huonoissa paikoissa ja Suomi kykeni hyökkäämään usein heikosti organisoitunutta Ruotsia vastaan. Kokonaisuudessaan Ruotsi on hyökkäyspelinsä organisoinnissa merkittävästi Suomea edellä ja siinä piilee Suomelle suurimmat haasteet MM-kisoja ajatellen. Puolustuspelaaminen sillä intensiteetillä, mitä Suomi sunnuntain avauserässä esitti, on todella vaikea toteuttaa ilman pidempiä pallollisia pätkiä. Mikäli Suomi kykenisi säännöllisemmin rakentamaan laadukkaita suoria hyökkäyksiä Ruotsin organisoitua puolustusta vastaan ja tuottamaan Ruotsin viisikolle hetkellisiä epäorganisoituja hetkiä, se pääsisi kontrolloimaan peliä hyökkäysalueella ja iskemään luontaisia, korkeita jatkoprässejä negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Hyökkäyspelaaminen ei ole kuitenkaan merkittävästi kehittynyt viimeisen vuoden aikana, joten tässä on Suomen valmennusjohdolle kova haaste.

Kuva: Juhani Järvenpää

Kuva: Juhani Järvenpää

Pelaajavalinnat pelitavan mukaan

Suomen valmennusjohdolle Ruotsi-otteluiden viesti lienee täysin selvä. Ruotsia pystyy horjuttamaan iskemällä heidän puolustusalueen hyökkäyspeliinsä. Sen myötä tämä nostaa varmuudella muutaman positiivisen yllätysnimen osakkeita MM-kisoja ajatellen. Esimerkiksi Janne Hoikkasen tai Janne Lammisen avut sopivat korkean prässitason pelaamiseen erinomaisesti. Suomi ei todennäköisesti kykene MM-kisoissa nappaamaan pallokontrollia Ruotsilta, joten voidaan perustellusti miettiä riittääkö kaikkien Suomea tuplamaaottelussa edustaneiden pelaajien puolustuspelaamisen intensiteetti korkeamman prässitason pelitapaan? Suomen parhaat pelaajat Jani Kukkolan ja Nico Salon johdolla taipuvat monenlaiseen pelisuunnitelmaan, joten koko palettia ei tietenkään tarvitse laittaa uusiksi. Tiettyjen, isojenkin nimien osalta pelitapasuunnitelma Ruotsin kaatamiseksi voi kuitenkin muuttaa asetelmia merkittävästi.

Ruotsi-otteluita voidaan pitää Suomen kannalta informaatiomielessä onnistuneina.

Perttu Kytöhongan aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Kommentti: Suomen hyökkäyspeli suuri kysymysmerkki – edelleen
Blogi: Kyläjoukkue kävelee Divarin finaalien voittoon
Happeen flow-salibandy – luovaa hulluutta
EFT jätti kysymysmerkkejä
Höpinäanalyysien sietämätön houkutus
Peli(ä meille kaikille)

Myös tämä Kytöhonka-artikkeli kannattaa vilkaista:
Miten salibandypelaajien pitäisi harjoitella? ”Pidetään hiihdot ja suunnistukset eri juttuina”

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Perttu Kytöhonka
Perttu Kytöhonka
Kirjoittaja oli mukana TPS Salibandyn toiminnassa useissa eri rooleissa seuran perustamisvuodesta 1995 lähtien aina viime kevääseen asti. Tällä kaudella hän luotsaa sveitsiläistä Luzernin joukkuetta. Ensi kaudella hän valmentaa Lappeerannan NST:n miesten edustusjoukkuetta.
Juhani Järvenpää
12/09/2016
Hyvä juttu. Toinenkin juttu olisi kiintoisa. Sellainen, jossa asetuttaisiin Ruotsin valmennusjohdon housuihin vs. Suomi.
S7
12/09/2016
Hyvä analyysi. Näitä lisää. Ruotsi on tosiaankin hyvä pallon kanssa. Linjöping pari matsia näin, niin on länsinaapurissa tuota taitoa majunkin ulkopuolella. Silti lääkkeet oli tuon joukkueen voittoon. Samaa mieltä, että tietyt pelaajat vaan pitäis uskaltaa jättää pois. Yhessä matsissa ruotsi on lyötävissä ja ennakkosuosikin paineet sysättäköön heille. Etenkin kun oletettavasti herra galante on pelillä joulukuussa. Vaikka ei ehken ole vaaran suurimmassa suosiossa
nulikka
12/09/2016
Peliä en nähnyt, niin kiva lukea hyvää analyysiä pelistä ja hieman spekulaatiota valmennuksen aivoituksistakin. Mutta miksi käytät termejä jotka tuntuvat niiiin teennäisiltä. Mitä lisäarvoa termi "negatiivinen tilanteenvaihto" tuo verrattuna kaikille aukeavaan "pallonmenetys" termiin. No, tästä huolimatta mukavaa luettavaa, lisää näitä.
Perttu Kytöhonka
12/09/2016
Kiitos kysymyksestä, käytän tuota termiä ihan määrittelyn selkeyden takia. Jaan pelin seuraaviin osa-alueisiin:

1. Hyökkäys = aina kun joukkueellasi on pallo
2. Puolustus = aina kun vastustajalla on pallo
3. Tilanteenvaihto = joukkue menettää pallon (neg.) tai joukkue voittaa pallon (pos.)

Tilanteenvaihto on niinkään yleisesti käytössä muissa palloilulajeissa, ainakin siellä futiksessa (ja englanniksi pos./neg. transition). Negatiivinen tilanteenvaihto on neutraalimpi määritelmä kuin pallonmenetys, joka viittaa ehkä enemmän siihen, että joku menettää pallon. Neg. tilanteenvaihto syntyy esimerkiksi silloin kun ammut hyvän laukauksen, jonka maalivahti kuitenkin hyvin torjuu ja saa haltuunsa.

Painoin vielä twitteriin mielestäni aika käyttökelpoisen kuvan aiheesta.

https://twitter.com/PKytohonka/status/775426006714843137
nulikka
13/09/2016
Kiitos vastauksesta. Muistelen, että olet tätä terminologiaa avannut jossain aikaisemmassakin kirjoituksessasi. Koen kuitenkin, että nämä termit vain sekoittavat yksinkertaista asiaa. Tuo kuva toimikoon tästä esimerkkinä. Sen pitäisi ilmeisesti ilmentää, että neg. vaihto johtaa puolustuspelaamiseen ja pos. vaihto hyökkäykseen. Toisaalta sen voisi ymmärtää tarkoittavan, että kaikki toiminta joka tähtää maalintekoon (hyökkääminen) on positiivista tilanteenvaihtoa ja maalinteon estämiseen tähtäävä (puolustaminen) negatiivista.

Ymmärään kyllä että termit pallonriisto tai -menetys saattavat olla epätäydellisiä. Riisto kuulostaa aktiiviselta toiminnalta, vaikka kyseessä voi olla ohi menneestä laukauksesta syntynyt sisäänlyönti. Ne ovat kuitenkin yleisesti käytössä ja yleisesti ymmärrettyjä. Uskallan jopa väittää, ettei Monthan tulevan kauden aikana kehu kertaakaan pakkia kesken pelin hienosta positiivisesta tilanteenvaihdosta. Jos näin tapahtuu, niin lupaan käyttää termiä itsekin jatkossa.
Katsoja
14/09/2016
Lyhyesti: 2 . ja 3. erä, Rudd!
Ei pelannut 1.erässä.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.