Blogit

Kommentti: Suomen hyökkäyspeli suuri kysymysmerkki – edelleen

09.09.
2016
8 Kommenttia
5
Blogit
Suomi kohtasi torstaina Ruotsin Uumajassa. Perttu Kytöhonka analysoi tekstissään ottelun antia. Kuva: perwiklund.se

Suomi kohtasi torstaina Ruotsin Uumajassa. Perttu Kytöhonka analysoi tekstissään ottelun antia. Kuva: perwiklund.se

Suomi jatkoi valmistautumistaan kohti joulukuun MM-kisoja torstaina Uumajassa, jossa se kohtasi Ruotsin. Joukkueet kohtaavat toisensa uudelleen sunnuntaina, joten nämä kaksi ottelua voivat antaa sekä valmennustiimeille, että yleisölle hyvää informaatiota siitä, mitä tulevilta MM-kisoilta voidaan odottaa.

Edellisessä mj-kirjoituksessani noin vuosi sitten, nostin esiin Petri Kettusen tämän MM-projektin alussa linjaamat kolme asiaa:

– Pelin monipuolisuuden pitää olla edelleen ytimessä
– Puolustuspelaaminen on kivijalka, jonka avulla maajoukkue voittaa tai häviää pääsääntöisesti
– Maalinteon kehittäminen, tarkoittaen mm. sitä että omaa pallollista peliä pitää saada parannettua kärkimaita vastaan.

Oma kiinnostukseni kohdistuu ensisijaisesti kolmanteen esille nostettuun asiaan, eli maalinteon kehittämiseen ja pallollisen pelin parantamiseen kärkimaita vastaan. Pelin monipuolisuudesta ei ulkopuolisen ole helppo arvioida mitä sillä tarkoitetaan ja puolustuspelaaminen Suomella on keskimäärin ollut sitoutunutta ja tiivistä – edellisissä MM-kisoissa Suomi onnistui siinä MM-finaalissa jopa erinomaisesti.

Hyökkäyspelin osalta Suomella on ollut haasteita ja niitä näyttää olevan edelleen.

Suomen viisikot torstain pelissä:

Salin-Salo-Moilanen
Väänänen-Savonen

Manninen-Pylsy-Kailiala
Hakonen-Stenfors

Kotilainen-Kohonen-Hoikkanen
Tiitu-Lindfors

Joonas Pylsy ja Linus Nordgren torstain väännössä. Kuva: perwiklund.se

Joonas Pylsy ja Linus Nordgren torstain väännössä. Kuva: perwiklund.se

1. ja 2. erä Ruotsin dominointia

Ruotsin organisoituja hyökkäyksiinlähtöjä sivuttiin jonkin verran edellisessä kirjoituksessa. Suomen puolikorkean / matalan prässitason karvausta vastaan Ruotsilla oli muutamia, vahvoihin sivuttaisliikkeisiin perustuvia lähtöjä, joissa oli vahvat jatkumoaihiot myös tällä kertaa. Erityisesti Alexander Ruddin johtaman viisikon puolustusalueen hyökkäyspeli oli ajoittain erittäin näyttävää ja Suomen karvauksen ykköslinja kyettiin murtamaan ja luomaan suorasta hyökkäyksestä 4v3-tilanne.

Kuva 1: Muutaman sivuttaisliikkeen ja syöttöjatkumon jälkeen Ruotsi on luonut 4v3 -tilanteen Suomen puolustusta vastaan.

Kuva 1: Muutaman sivuttaisliikkeen ja syöttöjatkumon jälkeen Ruotsi on luonut 4v3 -tilanteen Suomen puolustusta vastaan.

Suomen puolustusalueen hyökkäyspeli jätti edelleen paljon toivomisen varaa. Avauspelin mallit varioituivat merkittävästi ja sen myötä Suomen kenttäpelaajien kommunikointi, yhteispeli, ei ollut sillä tasolla, että Suomi olisi kyennyt tuottamaan laadukkaita suoria hyökkäyksiä. Huomionarvoista oli se, että myös Classic-pohjaisella, Suomen ykkösviisikolla oli haasteita pallollisessa pelissään. Mikko Leikkasen vaihtuminen Tatu Väänäseen ei ainakaan toistaiseksi tehnyt tälle kentälle hyvää. Salon kenttä kaipasi ilmiselvästi Leikkasta. Kyseessä ei ole kritiikki Väänästä kohtaan, sillä hän on edelleen maailmanluokan pelaaja. Kun Suomen viisikkojen hyökkäyspelin organisointi on hieman löyhää, tuttujen pelaajien pelaaminen ympärillä korostuu. Vaihdoksen myötä esiin tulleet ongelmat korostavat viisikon kommunikoinnin merkitystä huippujoukkuetta vastaan.

Kuva 2: Suomen alivoimainen 3v4 -hyökkääminen Ruotsin organisoitua viisikkoa vastaan.

Kuva 2: Suomen alivoimainen 3v4 -hyökkääminen Ruotsin organisoitua viisikkoa vastaan.

Kuva 3: Suomen alivoimainen 3v4 -hyökkääminen Ruotsin organisoitua viisikkoa vastaan.

Kuva 3: Suomen alivoimainen 3v4 -hyökkääminen Ruotsin organisoitua viisikkoa vastaan.

Erityisiä ongelmia Suomelle tuotti Ruotsin korkean prässitason karvaus. Ongelmiin otti kantaa myös kommentaattorina toiminut TPS:n päävalmentaja Aki Vilander – Suomelta puuttui pitkän syötön mahdollisuudet ja Ruotsin oli melko helppo kontrolloida ja tukehduttaa Suomen hyökkäyspeli.

Kuva 4: Nico Salon johtama kentällinen ajautuneena staattiseen 1-3-1 -asetelmaan. Hetkeä myöhemmin Ruotsi katkaisee keskustan kautta laitaan pelatun syötön ja tekee 4-2 johtomaalin.

Kuva 4: Nico Salon johtama kentällinen ajautuneena staattiseen 1-3-1 -asetelmaan. Hetkeä myöhemmin Ruotsi katkaisee keskustan kautta laitaan pelatun syötön ja tekee 4-2 johtomaalin.

Suomen ykkösviisikon peliä on käynnistämässä nelikko Savonen-Väänänen-Salo ja Salin. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso ei ole syynä hyökkäyksiinlähdön takkuamiseen, vaan syyt löytyvät tällaisten tilanteiden puutteellisista toimintamalleista.

Voidaan kysyä perustellusti missä määrin ja kuinka määrätietoisesti Suomi on hyökkäyksiinlähtöjään leireillä ja tapahtumissaan harjoitelllut? Ulkopuolinen katsoja voi aina vain spekuloida leirisisältöjä, mutta yleisesti ottaen harjoitellut asiat näkyvät toisteisina toimintamalleina pelikentällä. Nyt tätä toisteisuutta oli Suomen pelissä puolustusalueen hyökkäyspelin osalta valitettavan vähän.

Kolmannen erän korkeammassa prässitasossa lääkkeitä Ruotsin pelin sekoittamiseen?

Suomen MM-projekti on loppusuoralla ja tässä vaiheessa on ehkä syytä lopettaa haihattelu Ruotsin haastamisessa pallollisessa pelissä, jos sitä haihattelua on todellisuudessa edes tapahtunut. Suomen pallollinen peli Ruotsia vastaan ei ole merkittävästi parantunut vuoden aikana, joten ei ole syytä olettaa sen tekevän sitä noin kolmen kuukauden aikana ennen MM-kisojen alkamista. Voittamaton Ruotsi ei kuitenkaan ole, sen näytti ottelun kolmas erä. Vaikka Ruotsilla on vahvemmat pelilliset rakenteet pohjalla ja voi olettaa sen parantavan pelaamisensa täsmällisyyttä MM-kisoihin mennessä, Ruotsi ajautui kuitenkin mielenkiintoisiin ongelmiin Suomen nostaessa prässitasoaan kolmannessa erässä. Vaikka suoraan karvauksesta ei voida katsoa syntyneen kuin Suomen 5-3 -kavennusmaali, Suomi kykeni korkeammalla prässitasolla häiritsemään Ruotsin organisoitujen hyökkäysten rakentamista. Ruotsi tuntui joutuvan ulos mukavuusalueeltaan ja tämä laski kotijoukkueen tekemisen laatua.

Eemeli Salin yritti torstaina karata ruotsalaisilta. Kuva: perwiklund.se

Eemeli Salin yritti torstaina karata ruotsalaisilta. Kuva: perwiklund.se

Tässä voi piillä Suomen mahdollisuus myös MM-kisoissa. On oletettavaa, että Ruotsi harjoittelee tietyt mallit myös korkeampien karvausten purkamiseen, mutta täysin luontaista pelaamista se ei tunnu länsinaapurin pelaajille olevan. En tunne Ruotsin Superliigaa riittävän hyvin arvioidakseni saavatko pelaajat siellä säännöllisiä toistoja korkeaa prässitasoa vastaan. Jos eivät saa, siinä voi olla yksi syy Ruotsin ongelmille. Ottelu päättyi lopputulokseen 6-6, mutta lopputulos on näissä harjoitusmaaotteluissa toissijainen asia vaikka Ruotsista aina voittoa lähdetään hakemaankin. Todellinen testi tulee MM-kisoissa.

Sunnuntain kamppailussa voisi olla Suomella hyvä tilaisuus kerätä lisäinformaatiota Ruotsin toiminnasta korkeaa karvausta vastaan ja toisaalta harjoitella viisikon kommunikointia ja yhteispeliä näissä tilanteissa. Erilainen pelisuunnitelmien ”salailu” on kuulunut salibandyssä suurten maiden toimintamalleihin, mutta salailun sijaan Suomi kaipaa nyt ensisijaisesti pelistä johdettua palautetta. Jos mahdollisessa ja todennäköisessä MM-kisakohtaamisessa pelin yleiskuvasta muodostuu torstain kamppailun kahden ensimmäisen erän kaltainen, Suomen voittomahdollisuudet MM-kisoissa putoavat lähelle nollaa. Sen sijaan ajamalla Ruotsin pois mukavuusalueeltaan pelillisesti ja myös kamppailemalla – josta Lauri Stenfors näytti erityisesti Rasmus Enströmin suuntaan mallia – Suomi kykenee mahdollisesti horjuttamaan Ruotsia.

Yksittäisessä pelissä jopa maailmanmestaruuteen johtavalla tavalla.

Perttu Kytöhongan aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Blogi: Kyläjoukkue kävelee Divarin finaalien voittoon
Happeen flow-salibandy – luovaa hulluutta
EFT jätti kysymysmerkkejä
Höpinäanalyysien sietämätön houkutus
Peli(ä meille kaikille)

Myös tämä Kytöhonka-artikkeli kannattaa vilkaista:
Miten salibandypelaajien pitäisi harjoitella? ”Pidetään hiihdot ja suunnistukset eri juttuina”

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Perttu Kytöhonka
Perttu Kytöhonka
Pettu Kytöhonka on toiminut aiemmalla valmennusurallaan pitkään TPS:n organisaatiossa ja piipahti myös Sveitsissä valmentamassa ennen Suomeen palaamistaan. Kytöhonka toimii nyt toista kautta Divarin NST:n pääluotsina ja kuuluu tällä hetkellä myös Latvian maajoukkueen valmennusryhmään.
Terhi
09/09/2016
Ei millään pahalla, mutta haukkaako Perttu nyt vähän liian isoa palaa kakusta? Nosta nyt se oma joukkue ensin sieltä divarista, ennen kuin alat johtavaksi säbävalmentajaksi. Mitä sun CV:stä oikeasti löytyy sellaista, jolla olisi oikeasti merkitystä valmennukseen maajoukkuetasolla?
S7
09/09/2016
Ei haukkaa. Asiallinen arvio. Hyvä että näitä tehdään. Joissain lajeissa tätä tekee toimittajat ilman mitään valmennuskokemusta. Ja nää nosta oma jengi ekana, ei helv...
Terhi
09/09/2016
S7 otti sitten kuninkaan roolin.
S7
10/09/2016
Minkä ihmeen roolin? Mutta joo ihan sama...
kouvola
10/09/2016
S7:ltä ihan asiallista kommentointia, komppaan kyseisessä asiassa!
Tuuli vie
10/09/2016
Täältä myös kompit S7:lle. Terhi elää jossain omassa valtakunnassaan ylituomarina aivan omituisen lakikirjan kanssa. Tottakai saa kommentoida ja hyvä, että kommentoi. Se ettei Perttu ilmeisesti ole antanut sulle peliaikaa, tarkoitaa todennäköisesti vain sitä, että sun ois pitänyt silloinkin kuunnella mitä hän sanoi.
Katsoja
10/09/2016
Hyvä kirjoitus Kytöhongalta. Näitä analyyttisiä juttuja lisää.
Juuri prässitason esille tuominen on erityisen hyvä. Onko prässääminen oikeasti Kettusen pelikirjassa, nyt kun Ahtiainen ei ole enää valmmennusryhmässä. Epäilen siis onko tässä prässäämisessä osaamista ja tukeeko joukkueen kokoaminen juuri tätä pelitapaa?
Sunnuntaina ollaan viisaampia, nyt näyttää että jokaisella kentällisellä on erillainen pelitapa?
... - missä sää oot?
11/09/2016
Jos Kytöhonka pystyisi sen Suomen maajoukkueen hyökkäystaktiikan kotisohvaltaan käsin analysoimaan puhki ja sitten vielä Pääkallon blogissaan purkamaan atomeiksi, ei tarvitsisi olla kovinkaan terävä naapurimaan agentti tai johtoryhmän jäsen, kun jo tietäisi vastustajansa heikkoudet ja ongelmakohdat. Ehkä jatkoa ajatellenkin on vain hyvä, että Kettusen pelikirja säilyy tälle lajimme sihvoselle kysymysmerkkinä, niin ei edes vahingossa anneta tarjottimella nopeita eineksiä naapurimaan taktiikkapalavereihin.

Ps. Otsikon perustella ja tietämättä, kuka tekstin kirjoitti, osuin oikeaan, kenen kynästä tämä kirjoitus mahdollisesti olisi. Aina sama laulu.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.