Liigat

Muistatko, kun Mikko Kohonen oli menettää jalkansa? Kuva sairaalasta ei herkimmille

08.09.
2016
15 Kommenttia
10
Liigat
Mikko Kohosen salibandyura oli päättyä jo kymmenen vuotta sitten. Kuva: Salibandyliiga

Mikko Kohosen salibandyura oli päättyä jo kymmenen vuotta sitten. Kuva: Salibandyliiga

Olisi taas torstaipäivä eli myös #takaisinheittotorstain aika. Tällä kertaa muistellaan hieman ikävämpää episodia kymmenen vuoden takaa.

Nykyään SPV:ssä palloileva Mikko Kohonen, 37, pelasi vuoden 2006 tammikuussa Salibandyliigaa Jyväskylän Happeen riveissä. Ottelussa Josbaa vastaan Kohonen sai kolhun jalkaansa. Seuraavana päivänä lääkäri sanoi hänelle, että hän voi menettää jalkansa. Kolme ja puoli kuukautta lääkärin pysäyttävistä sanoista Kohonen pelasi MM-finaalissa Globenissa. Miten tämä kaikki tapahtui? Annetaan Kohosen itse kertoa.

– Oli pelitilanne, jossa kiersin maalin takaa maalin edustalle. Josban puolustaja Johnny Kotro tuli siinä vastaan, joten päätin kiertää vähän kauempaa maalille. Toiselta puolelta vastaan tuli taas toinen Josba-pakki, Tatu Väänänen, joka niin sanotusti otti tilan pois maalin edessä – niin kuin kuuluukin. Siinä kohtaa reiteni jäi Väänäsen ja Kotron väliin, vähän kuin nakkisämpylä. Tilanteesta tuli paha puujalka.

– Pelasin pelin kuitenkin loppuun ja tein muistaakseni pari maaliakin vielä. Tosin muutuin täysin maalineduspelaajaksi, koska juoksemaan en pystynyt.

Pelin jälkeen Kohoselle ei ruoka maistunut, mutta hän ei siitä murehtinut. Seuraavana päivänä alkoi tapahtua.

– Olin siihen aikaan autoliikkeessä töissä, missä kävin nopeasti pyörähtämässä. Minulle tuli hirveän huono olo, enkä pystynyt tekemään töitä, joten lähdin kotiin.

– Vaimo oli kotona ja sanoi, että käy hakemassa joku elokuva sairaslomapäivän ratoksi. Silloin minulla lähti taju ensimmäisen kerran.

Tajunnan menetyskään ei Kohosta vielä huolestuttanut vaan hän oletti, että verensokeri vain oli alhaalla, koska pelin jälkeen ei tullut syötyä. Mutta kun taju lähti toisen kerran, oli Kohosenkin myönnettävä, että lääkäriin on lähdettävä.

– Menin työterveyshuoltoon, jossa lääkäri katsoi jalkaa ja tilasi saman tien ambulanssin keskussairaalaan. Tässä kohtaa en enää pystynyt kävelemään, koska jalka oli niin turvonnut ja kipeä.

– Kun pääsin paikalle, niin kahden minuutin aikana luonani kävi pari kappaletta lääkäreitä ja hoitajia, jotka tutkailivat ja piirtelivät jalkaani. Lopulta he sanoivat, että jalka pitää leikata.

Mikko Kohonen on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta ja kaksi maailmanmestaruutta. Kuva: Salibandyliiga

Mikko Kohonen on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta ja kaksi maailmanmestaruutta. Kuva: Salibandyliiga

Kohonen oli leikkausta vastaan. Toukokuussa häämötti MM-kisat, joten eikö jalkaa voisi leikata niiden jälkeen? Lääkäri vastasi tyhjentävästi.

– Hän sanoi, että nyt on sellainen tilanne, että johtuen tästä pelissä tulleesta iskusta valtimo (tai laskimo, en muista kumpi) on vaurioitunut ja sisäinen verenvuoto on jatkunut päivän ajan. Seuraavat vaiheet tässä ovat lihaksen kuolio, mikä tarkoittaa osa-amputaatiota. Tämän jälkeen jalan iho alkaa kuplia, ja siitä seuraava vaihe on, että jalka otetaan kokonaan pois. Että haluatko näitä asioita?

– Sanoin, että aika hyvin perusteltu. Anna mennä vaan ja leikkaa. Katsellaan niitä MM-kisoja sitten leikkauksen jälkeen.

Kohosen jalka leikattiin yön aikana. Lääkärit pesivät painepesurilla lihaksen ja polttivat verisuonia kiinni. Leikkaus meni hyvin ja lihas saatiin pelastettua. Lihaskalvo jouduttiin kuitenkin avaamaan auki, jolloin Kohosen reiteen jätettiin avohaava. Sitä pidettiin auki puolitoista viikkoa, että jalka sai happea ja samalla varmistettiin, ettei kuoliota synny. Tämän jälkeen jalkaan laitettiin siirtoiho.

– Olin sairaalassa lopulta parisen viikkoa ja koko ajan aika morfiini-päissäni. Soittelin sairaalasta öisin sekavissa olotiloissa ystävilleni ja Mikalle (Kohonen) Ruotsiin. Tästä syntyi vielä 500-600 euron puhelinlasku kaupan päälle. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä oli tapahtunut.

Kun tilanteen vakavuus tuli yleiseen tietoon, oli Happeessa lynkkausmieliala, että tämä kostetaan. Se kuitenkin laantui nopeasti. Kohonen painottaakin tilanteen olleen normaali pelitilanne, jossa oli mukana epäonnea.

Tarina ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän.

Lääkäri kertoi Kohoselle, että toipumisaika on noin 8-12 kuukautta. Tämähän ei tietenkään Kohoselle käynyt, sillä MM-kisat häämöttivät Ruotsissa 3,5 kuukauden päästä.

– Olin varmistamassa paikkaa maajoukkueessa. Leikkausta seuraavana päivän juttelin Petteri Nykyn kanssa, joka oli päävalmentaja tuolloin, hän sanoi minulle, että tietyt fysiikkatestit pitää läpäistä ja yksi ottelu pelata ennen kisoja.

Siitä alkoi ankara kuntoutus. Ensimmäiseen kuukauteen Kohonen ei saanut liikuttaa jalkaa ollenkaan, koska siirtoihosta vuoti verta jatkuvasti.

– Kuukauden jälkeen reisilihas oli täysin surkastunut, joten ensin piti opetella kävelemään ja sen jälkeen juoksemaan. Sitä treenattiin raivolla.

Happee karsi tuolloin liigapaikastaan ja yhden karsintapelin Kohonen pääsikin pelaamaan.

– Ei juoksuaskeleita vaan maalin edessä target-pelaajana. Tein tehot 1+1 ja minut palkittiin ottelun parhaana. Happeekin säilyi sarjassa. Parhaan pelaajan palkinto tuli pelkästään sympatiasta, oli heikko peli minulta.

Tämän jälkeen hän teki maajoukkueen fysiikkatestit, missä hyökkääjä pääsi juuri ja juuri rajan yli. Testien jälkeen Kohonen oksensi ja taju lähti. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, koska maajoukkuepaikka oli varmistettu.

MM-kisojen välierässä sulkeutui omalla tavallaan ympyrä.

– Se oli yksi minun hienoimmista maajoukkueessa tehdyistä maaleista, niin sanottu vaihtokikka-maali. Peliä oli yhdeksän minuuttia jäljellä ja tilanne 3-2 meille. Päätimme kokeilla vaihtokikkaa oman pään vapaalyönnistä, joka onnistui ja minä pääsin tekemään sen maalin. Peli käytännössä ratkesi siihen.

Maalin syöttäjänä oli sama kaveri, joka muutama kuukausi aiemmin oli mukana Kohosen haaverissa: Tatu Väänänen.

Vakavista loukkaantumisista yleensä vahvistutaan. Näin tapahtui myös Kohoselle.

– Jos jotain meinataan ottaa pois sinulta, niin se vahvistaa sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Minulle se oli salibandy ja urheilu. Se näkyy vieläkin. Aika helkkarin pitkään on tätä salibandya tullut pelattua ja vieläkin tykkään tästä.

Kohosen pelikentillä nähneet tietävät, että hänen oikea jalkansa näyttää melko kyborgimaiselta. Ennen tapahtunutta ei ongelmia ollut, mutta tapahtuneen jälkeen on jalassa ollut erilaisia vaivoja lähes joka vuosi.

Loukkaantumisesta jäi myös pahannäköinen arpi reiteen ja lääkäri sanoikin, ettei Kohosesta ikinä tulisi uimahousumallia.

– Alushousumallina olen jo ollut, mutta uimahousumallina en. Katsotaan, jos vielä pääsisi uimahousumalliksi ihan sen lääkärin takia.

Ja sitten se kuva jalasta. Tältä se näytti sairaalassa. Ja muutama kuukausi tämän jälkeen Kohonen kipitti MM-kisoissa. Kuva: Mikko Kohosen kotialbumi

Ja sitten se kuva jalasta. Tältä se näytti sairaalassa. Ja muutama kuukausi tämän jälkeen Kohonen kipitti MM-kisoissa. Kuva: Mikko Kohosen kotialbumi

Tiedätkö sinä hyvän salibandytarinan vuosien takaa? Vinkkaa siitä meille. Parhaimmat ja mehukkaimmat tarinat päätyvät Pääkallo.fi:n sivuille. Vihjeen voit lähettää osoitteeseen vihjeet(a)paakallo.fi.

Pääkallo.fi:n aiemmat #takaisinheittotorstai-artikkelit:
Kun liigavalmentajalle napsahti neljän kuukauden toimitsijakielto – fläppitaulu pääosassa
Muistatko, kun Salibandyliigassa tapeltiin? Seurauksena mojovat pelikiellot
Maalivahti teki historiaa – muistatko tämän ihmemaalin? (video)
Kun maalivahti teki maalin – ”Mahtava pätkä salibandyn historiaa, on peli kyllä muuttunut”
Jääkiekon arkkiviholliset kohtasivat salibandykaukalossa 25 vuotta sitten: ”Tää on h-vetin hyvä laji”
Kuusi pelaajaa jätettiin kesken pelireissun huoltoasemalle – valmentajan opetus meni liian pitkälle vuonna 2003
Ensimmäiset suomalaiset Ruotsin liigassa – oliko ammattilaisuutta 20 vuotta sitten?
Video: Näin käynnistyi TPS:n taival Salibandyliigassa
Kakkosdivaripelaaja valittiin maajoukkueeseen vuonna 1994 – vaikutti merkittävästi suomalaiseen salibandyhistoriaan
Video: Pala fuusioituneiden seurojen historiaa – muistatko tämän hukatun rankkarin?
Salibandylla yllättäviä haasteita 90-luvulla – parkettialustalla käskettiin pitämään sukkaa lavan päällä
Video: Näin Hartwall Arena pauhasi vuonna 2010 – 13276 ihmistä näki MM-kotikisojen kultahuuman
Video: Näin napattiin Suomen salibandyhistorian ensimmäinen ja viimeinen EM-kulta
Kysely vuodelta 1992 – ”Testaa oletko salibandynarkkari”
Näin Suomi voitti ensimmäisen nuorten MM-kullan – joukossa lajin huippuyksilöitä ja yksi Veikkausliiga-peluri
Suomalaiset haastoivat maailmankuulun jääkiekkojoukkueen salibandyotteluun jazzfestareilla – ”Viktor Tikhonov hymyili!”
Video: Kun liigapelaaja iski tehot 9+1 ottelussa – ”Mielessäni oli, että pelissä voi tehdä yhdeksän maalia”
Kun maajoukkuevahti heitti liigafinaaleissa pallon omaan maaliin
Video: Mainosmateriaalia vuodelta 1964 – tältä näytti salibandyn esiaste
Miksi ”Pikku Kakkosen posti” raikui salibandyn MM-finaalissa vuonna 1996?
Salibandymallistoja vuodelta 1997: ”Tässä asussa voisi mennä vaikka tekno-diskoon bailaamaan”
Muistatko kun salibandya esiteltiin vuoden 1997 World Games -kisoissa?
Video: Vuoden 1995 EM-kultamitalistit televisiohaastatteluissa – ”Ei ollut limusiineja”
Tasan viisi vuotta sitten – ”Salibandyn Seiska on taas täällä”

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Niko Vahtera
Niko Vahtera
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö
Asemapaikka: Turku / Mynämäki
Twitter: @nvahtera
Värikynä
08/09/2016
On muute värikynää tässä suhteellisen paljon:D
Jaha
08/09/2016
Kerro toki missä kohtaa
Pelikaveri
08/09/2016
Kyllähän tännekin joku pystyi värikynä kommentin laittamaan :( Sairaalassa vierailleena ja tuon jalan vierestä nähneenä sekä kuntoutusta vierestä seuranneena tästä jutusta puuttuu vielä sitä kuuluisaa värikynää aika paljon. Upeaa, että Mikko selvisi tuosta tilanteesta terveenä ja pystyi vielä jatkamaan uraansa ja vieläpä nousemaan aivan uudelle tasolle. Iso arvostus ja hieno tarina. Joskus elämässä näkee ja kokee tarinoita joita ei edes uskosi todeksi. Tässä on yksi sellainen! Tsemppiä tulevaan kauteen!
2MK
08/09/2016
Mistähän on syntynyt ajatus suojahousujen kehittämisestä :-)
Sami
08/09/2016
Huikea tarina ja vielä vaan jatkuu! Hyvin kirjoitettu juttu.
Huikeeta Mikko
08/09/2016
Yllämainitun ja kaikkien polvivaivojen jälkeen maailman parasta karvaajaa ei enää nähty kaukalossa, mutta huikeasti on ukko pelannut kaikista polvi yms. vaivoista huolimatta. Kiistatta Legenda-kategoriaa. Seuraava Josba peli tosiaan pelattiin viikko tuon kyseisen ottelun jälkeen ja siinä kieltämättä oli ripaus latinkia ennen peliä.
Oulis
08/09/2016
On se Don vaa äijjä äärirajoilla mennään vieläki :)
Katsoja
08/09/2016
Kaikki kunnioitus näitä legendoja kohtaan mutta herää kysymys, miksi näitä puolikuntoisia konkareita ihannoidaan vuodesta toiseen?
Jos salibandyyn halutaan suuremmat yleisömäärät katsomoihin niin nostaisin mielummin esille profiililtaan paikallisia tulevaisuuden pelaajia, jokaisesta liigaseurasta näitä sankareita löytyy riittävästi.
Katsoja 2
08/09/2016
On tarinoita ja Tarinoita. Hyvä nähdä se pointti tarinoiden takana. Mikko tuskin sankaruutta hakee, sen sijaan isot jutut pysäyttävät, jalostavat ja muokkaavat elämän arvoja. Näitä on hyvä lukea näinä tyhjänpäiväisyyksien aikoina, kun mikään ei oikein tunnu miltään.
S7
08/09/2016
Huikee äijä! Todellinen legenda. Yhdessä miken kanssa äijiä jotka tajuu ottaa pikkujunnut huomioon. Tuuletukset syöpäosaston lapsille, ehkä hienoin ele ikinä. Mikkoon liittymättä, missä jutut majupeleistä? Tänään pelataan!!#
Naama
08/09/2016
Katsojalle

"Kaikki kunnioitus näitä legendoja kohtaan mutta herää kysymys, miksi näitä puolikuntoisia konkareita ihannoidaan vuodesta toiseen?"

No lueppa vaikka tuo tarina tuosta päältä, ota huomioon pistemäärät, maailman mestaruudet, liigamestaruudet ja lajiin tuotu voittamisen kulttuuri noin ensi alkuun.

"Jos salibandyyn halutaan suuremmat yleisömäärät katsomoihin niin nostaisin mielummin esille profiililtaan paikallisia tulevaisuuden pelaajia, jokaisesta liigaseurasta näitä sankareita löytyy riittävästi."

Mikä ihme siinä on, että pelaajia pitää nostaa esille. JOS OLET TARPEEKSI HYVÄ NOSTAT ITSESI ESILLE ja jos olet tarpeeksi mielenkiintoinen persoona sinua voidaan käyttää vaikka seuran markkinoinnissa. Tässä oli kyllä taas erinomainen esimerkki kun z-sukupolven pullamössöille pitää antaa se kunnioitus, ihannointi ja peliaika...sitähän ei muussakaan huippu-urheilussa ja tyäelämässä tarvitse ansaita...

En ymmärrä logiikkaa jossa paikallisuus ja nuori-ikä nostaisivat pelaajan johonkin erikois asemaan joukkueessa tai seuran markkinoinnissa. Eikö sitä tule ansaita ja niin kauan kun sitä ei kukaan nuorempi pelaaja ansaitse pysyy mediassa "näkyvä" ihannointi kohdistettuna näihin konkareihin, jotka ovat sen teoillaan ansainneet?

Vai montako kertaa olet käynyt katsomassa maajoukkueen lätkää paikan päällä, koska iltap@sk@t kirjoittaa Laineen uudesta Mersusta?

Diapamit otettu ja kohtaus ohi...
ET soittaa kotiin
08/09/2016
Katsojalle

Jos juttusarjan nimi on takaisinheittotorstai niin pitäisikö siinä kertoa miten Kotilainen istuu potalla tai Johansson imee tissiä?
asd
09/09/2016
Kyllä joku nyt taas niin mielensä pahoitti. Mitä nämä huippujunnut oikein tekee, jos puolikuntoinen pappa hakkaa moisia tehoja vuodesta toiseen?
Ilmari
12/09/2016
Olisiko liigassa eniten maaleja suoraan syötöstä ilmasta lyötynä? Mikko käyttää omat vahvuudet maksimaalisesti. Peliveli, josta pidetään!
fiksumpi katsoja
13/09/2016
KATSOJAlle: sama kommentoija jälleen täällä trollaamassa. Mitä helv***iä!

Nuoret junnut eivät ole vielä saaneet legendan statusta, ja näistä lupauksista tehdään aivan yhtä lailla ansioituneita juttuja. Vrt. Naissalibandyn puolella mm. Kaupin siskokset jne.

Se että legendojakin nostetaan esiin, ei ole mitään pois pikkujunnuilta.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.