Salibandyn naisten 1. divisioona alkaa toden teolla tällä viikolla. Lahtelainen PHSB ja Kalannin Pallo -65 ottivat jo lauantaina ”varaslähdön” (KaPa voitti Lahdessa 3-6), mutta tulevan viikonlopun aikana muutkin sarjan joukkueet pääsevät tositoimiin.

Panoksia riittää sarjan molemmissa päissä, sillä runkosarjan voittajalle on jälleen tarjolla suora menolippu ensi kaudeksi naisten Salibandyliigaan. Runkosarjan 2. ja 3. pääsevät puolestaan karsimaan noususta.

Sarjan häntäpäässä on hieman aiempia kausia helpompi hengittää, sillä putoamispeikon pelkoa vähennettiin miesten Divarin tapaan. Kolmen suoran tippujan sijaan kellot soivat vain kahdelle joukkueelle. Runkosarjan viimeinen eli 12. putoaa varmasti. Lisäksi sijoille 10 ja 11 päätyneet pelaavat vastakkain karsintasarjan, jonka häviäjää kutsuu niin ikään ensi kaudeksi 2. divisioona.

Vaihtuvuus naisten 1. divisioonassa on viime kauden jälkeen ollut suurta. 12 joukkueesta seitsemän pelasi sarjassa viime kaudella,ja viisi on uusia.

Keväällä naisten Salibandyliigaan nousivat divarin runkosarjan ykkönen SSRA sekä Steelers, joka pudotti liigakarsinnoissa Joutsenon Katajan. Sarjaan puolestaan nousivat 2. divisioonasta turkulainen AFC Campus, rovaniemeläinen Santa’s United sekä SB Vaasaan kesällä fuusioitunut Crusaders.

Kun liigasta pudonnut Kotkan Crackers luopui sarjapaikastaan, kabinetin kautta divariin pääsi vielä lahtelainen PHSB.

Suuren vaihtuvuuden ja osittain joukkueiden ”maltillisen” tiedotuspolitiikan vuoksi tuleva sarja on monilta osin arvoituksellinen, mutta pyysimme kuitenkin sarjan päävalmentajia arvioimaan, missä järjestyksessä joukkueet ovat runkosarjan päätteeksi. Nämä näkemykset ovat oheisen rankingin pohjana.

Eritoten nousijajoukkueiden valmentajista moni tosin myönsi, ettei vielä tiedä vastustajajoukkueista paljoakaan. Kauden mittaan joukkueet tulevat toisilleen tutuiksi, ja otteluiden myötä nähdään sekin, heittääkö tämä arvio aivan päin honkia.

—

1. ÅIF, Sipoo
Ådalens IF oli viime vuonna naisten divarin runkosarjassa kolmas ja kolisutteli tosissaan liigaportteja. Eeppisessä karsintasarjassa ÅIF laittoi Happeen niin tiukille kuin olla ja voi, ja jyväskyläläiset selvisivät kurimuksesta vasta viidennessä ottelussa muutama minuutti ennen loppua tulleella maalilla. Tänä vuonna Ingman Areenan emäntien uskotaan porskuttavan päätyyn asti. Tosin yksi ero aiempaan on se, että ÅIF:lla ei ole enää farmisopimusta SB-Pron kanssa, mikä on aiempina kausina tuonut leveyttä sipoolaisten kokoonpanoon.

Valmentajan kommentti (Jukka Kettunen):
– Joukkue koostuu hyvällä asenteella treenaavista naispelaajista sekä A-tyttöjen SM-sarjaan selvinneistä nuorista. Runko on pysynyt hyvin koossa. Isoin menetys lienee se, kun viime kauden loistavasti pelannut Rina Rautala lähti opiskelemaan Jyväskylään ja vahvistaa ensi kaudella Happeeta.
Kesäharjoittelu on ollut todella monipuolista sisältäen kamppailuvoimaharjoituksia, loikkia, nopeusosioita sekä nopeuskestävyyttä ja peruskestävyyttä. Taktisiin asioihin on pureuduttu vasta syyskuun aikana. Sanoisin, että aikataulussa ollaan. Viime kaudella joukkue ylsi liigakarsintoihin, joten nyt yritetään laittaa paremmaksi.

—

2. Joutsenon Kataja
Lappeenrannan kaupunkiin nykyisin kuuluvan taajaman ylpeys käväisi viime kaudella naisten liigassa, mutta visiitti jäi ranskalaiseksi, kun Steelers pudotti JoKan liigakarsinnoissa suoraan otteluvoitoin 3–0. Tältä osin puntit tasoittuivat, sillä edellisenä keväänä kävi juuri päinvastoin: silloin divarista noussut JoKa kellisti Steelersin karsinnoissa.

Tälle kaudelle JoKa on solminut farmisopimuksen NST:n kanssa. Viime kaudella joukkueiden paikallisottelut keräsivät liigassa hyvin yleisöä, mutta riittääkö JoKalla rahkeita nostaa Lappeenranta takaisin kahden liigajoukkueen kaupungiksi?

Valmentajan kommentti (Toni Soikkeli):
– Oma joukkue on uusiutunut jonkin verran, ja tekemisen taso ollut korkealla. Odotan kaudelta että pelimme kehittyy ja pystyisimme pelaamaan aikaisia vuosia enemmän pallollista peliä.

—

3. SB Vantaa
Myyrmäessä kotiottelunsa pelaava vantaalaisjoukkue voitti naisten divarin keväällä 2014, mutta seuraavalla kaudella naisten liigassa kyyti oli kylmää: tie vei vauhdilla takaisin alaspäin, kun SB Vantaa onnistui keräämään koko kauden aikana vain neljä sarjapistettä. Viime kaudella joukkue oli runkosarjan kuudes, ja nyt SB Vantaa tähtää jälleen kokeneen runkonsa johdolla sarjan kärkikahinoihin.

Jenni Rautanen oli viime kaudella koko sarjan pistepörssin kolmas ja Heli Haapasalmi kuudes. Nyt tehoja kaivataan myös muilta, mikäli joukkue aikoo taistella kärkisijoista. Kaukana se ei ole, mikäli intoa vain riittää loppuun asti.

Valmentajan kommentti (Anssi Kiviharju):
– Tavoitteena on sijoittua runkosarjassa kolmen parhaan joukkoon. Lähtökohta kauteen on hyvä, kun joukkueen runko säilyi ja saatiin myös uusia vahvistuksia sopivasti. Viime kaudella tehot lepäsivät pitkälti yhden kentän varassa, uskon että tehoja tulee nyt laajemmalta rintamalta, vaikka ykköskenttä pysyisikin ennallaan.

—

4. Sheriffs, Kaarina
Myös kaarinalainen West Coast Sheriffs kuuluu niihin joukkueisiin, jotka ovat muutaman vuoden sisällä päässeet maistamaan naisten liigan vauhtia mutta joutuneet toteamaan sen yhden kauden jälkeen olleen liian kova. Sheriffsin ranskalainen visiitti pääsarjaan tapahtui kaudella 2013–14. Paluu ei ole yrityksistä huolimatta onnistunut, ainakaan vielä. Viime kaudella joukkue oli divarin neljäs, sitä ennen viides, ja samoille sijoille sheriffejä povataan nytkin. Naapurikaupunki Turun puolella kotiottelunsa pelaava joukkue tekee varmasti värikkään valmentajan Toni Järveläisen johdolla kaikkensa, että aiempien kausien sijoitukseen tulisi useamman pykälän parannus, jotta liigaunelma voisi toteutua.

Valmentajan kommentti (Toni Järveläinen):
– Kaarina on yksi Suomen hienoimmista paikoista, ja muuhun maahan nähden täällä sataa vähiten – fakta Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Näin hieno paikka ansaitsee joukkueen pääsarjatasolle, joten ei kai meillä muuta vaihtoehtoa ole kuin nousta. Sitä paitsi divarissa on niin pitkät pelimatkat, että sitäkin taustaa vasten on täysin pakko nousta. Sloganimme kaudelle mentäessä onkin: ”Eivät ne karhutkaan koko ajan tappele, ne syö välillä puolukoita.” Me ei enää jakseta syödä puolukoita, joten on taistelun aika.

—

5. Hatsina, Mikkeli
Eteläsavolaiset ovat tuntuneet sementoineen asemansa naisten 1. divisioonan turvallisessa keskikastissa. Hatsina ei kolkuttele aivan kärkisijoja, mutta toisaalta putoamispeikkokaan ei ole käynyt keväisin kolkuttelemassa ovia Mikkelissä. Joukkueella on vähän samat haasteet kuin naisten joukkueilla yleensäkin muissa vastaavan kokoluokan kaupungeissa: mistä löytää uusia pelaajia, kun opiskelu- ja työpaikkojen määrä on kuitenkin rajallinen, eikä oman seuran juniorituotantokaan – ainakaan vielä – ammenna liukuhihnalla uusia kasvoja naisten edustusjoukkueen riveihin. Onneksi junnujen osalta tilanne on kuitenkin paranemaan päin. Hatsinalla on kuitenkin divaripeleissä rutinoitunut runko, joka säilyttänee Etelä-Savon naisten divarikartalla myös tällä kaudella.

Valmentajan kommentti (Pasi Pulkkinen):
– Tavoitteita ei vielä joukkueen kanssa ole puhuttu, mutta eiköhän sarjapaikkaa lähdetä jälleen varmistamaan. Ykkösdivari on todettu hyväksi tasoksi meille. Nousua liigaan ei tavoitella koska realiteetit tulee vastaan, ja kakkosdivarin taso kaakossa ei taas palvele pelillisesti meitä. Tällä kaudella tavoitteena on myös erityisesti kehittää nuoria pelaajia eteenpäin, sillä joukkue on nuorentunut jonkin verran viime kaudesta. Pääasiallisesti pelaajapuolella tulijat ovat omista junioreista, mutta kirsikkana kakun päällä on Happeesta siirtynyt Silva Jääskeläinen, jolta on kyllä lupa odottaa hyviä pisteitä kauden aikana. Menetyksistä suurimpana on Ida Hamarin siirtyminen Steelersiin.

—

6. Huvinsa Kullakin, Salo
HuKu tuli ryminällä mukaan naisten divariin kaudeksi 2014–15. Ensimmäinen kausi valtakunnallisessa sarjassa toi 6. sijan ja viime kaudella joukkue paransi sijoitusta yhdellä pykälällä. Seura on entisten naisjääkiekkoilijoiden perustama, ja se näkyy ajoittain myös pelityylissä, mikä on varsin fyysinen. Mutta kuten seuran nimikin kertoo, asioita ei oteta Salossa turhan vakavasti. HuKu onkin yllätysvalmis joukkue, joka voi sekoittaa pakkaa kauden aikana. Kotiotteluissa puitteet ovat kunnossa, sillä Salohalli on yksi koko Suomen parhaimmista sisäpalloiluareenoista.

Valmentajan kommentti (Sampo Koskela): –
Meidän joukkueen runko säilyy melko samanlaisena kuin viime kaudella. Toinen unkarilaisista, Szilvia Darai, palasi kotiin ja Minna Puhakka lopetti pelaamisen divaritasolla. Tulopuolella on nuoria pelaajia omista junioreista ja Lohjalta. Pelaajalista on itse asiassa varmaan pisin, mitä meillä on ollut, ja positiivista kilpailua pelipaikoistakin pitäisi syntyä. Tavoitteena on parantaa viime kaudesta, ja se tarkoittaisi ainakin neljättä sijaa. Kolmen joukkoon pääsy ja kauden jatkaminen liigakarsinnoilla olisi sen päälle kiva bonus.

—

7. Pirkkalan Pirkat
Tampereen naapurikunnan joukkue nosti Pirkanmaan takaisin naisten ykkösdivarikartalle viime kaudeksi ja onnistui nousijana säilyttämään paikkansa. Keväällä Pirkkalassa juhlittiin C-tyttöjen SM-hopeaa, minkä joukkueen parhaita yksilöitä nähtiin jo viime kaudella myös naisten edustusjoukkueessa. Tällä kaudella junioreiden sisäänajo jatkuu entistä voimakkaammin. Osalle tytöistä kertyykin pelejä kosolti kauden aikana, sillä naisten ykkösdivisioonan lisäksi Pirkoilla on tälläkin kaudella joukkueet myös B- ja C-tyttöjen SM-sarjoissa.

Valmentajan kommentti (Mikko Kivioja):
– Pirkat on nuorentunut paljon viime kaudesta ja tunnistettavan peli-identiteetin kehittäminen on tämän vuoksi vielä kesken. Uusia omia ikäluokkansa huippujunioreita on nostettu joukkueeseen mukaan ja pyrkimys onkin koulia heistä tulevaisuuden pirkkoja. Pieniä haasteita on vielä sairasosaston kanssa ja ainakin muutama kauden ensimmäinen ottelu jää osalta pelaajista väkisinkin väliin.

Uskon vahvasti, että tällä kaudella moni vastustaja yllättyy joukkueen hyökkäysvoimasta ja nähtäväksi jää, minkälaisiin saappaisiin nuoret viime kauden C-tyttöjen hopeamitalistit tämän kauden aikana nousevat kokeneiden pelaajien rinnalla. Joukkueen tavoitteena on sijoittua neljän parhaan joukkoon. Itsellä on vahva näkemys siitä, että sarja on tasaisempi kuin viime vuonna.

—

8. Kalannin Pallo -65, Uusikaupunki
Tyttöjen sarjoissa menestynyt KaPa-65 nousi viime kaudeksi valtakunnan kartalle myös naisissa ja piti tyylikkäästi paikkansa divarissa ollen runkosarjassa kahdeksas. Tälle kaudelle seura solmi farmisopimuksen TPS:n kanssa, minkä lopullinen vaikutus jää nähtäväksi. Minkä verran esimerkiksi viime kaudella naisten ykkösdivarin pistepörssissä toiseksi sijoittunut Juulia Peura ehtii tällä kaudella KaPan peleihin? Avauspelissä Lahdessa hän oli mukana ja iski heti tehot 4+0. Vastustajien riveissä seurataankin varmasti tarkkaan kokoonpanoja ennen pelejä. Taitoa joukkueessa kuitenkin riittää, eikä Pohitullin ”koripalloparketti” ole vierasjoukkueille pelipaikkana niitä helpoimpia, joten sarjapaikka säilyy taas ongelmitta.

Valmentajan kommentti (Sami Virtanen):
– KaPa lähtee kauteen historiansa ensimmäisen valmentajavaihdoksen jälkeen. TPS:n kanssa tehty farmisopimus tuo käyttöön laajemman pelaajaringin. Suurta vaihtuvuutta viime kauden runkoon ei ole tapahtunut. Harjoituspeleissä on tuloksellisesti mennyt hyvin, mutta pelin taso on ailahdellut valtavasti, samoin kuin kokoonpanokin otteluissa. Minimitavoitteena on sarjapaikan säilyttäminen sekä toisena tavoitteena olla länsirannikon joukkueista paras.

—

9. Santa’s United, Rovaniemi
Santa’s United järjesti keväällä sarjan joukkueiden kirstunvartijoille ja matkanjärjestäjille pohdittavaa nostamalla Rovaniemen naisten ykkösdivarin kartalle. ”Rollo” piipahti tällä sarjatasolla myös kaudella 2013–14. Silloin seura tunnettiin RSB-Teamin nimellä, mutta tuloksena oli putoaminen yhden kauden jälkeen – joskin vain yhden pisteen marginaalilla. Tuosta joukkueesta osa pelaajista on mukana myös nykyisessä Santa’s Unitedin ryhmässä.

Matkakilometrejä kauden aikana kertyy, mutta siihen Lapissa on totuttu, ja onhan otteluista puolet kotikentällä. Rovaniemellä pelattavat ottelut lienevätkin oljenkorsi, johon Santa’s United yrittää kaikin keinoin tarttua. Kauden aikana tulokset voivat olla hyvinkin erilaisia sen mukaan, pelaako lappilaisryhmä kotona vai vieraissa.

Valmentajan kommentti (Roope Salonen):
– Tulevalla kaudella vastustajat saavat pohjoisesta kotiin viemisiksi ainoastaan kauniita maisemakuvia ja paleltumia. Santa’s on kunnossa ja valmiina kauteen. Pelaajistosta löytyy nuoruutta, kokemusta, nopeutta, voimaa, näyttävyyttä ja käsiä. Joukkueen tavoite on taistella jokaisessa pelissä voitosta.

—

10. SB Vaasa
Joukkue saavutti divarinousun keväällä Crusadersin nimellä, mutta pisti kesällä hynttyyt yhteen suuremman seuran kanssa, mikä lieneekin järkevä ratkaisu. Toisin kuin Crusadersina ollessaan naapurikunta Mustasaareen rekisteröitynä, nyt SB Vaasan nimellä naiset eivät tällä kaudella pääse pelaamaan kotiotteluitaan Mustasaaren puolella sijaitsevassa Botniahallissa, vaan pelipaikkana on astetta ahtaampi Vaasan Kauppaoppilaitos.

SB Vaasa on tervetullut tulokas sarjaan, sillä Pohjanmaa on ollut SPV:n alasajon jälkeen naisten salibandyssa musta aukko. Nousijalle on kuitenkin varmasti luvassa vaikea kausi, mihin ei välttämättä auta edes se sataprosenttinen yritys, jota joukkueen valmentaja Jaana Lindholm lupaa.

Valmentajan kommentti (Jaana Lindholm):
– Vi satsar på att ge 100% i det vi gör och hoppas att det räcker till vinst i alla matcher.
(suomennos: Me lyömme aina sataprosenttisesti itsemme likoon ja toivomme, että se riittää voittoon jokaisessa ottelussa.)

—

11. PHSB, Lahti
Päijäthämäläisille divarin portit eivät auenneet kevään nousukarsinnoissa, mutta kabinetissa kävi paremmin, kun Crackersin luopuessa vapautunutta paikkaa tarjottiin PHSB:lle. Naisten ykkösdivaripaikka olikin varmasti mieluinen eteenpäin pyrkivälle lahtelaisseuralle. Lähtökohtia hankaloittaa toki se, että valmistautumisen osalta PSHB lähtemään sarjaan takamatkalta, kun paikka uudella sarjatasolla varmistui niin myöhään. Tässä kohtaa uusittu sarjajärjestelmä ja aiempaa vähäisempi putoajien määrä voi kuitenkin koitua pelastukseksi.

Valmentajan kommentti (Marko Virtanen):
– PHSB:ssä on laaja pelaajarunko. Joukkueessa on paljon kokeneita pelaajia, joilla on kokemusta ennestään divarista ja jopa liigasta. Lisäksi joukkueeseen on nostettu nuoria lupaavia junioreita. Joukkue lähtee sarjaan haastajana, mutta tavoitteena on säilyttää sarjapaikka suoraan.

—

12. AFC Campus, Turku
Turkulainen ”yliopistojoukkue” raivasi tiensä divariin kevään nousukarsinnoissa ja lisäsi länsirannikon vahvaa panosta naisten divarissa entisestään. Samppalinnan palloiluhallissa kotiottelunsa pelaavan joukkueen talvesta odotetaan kuitenkin pitkää ja kalseaa, sillä vastustajien valmentajien kaavailuissa Campukselle on varattu sarjan heittopussin rooli. Joukkue tuntuu kuitenkin asennoituneen oikein ja lähtevän uudelle sarjaportaalle kehittymään niin yksilöinä kuin joukkueena. Tiiviin ryhmän hyvää henkeä voidaankin tarvita kauden mittaan pitkillä bussimatkoilla, joita taitetaan tappiot niskassa.

Seuran yliopistotaustasta huolimatta joukkueen pelaajarunko ei ole mitään junioriosastoa. Ikinuori Anne Jumppanen (-67) pelasi vielä kevään karsinnoissa kentällä, mutta keskittyy nyt – ilmeisesti – pelkästään valmentamiseen. Sen sijaan nettisivujen pelaajalistasta löytyy vuonna 1960 syntynyt Eija Matturi-Aurén!

Valmentajan kommentti (Anne Jumppanen):
– AFC Campus on hyvähenkinen ryhmä. Joukkueessa on kokeneita pelaajia untuvikkojen lisäksi. Pelaajat harrastavat laajalla rintamalla myös muuta liikuntaa ja urheilua.

Joukkueen runko pysyi viime kauden päätteeksi hyvin kasassa. Otamme sarjanousijana haastajan roolin nöyrästi vastaan. Sarjataulukon näkökulmasta tavoitteemme on sarjapaikan säilyttäminen. Tavoitteina on myös yksilöiden taitotason, joukkueen pelitavan sekä valmentajan valmennustaidon kehittäminen.