Blogit

Blogi: Yhdeksän kohdan lista – näin maailmanmestaruutta voidaan hyödyntää

19.12.
2016
17 Kommenttia
23
Blogit
Jaska Kunelius pohtii blogissaan keinoja, joilla salibandyn MM-kullasta voidaan ottaa enemmän irti. Kuva: IFF

Jaska Kunelius pohtii blogissaan keinoja, joilla salibandyn MM-kullasta voidaan ottaa enemmän irti. Kuva: IFF

Suomi voitti riemukkaasti salibandyn MM-kultaa. Heti pokaalinjaon jälkeen alettiin tietysti kysellä sitä, miten mestaruudesta saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti. Kysymykset ovat tärkeitä mutta vähintään yhtä tärkeää on tarjota vastauksia ja vaihtoehtoja. Lähdin pohtimaan sitä, mitä hyvää lajissamme on ja miten hyvä noste lajin ympärillä saataisiin hyödynnettyä.

Pohjustukseksi sanon, että ehdotukseni edustavat lähinnä omaa kantaani lajin parissa toimineena pelaajana. En omaa järjestö- tai seurajohtokoulutusta. Osasta asioista on keskusteltu seuran, Salibandyliigan ja -liiton työntekijöiden sekä eri seuratoimijoiden kanssa. Tiedän, että lajin kattojärjestö on tämän vuoden aikana järjestänyt tapaamisia ja koulutuksia, joissa muodostetaan lajin tulevaisuuden strategiaa. Tuo työ toivottavasti kantaa hedelmää vuosien saatossa.

1. Tekemisen taso

Kuten salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen heti mestaruuden ratkettua nosti esille, iso osa maajoukkueenkin työstä tehdään seuratasolla. Ja tämä ei rajoitu pelkästään Salibandyliigan tasolle. Jokainen joukkue liigamestarista kuutosdivarin heittopussiin tekee työtä lajimme eteen. Toivon, että jokainen salibandyjoukkue nostaa omaa vaatimustasoaan esimerkiksi harjoittelun ja lajiin suhtautumisen suhteen, mikäli se tuntuu omalta jutulta. Lajin arvoa ei nosta se, jos esimerkiksi kakkosdivarissa lähdetään vieraspeliin seitsemällä pelaajalla tai naureskellaan sillä, että tällä tasolla pärjää treenaamatta. Muutos tarvitsee suunnannäyttäjiä: jos haluat nostaa joukkueesi tekemisen tasoa harjoittelussa, tee se omalla esimerkilläsi ja sitoutumisellasi. Jokainen lajia ja pelaajia eteenpäin potkiva yksilö on tässä yhtälössä ratkaiseva, oli taso mikä tahansa.

2. Ylpeys

Tämä liittyy pitkälti edelliseen. Ole ylpeä lajistasi. Älä vähättele esimerkiksi sarjatasoasi, vaan etsi omat rajasi urheilijana. Jos oma paras tasosi on kakkosdivarissa, olet tehnyt hyvän työn itsellesi ja koko lajillesi. Eräs Happee Steamersin pelaaja esimerkiksi kertoi minulle, kuinka hän haluaa panostaa lajiin paljon ja kuinka eräitä unelmien täyttymyksiä ovat esimerkiksi tehdyt maalit cup-otteluissa liigajengejä vastaan tai mahdollisuudet olla samoissa treeneissä Happeen edustuksen kanssa. Ne ovat saavutuksia joista voi tuntea ylpeyttä hyvällä omallatunnolla.

3. Erilaisuus ja rohkeus

Mielestäni salibandyn viestinnässä ja mediatoiminnassa on näkynyt hienoa erilaisuutta ja rohkeutta. Toivottavasti nämä ominaisuudet eivät unohdu tulevaisuudessa. Esimerkiksi ”Ylijohtava” Toni Lötjösen humoristiset ja toisinaan myös omaa lajia aiheesta piikittelevät some-esiintymiset erottuvat massasta, herättävät tunteita ja ovat rohkeita. Jotkut taas ovat kritisoineet Peter Kotilaisen englanninkielisiä haastatteluita ja olleet huolissaan siitä, millaisen kuvan ne lajista antavat. Itse olen sitä mieltä, että omana itsenään oleminen ja pilke silmäkulmassa piristävät nuorekkaalle lajille sopivasti vanhaa urheilujargonia. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät, mutta tunteita se ainakin herättää. Jos vertaa esimerkiksi Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden ratkaissutta Tero Tiitua ja viime kisojen näkyvintä pelaajaa Kotilaista, on heillä eroa kuin yöllä ja päivällä. Mielestäni näistä kahdesta herrasta ei voi sanoa, että toinen olisi toista parempi median edessä. He ovat täysin erilaisia, ja se on rikkaus.
MM-kisojen aikaan myös Yle onnistui kisalähetyksissään ja etenkin pelaajakorteissaan. Mielestäni niissäkin oli sopiva ripaus rohkeutta ja huumoria. Olemme nähneet aivan tarpeeksi toinen toisensa kopioita olevia pelaajakortteja, joissa puhutaan ympäripyöreyksiä. Kuulin perjantaina töissä sivukorvalla, kun kaksi oppilasta keskusteli salibandyn MM-kisoista. Toinen oppilaista sanoi, että ”kisojen hauskin juttu oli se, kun se (Miko Kailiala) sanoi, että Kotilainen on aivan hukassa ja ettei tiedä, onko se käynyt esikoulun jälkeen muita kouluja”. Rohkeaa ja erilaista. Toivottavasti lajimme uskaltaa jatkaa tällä tiellä ja nostaa samalla erilaisia persoonia esiin.

4. Puoliammattilaisuus

Tämä on asia, joka saattaa ärsyttää joitain laji-ihmisiä. Mielestäni salibandylla olisi loistava mahdollisuus toimia idealistisena urheilulajina. Me voisimme tehdä amatööriurheilusta muotia. Jostain syystä lajeja vertaillaan yhä paljon sen mukaan, onko laji ammattilaisurheilua ja minkä verran mistäkin lajista tienaa. Salibandyssä ei ole hirveästi ammattilaisia, mutta sen ei tarvitsisi olla lajiväelle häpeä vaan ylpeydenaihe. Totta kai laji tarvitsee ammattilaisia johtohenkilöihin, seuroihin ja valmennukseen, mutta ammattilaisuuden ei välttämättä kannattaisi olla lajin itseisarvo pelaajille.

Laji ja sen rahoitus kehittyvät vähitellen, ja jos haluamme nousta kassavirroissa esimerkiksi haastamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa, on varauduttava pitkään odotukseen. Mielestäni voisimme kääntää asetelman siihen, että meillä on olemassa laji, jota pelatessa voi samalla hankkia itselleen koulutuksen ja työpaikan. Tämä voi onnistua esimerkiksi seuran kontaktien ja yhteistyökumppaneiden avulla tai työllistämällä pelaajia seuraan. Tätä linjaa on toteutettu pitkään Happeessa. Uskon, että opiskelumahdollisuus tai vaikka puolipäivätyön löytäminen pelaajalle ovat tärkeämpiä sekä yksilöllisessä että yhteiskunnallisessa mittakaavassa kuin se, että pelaaja saa kaudesta 8 000€. Tällä tavoin voimme myös välttyä raa’an urheilumaailman varjopuolilta, kuten uran jälkeiseltä tyhjiöltä. Näin pitäisimme lajina pelaajista huolta kokonaisvaltaisesti, eikä koko elämäänsä tarvitsisi uhrata vain urheiluun. Moni olympiaedustajakin pystyy urheilemaan puoliammattilaisena, miksi siis ei salibandynpelaaja? Samalla lajimme vetonaulana voisivat olla vanhanaikainen seurauskollisuus, aito rakkaus lajiin sekä urheilu itseisarvona rahan sijaan. Nämä ovat arvoja, jotka ovat rahan ohjailemassa ammattiurheilussa välillä kadoksissa. Sen sijaan, että lähtisimme matkimaan isompia, voisimme yrittää kulkea rohkeasti omaa polkuamme.

5. Urheilullisuus

Jotta laji kehittyy, pitää pelaajien ja urheilullisuudenkin kehittyä jatkuvasti. Tämä kohta liittyy hieman edelliseen, mutta ei ole silti ristiriidassa. Mikäli lajimme onnistuu saamaan lisää tuloja, kannattaa ne mielestäni kohdentaa ensisijaisesti olosuhteiden ja urheilullisuuden parantamiseen. Seurat tekevät tässä isoja valintoja. Kannattaako esimerkiksi ostaa kallis pelaaja ammattilaiseksi vai parantaa koko joukkueen kehittymismahdollisuuksia vaikka hierontapalveluilla tai omalla kuntosalilla? Tai palkata seuraan junioripäällikkö tai urheilutoimenjohtaja pelaajapalkkioiden sijaan? Happeessa ei ole pelaajapalkkioilla mässäilty, mutta itse olen ollut tyytyväinen siihen, kun seura tarjoaa pelipäivän ruuat, kuntosalikortit, huippuvarusteet, ammattitaitoisen valmennuksen ja tarvikkeet palautumiseen. Näin saadaan pelaajat sitoutumaan urheiluun, seuraan ja itsensä kehittämiseen. Esimerkiksi kabineteissa pitää tehdä paljon töitä sen eteen, että hallitilanne paranisi monilla paikkakunnilla. Ehkä myös sponsorit voivat olla suopeampia, jos tukieurot kulkeutuvat laajempaan hyötyyn (kuten uuden hallin rakentamiseen) kuin yksittäisen pelaajan kuukausiliksaan.

6. Moderni yhteistyökumppanuus

Jos haaveilemme pelaajien puoliammattilaisuudesta ja urheilullisuuden parantumisesta, kannattaa seurojen nyt hyödyntää MM-sankareiden sekä lajin saama julkisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yritysten rahahanat aukeaisivat vastikkeetta. Laitamainosten ja pelipaidan logojen lisäksi seurojen kannattaa pohtia malleja, joissa sekä yritys että pelaaja ja seura hyötyvät toisistaan. Moderni yhteistyökumppanuus voi myös olla tapa parantaa pelaajien urheilullisuutta. Kun seura löytää tavan, jolla yritys hyötyy yhteistyöstä, on yhteistyön toteutuminen todennäköisempää. Esimerkiksi henkilökohtaisen sponsorin avulla pelaaja voi lähteä vieraspelireissulle eikä joudu stressaamaan tekemättä jääneistä tunneista ja toimia täten puoliammattilaisena.

7. Yhteiskuntavastuu

Salibandy ja urheilu ylipäätään ovat antaneet monelle ihmiselle paljon. Silloin on vähintään kohtuullista antaa jotain takaisin. Moni muukin laji on tajunnut yhteiskuntavastuun tärkeyden, mutta tämä voisi olla entistä enemmän salibandy keihäänkärki edellisiin kohtiin liittyen. Meillä on käsissämme laji, joka on helppo aloittaa, siedettävän hintainen harrastaa ja kohtuuhintainen käydä katsomassa. Laji, jossa vastustajaa ja lajiamme kunnioitetaan. Yhteiskuntavastuuseen liittyy esimerkiksi se, että lajimme panostaisi junioritoiminnassa lajitaitojen lisäksi ihmisten kasvattamiseen. Että me kasvatamme pelaajia, jotka eivät pääsarjatason jälkeenkään jää tyhjän päälle. Että me, jotka olemme saaneet lajiltamme paljon, haluamme antaa yhteisöllemme jotain takaisin.

On tärkeää, että yhteiskuntavastuu saataisiin isoksi arvoksi koko lajin sisällä, sillä päälleliimatut tempaukset eivät ole aitoa yhteiskuntavastuuta. Esimerkiksi Happeen idea nuorisokotien kanssa toteutettavasta yhteistyöstä sai alkunsa edustusjoukkueen sisältä. Kaupunkien heikon taloustilanteen vuoksi nuorisokodeilla ei ole välttämättä varoja tarjota nuorille esimerkiksi sisäänpääsyä salibandyotteluun. Lisäksi pohdimme sitä, että elämänsä risteyskohdassa oleville nuorille voisi olla hyötyä siitä, että heille kävisi puhumassa sellaiset pelaajat, joilla on omassakin elämässään ollut kotioloihin liittyviä haasteita. Koska urheilu on pelastanut monen ihmisen elämän laitapuolilta, on vain luonnollista, että sitä kohtaan tuntee kiitollisuutta. Samalla laji ja seura voivat nousta merkitykselliseen asemaan omassa kaupunki- tai kuntayhteisössään. Tällöin myös kunnan asukkaat ja päättäjät näkevät seuran arvon muussakin kuin salivuokrien tiliotteissa.

8. Johto

Menestyksen huumassa sekä lajin että seurojen johdon kannattaa takoa kuumaa rautaa. Samalla kasvavan lajin on oltava tarkkana siitä, että lajin ja seuran johto ovat oikealla asialla. Menestys nostaa aina pintaan myös onnenonkijoita ja oman etunsa tavoittelijoita. Lajiväen kannattaa pitää silmät auki sen suhteen, ettei lajia tai seuroja vedetä väärille urille esimerkiksi valtataistelujen takia. Mikäli epäkohtia näkee, pitää asiat uskaltaa nostaa rohkeasti pöydälle. Valitettavan moni laji on kompastunut polvilleen johtoportaan keskinäisten nokittelujen vuoksi. Toivottavasti tämä ei ole salibandyn tulevaisuus. Kattojärjestön lisäksi seuroilla tulee olla selkeä visio ja strategia tuleville vuosille. Kehittyminen vaatii tavoitteita ja osaavaa johtoa.

9. Intohimo ja arki

Viimeiseksi palaamme alkuun. Lähes kaikki työ tapahtuu seuroissa ja arjessa, näkyvät hedelmät korjataan esimerkiksi MM-näyttämöllä tai Superfinaalissa. Ainakin itselleni Suomen MM-kulta oli sykähdyttävä hetki, ja se muistutti minulle jälleen kerran, miksi tälle lajille antaa itsestään niin paljon. Siis, miten maailmanmestaruus hyödynnetään? Se on sinusta kiinni.

Urheilu ja etenkin siinä menestyminen vaatii intohimoa. Salibandyssä on tuhansia intohimoisia laji-ihmisiä. Omalla esimerkilläsi sinä voit tuoda lajin pariin uusia ihmisiä ja olla mukana rakentamassa uutta menestystä. Olet sitten pelaaja, taustahenkilö, junnuvalmentaja tai kahvion myyjä. MM-kullan hyödyntämiseksi voisi olla syytä tehdä jälleen uuden vuoden lähestyessä #salibandylupaus. Tuotko yhden uuden ihmisen katsomoon? Suunnitteletko harjoitukset piirun verran paremmin? Lisäätkö omatoimista harjoittelua? Annatko joka treenissä kaikkesi? Kohtaatko junnuvalmentajana pelaajat myös ihmisinä? Kysytkö surullisen näköiseltä junnulta, että onko hänellä kaikki hyvin? Jäätkö pelin jälkeen laukomaan sitä toivoneen junnukatsojan kanssa? Sinä voit hyödyntää salibandyn MM-kullan.

MM-joukkueemme teki lajille upean palveluksen, nyt on meidän vuoromme viedä lajin sanomaa eteenpäin.

P.S. Menin MM-finaalin jälkeisenä maanantaina koulumme liikkasaliin maalivahdiksi salibandyä pelanneille iltapäiväkerhon lapsille. Yksi lapsista tuli varovasti luokseni, kopautti polvisuojiani ja kysyi: ”Tunnetko sä sen Peter Kotilaisen?” Tässä on yksi konkreettinen esimerkki siitä, mitä vaikutuksia MM-kullalla on.

#4, Jaska Kunelius
Twitter: @jKune

Jaska Kuneliuksen aiemmat Pääkallo-tekstit:
Blogi: Älä vaikene itsestäänselvyyksistä
Mihin lahjakkuus riittää?
Pihasähly on kiellettävä, mailahan voi osua kasvoihin
Vihan kautta

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Jaska Kunelius
Jaska Kunelius
Kirjoittaja on saarijärveläinen Happeen peruspakki, joka on usein valmis kertomaan mielipiteensä, halusi muut sen kuulla tai ei. Pääkallon blogiosiossa voi tulla kirjoituksia aivan mistä tahansa suojalasien läpi katsomatta. Siviilissä opettaja ja ihminen, kaukalossa jäähyherkkä ja kädetön. Twitter: @jKune
Plussapallo
19/12/2016
Hyvä teksti jKune! :)
S7
19/12/2016
Harvinaisen samaa mieltä! Kunelius osaa nää hommat, Peter muut hommat, ja niinku jutussa mainitaan ei ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin!!
Asiaa....
19/12/2016
Seuraan tätä sivustoa jatkuvasti lähinnä "read-only" -moodissa, mutta nyt on pakko kirjoittaa pari kommenttia. Täyttä asiaa jokainen noista listan asioista. Tällaista analysointia ja rakentavaa palautetta voisi olla tällä palstalla enemmänkin sen sijaan, että huudellaan puskista epäasiallisia kommentteja yksittäisistä pelaajista/valmentajista tai heidän taustoistaan.
Svedu Kaapo
19/12/2016
👍
rronb
19/12/2016
Hyvä Kuska Janelius! Mutta nimesi salibandyliiton pöytäkirjoissa, onko virhe edelleen liiton järjestelmissä vai minun tietokoneessa? T: ykkössena.
Jone
19/12/2016
Loistavaa kune,jälleen kerran! Jaksatko kirjoittaa toisenkin jutun samoilla väliotsikoilla,mutta kertoen joka väliotsikon alle lisää Esimerkkejä ja/tai kokemuksia eletystä elämästä? Näillä esiin nostamillasi asioilla saa parissa vuodessa ihmeitä aikaan,kunhan jokainen toteuttaa ne omalta osaltaan.
Mr. Hankey
19/12/2016
" Laitamainosten ja pelipaidan logojen lisäksi seurojen kannattaa pohtia malleja, joissa sekä yritys että pelaaja ja seura hyötyvät toisistaan."

Tuosta voisi korjata kokonaan sanan "lisäksi" tilalle "sijaan." Yritys ei saa mitään arvoa siitä, että paidassa on sadan muun mainoksen seassa oma mainos. Mieluummin kannattaa lähteä siitä, että myydään yrityksille ihan jotakin muuta kuin se perinteinen paitamainos.
Sponssori
19/12/2016
Juuri näin kuten mr.hankey kirjoittaa. Paitamainokset ja myös lattiamanokset ovat menneen ajan mainontaa eikä niillä ole mitään tekemistä sponssoroinnin kanssa jota modernit yritykset haluavat tehdä.
Salibandyliiga voisi jopa rajoittaa säännöillä paita- ja lattiamainosten määrää kuten NHL on tehnyt? "Tilkkutäkki" mainokset eivät palvele ainakaan sponssoreita.
Osku
19/12/2016
Olipa hyvä teksti! Kyllähän noita paita-, laita- ja lattiamainoksia voi jatkossakin olla, mutta jotain muutakin on syytä kehittää. Se miten tätä buumia saadaan isommassa kuvassa hyödynnettyä on aika vaikea homma, mutta nyt kannattaisi kaikkien seurojen jakaa isolla kädellä vapaalippuja joka puolelle, ainakin yhteistyökumppaneilla. Tuolla on nyt potentiaalisia katsojia lajille, joiden mielestä peliä oli kiva seurata jopa telkkarista. Jos ne henkilöt saataisiin nyt katsomaan peliä ihan paikan päälle, niin niistä saataisiin isolla todennäköisyydellä uusia katsojia lajille. Säbä on kuitenkin paikan päällä paljon parempaa kuin ruudun kautta, päinvastoin kuin moni muu hitaampi laji.
Rasi
19/12/2016
Eihän tuossa blogitekstissä kerrota yhtäkään asiaa mitä varsinaisesti tehdä, vaan tyyliin "jotain täytyis tehdä". Ei tuosta vielä sinänsä hyötyä ole, vaikka varmaan me kaikki ollaan samaa mieltä, että jotain tarvis tehdä.
S7
19/12/2016
Lue Rasi vaikka loppu uudestaan. Mitä sinä voit itse tehdä? Mennä katsomoon ja tuoda yksi katsoja lisää? Olla ylpeä omasta lajista? Nököttää himassa ja itkeä ku paskalaji ja ei katsojia, enkä mee mäkään?
Osku
19/12/2016
Ylpeys omasta lajista on varmaan se keskeisin tekijä. Siitä se lähtee. Tuo joku lajia seuraamaton edes yhteen peliin tämän kauden aikana. Puhu lajista vaikka töissä ja anna niiden perinteisten dissauksien mennä toisesta korvasta ulos. Riiteleminen toisten lajien kanssa ei vie säbää eteenpäin. Positiivisuus voittaa viime kädessä aina.
Repa
20/12/2016
Vuoden johtavimman ulostulon tekee, ei huippu-urheilujohtaja, vaan Saarijärveläinen peruspakki!
Sponssori
20/12/2016
Repan kanssa samaa mieltä, hienoa kun pelaaja ottaa postiivisesti kantaa lajin kehtykseen mutta missä Kettunen on mielipiteineen?
Urheilullinen puoli on hyvin tässä analysoitu, nyt kaipaisi lisää aktiivisuutta markkinoinnissa.
Onnistuneet liigamatsit maailmanmestaruuden jälkeen Turussa, Vantaalla ja eilen Tampereella ovat jo nostaneet kiinnostusta myös mediassa.
Toivotaan että salibandy saa ansaitsemaansa arvostusta jatkossakin mediassa joka lisää myös yritysten halukkuutta yhteistyöhön.
Seuraava kehityskohde voisi olla hallien yleisöpalvelut, nyt palvelut ovat todella puutteellisia jos halutaan uusia kuluttajia kasomoihin.
Voisiko ottelutapahtumaan luoda jotain uutta ja personaallista mikä eroittaisi säbän muista lajeista?
Hiski
20/12/2016
Tämän listan jos saisi jotenkin liiton fläppitaululle. Todella erinomaisia ajatuksia sekä uusia näkökulmia kuluneisiin toistoihin. Kiitos.
Rasi
22/12/2016
On tuossa siis sinänsä aivan oikeita ajatuksia, mutta sisältö enemmän sanahelinää ja vanhojen kliseiden toistamista. Jossain kohtaa olisi syytä saada konkreettisia suunnitelmia ja niiden toteutusta, kuin sitä, että kukin käy täällä vuorollaan kertomassa kuinka jotain täytyisi tehdä.
Nojoo
28/12/2016
Ei kai nykymenokaan niin huonoa ole.Mestaruus tuli.Taas.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.