Maajoukkueet

Kahden maajoukkueen mies – futis on elämäntapa salibandyn huippupuolustajalle

09.12.
2016
3 Kommenttia
10
Maajoukkueet
Suomen puolustaja Lauri Stenfors saa Riikaan ison kannattajajoukon Suomesta. Kuva: Mika Hilska

Suomen puolustaja Lauri Stenfors saa Riikaan ison kannattajajoukon Suomesta. Kuva: Mika Hilska

Isännän ottein kentällä raatava Lauri Stenfors pelaa uransa toista MM-turnausta Suomen paidassa. Suomen maajoukkue vietti Riiassa kolmatta välipäivää, ja Pääkallo.fi kävi jututtamassa rantalentopalloa muun joukkueen kanssa pelannutta turkulaispuolustaja Stenforsia.

”No mercy –säännöt” pihapeleissä

– Pitää olla itseluottamusta. Täytyy olla valmis menemään vaikka pää edellä, vaikka vähän voi sattua. Jos näyttää, kuka on johtaja, sieltä usein pääsee voittajana pihalle.

Näillä ohjeilla Suomen romuluinen puolustaja Lauri Stenfors pyrkii voittamaan jokaisen kaksinkamppailutilanteen kentällä.

26-vuotias Turun Palloseuran puolustaja on kentällä fyysisyyden ruumiillistuma, joka ei jätä tilanteita kesken. Hänen kovat olkapäänsä tulevat vastustajille tutuiksi myös käynnissä olevassa Riian MM-turnauksessa, jossa Stenfors haluaa muuttaa kahden vuoden takaisen hopean kullaksi Suomen maajoukkueen kanssa.

Stenforsin osaaminen ei kuitenkaan jää pelkästään kulmarymistelyyn, sillä hän on jo usean kauden ajan saanut pelata Salibandyliigassa isossa vastuussa ja pallollisessa roolissa.

Tehopisteiden teon taidon hän oppi jo juniorivuosinaan.

– Pelasin hyökkääjänä SBS Rupussa Huittisissa. Olin varmaan jengin paras pistemies silloin. Sitten kun siirryin pelaamaan Turkuun, rooli muuttui enemmän puolustavaksi puolustajaksi. Kyllä silloin junnuissa tuli vielä sekä tehtyä pisteitä että puolustettua, Stenfors muistelee.

Lukuisat pelaajat ovat kertoneet pehmeiden käsiensä ja mailankäsittelyn salaisuudeksi lapsuusvuosien pihapelit. Stenforsilla niihin matseihin liittyy hieman erilaisia muistoja.

– Kova pelityylini on lähtenyt pihapeleistä. Asuimme Huittisissa ja pelasimme kovia pelejä veljeni ja Laxin poikien kanssa. Siellä oli aika ”no mercy -säännöt”. Aina, kun vanhempien kanssa pelasin, niin pienempänä jouduin vähän suojelemaan itseäni ja antamaan kovaa vastaan, Stenfors kertoo hymyillen.

Pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat vain korostuneet viimeisten vuosien aikana huippusalibandyssa. Stenfors onkin sitä mieltä, että kansainvälisellä huipulla rajat tulevat vastaan ilman sopivanlaista kovuutta.

– Ehdottomasti fyysisyyttä vaaditaan. Varsinkin puolustajana paineen alla toimiminen on iso osa-alue. Hyvä esimerkki meidän maajoukkueesta on Krister Savonen. Pieni äijä, mutta osaa pelata kovaa ja ottaa vastaan iskuja. Hän ei anna pienen koon haitata. Kovuuttakin voi olla monenlaista.

Stenforsin kova pelityyli on peruja Huittisten pihapeleistä. Kuva: IFF

Stenforsin kova pelityyli on peruja Huittisten pihapeleistä. Kuva: IFF

Ei enää Turku-vitsejä

Lupauksia herättäneiden TPS-vuosien jälkeen Stenfors siirtyi helsinkiläiseen SSV:hen (myöhemmin nimellä Viikingit). Kaudet pääkaupungissa toivat palkintokaappiin kaksi SM-pronssia ja samalla Stenfors pystyi vakiinnuttamaan paikkansa Suomen maajoukkueessa.

2012 pelatut Göteborgin MM-kisat olivat hänelle uran ensimmäiset. Nyt Riiassa rooli on kasvanut entisestään, ja 10 päivän rupeama sujuu jo rutiinilla.

– Nyt tiedän vähän paremmin, miten päivät kuluvat täällä. Peleissä voi tulla suuriakin tasoeroja, joten niihinkin osaan varautua. Silti vedän pilke silmäkulmassa, ja todella innoissani kuuntelen aina Maamme-laulun. Ihan sama, onko paikalla 500 vai 50 000 katsojaa.

– Roolini on näissä kisoissa kohtalaisen iso. Nielen totta kai sen roolin, joka itselle tulee. Toivotaan, että sunnuntaina voi katsoa kokonaiskuvassa roolin olleen iso niin alivoimalla kuin tasakentällisinkin.

Myös muiden pelaajien Turku-kuittailut ovat vähentyneet maajoukkuekokemuksen myötä.

– Joskus neljä vuotta sitten saattoi olla jotain väsynyttä juttua Turusta. Nyt he ovat tajunneet, että Turku on aika päällikkömesta ja Suomen hienoin kaupunki. Kyselevät jo, mistä saisi hotellin varattua. Siinä kannattaa kääntyä minun ja Miklun (maajoukkuehyökkääjä Miko Kailiala) puoleen, Stenfors laukoo hieman turkulaisittain murtaen.

Stenforsin puolustajaparina nähtiin alkusarjan Saksa- ja Sveitsi-otteluissa kokenut Juha Kivilehto. Salibandyliiton Facebookissa julkaisemalla videolla Kivilehto kuvaili Stenforsia hieman ”likaiseksi pelaajaksi” ja viittasi nitkahteleviin polviin hieman hymähdellen.

– No en tiedä – voi olla, että playoff-otteluissa on ollut joskus pientä huutelua ja filmaamista. Varmaan aika kaverillisesti hän sitä meinasi, mutta ehkä kerran tai kaksi niitäkin on tullut.

”S-U-O-M-I”

Suomen salibandymaajoukkueen lisäksi Stenfors seuraa paljon muuta urheilua. Voimakkaimpia tunteita hänelle kuitenkin aiheuttaa salibandyn ulkopuolelta jalkapallo.

Mies on tuttu näky Turun Palloseuran jalkapallokatsomoissa, mutta sen lisäksi hänellä on vahva tunneside Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, eli Huuhkajiin.

Heikot peliesityksetkään eivät saa häntä pysymään pois kannattajakatsomosta.

– Huuhkajat on iso osa meikäläistä, ja futis myös yleisesti. Pohjoiskaarteessa on tullut oltua useasti, ja vaikka pelit menevät huonosti, jengiä ei jätetä, Stenfors muistuttaa ja jatkaa.

– Jossain määrin futis on enemmän elämäntapa kuin tuloksiin katsomista. Futis on itselleni urheilusta se rakkain.

Stenforsin kertoo myös, että entinen Salibandyliigan maalitykki Juho Järvinen on fanaattinen Huuhkajat-kannattaja ja lähettää ”Jullelle” terveiset Riian Olympic Sports Centerin rantalentopallokentältä.

Papalta jälleen maalibonukset

Suomen pelit Riiassa jatkuvat perjantaina puolivälierän merkeissä. Kovaotteisen oman pään vartijan mukaan kaikkein kovimmat kulmaväännöt ovat vasta tulossa.

– Ruotsia ja Tshekkiä vastaan ovat aina kaikkein fyysisimmät pelit. Ruotsilla on monta isompaa äijää kuin minä. Sinne pitää jotain keksiä ja mennä kovempaa. Kun taas tshekkiläinen veri kiehahtaa, niin he eivät anna paljon töniä.

Kahden vuoden takaisissa kisoissa kerrottiin Stenforsin ja hänen pappansa sopimasta maalibonuksesta. Jatkopeleihin on saapumassa iso kannustusjoukko koti-Suomesta, ja myös näihin kisoihin on sopimuksia tehty isovanhempien kanssa.

Kun Suomi pelaa jalkapalloa, Lauri Stenfors (oik.) on todennäköisesti pohjoiskaarteessa kannustamassa. Kuva: IFF

Kun Suomi pelaa jalkapalloa, Lauri Stenfors (oik.) on todennäköisesti pohjoiskaarteessa kannustamassa. Kuva: IFF

– Tyttöystävä kavereineen, isä, pappa ja veli ovat ainakin tulossa. Sen lisäksi kymmenhenkinen kaveriporukka Huittisista tulee tänne huutamaan. Toivottavasti omia pelipaitoja näkyy katsomossa.

– Veikkaan, että vähintään samalla tasolla ovat bonukset papan kanssa. Varsinkin, jos jatkopeleissä saa ruikattua maaleja, niin kyllä sieltä varmaan moninkertaisena voi tulla rahaa tilille. Tehdään ensiksi ne maalit ja sovitaan summista sitten.

Unelma maailmanmestaruudesta kuuluu vahvasti Stenforsin puheista.

– Oma pää tukkoon ja parista sellaisesta paikasta sisään, mistä emme tehneet viime finaalissa maalia, niin meillä on tosi hyvä sauma voittaa kultaa. Pelataan hyvä puolivälierä ja välierä, ja jos kohtaamme Ruotsin sunnuntaina, niin katsotaan kumpi lähtee kullan kanssa kotiin.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Anssi Karjalainen
Anssi Karjalainen
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö
Asemapaikka: Oulu
Twitter: @A_Karjalainen
Johtaja
09/12/2016
Muuten hyvä juttu, mutta yksi mies ollaan unohdettu täysin. Aleksi "mustapää" Rautu dominoi tuolloin mennen tullen kaikkia pistepörssejä, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Stenfors seurasi tarkasti kyseistä kaveria eikä turhaan.
Pulkkinen
09/12/2016
Nyt johtaja on asia ytimessä. Mitäköhän kyseiselle kaverille mahtaa nykyään kuulua??!
Roupou
09/12/2016
Dominoi edelleen.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.