Jos ei 10-3 Suomelle päättynyt Viro-ottelu noussut noin muuten suurten salibandyklassikoiden joukkoon, tärkeä peli se oli ainakin FC Vaajakosken kasvatille Jonne Junkkariselle. 26-vuotias puolustaja pääsi pelaamaan ensimmäisen kokonaisen MM-ottelunsa urallaan.

Sulavaliikkeinen Happee-pakki pelasi yhden erän Saksa-ottelussa, mutta nyt vastuuta tuli koko 60 minuutin osalta. Pelaaminen maistui, vaikkei MM-huuma päässytkään valtaamaan rauhallisen kalamiehen mieltä.

– Kyllä tämä vielä on vähän tunnustelua ja pallotuntuman kanssa hakemista, kun ei ole hirveästi mailalla touhunnut viime aikoina. Vähän samantyylistä on ollut kuin karsinnoissakin, eikä tässä vielä ole päässyt kunnon testiä MM-karkeloihin ottamaan, Junkkarinen myönsi rehellisesti kisa-areenan uumenissa.

Junkkarinen pelasi kolmosviisikossa Juha Kivilehdon parina, ja ylhäällä hyökkäyksessä touhusivat Tero Tiitu, Mika Kohonen sekä Mika Moilanen. Viron puolustusvoittoinen sotasuunnitelma teki rakentelusta haasteellista.

– Muutamat avauskuviot sovittiin ennen ottelua, mutta Viro makasi syvemmällä mitä olimme ajatelleet. Alussa syöttösuuntia ei meinannut oikein löytyä ja pelaaminen kävi ahtaaksi, Junkkarinen muisteli.

Vaajakosken aina tyylikkäälle ja elegantille kasvatille merkittiin tilastoihin syöttöpiste vain Tero Tiitun toisessa erässä viimeistelemään maaliin, vaikka esityö myös Mika Moilasen avauserän maaliin olisi ansainnut tehomerkinnän. Tämä pikkuseikka ei vaivannut pelin jälkeen.

– Eipä ole meikäläiselle niin väliä, kun ei niitä pisteitä tule kuitenkaan niin hirveästi, eikä tässä nyt kovin korkealle ehditä pörsseissä nousta kuitenkaan, Junkkarinen naureskeli.

Maalivahdeista Jarno Ihme oli kuumeessa, joten Eero Kosonen oli ainoa virallinen veräjänvartija pöytäkirjassa. Varasuunnitelma oli toki olemassa, jos Kosonen olisi jouduttu vetämään maalilta pois.

– (Juha) Kivilehto oli varalla. Omakin osaaminen olisi ehdottomasti riittänyt, sillä hartiat ovat tunnetusti niin leveät että kyllä näillä kelpaa peittää, Junkkarinen veisteli.

Joukkue siirtyy nyt alkusarjan jälkeen viettämään kolmea vapaapäivää, joiden päätteeksi perjantai-iltana on edessä puolivälierä. Vastuu kelpaisi myös jatkossa.

– Totta kai kaikki täällä haluavat pelata mahdollisimman paljon, mutta kilpailu on kovaa, eikä tässä purnata vaikkei kentälle pääsisikään, Junkkarinen totesi.

Itsenäisyyspäivän ohjelmassa on ainakin vierailu Suomen Latvian-suurlähetystössä, mutta muuten tarkkaa tietoa ei vielä pelaajilla ollut.

– Kai nuo ovat jotain ohjelmaa kehitelleet. (Jani) Kukkola-(Mika) Kohonen -pari on niin huono ”änärissä”, että niitä on kiva Peterin (Kotilainen) kanssa nöyryyttää jatkossakin, Junkkarinen virnisti.

Suomi majoittuu vanhassa neuvostoaikaisessa urheilukeskuksessa Riian kaupungin ulkopuolella. Junkkarinen on viihtynyt paikassa, vaikka hieman toisenlaistakin viestiä on ollut ilmassa.

– Majapaikka on ihan kunnossa, on pingikset ja ”änärit” ja ruoka on erittäin hyvää. Pingismestari on haussa, vaikka kieltämättä on itsekin tullut joku peli voitettua. Toki on muutama tappiokin tullut, hirvinuttu avasi marssijärjestystä.