Ruotsissa jälleen outo ylilyönti – ”Missä on pelaajien välinen kunnioitus?”

Ruotsissa pelaajien turvallisuus ja keskinäinen kunnioitus ovat nousseet vahvasti esiin viime viikkoina. Kuva: perwiklund.se
Ruotsissa pelaajien turvallisuus ja keskinäinen kunnioitus ovat nousseet vahvasti esiin viime viikkoina. Kuva: perwiklund.se

MM-kisat siirsivät kansallisen tason salibandyyn liittyvät keskustelut hetkeksi taka-alalle, mutta Superliigan käynnistyttyä uudelleen nähtiin Linköpingin Tobias Gustafssonin ja Växjön Johan Roosin välillä erikoinen kaulaantarttumistilanne ottelun loppuhetkillä. Tilanne ja sen jälkipuinti sai tuomareita valmentavan Reine Sjödinin pohtimaan pelaajien välistä kunnioitusta.

Innebandymagazinet.se-sivuston haastattelussa Sjödin pohtii mihin laji on menossa.

– Liiton, joukkueiden ja yksittäisten pelaajien pitää ottaa vastuu asioista. Jos nykykehitys jatkuu, vakavasti loukkaantuneiden pelaajien määrä tulee vain kasvamaan. Tätä asiaa ei voi sysätä vain tuomareiden vastuulle. Voimme toki tarttua asiaan, mutta se tarkoittaa merkittävästi kasvavaa jäähyjen ja punaisten korttien jakamista.

– Se ei kuitenkaan ole oikea toimintamalli. Jokaisen yksilön, joka toimii lajin parissa, pitää ottaa vastuu tästä asiasta. Monet tahot ovat ottaneet yhteyttä minuun aina Superliiga-valmentajista lähtien ja kysyneet, miksi kurinpito ei ota suurempaa vastuusta asiasta. Mielestäni olemme ottaneet, mutta heti kun näytämme punaista korttia enemmän ja jaamme ottelurangaistuksia, ovat samat ihmiset jälleen tyytymättömiä.

Sjödin haluaa esittää julkisen kysymyksen eri tahoille pelaajien käyttäytymisestä.

– Jos pohdimme esimerkiksi eilistä Växjö-pelaajan ottelurangaistusta. Kysyn itseltäni: miksi hän tekee tuon? Se on kysymys, jonka haluan kysyä avoimesti Växjöltä sekä joukkueen valmentajalta, Niklas Nordénilta. Tässä ottelussa Växjö ei ottanut vastuuta teoistaan. Missä on pelaajien välinen kunnioitus ja yhteishenki? Tuleeko meidän tietoisesti vahingoittaa vastustajajoukkueen pelaajia? Missä on ihmisten vastuullisuus?

Erotuomarien valmentaja pohtii jääkiekossa käytyä vastaavaa prosessia. Hän myös muistuttaa, ettei vastuu kuulu pelkästään tuomareille.

– NHL:ssä käytiin sama prosessi joitakin vuosia takaperin, kun pelaajat kamppailivat enemmän kuin pelasivat jääkiekkoa. Uskon, että salibandyihmiset haluaisivat lajin olevan mieluummin tekniikkalaji. Monet olivat MM-kisojen yhteydessä sitä mieltä, että kansainvälisissä otteluissa sai pelata fyysisemmin ja sen salliminen Superliigassa saattaisi johtaa yleisömäärien kasvuun. Olen täysin eri mieltä. Kasvattamalla pelin vauhtia, mutta puuttumalla tarkemmin kovaan peliin saattaisimme saada enemmän yleisöä paikalle teknisesti monipuolisena lajina. Esimerkiksi jääkiekossa Neuvostoliiton huipputaitavat yksilöt olivat erittäin viihdyttävää seurattavaa. Emme varmasti tule hidastamaan salibandyn pelinopeutta tai intensiteettiä, mutta väkivaltaisiin tekoihin pitää puuttua ankarammin ja ne on pystyttävä karsimaan lajista.

– Erotuomareiden vastuusta tässä asiassa pitää jakaa myös muille tahoille. Tuomareilla on suurin rooli pelin hallinnassa pitämisessä, mutta myös valmentajien on tehtävä osansa, mikäli heidän pelaajansa ylittävät reilun kontaktipelin rajat. Meillä on parempi videovalvonta tällä kaudella, ja Liitto tekee päätöksiä eri tilanteiden lähettämisestä kurinpitoryhmälle.

Keskustelun jälleen avannut erikoinen tilanne on katsottavissa alla olevasta videosta.

Lue myös
Innebandymagazinet.se: Reine Sjödin: Vart har ”tillsammans” tagit vägen?
Pääkallo.fi: Ruotsista avoin kirje maailman salibandyväelle – ”Nykyinen kehityspolku on hälyttävä”