Juha Kivilehdon maajoukkueura alkoi Turussa – lauantaina se saattaa myös päättyä siellä

Juha Kivilehto juhli MM-kultaa joulukuussa. Kuva: IFF

Juha Kivilehto juhli MM-kultaa joulukuussa. Kuva: IFF

Suomen miesten salibandymaajoukkue pelasi Turussa ensimmäistä kertaa helmikuussa 2000, kun Ruotsi kaatui 6-4. Tapaus oli historiallinen siksikin, että viikonloppu oli Juha Kivilehdon ensimmäinen miesten maajoukkueen mukana. Edellisen illan tappiollisessa Ruotsi-kohtaamisessa Tukholmassa lupaava juniori hääri kaksi erää Suomen puolustuksessa, ja Turkuhallissa roolina oli raapustella huilivuorossa tilastoja.

– Ensimmäisestä maaottelusta muistan sen verran, että saisin kutsun sinne varamiehenä. Kutsu tuli täytenä yllätyksenä, koska en edes tiennyt kuuluvani tarkkailtavien pelaajien joukkoon siinä vaiheessa, Juha Kivilehto pinnistää muistiaan.

– Ensimmäisessä pelissä pakkiparina pelasi Pasi Berndtson ja hyökkäyksessä pelasivat JP Lehtonen ja Tero Karppanen, ketjun kolmatta lenkkiä en nyt valitettavasti muista. Pahoittelut kyseiselle henkilölle, mutta varmasti oli joku kova kaveri.

Vielä sen kevään miesten MM-kisoihin Norjaan eivät näytöt riittäneet, mutta sen jälkeen niitä on kertynyt Myyrmäen kasvatille senkin edestä. Kolme maailmanmestaruutta eivät lisäperusteluja kaipaa.

Ensimmäisen maaotteluviikonloppunsa jälkeen silloin 18-vuotias Juha Kivilehto arveli Salibandy-lehdelle uskovansa vielä yltävänsä kansainväliseen pelitempoon kunhan hankkii räväkän pituuskasvun jatkoksi riittävästi voimaa. Puoli vuotta aikaisemmin nuorukainen oli viilettänyt vasta Suomen U19-maajoukkueessa.

– Kyllähän omat unelmat ja tavoitteet, maajoukkueen suhteen ovat ylittyneet. En olisi juniorina voinut haaveillakaan pelaavani yli sata maaottelua Suomen paidassa saatikka voittavani kolme maailmanmestaruutta. Tähänastiselta maajoukkueuralta hienompina muistoina ovat juuri maailmanmestaruudet, kirsikkana kakun päällä se kotikisoissa 2010 voitettu. Se oli yksi koko tämänastisen urani hienoimmista tapahtumista.

Maajoukkueuran aallonpohjiakaan ei tarvitse kauaa miettiä.

– Ne hävityt MM-finaalit totta kai.

Kivilehto on nostanut MM-pokaalia 2008 Prahassa, 2010 Helsingin Hartwall Areenalla ja nyt 2016 Riiassa.

”Ei ole mahdotonta, että viimeinen maaottelu”

Lauantain Tshekki-ottelu Turun Marli Areenalla saattaa pahimmassa tapauksessa olla viimeinen kerta, kun näemme Juha Kivilehdon Suomen paidassa. Mitään lopettamisjulistusta ei ”Juhis” kuitenkaan suostu vielä antamaan.

– Omaa tulevaisuuttani en ole sen enempää miettinyt, mutta ei ole mahdotonta, että minut nähdään Turussa viimeistä kertaa edustamassa Suomea. Ja jos näin on niin mikäs sen hienompaa kuin tehdä se kotiyleisön edessä, juuri siinä joukkueessa, jolla voitimme kolmannen maailmanmestaruuteni. Mutta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mies välttelee.

– Suomen maajoukkueen tulevaisuus näyttää joka tapauksessa todella hyvältä. Meiltä on noussut nuori sukupolvi, joka osoitti kisoissa, että he ovat valmiita voittamaan jo nyt.

Nykyinen FC Helsingborgin sportchef odottaa perjantain kokoontumista ja lauantain peliä jälkilöylyineen jo vesi kielellä.

– Mikäs sen hienompaa kuin päästä pelaamaan samalla joukkueella vielä kerran millä voitimme mestaruuden. Ja mikä parasta, pääsemme pelamaan Suomessa ja suomalaisen salibandyväen eteen hienoihin puitteisiin. Varmasti tulossa hieno ilta niin pelaajille kuin katsojillekin.

Tshekin joukkueeseen en ole kyllä kerennyt tutustua ollenkaan enkä ole yhtään tietoinen minkälainen ryhmä sieltä on tulossa vastaan. Enkä usko, että tarvitsee sen enempää edes keskittyä heihin. Eiköhän me lähdetä pelaamaan omaa peliämme ja nauttimaan illasta.

Suomella Turussa vain voittoja

Suomen maajoukkue ehti urakoida 15 vuotta ennen kuin lajin alkuaikoina vielä pieneen salibandykaupunkiin Turkuun vietiin ensimmäinen maaottelu. Tavaksi se ei ole päässyt tulemaan myöhemminkään. Keväällä 2005 Suomi löi Turussa Tshekin 8-3 ja itsenäisyyspäivän 2005 Ruotsi-maaottelutapahtumassa tutun arkkivihollisensa 6-2. Puhtaan pelin kaupunki, siis.

– Turku on kasvava salibandykaupunki, mistä on vuosien saatossa kasvanut monta kovaa pelimiestä. Turussa puitteet ovat olleet aina hyvät kun siellä olen pelannut, Juha Kivilehto kiittää.

– Turussa on jo pidemmän aikaa tehty hyvää työtä, varsinkin junioripuolella. Junnujengit ovat pärjänneet hyvin mutta siirtymä aikuisten sarjaan vie aina oman aikansa. Nyt alkaa näkyä varsinkin TPS:n pitkäjänteinen työ oman pelin ja omien pelaajien kehittymisessä niin miehissä kuin naisissakin. Varmasti tulevaisuudessa lisäbuustia turkulaiselle salibandylle tuo uusi rakenteilla oleva areena.

Henkinen vahvuus toi MM-kultaa

Vaikka Suomi pelaa salibandymaaottelussa aina voitosta, ei ole mikään salaisuus, että lauantain teemana on maailmanmestarien jälleennäkeminen ja kannattajille esiintyminen. Siksi Turun tapahtuma on omalla tavallaan Riian unohtumattomien MM-kisojen jatke.

– Latvian kisoista parhaiten jäi mieleen se tunne, kuinka joukkue kasvoi kisojen aikana voittajaksi. Suurin muutos joukkueessa tapahtui henkisellä puolella, kun osattiin ottaa asiat vakavasti mutta kuitenkin liikaa jännittämättä. Ja ei voi myöskään unohtaa finaalin jälkeisiä tunnelmia seuraavina päivinä. Joukkue piti hauskaa kaukalossa ja sen ulkopuolella, Kivilehto maistelee.

– Välierä ja finaali olivat tosi tasaisia, maalin pelejä molemmat. Uskon, että näissä esille tuli meidän henkinen vahvuutemme. Uskoimme itsemme ja luotimme, että oma tekeminen riittää voittoon eikä meidän tarvitse muuttaa omasta suunnitelmastamme mitään. Mielestäni Suomi oli kisoissa nimenomaan henkisesti kovin joukkue, mikä suurelta osin ratkaisi meille mestaruuden.

Ruotsalaiset säästettiin isommalta kuittailulta

Svenska Superliganin ”suomalaisjoukkue” Helsingborgin maailmanmestareille ero finaalivastustajista ei kestänyt loppukättelyiden jälkeen kauaa. Juha Kivilehdon, Mika Kohosen, Jami Mannisen ja valmentaja Mika Ahosen seuratovereihin kuuluu muun muassa MM-finaalin rankkarikisassa toistuvasti tyhjää haromaan jätetty maalivahti Jonathan Paulsson.

– Pukukopissa ei ole enää hirveästi puitu MM-kisoja. Muutamalle Ruotsin joukkueessa mukana olleelle kaveri se oli vähän rankempi paikka niin ei ole viitsinyt kääntää veistä haavassa sen enempää, Kivilehto armahtaa.

– Kyllä Ruotsissa yleisesti on spekuloitu sitä, että miksi Ruotsi ei voittanut vaikka sen piti olla varma mestari ennen kisoja. Jokaisella ”ekspertillä” tuntuu olevan oma mielipiteensä asiaan.

Finalistien yhteisenä urakkana oli kääntää katseet taas liigassa menestymiseen.

– Aina kisojen jälkeen on vaikea palata arkeen, sitä ei voi varmasti kukaan kieltää. Meille oli onneksi peliohjelma niin suotuisa, että oli vain yksi peli kisojen ja joulun välissä. Saimme joulun alle pienen tauon, mikä helpotti varsinkin henkisten voimavarojen keräämistä loppukauteen.

FC Helsingborg on ehtinyt kirjauttaa kisojen jälkeen niin niukkoja voittoja ja tasapelejä kuin kirveleviä tappioitakin, ja tämänhetkinen yhdeksäs sija merkitsee edelleen jatkuvaa taistelua play off -paikasta.

– Kausi lähti hyvin liikkeelle ja pelasimme hyvin MM-kisataukoon asti. Sen jälkeen suorittamisemme on ollut epätasaista, ja meille on ollut vaikeaa pelata kahta hyvää peliä peräkkäin, joukkueen otteita yhtä aikaa pelaajana ja sportchefinä tarkkaileva Kivilehto analysoi.

– Osaltaan tämä varmasti johtuu siitä, että harjoittelumme ei MM-kisatauon aikana ollut niin hyvää kuin voisi toivoa. Meiltä puuttui entuudestaan pienestä joukkueesta kuusi pelaaja ja päävalmentaja, mikä selittää sen, että muut joukkueet ovat varmasti pystyneet harjoittelemaan enemmän pelillisiä asioita tauon aikana. Sarja on todella tasainen. Nyt tärkein asia on saada oma pelimme takaisin sille tasolle millä se oli alkukaudesta, että pystymme parantamaan sijoitustamme runkosarjassa.

Lauantain Suomi-Tshekki -ottelu näytetään myös suorana lähetyksenä YLE Areenan kautta.

Teksti: Salibandyliitto

4 comments

  1. Voi olla samalla monen muunkin pelaajan viimeinen maaottelu? Onko myös Ketunen viimeistä kertaa päävalmentajan?

  2. Hesari otsikoi ”Salibandyn maailmanmestareilla erikoinen juhlapeli – päävalmentaja töissä suullisella sopimuksella”. Ulkopuolinen voisi kuvitella, että tässä tapahtumassa majun hyvästelevät pari-kolme-neljä vanhaa sotaratsua ja valmentaja, joka saa näin tilaisuuden lähteä kunnialla. Mutta vähintään erikoinen maku tässä hommassa on.

  3. Mistä ruotsalaisten eksperttien kommentteja tappion syistä pääsee lukemaan (olen yrittänyt etsiä)? Nämä kiinnostaisivat kovastikin! Vaarankin analyysi olisi kiva lukea. Viitaten Kailialan haastatteluun, ilmeisesti Ruotsi luottanut piirrettyihin avauskuvioihin. Tämä huvittaa kovasti minua. Sehän on sitten Suomen hyvyyttä jos ne pystytään lukemaan pois, mutta naurettavaa että munat on laitettu koriin jossa lukee ”raiteet”.

  4. Paluuviite: Best Writing Service