Pääkallo.fi:n sivuilla oli viime viikolla muutama liigajoukkueiden edustajille teetetty gallup. Urheilusanomien Timo Mäkynen kysyi tällä viikolla julkaistussa artikkelissa 14 liigajoukkueen päävalmentajan mielipiteitä Superfinaalista, Salibandyliigan joukkuemäärästä sekä runkosarjan pistejaosta.
Superfinaali sai kyselyssä liigajoukkueiden päävalmentajilta melko selkeän tyrmäyksen. Ainoastaan kolme pääkäskijää oli yksittäisen finaalin kannalla.
– Playoff-sarjoissa syntyy hyviä tarinoita, jotka syvenevät sarjojen edessä. Tämän lisäksi yhdessä pelissä sattumalla on liian iso rooli koko kauden tarinaan, perusteli EräViikinkien Jyri Korsman.
Indiansin Stefan Korhonen oli sen sijaan Superfinaalin kannalla.
– Parempi joukkue Superfinaalinkin voittaa. Se on tapahtumana hieno, ja saadaan enemmän näkyvyyttä lajille isosta finaalista.
Urheilullisuuden kärsimisen ja tulonjaon vuoksi arvosteltu Superfinaali pelataan kuitenkin varmuudella ainakin tänä ja ensi vuoden keväänä. Salibandyliiton hallituksen puheenjohtaja Ismo Haaponiemi sanoi lehdelle, että varsinkin toinen finaali näyttää suunnan tulevaisuudelle.
Tulonjaossa sakkaa hänen mukaansa tällä hetkellä se, että plusmerkkinen tulos oli viimeksi ainoastaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja, joten jaettavaa jää sangen vähän. Salibandyliiton tarkoituksena on kuitenkin se, että varoja käytettäisiin sarjan kehitykseen.
Salibandyliigan joukkuemäärä on kuuma peruna
Miesten Salibandyliigan joukkuemäärä on ollut kuuma peruna viime aikoina. Liigan päävalmentajista yhdeksän jatkaisi nykyisellä joukkuemäärällä ja viisi 12 joukkueella.
Sarjan jumbona oleva M-Team teki kyseenalaista historiaa viime viikonloppuna, kun joukkue hävisi Salibandyliigan ennätyslukemin Happeelle (17-0). M-Teamin päävalmentaja Jarmo Härmä ei ole supistamisen kannalla.
– Ymmärrän johtavien pelaajien tuskan, kun välillä joutuu tekemään liikaa maaleja, mutta pitäisikö keskittyä omaan tekemiseen ja oman joukkueen ja seuran kehittämiseen itkemisen sijasta? Ruotsissa tulee ihan vastaavia repsahduslukemia mitä täällä, mutta en ole nähnyt tai kuullut, että siellä olisi vastaavaa kohua asiasta, Härmä sanaili.
Joukkuemäärän karsijoiden joukossa olivat muun muassa TPS:n Aki Vilander ja EräViikinkien Korsman.
– Karsisin joukkueiden määrää ja lisäisin pelien määrää, Korsman kommentoi.
– Pelimäärä isommaksi ja laadukkaita pelejä enemmän, TPS:n Vilander toivoi.
Ottelumääriin toivottiin myös muutoksia. Happeen Seppo Pulkkisella oli ehdotus sen suhteen, että pelimäärää voisi lisätä. Joukkueiden karsimista konkarivalmentaja ei kuitenkaan toivonut.
– Paikalliskierrokset tai jotain vastaavaa. Pelimäärä pitäisi saada 30 kieppeille. Uskon, että 10–12 joukkueenkin sarjoissa koettaisiin yli kymmenen maalin murskajaisia, sanoi Pulkkinen.
Haaponiemen mukaan joukkuemäärä on tapetilla seuraavassa Salibandyliiton hallituksen kokouksessa.
Pistejako uusiksi?
Pistejaon suhteen oli kaikkiaan erilaisia vastausvaihtoehtoja. Tärkeimpänä uudistusajatuksena oli, että suorasta voitosta saisi tulevaisuudessa kolme pistettä.
Yksi ehdotus oli ylitse muiden, sillä peräti 11 liigavalmentajaa kannatti sitä, että varsinaisen peliajan jälkeen pelataan viiden minuutin jatkoaika ja tarvittaessa ammutaan rankkarit, jotta ottelulle löytyy voittaja. Tässä pistelaskusysteemissä varsinaisen peliajan voittaja saisi kolme pistettä, jatkoaika- tai rankkarivoittaja kaksi pistettä ja varsinaisen peliajan jälkeen hävinnyt yhden pisteen.
SPV:n Tommy Koponen oli muuten ehdotuksen kannalla, mutta hänen mielestään voittajalle annettaisiin tilanteesta riippumatta kaksi pistettä. Yksi päävalmentaja oli sitä mieltä, että rankkareita ei tarvitsisi ampua, mutta häviäjä saisi pisteen jatkoaikatappiosta.
Ainoastaan yksi nykyisistä liigavalmentajista (Steelersin Jussi Sihvonen) kannatti nykyistä mallia, jossa voitosta saa kaksi pistettä ja tasapelistä yhden. Urheilusanomien jutun mukaan tällä kaudella on nähty 19 jatkoaikaa miesten Salibandyliigassa ja 2/3 näistä otteluista on jäänyt ratkaisematta, eli päättynyt tasapeliin.
Osa valmentajista ehdotti myös sitä, että jatkoajalla pelattaisiin neljä vastaan neljä -peliä.
– Nykyinen jatkoaikasysteemi on ihan huuhaata ja kyttäilyä. Jatkoaika pitäisi pelata neljällä neljää vastaan, ja rankkarit päälle, kommentoi Oilersin Petri Huttunen.
OLS:n Jami Herrala oli myöskin sitä mieltä, että voittaja täytyy löytyä otteluissa.
– Aina pelit loppuun asti. Viiden minuutin jatkoaika, rankkarit loppuun ja ekstrapiste voittajalle.
Haaponiemen mukaan myös tätä aihetta aiotaan käsitellä seuraavassa hallituksen kokouksessa.
Pääkallo.fi:n gallupit:
Pääkallogallup: Superfinaali jakaa liigaseurojen edustajien mielipiteitä
Pääkallogallup: Kolme liigaseuran edustajaa kannattaa Salibandyliigan supistamista
TPS oli vielä joitain vuosia sitten itse pyörimässä karsintarajoilla? sillon ei varmaan olisi toivottu sarjan pienentämistä..
ehdottomasti hyviä ajatuksia ja ideoita! itse olisin sen kannalla että otteluista haetaan loppuun asti se voittaja ja viimeisimpänä keinona sitten juuri nämä rankkarit. sitä yleisö haluaa!! nähdä sen kumpi voittaa eikä jotain tympeetä tasuria! ja pisteytys: voitto 2p, ja/rl -voitto 2p, ja ja/rl -tappio 1p. ja tuo 4v4 jatkoaika olis kanssa ihan kokeilemisen arvoinen vaikka en kyllä ole tainnut nähdä yhtään jatjoaikaa itse mutta kyllähän se 4v4 tuo kentälle lisää tilaa joka toisi yksilöitä vielä enemmän esiin.
4v4, rankkarit, 10min jatkoaina… en osaa sanoa mikä edellisistä tai mikä yhdistelmä olisi paras, mutta kyllä voittaja pitäisi aina löytää ja kolme pistettä jakoon per ottelu.
Ottelumäärä pitäisi myös saada yli kolmenkymmenen, mutta siinä tulee vastaan kysymys, miten? Mielestäni 12 joukkueella voi hyvin pelata kolminkertaisen runkosarjan. Kyllä 33 ottelun jälkeen playoff-joukkueet erottuu ja siinä vaiheessa ei saa alkaa kitisemään että ”vitsi ku meillä oli yks tiukka vieraspeli enemmän ku noilla”. Amerikan mantereella otteluohjelma vaihtelee kaudesta toiseen ja hyvin toimii.
Mutta kuten sanoin, en itsekään osaa kertoa mikä olisi paras ratkaisu. Jotain on kuitenkin tehtävä liigan mielenkiinnon parantamiseksi
Hyvä että kysellään valmentajilta salibandyn urheilullisista kehittämistä, ja näkemyksistä jotka liittyvät sääntömuutoksiin, heillä on varmasti paras tieto ja kokemuspohja juuri tähän aiheeseen.
Toinen, laajempi kysymys on salibandyn katsojamäärien, olosuhteiden ja salibandytuotteen kehittäninen.
Onko valmentajilla tähän kysymykseen tarpeeksi näkemystä, henkilöiltä jotka eivät välttämättä ole katsojan roolissa koskaan.
Salibandyseuroja johtaa useinmiten pelkästää urheilijataustan omaavat henkilöt, lajilta puuttuu ns. ammattijohtajat joilla on oikeasti kokemusta ja näkemystä markkinoinnista, myynnistä sekä palvelusta.
En usko että me salibandyniilot, tai entiset pelaajat ilman kokemusta ja koulutusta voisivat olla ainoastaa oikeita ratkaisemaan salibanyn tulevaisuuden haasteita.
Tarvitaan myös ”out of the box” ajattelua ja lajin ulkopuolisia ammattilaisia kasvattamaan salibandyn suosiota.
Fasiliteetit katsojille kuntoon. Cambo ei todellakaan ole mikään liigapelien arvoinen paikka ja monessa muussakin hallissa on vaikka mitä pylväitä katsojien edessä. Miksi mennä katsomaa peliä jos sitä ei nää kokonaisuutena. Sen jälkeen voidaan alkaa miettiä pelillisiä asioita sitä ennen kaikki muu on diibadaabaa. Tuote on hyvä jo nyt.
Olisin halunnut nähdä pari vuotta sitten olisiko Vilander ollut sarjan supistamisen kannalla kun TPS oli play outeissa. Lisäksi 12 joukkueen sarjassa Seppo Pulkkisen tavoin murskalukemia tulisi varmasti myös…
3pisteen voitoissa piste-erot kasvais ihan liia suureksi
Mielenkiintoisia teemoja ja mielenkiintoisia näkemyksiä ja vastauksia! Muutamasta kohdasta rohkenen ilmaista eriävän näkemykseni.
En ymmärrä, miksi ottelun pitäisi päättyä toisen joukkueen voittoon. Joukkuepalloilussa ottelu on ikiajoista asti voinut päättyä tasan. Miksi siis veivata väkisin rankkarit, jos peli ei tuo eroa joukkueiden välille? Tasapeli on joukkuepalloiluun luonnollisesti kuuluva ominaisuus. Kannatan kyllä kolmen pisteen voittoa 60 minuutin jälkeen.
Kannatan varauksetta Superfinaalia. Se on suurin yksittäinen syy, miksi kaltaiseni ”osittain tai puoliksi laji-ihminen” menee katsomaan Suomen mestaruuden ratkeamista paikan päälle. ”Tämä on se päivä, jolloin voittaja erotetaan häviäjästä eikä huomenna ole uusintapeliä.” Monen ottelun finaalisarja ei houkuttele katsomoon samalla tavalla, sillä yksittäisen ottelun merkitys vähenee, eli urheilullinen ratkaisu viivästyy. Millaiselta ratkaisuaan odottava ”tarina” näyttäytyy kovimman lajiytimen ulkopuolella, potentiaalisten seuraajien silmissä? Ei välttämättä yhtä houkuttelevalta kuin yhden finaalin malli, jonka varaan laskee myös suuri osa maailman merkittävimpien pallopelien seurajoukkuesarjoista (mm. eri lajien Mestareiden liigat, Super Bowl) ja maajoukkuekilpailuista (käytännössä kaikkien lajien MM-kisat ja maanosamestaruudet).
Urheilullisesti tasapuolisen runkosarjan jälkeen pelattava playoff-järjestelmä ei muutenkaan ole ”urheilullisin” tapa ratkaista koko kauden parasta joukkuetta, joten siltäkään osin en allekirjoita Superfinaaliin kohdistettua vähättelyä ja kritiikkiä. ”Game seven” voi olla legendaarinen ja tietyissä lajeissa glorifioitu tarina, mutta sehän on pohjimmiltaan yhdestä poikki -finaali, Superfinaali.
En ymmärrä ajatusta miksi urheilun ollessa kyseessä ei voitaisi päätyä tasapeliin. Ikiaikainen asia. Olla yhtä hyvä kuin vastustaja.
Ei pidä sekoittaa pelaamisen ja urheilun perusajatusta markkinointihuttuun.
Joukkuemäärä samana, mutta pelejä lisää. 1 piste tasurista ja mennään sen jälkeen heti rankkareille, jonka voittajalle 2 pistettä. Tai jos se jatko-aika on pakko pelata, niin pelataan 6v6. Tuli peliin ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, päinvastoin kun 4v4:ssä. Mikäli halutaan tuoda yksilötaidot esiin niin sitten pitää mennä suoraan 3v3 peliin.
3vs3 änärityylinen jatkoaika olis pirun kova! Siellä pääsis taitavimmat äijät veivaamaa ja maaleja syntyis varmasti. Ja ehdottomasti 1p. jatkoajan/rankkareiden häviäjälle, oon ihmetelly jo monta vuotta, että miksi ei häviäjälle tule jatkoajalta pisteitä.
Aiheesta herää paljon ajatuksia.
Halutaan pelata ”voittoon saakka” mutta kuitenkin niin, että se ”voitto” olisi nykyistä vähemmän voitto tai ainakin ennen kaikkea tappion riski nykyistä pienempi.
Kommentista tuli niin pitkä, että istutin sen osoitteeseen avokatsomo piste com.
2vs2 unlimited jatkoaika olis kova.
2014-2015 liigan runkosarjassa esim.TPS oli 14.joukkueen runkosarjassa sijalla 13.Maalisuhde oli 44 pakkasella.
Kaikkien pelien tulisi olla saman arvoisia, oli se sitten kaksi tai kolme pistettä, ei mitään ”no kun torstaina pelattiin niin jaettiin viisi pistettä ja toi oli lokakuussa päivällä niin kuusi ja toi meni jatkoajalle niin kolme”. Se on toissijaista onko se kolme vai kaksi vai peräti yksi joka jaetaan, kunhan se on kaikissa peleissä sama. NHL:ssä on tätä pelleilyä nähty jo ihan liian pitkään, jossa joissain peleissä toinen joukkue voittaa ja toinen pelaa tasan. Minusta voisi ottaa vaikka NBA:n pelisysteemin, sillä erolla, että jatkoaika on äkkikuolema. Jos on ihan pakko ottaa joku ”jaetaan satunnaisesti pisteitä välillä n – m”, niin sitten aivan ehdottomasti pisteprosentit (saavutetut/kaikki omissa peleissä jaetut=pisteprosentti) ensisijaiseksi järjestelmäksi järjestää sarjataulukko – kuten on NBA:ssa.
Otteita Ruotsin superliigasta:Falun-Warberg 10-4,Falun-Linköping 12-4,Falun-Karlstad 14-2,Falun-Mullsjö 13-4,Falun-Aik 17-2….Aika epätasainen sarja.Pitäiskö vähentää joukkuemäärää jotta taso nousis 🙂 heh heh
Mitä se Arto sekoilee?! Ei kai kukaan ole ehdottanut tai ollut sitä mieltä, että pisteitä voitaisiin jakaa eri otteluissa eri määrä. Ei änärissäkään niin ole. Ei siellä kukaan ole vuosiin pelannut tasan. Jatkoaika-/rl-tappiosta saa pisteen.
Taidat olla pääkaupunkiseudulta? Ei ihme, että kuvittelet, että finaalisarja ei vedä väkeä. Kaikkialla muualla finaalisarja on kauden parasta aikaa, josta puhutaan turuilla ja toreilla. Nyt se sitten viedään pois omista käsistä kaltaistesi ei-muuten-kiinnosta-mutta-mennään-nyt-kun-näille-nurkille-tuotiin katsojien iloksi. Ei mitään järkeä!
Kumpulaisen ja Hilskan kanssa varsin samoilla linjoilla. Urheiluun kuuluu olennaisena osana voitaaminen jä häviäminen sekä niiden tuotamat äärimmäiset tunteet. Jos tuosta tunneskaalasta leikataan ääripäät pois (ja. voitto ja tappio), menetetään jotain olennaista.
Toinen urheiluun olennaisesti liittyvä asia on, että tietyllä hetkellä pitää pystyä parempaan suoritukseen kuin vastustaja. Se on oikeastaan ainut yhdistävä tekijä yksilö- ja joukkueurheilun välillä. Se, kuinka pitkä aika tuon paremmuuden mittaamiseen käytetään on epäolennaista. Superfinaali ei ole missään nimessä vähemmän urheilullinen tapa mitata paremmuutta kuin finaalisarja. Argumentti on yhtä typerä kuin jos väittäisi 100m:n olevan vähemmän urheilullinen tapa mitata juoksijoiden paremmuutta kuin 10km. Tarinoiden syntyminen, tunnelma pelin aikana, kamppailun kiinnostavuus ja seurattavuus sekä kulujen ja voittojen jako ovat sitten asioita erikseen.
Superfinaalipaikkakunta vain voisi olla kiertävä, niin saataisiin tapahtuma sinne, missä salibandyä arvostetaan Tre, Turku, Jkylä jne.
Kun ns. superfinaalin harvat kannattajat kerran puhuvat ”kokeilusta”, niin tämän kokeilun talousluvut varmasti kiinnostaisivat liiton jäseniä eli seuroja. Miten meni ensimmäinen vuosi? Jos tapahtuma oli liitolle kannattamaton, niin ovatko kannattamattomaan kokeiluun uppoavat eurot ovat pois seurojen kehittämistyöstä?
Jos saisin päättää, jatkoaika hutut ei tulisi kuuloonkaan, ei etenkään mitkään rankkarit runkosarjaan. Joukkueita 12 = enemmän tiukkoja pelejä, toki onhan niitä nyttenkin, mutta kärjen ja pohjan eroa pitäisi kaventaa. Junnuille divari on hyvä ponnistussarja, siellä 14 hyvä määrä jengejä.
12 joukkueen sarjassa tasoero saataisiin kaventaa, jolloin liigasta tippuneet voisivat kehittyä Divarissa. Olen s7 kanssa samaa mieltä että Junnuille hyvä sarja tuo Divari. Ehdotan myös että voitosta varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla saa 2 pistettä ja jatkoaikahäviöstä 1 pisteen.
12 joukkueen sarja ei kavenna vielä mitenkään tasoeroja. Pääkaupungit ja Tampereen seurat ovat vielä erikoisasemassa salibandyssä. Koska salibandy on vielä amatööri urheilua. Seuroilla ei ole varaa ostaa pelaajia , koska pelaajienkin on tultava taloudellisesti toimeen.
Jos kavennetaan sarja 12 joukueeseen niin ei se takaa,, että parhaat pelaajat pelaavat niissä . Vaan osa jää pelailemaan mailapalkoillaan omaan kylään.
Pelastu on tulossa nuorista, jotka ovat pelailleet salibandyä koko ikänsä ykköslajinaan. Nyt nämä ”suuret salibandyikäluokat” lähestyvät miehen ikään. Tämä murrosvaihe pitää vain kestää. Liiga tulee nostamaan tasoaan 3-5 vuoden päästä, jollei hukata näitä talentteja maakuntasarjoihin. Koko ajan salibandy on menossa ,kuitenkin ammattimaiseen suuntaa urheilullisesti ja talaudellisesti. Se vain kestää aikansa.
Tuo tasapeli uudistus pitäis tehdä välttämättä jo ensi kaudeksi tasapelistä piste molemmille + jatkoaika/rankkari voitosta lisäpiste.
Kyllä siellä James vain eri otteluista jaetaan eri määrä pisteitä. Esim. viime yönä siellä on jaettu seuraavat pistemäärät:
Anaheim – Los Angeles 2 pistettä (Anaheim 0, Los Angeles 2)
Washington – Nashville 2 pistettä (Washington 0, Nashville 2)
NY Islanders – Columbus 2 pistettä (NY Islanders 0, Columbus 2)
NY Rangers – New Jersey 3 pistettä (NY Rangers 2, New Jersey 1)
Montreal – Toronto 3 pistettä (Montreal 2, Toronto 1)
Philadelphia – Pittsburgh 2 pistettä (Philadelphia 0, Pittsburgh 2)
San Jose – Vancouver 2 pistettä (San Jose 2, Vancouver 0)
Buffalo – Colorado 2 pistettä (Buffalo 0, Colorado 2)
Millä perusteella 2 = 3?
NHL:n runkosarjassa ottelun voitosta saa kaksi pistettä, tappiosta varsinaisen peliajan jälkeen yhden pisteen ja tappiosta varsinaisella peliajalla nolla pistettä. Voitosta saa siis aina samat pisteet, eikä mikään joukkue voi saada enempää kuin nuo kaksi pistettä per peli… Kaikki pelit ovat kuitenkin saman arvoisia, sillä joka pelissä on jaossa 3 pistettä riippuen tuloksesta. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Ehdotan 10-12 joukkueen pääsarjaa. Jos 10 joukkuetta, runkosarjan 4×9=36 peliä ja pudotuspeleihin 4 parasta. Viimeinen putoaa suoraan kakkossarjatasolle. Toiseksi viimeisen voidaan harkita joutuvan karsimaan paikasta, jos näin nähdään hyväksi. Jos 12 joukkueen pääsarja niin silloin pelejä 3×11=33 ja 4 parasta yhä pudotuspeleihin ja kaksi viimeistä suoralla pudotuksella sarjaporrasta alemmas.
Kummassakin mallissa pisteet jaettaisiin niin, että voitosta varsinaisella peliajalla tulisi 2, tai ehkä 3, pistettä, jatkoaikavoitosta 2 ja -tappiosta 1 piste. Jatkoajat pelattaisiin 4v4 periaatteella. Jatkoajan kesto olisi 5min. Jos ratkaisua ei syntyisi, voittaja ratkaistaisiin rangaistuslaukauskisalla, jossa 4 laukojaa kumpaisellakin ja tarvittaessa kerrasta poikki 5. parista lähtien.
Näillä muutoksilla uskoisin pelin tason nousevan, yleisön ja sponsoreiden kiinnostuksen lisääntyvän ja lajin ottavan ison askeleen eteenpäin. Niin, ja Superfinaalista on luovuttava äkkiä. 4-joukkueen pudotuspelit ja finaalisarja tulee pelata paras 7. järjestelmällä. SM-pronssi jaetaan välierissä pudonneiden kesken vertaamalla runkosarjasijoituksia.
Nhl:ssä pelissä voidaan jakaa 2 tai 3 pistettä (varsinaisen peliajan voitto 2p, jatko-aika/rankkarit voittajalle 2p ja häviäjälle 1p). Tämä luo tilanteen jossa molempien joukkueiden ”kannattaa” pelata tasuri mieluummin kuin häviäisi tai voittaisi varsinaisella peliajalla. Nähdään siis viimeiset hetken kiekon (tässä tapauksessa käytössä ollessaan pallon) hautomista ja kyttäilyä eikä aitoa halua voittaa ottelu varsinaisella ole koska siitä ei ole luvassa lisäpalkintoa (3p). Lyhyesti, kannatan ehdottomasti 3p jakoa 3-2-1 periaatteella. Tällä tavoin voittamalla varsinaisella joukkue saa tuntuvan palkinnon eikä niitä pelejä haluta lähteä arpomaan pilkuille asti.