Tuomarointi ja kurinpito puhuttuvat pudotuspelien aikaan – lue kokonaiskatsaus tästä

Kuva: Juha Käenmäki

Kuva: Juha Käenmäki

Salibandyliigan pudotuspelit ovat pudotuspelejä myös erotuomareille, joista parhaat arvostetaan jakamaan oikeutta kauden tärkeimmissä otteluissa. Ja kuten on nähty, isot kuumat pelit tuottavat kuumaa kritiikkiä myös heille.

Valintojen perusteella on erotuomareista kauden mittaan kerätty mittava määrä havaintoja, joita arvioi erityinen liigan erotuomarityötyhmä Ronny Brännbackan johdolla. He myös nimeävät oikeudenjakajat peleihin.

– Työryhmä lukee kaikki erotuomarivalmentajien arvioraportit, ja kaikki sen jäsenet työskentelevät myös itse erotuomarivalmentajina, Salibandyliiton erotuomariasiantuntija Jukka Parviainen valottaa systeemiä.

– Ja tiedän, että Ronny itse katsoo lisäksi tallenteilta lähes kaikki kauden liigapelit. Ryhmä muodostaa käsityksensä liigaryhmässä olevista tuomareista ja keskustelee heidät yhdessä läpi ennen play off -nimeämisiä.

Ryhmään kuuluvat Ronny Brännbackan lisäksi kokeneet Mikko Heikkilä, Janne Häikiö, Pasi Kylmämaa, Jouni Kääriäinen, Miikka Myllykangas.

– Minun lisäkseni viisi henkilöä eri puolelta Suomea, ja seuraamme kauden pelejä tiiviisti niin otteluvalvojina kuin muuten paikan päällä ja myös ottelutallenteista, Ronny Brännbacka kertoo.

Osa halusi vakiparit, osa vaihtelua

Ratkaisupelien joukkueilla on erotuomareista luonnollisesti omat näkemyksensä, mutta ei sentään veto-oikeutta valintoihin. Sitä joukkueilta on tiedusteltu, onko niille mieluisampaa, että sama kaksikko viheltää koko ottelusarjan vaiko, että naamat pillin takana vaihtuvat.

Osa joukkueista halusi pitää saman parin läpi sarjan ja osa vaihtelua. Ainakin koettiin helpommaksi hahmottaa erotuomarien linja, kun sama kaksikko pysyy mukana koko ajan.

Puolivälierissä nähdään vaihto vain otteluparissa SPV – Oilers, jossa Henri Heinola ja Manu Marttinen astuvat ennalta sovitusti Andrew Lewisin ja Anssi Silvon sijaan neljännestä ottelusta alkaen. Muissa ottelupareissa mennään pysyvillä kaksikoilla. Classicin ja Westend Indiansin mittelöt viheltävät Tero Fordell ja Lasse Vuola, EräViikinkien ja Nokian KrP:n kohtaamiset Miikka Lähdesmäki ja Ari Lähteenmäki ja TPS:n ja Happeen sarjan Mikko Alakare ja Vesa Vilkki.

– Nimeämisiin vaikuttavat kauden suoritusten lisäksi myös erotuomarien esteet, Ronny Brännbacka muistuttaa realiteeteista.

– Myös erotuomareilla on perheensä ja siviilityönsä, ja kun varsinaiset pelipäivät eivät aina seuraa ennalta ilmoitettuja runkopäiviä, erotuomarit joutuvat sovittelemaan aikataulujaan nopealla varoitusajalla. Sääntöjen mukaan erotuomarien pitäisi saada pudotuspeleissä tieto asetteluista viimeistään kolme vuorokautta ennen ottelua, mutta he ovat usein joustaneet, vaikka tehtävä on tullut tiukemmallakin aikataululla.

Salibandyliigassa oli vielä pari kautta sitten käytössä kiinteä palautejärjestelmä, jossa joukkueita pyydettiin arvioimaan erotuomarien suorituksia joka pelin jälkeen. Hiukan yllättäen se kuitenkin kuihtui käytön puutteeseen, ja nyt palautetta annetaan taas tarpeen ilmetessä vapaamuotoisemmin.

– Keskustelemme mielellämme erotuomarien suorituksista, kun keskustelu käydään fiksusti, Ronny Brännbacka lupaa.

– Ja niinhän se ainakin liigatasolla yleensä käydäänkin.

Pudotuspeleissä samat säännöt

Kuluvan kauden linjauksissa lähdettiin joukkueidenkin toivomuksesta vähentämään etenkin päähän ja ylävartaloon kohdistuvia vaarallisia kontakteja, ja se on näkynyt myös isoina rangaistuksina.

Lisäksi on haluttu painottaa lajin kunnioittamista muistuttamalla, etteivät filmaamiset ja sen kaltaiset rottamaisuudet kuulu peliin.

– Pudotuspeleihin ei uusia linjauksia tai painopisteitä ole määrätty, vaan säännöt ovat samat kuin runkosarjassa, Brännbacka muistuttaa.

Videokamera näkee aina vielä enemmän

Videoiden yleistyminen on ymmärrettävästi kasvattanut myös erotuomarien paineita, kun ottelut ja niiden kiistanalaisimmatkin tilanteet ovat jokaisen kiinnostuneet arvioitavina. Ja jälkikäteen hidastuksineen kaikessa rauhassa toisin kuin erotuomareilla tilanteen keskellä.

– Videoistahan totuus usein paljastuu, ja totta kai se on erotuomareille haastavaa, Ronny Brännbacka toteaa rauhallisesti.

– Ihmissilmä seuraa luonnostaan palloa, ja pyrkimys on, että viimeistään takatuomari näkisi sen, mitä lähempi ei, mutta ihan kaikkea ei tarkinkaan silmä voi nähdä. Eikä tuomarin etiikka anna periksi tuomita rangaistusta sellaisesta, mitä ei ole nähnyt, vaikka voisi päätellä rikkeen todennäköisesti tapahtuneen. Myös siksi toivon kaikilta osapuolilta lajin kunnioittamista silloinkin, kun panokset ovat isoimmillaan, Brännbacka vetoaa.

Huipputuomari tajuaa joukkueiden pelityylitkin

Maamme parhaat erotuomarit on perinteisesti viritetty play off -vireeseen koulutusviikonlopulla Eerikkilän Urheiluopistolla, mutta tälle vuodelle toteutusta muutettiin hieman. Liigan ja Divarin koulutusryhmät hioivat otettaan kahtena päivänä liiton tiloissa Helsingissä, ja yhtenä painopisteenä oli huippujoukkueiden pelitapojen ja taktiikoiden ymmärtäminen.

– Kettusen Pete oli jo aikanaan antamassa tietoa erotuomareille, ja nyt Lasse Eriksson ja Juha Jäntti olivat kertomassa esimerkiksi, miten Ruotsi pelaa, erotuomariasiantuntija Jukka Parviainen kertoo.

– Kun erotuomari oppii lukemaan peliä ja tietää, mitä mikin joukkue on yrittämässä, hän voi hahmottaa tilanteet vielä paremmin ja nähdä parin metrin siirtymisellä tilanteet eri tavalla.

Lisää kakkua vai ei?

Kun kaukalossa kolahtaa kovaa, katseet kääntyvät kysyvästi liittoon päin. Tuleeko jälkikäteen rangaistuksia vai ei? Ja miksi tulee tai ei tule, vaikka tuolle toiselle silloin talvella tuli tai ei tullut?

– Sille, mikä tulee käsittelyyn, on omat tarkkaan säädetyt kriteerinsä, Salibandyliiton kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja Sami Rahikainen muistuttaa.

– Liitto ei ole kaiken näkevä isähahmo, joka puuttuu kaikkiin vääryyksiin, vaikka niin usein toivottaisiinkin. Lähtökohta on, että jos ottelussa tapahtuu jälkiseuraamuksia vaativa rike, erotuomarit näkevät sen, määräävät rangaistuksen ja kirjoittavat raportin. Tai jos se jää heiltä näkemättä, otteluvalvoja ainakin huomaa ja raportoi.
Välillä käy niinkin, että kuohuttava tilanne menee ohi niin erotuomareilta kuin otteluvalvojaltakin tai he näkevät sen mutteivät yhtä vakavana kuin rikottu joukkue tai suuri yleisö.

Peli ei kuitenkaan ole silloinkaan menetetty.

– Joukkueella itsellään on mahdollisuus tehdä joko ilmoitus rikkomuksesta tai videotutkintapyyntö. Kynnyksenä kummassakin on toki maksu, joka pääsarjoissa on rikkomusilmoituksen osalta 500 ja videotutkintapyynnön osalta 150 euroa. Viisisatanen palautetaan, jos rike katsotaan tapahtuneeksi, ja videotutkintapyynnössäkin satanen, jos asia etenee jatkokäsittelyyn. Määräaika on pääsarjoissa tiukka, eli ilmoitus on tehtävä viimeistään ottelun jälkeisenä aamuna kymmeneltä, Rahikainen kertoo.

– Kurinpitomenettelyä ei myöskään voi panna vireille esimerkiksi toinen seura, jolla saattaisi olla intressi saada tulevalle vastustajalleen sanktioita.

Kohu ei takaa kurinpitokäsittelyä

Tapaukset, joissa yleisön nettilähetyksestä tai koostevideosta omasta mielestään huomaama törkeys ei koskaan etene kurinpitokäsittelyyn, ovat toistuva puheenaihe.

– Se, että netissä on kohua herättävä video, ei vielä sellaisenaan ole peruste kurinpitokäsittelylle. Kuten yleisissä tuomioistuimissakin, on systeemin logiikka pitkälti se, että jollei virkavalta huomaa rikosta, on rikkeen kohteella se viimeinen mahdollisuus saattaa asia käsittelyyn. Mutta jollei rikottu joukkuekaan sitä tee, on mahdollista, että todellinenkin rike jää joskus käsittelemättä. On myös ihan ymmärrettävää, että joukkueet eivät haluaisi näyttää valittajilta vaan olisi mukavampaa, että sen ikävän osuuden hoitaisi viran puolesta liitto, Sami Rahikainen sanoo.

Se, että joku ottelussa tapahtunut teko ei koskaan edennyt kurinpitokäsittelyyn, ei tarkoita, että sellainen olisi siis hyväksyttävä tai sallittu.

– Yksittäisessä huippusalibandyottelussa voi tapahtua satakunta kamppailutilannetta, jolloin kaiken seuraaminen on vain mahdotonta. Siksi on vireillepanomenettely.

Kaikkia tyydyttävä päätös edelleen vasta tulevaisuudessa

Salibandyn pääsarjoissa määrää kurinpitäjä korkeintaan kolmen ottelun pelikiellot ja korkeintaan 500 euron sakot. Jos tapaus näyttää sitä vakavammalta, tutkii asian pääsarjojen kilpailu- ja kurinpitoryhmä, jolle saakka tapauksia on yleensä ollut muutama kaudessa.

Niin kilpailu- ja kurinpitoryhmä kuin liiton valituslautakuntakin koostuvat luottamushenkilöistä, jotka eivät ole tehtävässään liiton työntekijöitä vaan tekevät päätöksensä itsenäisesti sääntöjen pohjalta.

– Rangaistusten oikea mitta on puhuttanut aina ja puhuttaa varmaan jatkossakin, Sami Rahikainen huokaa.

– Vaikka selvät trollailut jätettäisiin keskusteluissa huomiotta, jakautuvat ihan vakavissaankin esitetyt mielipiteet siitä, mikä olisi oikeudenmukainen seuraus mistäkin. Esimerkiksi kovissa kontakteissa kurinpitoelimet miettivät muun muassa rikkeen vaarallisuutta ja rikkojan teon moitittavuutta: liikesuuntia, mitä rikkoja ja rikottu saattoivat tilanteessa havaita, tavoiteltiinko palloa ja niin edelleen. Viimeisenä haasteena on sitten kirjata perusteet mahdollisimman hyvin päätökseen osapuolten ja yleisön arvioitaviksi. Nykyaikana jokainen kiinnostunut pääsee yleensä halutessaan katsomaan tilanteet videolta ja vertaamaan sitten kurinpitopäätöksiä omaan arvioonsa, ja niinhän sen pitää avoimessa prosessissa ollakin, Rahikainen tietää.

Muutoksenhakumahdollisuus on osa oikeusturvaa

Varsinkin pudotuspeleissä voi avainpelaajan pelikiellolla olla iso merkitys, joten ei ihme, että päätöstä sitten odotellaan kuin tulisilla hiilillä. Sarjamääräysten mukaan päätös on liigan hektisessä temmossa yleensä annettava viimeistään kahdeksan tuntia ennen joukkueen seuraavaa ottelua.

Joskus pelikieltoa saanut pelaaja ilmestyykin yllättäen kentälle, ja leviää sana, että joukkue on valittanut päätöksestä ja pelikieltoa lykätty.

– Sääntöjen mukaan joukkueella on mahdollisuus hakea muutosta ja myös oikeus pyytää rangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, kunnes valitus on käsitelty, Sami Rahikainen kertoo.

– Muuten voisi käydä niin, että valitus menisi läpi ja pelikielto kumottaisiin, mutta muutoksenhaku jäisi vaille merkitystä pelaajan ehdittyä jo istua sivussa peleistä. Mikään automaatio ei täytäntöönpanon keskeyttäminen silti ole vaan vain mahdollinen, jos valituksen tehnyt joukkue on sitä erikseen pyytänyt.

Teksti: Mika Hilska/Salibandyliitto

8 comments

  1. Tuo valittaminen on kyllä mielenkiintoista. Happeehan yritti viime kaudella välierissä pelata kaikin keinoin aikaa pelikiellon kanssa. Pahimmillaan käy niin, että pelikiellot kärsitään vasta kauden jälkeen, kun on ensin saatu viikkotolkulla vetkuteltua valituksilla.

  2. Hyvä teksti. Tekisi kuitenkin vielä mieli esittää kysymys, joka tässä väistettiin:

    Jos on olemassa päivänselvä rikkomuscase videotodisteineen joka jostain syystä on mennyt koko seulan läpi, niin _miksi_ kurinpitäjä ei voisi näitä ottaa itsenäisesti käsittelyyn?

    Minä ainakaan en hae mitään ”kaikkeen puuttuvaa isähahmoa”, vaan kurinpidollista linjaa tapauksiin jotka ovat erittäin näkyviä. Näkisin kuitekin, että tässä toiminnassa johdonmukaisuus ja jämäkkä maine ovat aika tärkeitä. Yleisön silmissä ne kärsivät ison kolauksen, jos joku törkeä rike jää täysin huomiotta.

    Lisäksi pitäisi myös tuota valitusmaksun suuruutta hieman epäloogisena, nythän rahallinen ”rangaistus” valituksesta on yhtä suuri (ja usein selkeästi isompi), mitä törkeistä rikkeistä jaettu.

  3. Minkä vuoksi Iiro Parviaisen mukana olemisesta ei kerrota, on someen laittanut kuvia mm. pääsarjojen koulutuksista?

  4. Jos kerran rikottu joukkue ei jostain syystä pyydä selvittämään rikettä, miksi kurinpidon pitöisi se itse ottaa kösittelyyn? Silloinhan vasta mentäisiin epäjohdonmukaisuuksiin, joskus tapaukset menisivät kösiteltäväksi huutelun perusteella, joskus taas eivät. Parempi siis niin, että jos kohde ei syystä tai toisesta laita asia käsittelyyn, on heidän turha toivoa että ”joku muu” tekisi sen heidän puolestaan.

  5. Useimmat ottelut kuvataan tv:seen tai joukkueen käyttöön. Minusta olisi hyvä, jos voitaisiin tarkistaa epäselvät tilanteet videolta vähän niin kuin Superfinaalissa. No, hyvä että ei ainakaan mestaruus tähän kaadu.

  6. Kurinpitäjä voisi antaa lausuntoja ja tuomioita asioista, jotka hän näkee perustelluista syistä rangaistaviksi. Mitä epäjohdonmukaista siinä on? Ei kai sillä mitään väliä ole, kuka asiasta vinkkaa vai huomaako hän sen itse?

    On mielestäni ”oikeusturvan” ja kurinpidon selkeyden kannalta aika outo ajatus, että jos uhri ei rangaistusta pyydä, sitä ei sitten jaettaisi. Ja tuo pyyntöhän voi jäädä joukkueilta tekemättä monista syistä, esimerkiksi:

    – ei vaan kerkeä/jaksa
    – ei halua riskeerata noita satasia
    – tai sitten ei edes halua vastustajalle sitä rangaistusta, johtuen vaikutuksesta muiden joukkueiden peleihin

    Tästä se johdonmukaisuus vasta puuttuukin.

  7. No joo, tässä on selkeä mielipide-ero. Ymmärrän kyllä JZ:n näkökulman, että kurinpitäjän pitöisi aina katsella kaikki tulkinnanvaraiset tilanteet videolta, mutta tosiaan omasta mielestäni, jos seura ei näe syytä viedä pelaajansa kaltoin kohtelua kurinpitokösittelyyn, ei sitä muidenkaan tarvitse tehdä. Keskustelu tästä varmasti jatkuu.

  8. Niin, näemmä on. No, oikeastaan minuakin kiinnostaisi nimenomaan liiton perustelut, että _miksi_ asia on näin kuin se nykyään on. Etenkin jos ennen on ollut itsenäinen vapaus tutkia. Nythän tähän ei suoraan kantaa otettu.