Salibandyliigan kurinpitopäätöksistä on riittänyt porua tasaisin väliajoin. Kurinpitäjän päätösten lisäksi myös valituslautakunnan toiminta on ollut tapetilla. Kun olemme julkaisseet kurinpitäjän päätöksiä, niin oleellista on julkaista myös näitä valituslautakunnan päätöksiä.

Ensinnäkin Miko Kailialan tapaus, jossa kurinpitäjä antoi ensiksi Kailialalle kahden pelin pelikiellon ja 100 euron sakon. Valituslautakunta kuitenkin muutti pelikiellon yhteen peliin ja poisti 100 euron sakon. Tämä sakkoasia herätti erityistä närää ja vastaus kysymykseen tulee esille tekstissä. Lupasimme julkaista valituslautakunnan päätöksen ja se tulee tässä:

Nyt arvioitavana on ottelun aikana tapahtunut kontaktitilanne, josta pelaajalle on tuomittu kahden (2) ottelun pelikielto ja seuralle on määrätty sadan (100) euron suuruinen sakkorangaistus. Valituslautakunta katsoo, että arvioitavana on nyt ensinnäkin se, onko Kailialan katsottava käyttäytyneen ottelussa väkivaltaisesti Suomen Salibandyliiton kilpailusääntöjen 2016−2017 (jäljempänä ”kilpailusäännöt”) 62 §:n 3) kohdan tarkoittamalla tavalla. Jos Kailialan katsotaan käyttäytyneen ottelussa väkivaltaisesti, tulee seuraavaksi tarkastella, onko kurinpitäjän rangaistus ollut oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä teosta ilmenevään muuhun syyllisyyteen nähden. Voimakaskaan kontakti ei välttämättä sellaisenaan ole lainkaan rangaistava rike, jos törmäys on tapaturmainen eli vahinko. Pelaajan tietoisuutta ja tahallisuutta on arvioitava käsillä olevien todisteiden ja selvityksen valossa tilanne kokonaisuutena, olosuhteet ja yleiset sekä lajin erityiset kokemussäännöt huomioiden. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa valituslautakunnan ratkaisu perustuu hyvälaatuiseen videotallenteeseen.

Valittaja on vedonnut valituksessaan siihen, että erotuomarit eivät ole tuominneet kontaktitilanteesta rangaistusta. Valituslautakunta toteaa, että erotuomareiden tulee aina puuttua niihin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka he havaitsevat ottelutapahtuman aikana. Erotuomareiden psyykkinen ja fyysinen rasitus, ottelutapahtuman
nopeus, koko kentän valvontavelvollisuus ja näkökulma kentän tasalta vaikuttavat siihen, että erotuomarit eivät välttämättä näe kaikkia sääntöjenvastaisia tekoja siten, että tehokas analogiapäättely tosiseikkojen ja sääntöjen
välillä olisi mahdollista. Toisaalta erotuomareiden on huomioitava, että mitä vakavammasta teosta on kysymys, sitä suurempaa varmuuden astetta rangaistuksen tuomitsemiselta edellytetään; tekijän menettelyn tahallisuudesta ja sääntörikkomusta tunnusmerkistön täyttymisestä ei saa jäädä erotuomarille varteenotettavaa epäilyä. Erotuomareilla ei ole käytössään videohidastuksia. Edellä sanotuilla perusteilla valituslautakunta toteaa, että erotuomareiden rangaistuksen antamatta jättämisellä ei ole tässä asiassa ratkaisun kannalta itsenäistä merkitystä. Valituslautakunta on päätöksessään 1/2013 (Matikainen) todennut, että tahallisuutta arvioitaessa on otettava muiden ohella huomioon rikkovan pelaajan katseen suunta, liikerata ja vauhti suhteessa rikotun pelaajan liikerataan. Valituslautakunta katsoo Kailialan lähtökohtaisesti pyrkineen estämään Johanssonin vetoa. Kailiala on ennen Johanssonin laukausta ja Johanssonin liikerataan nähden ollut käytännössä pysähdyksissä. Kailiala on kuitenkin välittömästi Johanssonin laukauksen jälkeen ottanut tarkoituksellisen sivuaskeleen Johanssonin liikeradalle, minkä seurauksena Johansson on saanut osuman päähänsä.

Valituslautakunta pitää videotallenteen perusteella selvänä, että Kailiala ei ole tarkoittanut taklata Johanssonia päähän. Vaikka kysymyksessä ei ole tahallinen päähän kohdistuva kontakti, Kailialan on valituslautakunnan näkemyksen mukaan täytynyt tiedostaa oma, välittömään peittotilanteeseen kuulumaton käyttäytymisensä ja Johanssoniin nähden sivuttainen liikesuunta ottamalla sivuaskel Johanssonin liikeradalle. Kailialan on siten pelaajana olosuhteet huomioiden täytynyt pitää sääntöjenvastaista tekoa todennäköisenä ja Johanssonin loukkaantumista ainakin menettelynsä mahdollisena seurauksena. Edellä esitetyin perustein valituslautakunta katsoo, että kurinpitäjän tulkinta määrätä Kailialalle rangaistus on ollut oikea. Näin ollen kysymys on seuraavaksi rangaistuksen mittaamisesta. Valituslautakunta katsoo Kailialan menettelyn olevan alimman tahallisuuden asteen teko, joka lähentelee huolimattomuutta (dolus eventualis). Siinä missä kurinpitäjä ja valituslautakunta voivat katsoa hidastuksia, pelaajilla on usein vain sekuntien kymmenysten aika reagoida tilanteisiin. Edellä sanotut seikat huomioiden ja tapausta kokonaisuutena arvioiden valituslautakunnan enemmistö on katsonut, että kohtuullinen rangaistus tilanteesta on yhden (1) ottelun pelikielto. Samoilla perusteilla valituslautakunnan enemmistö on katsonut, että määrätty sadan (100) euron suuruinen sakko kumotaan.

Kailialan tapauksessa ei ole kyse pelirangaistus 3:sta (jäljempänä ”PR3”). Kurinpitäjän EräViikingeille määräämä sadan (100) euron sakko ei siten ole ollut PR3:sta automaattisesti määräytyvä sakko. Sen sijaan kyse on ollut kilpailusääntöjen 64 §:n 1 momentin 2) kohdassa tarkoitetusta rangaistuslajista, jonka valituslautakunta on katsonut kohtuuttomaksi rangaistukseksi nyt käsiteltävässä
tapauksessa.

Päätöslauselma
Pääsarjojen kurinpitäjän päätöstä muutetaan pelikiellon osalta siten, että pelikielto lyhenee yhden (1) ottelun pituiseksi. EräViikingeille määrätty sadan (100) euron sakko kumotaan. Muutoksenhakumaksu palautetaan EräViikingeille. Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan valituslautakunnan jäsenen eriävä mielipide on liitetty päätöksen loppuun.

Koko tapauksen pöytäkirja

—

Jari Hankkio sai taasen taannoin kolmen (1+2) ottelun pelikiellon lyötyään mailalla vastustajan sukukalleuksille. Valituslautakunta ei lyhentänyt tuomiota ja päätöksen voit lukea ohesta:

Nyt arvioitavana on pelitilanteen ulkopuolella tapahtunut kontaktitilanne, josta pelaajalle on ottelussa annetun PR3:n lisäksi tuomittu kahden (2) ottelun pelikielto ja seuralle määrätty sadan (100) euron suuruinen sakkorangaistus. Valituslautakunta katsoo, että arvioitavana on nyt ensinnäkin se, onko Hankkion katsottava käyttäytyneen ottelussa väkivaltaisesti kilpailusääntöjen 62 §:n 3) kohdan tarkoittamalla tavalla. Jos Hankkion katsotaan käyttäytyneen ottelussa väkivaltaisesti, tulee seuraavaksi tarkastella, onko kurinpitäjän rangaistus ollut oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä teosta ilmenevään muuhun syyllisyyteen nähden. Voimakaskaan kontakti ei välttämättä sellaisenaan ole lainkaan rangaistava rike, jos törmäys on tapaturmainen eli vahinko. Pelaajan tietoisuutta ja tahallisuutta on arvioitava käsillä olevien todisteiden ja selvityksen valossa tilanne kokonaisuutena, olosuhteet ja yleiset sekä lajin erityiset kokemussäännöt huomioiden. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa valituslautakunnan ratkaisu perustuu hyvälaatuiseen videotallenteeseen.

Valituksessa on viitattu muun muassa valituslautakunnan päätökseen 8/2013 (Monthan), jossa valituslautakunta on kumonnut genitaalialueelle kohdistuneen osuman johdosta pelaajalle määrätyn kahden (2) ottelun pelikiellon. Valituslautakunta toteaa kuitenkin, että päätöksessä 8/2013 on ollut kyse nopeatempoisesta pelitilanteesta, jossa maalivahti on torjunnan jälkeen noustuaan hakemaan uudelleen kunnollista torjunta-asentoa ojentanut jalkansa ja osunut edessään olevaa pelaajaa genitaalialueelle. Hankkion tapauksessa kyse on puolestaan ollut pelitilanteen ulkopuolisesta tilanteesta. Nämä kaksi tapausta eivät siten ole suoraan verrannollisia. Valituksessa on vedottu lisäksi siihen, että Hankkion katse ja huomio ovat tilanteessa olleet muualla kuin Alinissa. Videotallenteelta on havaittavissa, että Alin on ohittanut Hankkion tämän etupuolelta juuri ennen Hankkion mailan liikettä. Valituslautakunta pitää videomateriaalin perusteella selvänä, että Hankkion on täytynyt tiedostaa, että hänen tekemänsä mailan liike, jossa Hankkio on irrottanut toisen kätensä mailastaan, kohdistuu näin ollen Alinin liikeradalle. Hankkion on siten pelaajana olosuhteet huomioiden tullut pitää sääntöjenvastaista tekoa todennäköisenä ja Alinin loukkaantumista ainakin menettelynsä mahdollisena seurauksena. Hankkion katseen suunnalla nimenomaan osumahetkellä ei siten ole tapauksen arvioinnin kannalta merkitystä.

Valituslautakunta katsoo, että vaikka Hankkion liikkeen tarkoitus ei olisi ollut Aliniin osuminen, Hankkion mailan liikkeelle ei ole ollut mitään peliin liittyvää hyväksyttävää syytä. Mailan liike on tapahtunut täysin pelitilanteen ulkopuolella, pelin ollessa pysähtyneenä. Valituslautakunta kiistää valituksessa esitetyn näkemyksen, jonka mukaan mailan liikkeessä on ollut kyse menetetyn maalipaikan jälkeen hyökkääjälle yleisestä tavasta heilauttaa mailaa. Valittajat ovat itsekin vastineessaan todenneet Hankkion heilauttaneen mailaansa huolimattomasti
ja harkitsemattomasti, ja viitanneet tilanteen osalta vaaralliseen pelitapaan. Valituslautakunta toteaa lisäksi, ettei merkitystä ole sillä, katsotaanko mailan liikkeen olleen heilautus vai lyönti. Olennaista on mailalla tehty liike ja osuminen toiseen pelaajaan. Edellä mainitut seikat merkitsevät valituslautakunnan näkemyksen mukaan sitä, että Hankkio on syyllistynyt kilpailusääntöjen 62 §:n 3) kohdassa tarkoitettuun väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Rangaistuksen mittaamista koskevan yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä teosta ilmenevään muuhun syyllisyyteen nähden.

Valituslautakunta katsoo, että ottaen huomioon aiemman rangaistuskäytännön ja tässä tapauksessa kysymyksessä olleen teon luonteen sekä tapauksen kokonaisuuden, pääsarjojen kurinpitäjän Hankkiolle määräämä rangaistus on ollut oikeudenmukaisessa suhteessa tilanteessa esiintyneeseen rikkomukseen, siitä ilmenevään syyllisyyteen, teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen nähden. Edellä mainituista syistä valituslautakunta hylkää SPV:n ja Hankkion valituksen. Pääsarjojen kurinpitäjän päätöstä ei muuteta.

Päätöslauselma
Pääsarjojen kurinpitäjän päätöstä ei muuteta. Muutoksenhakumaksua ei palauteta. Päätös on yksimielinen.

Hankkion päätöksen pöytäkirja

Päivitys: Hankkion pelikielto oli mallia 1+2.