Superfinaali on suomalaisen salibandyn kauden päätapahtuma. Sen ympärillä on käyty paljon keskustelua siitä, onko se finaalisarjaa parempi tapa huipentaa koko salibandykausi. Pääkallo.fi otti selvää, miten Superfinaali voi Ruotsissa, Sveitsissä ja Tshekissä.

Ruotsissa ja Sveitsissä tapahtuma on tänä vuonna samaan aikaan kuin Suomessa. Tshekissä finaali pelattiin jo pääsiäispyhien aikana. Tshekin mestareiksi kruunattiin O2 Arenalla Florbal Chodov ja naisten puolella pokaalin pokkasi Herbadent FK. Tshekissä tapahtuma järjestettiin toista kertaa.

Naisten finaalilla oli katsojia 8 072 ja miesten finaalia seurasi 11 237 silmäparia. O2 Arenalle mahtuu noin 18 000 katsojaa ja katsojamäärä jäi aavistuksen viime vuotisesta Tshekin ennätyksestä. Tuolloin Superfinaalia seurasi 12 144 katsojaa. Katsojamäärän laskusta huolimatta Tshekissä ei olla huolissaan.

– Superfinaalille on iso tuki täällä. Kyseessä on erilainen ja uniikki tapahtuma, jolla on arvoa. Moni odottaa koko kauden Superfinaalia, vuoden 2018 Tshekin miesten MM-kisojen pääsihteerinä toimiva Zuzanne Svobodova kommentoi.

Pitkän päivätyön tshekkiläisen salibandyn eteen tehneen Svobodovan mukaan yhteen finaaliotteluun siirtyminen aiheutti aikanaan paljon puhetta ja vastustusta, mutta nyt vastaäänet ovat hiljenneet. Siitäkin huolimatta, että konsepti Tshekissä on yksinkertaisempi. Oheisohjelmaa ei juuri ole, tapahtumalla ei ole varsinaista juontajaa, eikä kentällä nähdä muita esiintyjiä kuin joukkueet. Keskiössä ovat finaaliottelut ja massiivisen O2 Arenan käytävillä kuhisee näytteilleasettajia.

– Ei täällä enää edes mietitä, että pelataanko Superfinaalia jatkossa. Niin tehdään varmasti. Meillä on tapahtumalle slogan, joka kuuluu seuraavasti: Superfinaali on tapahtuma, jolloin salibandy kuuluu kaikille. Se näkyy monin tavoin. Ihmiset eivät välitä mitkä joukkueet pelaavat finaalissa, he haluavat olla osa tapahtumaa.

Ainoa salibandyn suora TV-lähetys Sveitsissä

Sveitsin miesten Superfinaalissa kohtaavat tänä vuonna kestomenestyjät SV Wiler-Ersigen ja UHC Alligator Malans. Finaali on toisinto historian ensimmäisestä Superfinaalista kaksi vuotta sitten. Naisissa kohtaavat niin ikään menestymään tottuneet UHC Dietlikon ja Piranha Chur.

Unihockey.ch-lehden päätoimittaja Damian Kellerin mukaan alppimaassa Superfinaali nähdään hyvänä tapahtumana.

– Useimmat tykkävät Superfinaalista, koska se on tosi iso tapahtuma ja ainoa kerta, kun salibandya näytetään Sveitsissä livenä televisiosta. Henkilökohtaisesti ajattelen, että finaalisarja, jolloin hallissa on ollut maksimissaan 1200 katsojaa per peli, on melkoinen katastrofi, ja tämä tapahtui ennen Superfinaalia vuosittain.

– Wiler-Ersigen on oikeastaan seuroista ainoa, joka on edelleen esittänyt kommentteja, että formaatti on väärä. Toki ymmärrän heitäkin. Jos pelaat finaalissa melkein joka vuosi, näet ensimmäisenä rahallisen tappion, jonka kärsit menettäessäsi muutaman kotipelin, joilla voisit tehdä rahaa, Keller kommentoi.

Kolmanteen Superfinaaliinsa valmistautuvan Sveitsin maaperällä ei siis varsinaista keskustelua takaisin sarjaan siirtymisestä ole käyty, koska seurat yleisesti ovat Superfinaalin kannalla. Pelaajien näkökanta on Kellerin mukaan varsin neutraali.

– Pelaajien kommentit ovat olleet sellaisia, että urheilulliselta kannalta olisi reilumpaa, jos olisi finaalisarja, mutta jättitapahtuma ja yksittäinen peli päivänä ”X” nähdään yhtä lailla mielenkiintoisena, Keller toteaa.

Asioista hyvin samaa mieltä Kellerin kanssa on myös oman uransa toiseen Sveitsin Superfinaaliin valmistautuva Tatu Väänänen. Väänänen pelasi Wilerin kanssa finaalissa kaksi vuotta sitten.

– Ensimmäisessä Sveitsin superfinaalissa olin tosiaan mukana. Olen siis nähnyt tapahtuman kerran kentän puolelta. En osaa sanoa mitä tapahtumaan kaipaisin lisää, mielestäni tapahtuma oli kaikin puolin hieno.

– Täällä ei lähellekään samanlaista keskustelua yhtä ottelua vastaan ole ollut kuin esimerkiksi Suomessa. Täällä ollaan mielestäni yhdessä sitä mieltä, että Superfinaali on tärkeä osa lajin näkyvyyden parantamista. Se on ainoa matsi koko kaudella, joka lähetetään suorana TV:stä, Väänänen kertoo.

Fiilis linkkuveitsivaltion kauden päätöstapahtuman lehtereillä on ollut viime vuosina Kellerin mukaan huumaava. SWISS Arena Klotenissa on ollut sekä 2015, että 2016 loppuunmyyty miesten Superfinaalin osalta. Sitä on ollut seuraamassa siis kummallakin kertaa 7 624 katsojaa. Naisten finaalia seurasi kaksi vuotta sitten 6 375 katsojaa ja viime keväänä 5 920 katsojaa. Tänä vuonna areenalle on järjestetty lisäpaikkoja.

– Tunnelma tapahtumassa on ollut fantastinen. Ei niin hyvä kuin Prahassa, mutta parempi kuin Tukholmassa tai Malmössä. Tämä toki minun mielipiteeni. Yleensä täällä pelataan 400-700 katsojan edessä, joten salibandyn vieminen jäähalliin on vaikuttava juttu. Tänä vuonna lisärakenteiden myötä hallissa tulee olemaan varmaan reippaat 8 000 katsojaa, Keller pohtii.

Superfinaalista tullut traditio Ruotsissa

Naapurimaa Ruotsissa yleisömäärät ovat salibandymaailman korkeimmat. Tele2 Arenalla viime keväänä miesten finaalia seurasi 18 166 katsojaa ja naisten finaalia puolestaan 13 456 katsojaa. Määrät ovat olleet reippaassa kasvussa, sillä miesten finaalilla oli keväällä 2014 Malmössä ”vain” reipas 11 000 katsojaa ja naisten finaalia seurasi vajaa 9 000 silmäparia. Vuonna 2015 määrät olivat 13 494 ja 10 523.

Tänä vuonna finaalit pelataan Tukholman Ericsson Globessa. Vastakkain pelaavat miesten finaalissa IBF Falun ja Växjö Vipers ja naisten vastaavassa IKSU ja KAIS Mora.

Superfinaali on Ruotsissa pelattu jo 15 vuoden ajan ja paikka on vaihtunut lähes vuosittain. Ruotsin salibandyliiton tapahtumapäällikkö Magnus Nilssonin mukaan siitä on tullut jo perinne, eikä sitä olla rikkomassa.

– Olemme pelanneet Superfinaalin vuodesta 2002, joten siitä on tullut traditio – rituaali meidän lajillemme. Tällä hetkellä edelleen pidämme sitä kokonaisuudessaan parhaana tapana päättää kausi.

– Sekä tämän vuoden lipunmyynti, että viime vuosien palautteet ja laskelmat katsojien mielipiteistä ovat osoittaneet, että he arvostavat tapahtumaa. Ruotsin liiton isoimmat yhteistyökumppanit näkevät sen myös hyvänä tapana tavata salibandy-yhteisöä ja heidän osallistumisensa tekee konseptista vielä kiinnostavamman, Nilsson kommentoi.

Ruotsin johtavan salibandymedian Innebandymagazinetin toimittaja Henrik Jansson näkee asian hyvin samalla tavalla.

– Ruotsissa suurin osa ihmisistä on tyytyväinen yksittäiseen finaaliotteluun, sillä sen kautta meillä on yksi iso salibandypäivä, jolloin voimme tavata toisiamme ja juhlia, Jansson sanoo.

Aiheesta käydään toki myös keskustelua niin rahallisen kuin urheilullisen puolen osalta.

– Aina on toki keskustelua siitäkin, miten paras seitsemästä -sarjat toisivat enemmän rahaa finaalissa pelaaville seuroille. Osa näkee sarjat myös reilumpana vaihtoehtona paremman joukkueen selvittämiseksi. Yhdessä pelissä mitä vain voi tapahtua. Siitä toisaalta myös monet tahot pitävät. On myös tärkeä taito pelata parhaalla mahdollisella tasolla yksittäisessä ottelussa, Jansson sanailee.