Liigat

Superfinaali vaatii paljon myös televisiokuvaajilta: ”Salibandy on palloilulajeista nopein”

13.04.
2017
1 Kommentti
4
Liigat

Salibandyssa sattuu ja tapahtuu nopeasti. Se on haaste myös televisiokuvaajille. Kuva: Salibandyliiga

Salibandyn Superfinaalit väännetään 22.4. Hartwall Arenassa. Ne jotka eivät paikan päälle pääse syystä tai toisesta voivat nauttia tapahtumasta Ylen suorien lähetysten kautta. Tuottaja Anssi Nyberg valaisi Pääkallo.fi:lle mitä asioita Supefinaali vaatii TV-tuotannolta.

Montako tekijää tarvitaan, että Ylen lähetykset Superfinaalista saadaan toteutettua?

– Henkilökunnassa on varmaan lähemmäs 20 tekijää. Pelkästään ei ole kyse kameramiehistä, kun mukana on myös äänet, kameramestarit ja kuvatatarkkalijat. Kaikkinensa tekijöiden määrä lähentelee sitä 20, Nyberg arvioi.

Pelkästään kameroita on jo sangen mukava määrä.

– Tällä hetkellä lukema on seitsemän ja kahdeksan välissä. Riippuu vähän, sillä meillä on samana päivänä jopa neljä eri tuotantoa. Siksi tarkastellaan, että löytyykö tarpeeksi henkilökuntaa tuohon tapahtumaan, Nyberg kertoi.

Kuinka paljon kameroiden asettelua mietitään etukäteen?

– Ne on hyvin suunniteltu. Varsinkin nyt, kun finaalissa on käytössä muutama sellainen kamera, jota ei kauden aikana käytetyissä ole mukana ollenkaan. Nämä asiat mietitään hyvin tarkasti. Meillä on mukana esimerkiksi tällainen pitkä ”kraana”, joka on oikealta nimeltään JimmyJib, jonka avulla saadaan esimerkiksi ylivoimakuvioita uudenlaisesta näkövinkkelistä esille. Se voidaan nostaa varren avulla korkealle. Tällainen oli käytössä myös ensimmäisessä Superfinalissa.

– Toinen erikoiskamera mikä sinne tulee, on tällainen niin kutsuttu ylinopeuskamera, jolla saadaan aikaiseksi kunnon hidastuksia. Siellä tulee olemaan kaksi erilaista hidastuskameraa. Toinen on tällainen Super Slow Mo -kamera, jota myös ”Slomoksi” kutsutaan. Toinen on hieman erikoisempi kamera, jota käytettiin myös viime vuoden finaalissa. Sillä saadaan vielä erikoisempia hidastuksia, Nyberg kommentoi.

Koska produktio on iso, niin luulisi, että asioita pitää suunnitella tarkkaan jo etukäteen. Nybergin mukaan tiimi on jo sen verran kokenut urheilutapahtumien ja salibandyn suhteen, että suunnitteluun ei tarvitse uhrata hirveästi aikaa.

– Tietenkin kun itse on ollut tekemässä edellisiä Suomessa pelattuja naisten ja miesten MM-kisoja, ja laji on minulle sekä useimmille kameramiehille tuttu, niin ei siihen päiväkausia mene. Tiedetään mitä ollaan tekemässä ja paikkakin on meille tuttu. Sanoisin, että päivän suunnitelulla asiat lutviutuu hyvälle mallille. Tietysti jos koetaan, että on vielä tarvetta käydä paikan päällä, niin ilman muuta mennään, mutta vuoden aikana siellä tehdään niin monta tapahtumaa, että meidän ei siellä varsinaisesti tarvitse sen vuoksi käydä, Nyberg vakuutti.

Salibandyn TV-lähetykset ovat lisääntyneet viime vuosina, mutta pitkällä aikavälillä laji ei ole erityisesti juhlinut TV-näkyvyyden suhteen. Nyberg ryhmineen on kokenut salibandylähetysten tuottaja, ja tietyt asiat vaativat erityistä fokusta lajin erityispiirteiden suhteen.

– Kameran sijoittelun kannalta ja kameroiden takana olevien ihmisten kannalta haaste on tietysti siinä, että kyseessä on palloilulajeista nopein. Jos tulee ihminen, joka ei ole koskaan salibandya nähnyt, niin tällaista ihmistä pitää sitten pikkaisen opastaa sen pallon nopean liikkeen vuoksi, sillä laji on nopeampi kuin jääkiekko, jos vaikka vertaa sitä kuinka nopeasti liikutaan päädystä toiseen.

– Palloilulajeista nopeimmat ovat salibandy sekä käsipallo ja siksi kameramiehen pitää tietää, että mitä siellä kentällä voi tapahtua. Toisaalta myöskin ohjaajan pitää olla hereillä siinä, että tietää mihin kohtaa hidastuksen voi ajaa missaamatta seuraavaa maalia, Nyberg tiesi.

Onko tuotantoryhmän suhteen jotain erityisvaatimuksia esimerkiksi sääntötuntemuksen suhteen?

– Se on enemmänkin allekirjoittaneen vastuulla. Opastan sääntöjä tuntemattomia henkilöitä säännöistä ja muista seikoista, jos sille on tarvetta. Se aihealue on ohjaajan ja tuottajan vastuulla. Aikasempina vuosina olen terävöittänyt esimerkiksi sitä, että jos tulee vapaalyönti, pelikatko tai muuta, niin se peli saattaa jatkua siitä paikasta välittömästi. Silloin ei kannata välttämättä yleisöä ruveta kuvaamaan, sillä äkkiseltään ollaan jo myöhässä, jos pallo on laitettu peliin.

Salibandylähetystä katsova ei välttämättä ymmärrä kaikkia haasteita, joita kuvaajat tai tuotantotiimi kohtaavat. Nyberg nostaa esille yhden esimerkin viime vuoden finaalista.

Miksi salibandy on hyvä TV-laji vai onko se sitä ylipäänsä mielestäsi?

– Kyllä se on hyvä TV-laji. Nyt jos kuitenkin mietitään Superfinaalia, niin se myös pelataan isolla areenalla. Tapahtumia riittää ja kyseessä ei ole mitenkään pitkäveteinen laji. Nyt kun kamerat saadaan sijoiteltua vielä lähelle pelikenttää, niin katsojille tulee sellainen tunne, että on itse lähestulkoon siinä kentän reunalla. Nurkkakameroiden kannalta on hyvä, että siellä suunnalla on hyvää kahinaa ja muuta. Minusta laji sopii TV-lajiksi erittäin hyvin.

– Viime vuoden ja tämän vuoden finaalissa pieniä haasteita tuo se, että itse areena on penkkien väritykseltään sininen ja pelialusta on sininen, niin se tuppaa tekemään kuvastakin hieman sinistä. Viime vuonna kun Classic pelasi vielä sinisellä paidalla, niin sitä sinisyyttä oli pikkaisen liikaa. Tässä olen asiasta maininnutkin, että se pelimatto voisi olla myös toisen värinen, mutta sillä mennään ja koitetaan kuvatarkkailijoiden toimesta väännellä kuvaa selvemmäksi, Nyberg sanaili.

Nybergin mieleen on painautunut ainakin yksi ylivoimainen salibandymuisto vuosien varrelta. Silloinkin päänäyttämönä toimi Hartwall Arena.

– Kyllä se vuoden 2010 kotikisojen mestaruus oli ainutlaatuinen. Itse finaalista on jäänyt mieleen se, että kun tuli 4-1 tai 5-1-maali, niin sitä tuuletettiin ulkona autossa ja yhtäkkiä huomattiin kuvamiksaajan kanssa, että me katsottiin sitä peliä ja oltiin unohdettu tehdä sitä peliä. Tunnelma oli siellä erityinen, kun vuvuzelat soi ja täysi areena hurrasi. Meteli oli kormiahuumaava ja jatkui koko pelin ajan ja kuului ulos asti, sillä enhän minä ole siellä areenan sisällä, vaan istun ulkona ulkotuotantoautossa.

– Se oli ikimuistoinen kokemus, kun Kohoset ja muut saivat nostaa mestaruuspytyn siellä kotiyleisön edessä. Toinen hieno tunnelma oli Tampereella naisten finaalissa. En ole naisten salibandyssa vastaavaa kokenut aiemmin. Molemmat olivat hienoja tapahtumia, mutta kyllä se miesten kotimestaruus on ihan ykkösmuisto, Nyberg päätti.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja
Asemapaikka: Helsinki
Twitter: @joelsiltanen
HV
13/04/2017
Kyllä se kentän väri saa olla sininen, mutta ei kuitenkaan tummansininen, kuten viimevuonna, Samoin laidat voisivat olla mieluummin valkoiset mustien sijasta, niin töllön läpi syntyvä tunnelma ei olisi niin synkkä. Oman kokemuksen perusteella tällaiset vaaleat värit eivät vaikeuta valkoisenkaan pallon seuraamista ruudusta, mutta vähentävät kuvan "tunkkaisuutta" ja tuovat pelipaidat, mailat yms. paremmin näkyviksi. Paikanpäälle tapahtumaan en vaivaudu, vaikka lajin suurkuluttaja olenkin. Superfinaali ei vaan ole minun juttuni, eikä siellä pelaa tänäkään vuonna oikeat joukkueet. :-)

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.