Yle uutisoi sunnuntaina 11-vuotiaasta salibandyjuniori Noelista, jonka pelit seuran kilpajoukkueessa päättyivät keväällä 2016. Seura ilmoitti, ettei Noel enää mahtuisi pelaamaan joukkueessa. Sen seurauksena tapaus eteni vanhempien aloitteesta urheilun oikeusturvalautakuntaan, jossa valitus hylättiin.
Kyseessä olleen kilpajoukkueen valmennus näki, ettei Noelin taso ollut enää riittävä joukkueeseen ja ettei hänen kehityksensä ollut toivotunlaista. Häntä ei kuitenkaan erotettu kokonaan seuran toiminnasta.
Noel oli Ylelle puhuneiden vanhempien mukaan ollut kevään aikana poissa harjoituksista muun muassa sairastelun vuoksi.
Vanhemmat ottivat seuran päätöksen raskaasti, ja tekivät valituksen urheilun oikeusturvalautakuntaan.
– Se tilanne tuntui ihmeelliseltä viime keväänä, kun sitä itse ei pystynyt käsittämään ja lapsi vielä vähemmän, niin ajattelimme hakea päätöksen jostain, että onko tämä mahdollista ja sallittua. Se tuntui väärältä, pojan isä Mika Silander perusteli Ylen jutussa.
Valitus kuitenkin hylättiin oikeusturvalautakunnassa viime joulukuussa. Perusteluna oli se, että kilpajoukkueen valmennus oli tehnyt jo ennen pelaajien valintaa selväksi, että kaikki eivät mahdu joukkueeseen pelaamaan.
Noelin pelit ovat jatkuneet tällä kaudella toisen seuran harrastejoukkueessa.
—
Linkki:
Ylen uutinen aiheesta
Tätähän tapahtuu aika paljon, ja varsinkin jos ei treeneissä mahdollisesti oltu käyty niin ei siinä silloin kehity + junnujen säilyminen ns. Kovissa joukkueissa vaatii myös omatoimista treenausta, esim: sählyn pelailua kaverin kanssa. Ja Muistakaa vanhemmat: Jos kuvittelette että lapsesta tulee mahdollisesti hyväkin jossain lajissa, se onnistuu vain jos nuori treena itsenäisesti omasta halusta, sillä joukkueen treenit eivät riitä alkuunkaan.
Tätä en ymmärrä alkuunkaan. Jos olet tietoinen että lapsesi pelaa kilpajoukkueessa, niin et todellakaan voi olettaa että hän pääsisi automaattisesti pelaamaan! Aivan uskomatonta viedä asia eteenpäin. Melkein joka kaupungissa on sekä kilpajoukkueita ja harratelija joukkueita, jos taso ei riitä kilpajoukkueeseen niin sitten pelataan harrastepohjalla. Itse joukkueurheilua sm/kilpatasolla 11- vuotta pelanneena tuo on itsestäänselvä asia. Niin se vaan menee tavoitteelisessa urheilussa että joukkueen etu on aina edellä ja jos pelaaja ei valmennuksen mielestä pysty joukkuetta auttamaan niin homma on sitä myöten selvä. Ei löydy ymmärrystä miksi on valitettu oikeusturvalautakuntaan tässä asiassa.
Eipä tuossa mitään epäselvää ole. Vaikka nuoria poikia ovat niin fair play -asenteella ei valitettavasti synny tulosta niin lyhyellä kuin pitkälläkään aikajänteellä.
Kannattaa valita seura missä erilaisiin pelaajapolkuihin on kiinnitetty huomiota. Oikeassa ympäristössä ja valmennuksessa 11-vuotiaasta Noelista voi kehittyä kelpo pelimies.
Jos lähdettäisiin siihen, että kaikki pelaavat siellä missä tykkäävät, niin romutettaisiin todella kätevästi koko kilpailujärjestelmä. Minä ymmärrän, että joku voi sairastella ja olla loukkaantunut, mutta ei se muita kohtaan ole reilua, että olisi silti joukkueessa mukana, puhumattakaan siitä, että saisi peliaikaa.
Suurin ihmettelyn aihe tässä ei tule olla seuran tai ainakaan valmentajan vaan vanhempien toiminta. Jos valmentajalle sanotaan, että ”valitse noista parhaat ja tee tulosta”, niin ei se voi niin mennä, että valmentaja vastaa ”joo x on parempi, mutta y:n otin, ettei sitä harmita”.
Tarviiko 11-vuotiailla edes olla kilpailujoukkuetta? Eikö olisi parempi että ne kilpailujoukkueet perustetaan vasta 15-vuoden jälkeen. Keskityttäisiin siihen asti puhtaaseen taitotasoon ja urheilijan kasvun tukemiseen, näin toimitaan esimerkiksi monessa muussa maassa, jossa halutaan korostaa henkilökohtaista taitoa ja osaamista. Suomessa liian nopeasti lähdetään hakemaan valmentajien toimesta menestystä, unohdetaan se että nämä ovat lapsia, joiden pitäisi harrastaa mahdollisimman montaa lajia. Kyllä sympatiat tässä menee pojalle, olisi kiva kuulla mikä seura oli kyseessä, välttää omien poikien viemistä ko seuraan, jonka arvomaailma ei ole hyvällä pohjalla.
Oma mielipide on, että 11-vuotiaana ollaan niin nuoria, että peli ei ole todellakaan pelattu vaikka putoaisikin kovimmasta ryhmästä. On pelaajia, jotka puhkeavat kukkaan vasta 15 – 19 vuotiaina. Seurasta ja joukkueiden yhteistyön tasosta riippuu, miten hyvin tai huonosti ryhmästä toiseen siirtyminen onnistuu. Jotkut saattavat jopa sisuuntua moisesta ja näyttää mistä kukko pissii!
”Kyseessä olleen kilpajoukkueen valmennus näki, ettei Noelin taso ollut enää riittävä joukkueeseen ja ettei hänen kehityksensä ollut toivotunlaista. Häntä ei kuitenkaan erotettu kokonaan seuran toiminnasta. ”
Ja tästä huolimatta vanhemmat valittivat urheilun oikeusturvalautakuntaan… huh huh.
Jos kyseessä kilpajoukkue, ei voi olettaa on ”kaikki pelaa – nuori suomi” meininki… sitä varten on olemassa 1 ja 2 joukkueet, jos ei vaan riitä…. Oisko kyseessä kuuluisat ”meiän poika on joukkueen paras” tyyppiset vanhemmat?
Joopa joo… Näitä vanhempia on tullut nähtyä…. Mutta kun meidän Pirkkopetterin pitää saada kuulua siihen kilpaporukkaan.
Vuosia mukana oleena ja itsekin nuorien vanhempana olen sitä mieltä, että tasojoukkueet ovat todella hyvä asia. Jokainen nuori pääsee palaamaan omalla sen hetkisellä tasollaan. Omassa perheessä on kaksi lasta joista toinen kilpa- ja toinen harrastetasolla. Olisi kamalaa jos heidän pitäisi olla ja harrastaa samalla tasolla tai samassa joukkueessa. Toinen on paljon kilpailullisempi ja treenaa omatoimisestikin ja toinen vaan haluaa harrastaa. Eivät he ole kuitenkaan jaettu parempiin ja huonompiin, kuten moni VANHEMPI tekee jaot. Enkä tosiaan tiedä kummasta loppujen lopuksi tulee pelaaja vai tuleeko kummastakaan. Aika näyttää, mutta tärkeintä, että saavat ola mukana oman tämän hetkisen taidon tasolla.
Miettikää oikeasti 11v… Ei tossa iässä olla vielä missään kehityksen aallonharjalla. Turhaa kyllä toisaalta valittaa minnekkään asiasta, jos seura on linjannu asian tälleen.
Poikaa _ei erotettu seurasta_, sen sijaan seuran valmennus että seura itse katsoi että pojan kehityksen kannalta on parempi juttu vaihtaa joukkuetta. Vanhemmat kyseenalaistavat valmennuksen ja seuran näkemyksen ja valittavat. Seura ei ollut missään vaiheessa kieltämässä pojan harrastamista…
Onneksi ei mennyt valitus läpi.
Ei muuta ku lisää reeniä ja näytöllä takas kuvioihin. Tsemiä Noel!!
Pikaisella googlettamisella: TusBy:stä taisi siirtyä FC Tuusulaan, josta sitten takaisin TusByyn.
Kyllä tuo on minusta vain vanhempien ylireagointia ei mitään muuta
Mistäs maista tai lajeista Mikko puhuu? Tietääkseni ainakin jalkapallossa monet maat harrastavat kilpajoukkueita jo vielä nuoremmasta eikä niissä ole unohdettu puhtaan taitotason kehittämistä. Jos meinaat jotain maata missä sähly on ihan lapsen kengissä niin ei ihme jos siellä on harrastetyyli in junnuissa. Meneekö tää nyt taas tähän että yritetään että kaikilla on vaan kivaa ja sit mietitään miksi meidän Niilo ei pärjää 20v yhteiskunnassa kun ei ole ikinä oppinut pettymään ja nousemaan sieltä.
Tällaisesta toiminnasta on esimerkkinä espoolainen salibandy. Juniorit jotka eivät mahdu inkkareiden tai öljymiesten kilpajoukkueisiin siirtyvät pelaamaan Loiskeeseen. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Onkohan tässä perinteinen, edellisellä kaudella oli 2 pientä joukkuetta koska pelattiin 4 vs 4 ja seuraavalla kaudella siirryttiin 5v5 peleihin ja valmentaja ei saa ottaa matsiin kuin 17 pelaajaa. Tätä en ymmärrä, miksi ei voida saman tien ottaa sitä 20 niin ei tarvitse tiputtaa poikia tai sanoa joillekkin ettei pääse pelaamaan koska säännöt määrää jos joukkueessa on enemmän kuin 17.
K2, vaikka tuo onkin hyvä, niin Espoo (ja PK-seutu muutenkin) on kuitenkin todella huono esimerkki, koska täällä nyt on asukkaitakin melkoisesti + tavallaan sitä kautta seuroja ja joukkueitakin. Jossain pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä ole kuin yksi.
Aika sairasta touhua on Turun seudullakin. Jaetaan pelaajia milloin mihinkin joukkueeseen, käsketään 9-vuotiaita junnuja häviämään tahallaan, ettei sitten kuitenkaan nousta liian kovaan sarjaan, jossa on jo seuran toinen joukkue. Jos kuitenkin noustaan niin jaetaan jälleen..kaikki kovat seuran toiseen joukkueeseen ja kaikki heikot siihen toiseen, häviämään 20-0 kaikki pelit.
Ei ole millään tavalla terveellä pohjalla suurseurojen kikkailu täälläpäin.
Aika kylmää kyytiä! Luulisi siinä kakkosjoukkueessa jo olevan ne harrastetason junnut. Poikapuolella varsinkin taso on kova ja kilpailu pelipaikoista ja peliajasta on kovaa. Joukkuelaji on kuitenkin siitä armollinen, että ne jotkut huiput – joo jo junnusta näkee pelimiehet – nostaa sen muunkin jengin pelaamisen tasoa ja palkintopallille. Pojat tämän kopissaan kyllä tietävät.
Monissä ikäluokissa ennen B junnuja Loiskeen joukkueet ovat kovempia kuin inkkareiden tai Oilerssin. Mutta totta sekin että viimeistään B junnuissa parhaat siirtyvät Loiskeesta muualle.
Joona Gröhn sai olla Josban liigajoukkueessa aikanaan, vaikkei juuri pelannut. Samaan aikaan Antti Ruokonen tiputti joitakin muita pelaajia Akatemiaan muutama vuosi sitten. Eri käytäntöjä voi olla ja vastaavia tapauksia varmasti olisi muitakin.
Mahtaa vanhemmat olla tyytyväisiä, kun saivat naamansa televisioon. Pojan kannalta tuossa esiintymisessä on vain haittaa.
Kuulin että kyseinen joukkue oli FC Tuusula E1 ja on omassa ikäluokassaan välisarjassa(eli eliitti ja haastaja sarjan välissä).