TOP 5: Miesten Salibandyliigan kauden 2016-17 maalivahdit

Pyry Luukkonen pelasi tasaisen kauden, vaikka TPS:n pelit päättyivätkin puolivälieriin. Kuva: Anssi Koskinen

SPV-vahti Julius Kivimäen hyvä kausi sai ikävän käänteen puolivälierissä. Kuva: Juha Käenmäki

Pääkallo.fi julkaisee tuttuun tapaan kauden päätyttyä TOP-listoja miesten Salibandyliigasta, naisten Salibandyliigasta ja miesten Divarista. Tällä kertaa tarkastelussa ovat miesten Salibandyliigakauden TOP 5 -maalivahdit.

Viiden parhaan valintaa vaikeutti entisestään se, että kovin moni maalivahti ei pelannut tasaisen hyvää kautta.

5. Julius Kivimäki, SPV
Ennen kauden alkua kenties suurin kysymys Pohjanmaalla oli, pystyykö Julius Kivimäki täyttämään Ruotsiin lähteneen Jarno Ihmeen saappaat ja voittamaan otteluita ykkösvahtina. Pitkäaikainen kakkosveskari vastasi näytöillään eikä tuottanut pettymystä Peliveljien tolppien välissä. Alle viiden päästetyn maalin keskiarvo ottelussa ja torjuntaprosentti 77,62 ovat hyviä lukuja SPV:n puolustuksen takana. Pystyi muun muassa kaksi kertaa torjumaan voiton Classicista runkosarjan aikana. Hyvä vire katkesi kuitenkin todella epäonniseen loukkaantumiseen Oilers-puolivälieräsarjassa, minkä myötä Kivimäen kausi oli paketissa.

4. Ville Mestari, OLS
Syksyllä OLS:n kiistaton ykkösmaalivahti jäi kalkkiviivoilla TOP 5 -listalta, mutta kauden aikana annetut näytöt nostavat nuoren maalivahdin tämän kauden osalta neljänneksi. Luistinseuran kaikki peliminuutit maalia vartioinut Mestari joutui tällä kaudella työskentelemään lähimpiä kilpakumppaneitaan sekavamman puolustusjärjestelmän takana, mutta pystyi silti antamaan joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. Keräsi selvästi eniten torjuntoja runkosarjassa. Tuloksellisesti oululaisten jääminen pudotuspelien ulkopuolelle oli pettymys, mutta ilman Mestaria joukkue olisi voinut olla lähempänä karsintoja. Vankka tukipilari myös tulevilla kausilla.

Ville Mestari pelasi OLS-maalilla hyvän kauden, vaikka joukkue jäikin ulos pudotuspeleistä. Kuva: Anssi Koskinen

3. Lassi Toriseva, Classic
Torisevan henkilökohtainen kausi oli mahdollisesti tähänastisen uran tasaisin. Yli puolet otteluista pelanneista maalivahdeista hän oli päästettyjen maalien tilaston kärkinimi 3,88 maalilla per ottelu. Pudotuspeleissä Classic eteni voitosta voittoon Indiansille kärsityn avaustappion jälkeen, ja yhdeksän ottelun voittoputki pudotuspeleissä kertoo myös maalivahtipelin erinomaisesta suoritusvarmuudesta. Kausi oli siis tuloksellisesti menestys, mutta Toriseva ei ottanut vuoden aikana isoa kehitysaskelta, jota murtautuminen maajoukkuevastuuseen sekä kansainväliseen menestykseen vaatisi. Toinen perättäinen mestaruus on silti kova suoritus.

Toriseva päätti kautensa Classicin maalilla SM-kultaan. Kuva: Anssi Koskinen

2. Tomi Aaltonen, Steelers
Jälkiviisaana voidaan sanoa, että varmaksi putoajaksi tuomitun Steelersin tärkein yksittäinen pelaajarekrytointi oli Tomi Aaltosen nappaaminen Loimaalta. Aika Nokialla ei vielä tuottanut läpimurtoa Salibandyliigaan, mutta tällä kaudella paljon valmiimmalta vaikuttanut Aaltonen oli juuri oikea mies hämeenlinnalaisten maalille. Joukkueen kevätkaudesta on jo kirjoitettu monesta näkökulmasta, mutta suurin muuttuja inhorealistisen pelitavan lisäksi oli Aaltosen kyky voittaa vastapuolen maalivahti keskinäisessä kamppailussa. Ei liene yllätys, että prosentilla 81.20 % palloja torjunut Aaltonen pelasi kauden aikana kaikki joukkueen kymmenestä voitto-ottelusta.

Tomi Aaltonen oli suuressa roolissa Steelersin vahvassa kevätkaudessa. Kuva: Esa Jokinen

1. Santtu Pohjonen, Nokian KrP
Kolmatta kauttaan KrP:n maalilla torjuva Pohjonen on aikaisemmin ollut ”ne muut” -kategorian edustaja, ja Nokialla ollaan viime kaudet taisteltu putoamista vastaan. Tänä vuonna nämä molemmat muuttuivat kertarysäyksellä, kun kahden vuoden takainen nuorten maailmanmestarivahti nosti tasoaan merkittävästi, saavutti muun muassa sarjan pelaavien maalivahtien parhaan torjuntaprosentin 82.72 % ja vei nokialaiset pudotuspeleihin. Vuonna 1997 syntynyt maalivahti on nyt jo sopivan kokenut voittamaan liigatasolla ja on suuren kansainvälisen läpimurron kynnyksellä kehityksen jatkuessa samalla tahdilla.

Santtu Pohjosen täysosumakausi nostaa hänet listan kärkeen. Kuva: Anssi Koskinen

12 comments

  1. Vaikkei kortelaisen torjuntaprosentti ollutkaan hyvä niin kyllä ja piti salbaa paljon pystyssä

  2. Aaltonen pelasi loistavan kauden. Jälleen saatiin yksi floppi listaan kun Kivimäki on sijalla viisi. Pieni kokoinen, aina kyljellään ulkona tilanteesta ja joka pelissä uppoaa helppoja. Jos tuon tason veskari on top 5 niin minäkin pärjään liigassa.

  3. Mitä V**** misää sranberg valittiin maajoukkueeseenkin ja joku Tomi Aaltonen ja mestari

  4. Mestari ja kivimäki suohon.. Strandberg ja Luukkos Pyry listalle….

  5. Aika erilainen olisi kyllä oma lista tällä kertaa. Pois jäisivät ainakin Kivimäki, ehkä Mestari, ja Toriseva olisi maksimissaan sijalla 5. Kuten muutkin huomioivat, Arvid Vonk oli ehkä koko liigan tärkein veskari omalle tiimilleen ja olisi ehdottomasti kuulunut listalle, ehkä jopa ykköseksi. Kehittynyt todella paljon viime kausien aikana.

    Pohjonen oli myös ajoittain erinomainen, mutta mielestäni ailahtelevampi, ja huhujen perusteella joukkuepelaajana yhä erittäin keskenkasvuinen. Pelillisten lahjojen puolesta eväät on kuitenkin vaikka majuun asti.

    Varsinaisia floppeja ei tällä kaudella mielestäni nähty, mutta Ihme/Toivoniemi/Kosonen tason dominointiakaan ei myöskään ollut näköpiirissä.

  6. En tiedä millä perusteella täällä vaaditaan Luukkosta ja Strandbergia listalle. Luukkonen on tällä hetkellä aivan käsittämättömän yliarvostettu veskari joka torjuu hädintuskin kymmenen kertaa pelissä ja prosentit on sen mukaiset. Strandberg on ihan hyvä veskari mutta jos pelaat EV:ssä niin ei silloin mitään ihmeitä tarvi esittää. Sen sijaan erityismaininnat Kortelaiselle ja Vonkille. Arvostusta niille ketkä oikeasti joutuvat tekemään töitä siellä putkien välissä.

  7. Minusta Luukkonen ei suinkaan ole yliarvostettu, mutta ei toisaalta minunkaan mielestäni tänä vuonna tälle listalle kuulu. Edelleen erinomainen maalivahti, mutta jotenkin Tepsin takana näytti tatsille pääseminen olevan nyt aika vaikeaa. Uskon tosin, että se olisi ollut sitä aika monelle muullekin.

    Prosentteja tuijotetaan tässä lajissa aivan liikaa.