Liigavalmentaja tyytymätön otteluiden vähenemiseen: ”28-32 peliä olisi sopiva määrä”

Matti Kaipio luotsasi TPS:n viime kaudella Suomen Cupin voittoon. Tulevalla kaudella hän operoi SB-Pron penkin takana. Kuva: Esa Takalo

Matti Kaipio luotsasi TPS:n viime kaudella Suomen Cupin voittoon. Tulevalla kaudella hän operoi SB-Pron penkin takana. Kuva: Esa Takalo

Naisten Salibandyliigassa pelaa ensi kaudella 10 joukkuetta ja sarja pelataan kaksinkertaisena, joten runkosarjan otteluita kertyy kaikkiaan 18 joukkuetta kohden. Joukkuemäärä putosi, kun M-Team ja Happee luopuivat sarjapaikoistaan.

Uutuutena on myös se, että runkosarjassa pelataan jatkoaika 4 vs. 4 -mallilla ja jos ratkaisua ei löydy, niin lopuksi ammutaan rangaistuslaukaisukilpailu. Pistejaossa tulee sellainen muutos, että jatkoaika- tai rankkaritappiosta saa yhden pisteen.

SB-Pron tuore päävalmentaja Matti Kaipio kertoi melko suorasanaisia mielipiteitään SB-Pron sivuilla. Varsinkin ottelumäärän vähentäminen harmittaa ex-TPS-luotsia.

– Tulevalle kaudelle sarjapaikasta luopui ensimmäisenä M-team ja viime metreillä vielä Happee. Nyt Naisten liiga tullaan pelaamaan kymmenen joukkueen sarjana, mikä on monella tavalla hyvä asia liigan tason kannalta. Seurauksena tästä on ollut, että M-Teamin ja Happeen pelaajia on siirtynyt muihin liigajoukkueisiin. Ottelumäärä on nyt pudonnut kahdeksaantoista, mikä on erittäin pieni määrä pelejä runkosarjaan. Vertailuksi esimerkiksi Suomen miesten liigassa ja Ruotsin naisten Superliigassa pelataan 26 ottelua runkosarjassa.

– 12 Joukkuetta on perinteisesti pelannut kaksinkertaisen sarjan, eli 22 ottelua ja se on ollut pääsarjatasolle jollain tavalla siedettävä määrä pelejä. Playoff-pelien määrää laskettiin jo pari vuotta sitten kahden parhaan joukkueen osalta, kun finaalisarjasta siirryttiin Superfinaaliin. Vertailun vuoksi miehet pelaavat playoffien puolivälierät ja välierät paras seitsemästä -ottelusarjoina.

– Tämä negatiivinen ottelumäärän kehitys on suoraan Salibandyliiton politiikan ansiota. Naisten liigaa johdetaan äänestämällä, eli liigaseurat ovat itse äänestäneet liigapelien määrästä ja playoff-pelien määrästä. Naisten liigan joukkueet ovat myös itse saaneet valita ovatko he mukana Suomen Cupissa, joka poikkeaa miesten vastaavasta tänä kautena, Kaipio latasi.

Pro-valmentajan mukaan sopiva runkosarjan ottelumäärä naisten liigassa olisi 28-32 peliä, jotta Suomi pysyisi mukana kansainvälisessä vauhdissa.

Muihin muutoksiin Kaipio suhtautuu positiivisemmin.

– Hyviä ja tervetulleita muutoksia, aina pelin päätyttyä tasan on jäänyt semmoinen olo, että voittaja olisi kyllä pitänyt selvittää. Jatkoaikapiste on myös varsinaisen peliajan jälkeen ansaittu piste mikä tulee olemaan isossa roolissa tulevana kautena johtuen runkosarjaotteluiden pienestä lukumäärästä.

– 4 vs. 4 -peli jatkoajalla tuottaa varmasti enemmän maalipaikkoja ja varmasti kauden aikana nähdään jännittäviä ja viihdyttäviä jatkoaikoja. Isosta muutoksesta joukkueille ei kuitenkaan ole kyse, 4 vs. 4 -peli on kaikille tuttu pelimuoto harjoituksista, Kaipio tietää.

Kaipiolla on selkeä mielipide myös Superfinaalin suhteen.

– Nyt tästä kokeilusta täytyy ottaa kaikki irti. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että olen jatkossa ehdottomasti finaalisarjan kannalla! Finaalisarja on urheilullisin tapa ratkaista Suomen mestari. Taitanee olla jääkiekossa näin. Seitsemän ottelun finaalisarja on seuroille myös taloudellisesti kannattavampi ja finaalit kotikentällä takaavat parhaan tunnelman kentälle ja katsomoon. Lisäksi finaalisarja kehittää pelaajia paremmin myös maajoukkuetta varten, Kaipio paalutti.

Koko haastattelun voit lukea SB-Pron sivuilta

17 comments

  1. Joukkueet ovat äänestäneet pelimäärästä. Kummaa demokratiaa kun ainoastaan ssra on 18 pelin kannalla. Kaikki muut joukkueet ovat halunneet enemmän pelejä

  2. Missä muissa Suomen pääsarjoissa (siis ei millään ”niin no Divari on pääsarja”-logiikalla, vaan ihan oikeasti pääsarjatasolla) pelataan 18 tai vähemmän pelejä runkosarjassa? Siis kaikki lajit, miehet ja naiset huomioiden.

  3. 18 peliä täys vitsi. Varmasti alhaisin ottelumäärä kaikkien lajien pääsarjat huomioon ottaen.

  4. Itseasiassa tuli yksi laji mieleen, eli baseball ja siinä on (tai ainakin viime kaudella oli) juuri 18 ottelua. Toki se on neljän joukkueen sarja, eli pelataan kuusinkertaisena runkosarjana, mutta silti.

  5. Voi voi..
    Tasoerot ovat naisten liigassa suuria.
    Joukkuemäärän tiputus siinä mielessä hyvä.

    Mietin vain, että miten pelaajat kehittyvät kun sarjapelejä tulee tuota tahtia melkeinpä yksi peli kahteen viikkoon. Ei tämä kehitä suomalaisten naisten salibandyä!

  6. Naisten SM-sarja jääkiekossa pelataan kahdekan joukkueen sarjana, mutta pelejä kertyy 30. Naisten Salibandyliiga pelataan kymmenen joukkueen sarjana ja otteluita pelataan 18.

  7. Hereille sitten. Sarjapaikasta luopumisia tulisi varmasti vieläkin enemmän, jos ottelumäärä olisi isompi. Niillä tuloilla ja yleisömäärillä, mitä naissalibandy tuottaa, ei ole taloudellisesti mitään järkeä pelata yhtään enempää. Lisäksi nyt yksittäisten ottelujen merkitys on suurempi, mikä voi jopa lisätä mielenkiintoa. Ottelut kärsisivät valtavaa inflaatiota ottelumäärää lisätessä, koska urheilullinen viihdearvo ei ole muihin urheilutapahtumiin verrattaessa mikään kilpailuvaltti salibandyssa ylipäätään – vielä vähemmän naisten liigassa.

  8. Jos halutaan oikeasti kehittää lajia niin ottelumääriä lisäämällä saadaan parhaat tulokset ja vastaavasti jos vähennetään pelejä laji näivettyy hitaasti mutta varmasti.
    Esimerkkejä löytyy suomalaisen palloilun historiasta riittävästi.

  9. Täällä palstalla yleisesti luullaan että salibandyliiga olisi vähentänyt naisten liigan joukkuemäärää. Liigan toimistolla asian eteen ei ole tehty yhtään mitään vaan kahden joukkueen sarjapaikasta luopumisen myötä joukkuemäärä on pienentynyt. Salibandyliiga olisi halunnut pitää sarjan 12 joukkueen sarjana, mutta nyt kukaan ei halunnut vastaanottaa vapautuneita sarjapaikkoja.

    Nyt ottelumäärä on naurettava. Palloilulajeista taitaa naisten maahockeyssä saada mestaruuden pienemmällä ottelumäärällä. Suomessa naissalibandy on varmasti paljon enemmän kuin maahockey. Fakta on että jos halutaan saada Ruotsin etumatka kiinni niin pelaajat&joukkueet tarvitsevat enemmän kovatasoisia pelejä. Ruotsin pääsarjassa pelataan 26 peliä ja siellä ei ole yhtään heikkotasoista peliä. Isompi pelimäärä ei tuo inflaatiota vaan enemmän tapahtumia jonne eleisöllä on mahdollisuus päästä katsomaan hyvää naissalibandyä.
    Ensi kaudella naissalibandyssä otetaan seurojen osalta olosuhteet paranevat paljon. SB-Pro ja koovee saavat uudet hallit. Näiden joukkueiden osalta päästää tekemään seuratyötä aivan erilaisissa puitteissa.
    Toivottavasti salibandyliiga ottaisi naisten salibandyn tosissaan eikä pitäisi sitä vain välttämättömänä pakkona.

  10. Liitto on suuri syyllinen, kun lähti edes kysymään seuroilta mielipidettä. Olisivat lyöneet lukkoon 25-30 ottelun sarjan ja sillä hyvä: esim 2xsarja + ”aluesarjaottelut” tai vastaavat…

    …mutta isoimmat syylliset tähän tilanteeseen on M-Team ja Happee. Se että emoseura ei kykene hoitamaan naisedariaan on täysin anteeksiantamatonta. Mielestäni näille seuroille pitäisi saadaa isot sakot ja mahdollisesti penalttia miesjoukkueelle jotta se toimisi varoittavana esimerkkinä muille organisaatiolle.

  11. Taida tiimi hoitaa mies edariaan sen kummemmin, kohta ovat kakkosessa ja itkevät kun ei lähetty kurren kelkkaan. A pojat voi myös hyvin olla tippujia, jos ei ole ryhmää vahvistettu

  12. Analyytikolta aivan huikea idea. Siis annetaan seurojen miesjoukkueille sakot kun eivät rahoittaneet ja hommanneet pelaajia naisten joukkueeseen. Hyvä logiikka. Taitaa naissalibandylle olla tulossa ennustettu tulevaisuus; hiljainen näivettyminen. Naisten sählyssä ei vaan ole kovin suurta määrää pelaajia, jotka haluavat pelata lajia kilpamielessä. Mukava harrastus riittää suurimmalle osalle.

  13. Tehkää niinkuin me aikanaan keksittiin, naiset pelaa seuran tai muiden seurojen C-poikia vastaan harjoitusmatseja.
    Ohjeena ”ei taklauksia”, niin palvelee paljon paremmin kuin jatkuva treenaaminen.

  14. Kerrassaan villi idea lähteä rankaisemaan seuroja (ja niiden muita joukkueita) siitä, että sen naisjoukkueella ei ole pelaajia jotka haluaisivat osallistua Salibandyliigaan (tai 1.divariin tai mihin tahansa muuhun sarjaan) sen edellyttämällä tavalla.

    Sen mitä naissalibandya ja naispelaajia tunnen, niin niitä ”tavoitteellisia” (= haluan olla jonain päivänä maailmanmestari, ja tehdä kaiken tarvittavan sen toteutumisen eteen) pelaajia on loppupeleissä todella vähän. Suuremmalle osalle kyseessä on enemmänkin kiva harrastus, jossa motiivit ovat liikunnallisen elämän tavan ylläpitäminen, sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä sisällön hakeminen elämään. Tämän myötä harrastukseen ”uhrattava” aika on pitkälti sidoksissa opiskeluihin/töihin, perhe-elämään sekä muihin harrastuksiin. Kun puhutaan valtakunnallisiin sarjoihin osallistumisesta (Liiga, Divari), niin yleensä ongelmaksi muodostuukin ensisijaisesti juuri ajankäyttö. Yksinkertaistettuna: ajan puute.

    Toissijaiseksi ongelmaksi muodostuu osalle myös raha – varsinkin opiskelijoilla (joita joukossa paljon) valtakunnallisen sarjan pelaaminen on haaste, koska valtaosalla heistä on lähtökohtaisesti vähemmän rahaa käytössään, ja kun iltoja menee treeneissä ja viikonloppuja peleissä, on rahan ansaitseminen haasteellista. Oma osuus kuluista pitää kuitenkin kyetä maksamaan, joten niillä joilla ei ole kenenkään toisen kukkaroa jolla käydä, joutuvat arvottamaan harrastuksen kulut kaiken muun elämisen kanssa. Mitä pienempi on pelaajan tavoitteellisuus-taso, sitä helpompi on luopua pelaamisesta, jos kulut alkavat käydä liian raskaiksi (kuten valtakunnallisissa sarjoissa monesti käy)

    En kuitenkaan mitenkään näe, että seurat olisivat jotenkin syyllisiä siihen, ettei jollakin yksittäisellä joukkueella (olipa kyse miehistä, naisista, pojista tai tytöistä) ole riittävästi pelaajia tai rahaa toimintansa järjestämiseen. Jos pelaajia ei yksinkertaisesti ole, tai heillä ei ole halua harjoitella ja pelata (matkustaa ja maksaa) sarjan vaatimalla tavalla, niin minkäs teet? Ei kukaan voi toisen puolesta harjoitella ja pelata. Maksaa varmaan voisi, mutta ei ole mielestäni seuran muiden jäsenten tehtävä kustantaa toisten pelaamista, oli taso (tai ikä tai sukupuoli) mikä tahansa.

    Joukkuemäärä ja pelimäärä mielestäni tällä hetkellä hyvä noin – olettaen että asiassa on seuroja/joukkueita kuultu. Hehän tämän leikin loppupeleissä maksavat. Jos halua ei ole enempää pelata (ja maksaa), niin näillä mennään. Ihan yksi ja sama mitä tekevät naapurimaassa.

  15. Muutoksen tuulet osuu täysin naulan kantaan ! Tuossa tyhjentävä vastaus naissählyn perusongelmiin. Ei näissä asioissa ole syyllisiä vaan syitä. Realiteetit ovat mitä ovat, ja sen mukaan pitää elää.

  16. Muutoksen tuulet kertoo asiasta kaiken. Juuri näin, todella nappiin kirjoitettu.

  17. Koomista ajatella, että seuratoiminta olisi sama kuin olisi matkustajana autossa ilman mitään kontrollia mihin mennään. Paremmalla seuratyöllä saadaan parempia pelaajia ja olosuhteita heille. Se, että iso joukko siirtyy muualle tai että pahimmassa tapauksessa joudutaan lopettaa toimntaa kertoo, että ollaan menty pahasti metsään.

    Ehkei sentään miesjoukkeutta tulisi rankaista mutta emoseuralle pitäisi antaa isot/tuntuvat sakot ihan vaikka ”haitallisesta toiminnasta lajin imagolle”.