Viime keväänä Pauno Kajoksinen johdatti SB Welhot Divarin mestaruuteen. Täksi kaudeksi oli aika ottaa uusi askel, kun hän lähti tavoittelemaan lisämeriittejä Happeeseen. Tilanne on Kajoksiselle uusi.
Päätössummeri soi Jyväskylän monitoimitalolla, ja Happeen pelaajien ilmeet ovat jälleen kerran totiset.
Joukkue sulkeutuu pukukoppiin reiluksi vartiksi, minkä jälkeen hyökkääjä Kajoksinen palaa aiemmin keskeytyneeseen haastatteluun.
– No niin, mihinkäs jäätiin.
Tappio oli Happeelle jo kolmas perättäinen ja alkukauden voittoputki on vaihtunut täysin päinvastaiseksi. Viime vuosien kohtaamiset Turun Palloseuraa vastaan ovat olleet maalirikkaita, mutta sunnuntai-iltana turkulaisille riitti vain kolme osumaa Happeen yhtä vastaan.
– Jos ihan pelillisiä asioita mietitään, niin meitä vastaan tehdään aika paljon maaleja käännöistä. Toisaalta me emme itse tee hirveästi maaleja käännöistä – tänään emme tehneet yhtikäs mistään. Isossa kuvassa olemme olleet tosi tehottomia, Kajoksinen pohtii.
– Iso käsi pitää antaa myös vastustajille. Helppoja pisteitä ei ole tässä sarjassa. Indians, LASB ja TPS pelasivat kaikki todella hyvin, hän jatkaa listaten viimeisimpiä vastustajajoukkueita.
Sunnuntaina turkulaisvierailijat pitivät tilanteen tiiviin puolustamisensa ansiosta pitkään 0–2-tilanteessa.
– Kahdessa viimeisessä erässä saimme paikkoja, mutta niistä ei ole hirveästi hyötyä, jos ei osu. Tepsi pelasi taktisesti fiksun pelin. Heillä oli aina organisoitu viisikko valmiina.
Kajoksinen joutui seuraamaan alkukauden sivusta uuden joukkueensa pelejä, mutta pääsi LASBia vastaan debytoimaan hirvipaidassa.
23-vuotias taitohyökkääjä tälläsi viime kaudella 68 pistettä SB Welhoissa Divarissa. Kausi päättyi liiganousuun, mutta samalla myös piti tehdä päätöksiä uran ja monen muunkin asian suhteen.
– Viime vuoden kuljin Jyväskylästä Juha Rautiaisen, Sami Aallon ja Aki Kolarin kanssa Kuopioon. Welhot oli kauden jälkeen kuvioissa pitkään, mutta rikki menneen polven vuoksi en pystynyt treenaamaan käytännössä koko kesänä. Sitten piti tehdä valinta, että reissatakko Kuopioon vai keskittyäkkö kouluun.
Jyväskylä ja yliopistoon keskittyminen veivät voiton. Siinä vaiheessa Happee tuli kuvioihin.
– Happeelta tuli paketti, jonka myötä treenimatkat lyhenivät kaksi tuntia suuntaansa. Enkä kiistä sitä, että nyt ainakin pitäisi pystyä pelaamaan keväällä korkeista sijoista. Toki töitä on tehtävä, Kajoksinen kertaa sopimusneuvotteluita.
Hirvirytke on maistunut hyökkääjälle, vaikka hän pääsi kunnolla lajiharjoitteluun mukaan vasta syyskuun puolella. Niin, Kajoksinen iski tehoja Welhojen paidassa keväällä enemmän tai vähemmän kipulääkkeiden voimalla, kun polvi oli rikki.
Erinomaisella pelisilmällä varustettu Kajoksinen on tottunut olemaan joukkueissaan ensiviulun soittaja junioreista asti. Happeessa tilanne on eri, kun erityisesti hyökkäysosastolta löytyy laajuutta ja jopa maajoukkuetason pelaajia.
– On siinä itsellä henkistä taistelua. Ei ihan aina pääse pelaamaan niin paljon kuin haluaisi, mutta se ei tietysti ole omissa käsissä omia suorituksia enempää. Jokainen tietää, mikä on homman nimi, ja joukkueen vahvuus on se, että on monia hyviä pelaajia, Kajoksinen tuumii.
Askel oli otettava, koska liigan korkeimmat sijoitukset siintävät tähtäimessä.
– Se motivoi suunnattoman paljon, että nyt on mahdollisuus voittaa jotain. Tämä on itselleni uudenlainen haaste, ja varsinkin treeneissä pitää olla joka päivä skarppina. Viimeaikaisista tuloksista huolimatta mikään muu ei ole tavoitteena kuin nostella pyttyä keväällä, hän laukoo päättäväisesti.
Kajoksinen on viihtynyt otsikoissa aiemminkin, joten aiheeseen on pakko palata. Vuonna 2014 Josbassa pelatessaan Kajoksinen kertoi Karjalainen-lehdelle valvovansa usein pitkiä öitä jääkiekkosarja NHL:ää seuraten.
Vieläkö tulee valvottua öitä änärin parissa?
– Odotinkin, että milloin se kysymys tulee. Iän myötä se on vähentynyt. Seuraan edelleen paljon, mutta herään mieluummin aamulla aikaisin katsomaan kuin että valvoisin illat ja yöt. Ei ole enää niin paljon nuoruuden intoa juoksennella tuolla ympäriinsä, hän päättää naureskellen.
Kehityskelpoinen äijä, hänelle vaan pitäisi löytää se oikea pelipaikka. Voisi tehdä maaleja, mutta voisi myös tehdä ympärillään olevista tehokkaita. Nyt vähän hakee, mutta toisaalta on vielä selvästi keskenkuntoinen. Ehtiikö täysillä mukaan, kestääkö paikat, saa nähdä. Moni muukin kyllä hakee. Pörssihirmu Kotilainen lähti aivan oikeutetusti villaan elisessä pelissä. Jotenkin siellä kentällä ei vain ole tilaa nykykuntoiselle Peterille. Kun kaverille annetaan vanhasta muistista jopa kahdella painetta, niin ei keskenkuntoisena pääse lainkaan paikoille. Pitäsikö Peterin vain lähteä rakentamaan omaakin tekemistä vaikkapa puhtaasti syöttöpelin kautta. Hyvä suojaamaan palloa ja näkee kyllä ketjukaverit kentällä, jos niin haluaa. Voisi ottaa sen seuraavan stepin pelaajana ja unohtaa hetkeksi maalinteon tuskan. Se maali tulee sieltä kun on tullakseen. Ihmettelempä, jos maajoukkue on tällä hetkellä oikea paikka lähtee parsiin kautta kasaan. Mutta voihan se ollakin, jos onnistumisia tulee. Eilisestä pelistä Pauno sanoi hyvin: siellä oli vastassa hyvin puolustava ja organitoitunut TPS, joka iski lujaa myös vastaan. Mutta, jos Happee päästää vain 3, oikeastaan 4, sillä Tepsiltä hylättiin selvä maali, niin pitäisihän noin hyökkäysvoimaisen joukkueen kotona pystyä peli kääntämään. Mutta kun ei pysty tuolla hyökkäyssysteemillä. Hyökkäykset lähtevät joskus hyvinkin, mutta pelirohkeus loppuu ennen keskiviivaa ja hyökkäys pysähtyy kuin seinään ja alkaa tuskastuttava pallon neppailu alakolmiossa. Hyökkääjät jossain vihulaisen takana eivätkä varmasti saa palloa paikoille. Tehotonta pörräämistä kulmissa ja päädyssä, 1-sektorille ja tekopaikoille ei tuolla hiipimisellä päästä. Tehtiin peli helpoksi Tepsille: saivat rauhassa organisoida puoleustuksen kuntoon keskisektorille. Ja kutien pantaaminen on on myös tuskastuttavaa katsottavaa. Kaipa joukkueella joku tilastohemmo on, joka voisi todentaa laukausten vähyyden. Ja sitten kun ne harvat vedot tulee, niin ei maskia, ripareiden sisään laittajaa jne. Ei sitä kuulaa tarvi kantaa sinne maaliin. Työnteko on edelleen näennäistä, suoraviivaisuus ja ”tappamisen” meninki puuttuu. Niin myös YV:sta, joka on ennalta luettavaa ja mielikuvituksetonta. Tepsihän toki näytti suoraviivaisuudesta ja tilan ja ajan käytöstä mallia puttaamalla maalin edestä pari sisään. Siitähän ne vastustajat joskus ennenkin ovat Happeeta rokottaneet…. :). Vielä yksi juttu mietityttää: edelleen loukissa paljon ja tärkeitä pelaajia. Onks se vaan epäonnea, vai tehdäänkö fyssaripuolella jotain päin …settä.
Pauno on söpö <3