Divarit

”Nurmohallin taika” koulii vaikeistakin pelaajista voittajia: ”Emme lyö heti ovea naamaan”

01.11.
2017
7 Kommenttia
11
Divarit

Jarmo Eteläaho on vielä kokematon pääsarjavalmentaja. Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com.

Viime kaudeksi Divariin nousseen Nurmon Jymyn menestystä on epäilty usein tälläkin sivustolla, mutta eteläpohjalaiset ovat kerta toisensa jälkeen näpäyttäneet epäilijöitään. Pääkallo.fi selvitti millainen mies luotsaa kauden vakuuttavasti aloittanutta Jymyä ja miten asiat tehdään arjessa Nurmohallilla.

Jarmo Eteläaho on suhteellisen tuntematon suuruus pelaajauraltaan, vaikka hän on tahkosi 112 peliä Salibandyliigassa ja 127 peliä Divarissa. Tehopisteitä syntyi Divarissa 189 ja liigassa 85. Pelaajana hän edusti Nurmon Jymyn lisäksi FBC Turkua, SBS Poria, sekä SPV:tä. Hän oli muun muassa nostamassa Jymyn liigaan keväällä 1999 ja SPV:n puolestaan keväällä 2004.

Eteläahon viimeinen kausi pääsarjoissa päättyi kevääseen 2007. Sen jälkeen hän siirtyi pari sarjatasoa alemmas. Hän kävi useaan kertaan Divarin porteilla SBS Lapuan kanssa ja myöhemmin Jymyn kanssa. Nurmossa hän toimi aluksi pelaajavalmentajana, mutta siirryttyään tyystin penkin taakse, hän saavutti kauan havitellun nousun lopulta valmentajana.

– Opiskelin Raumalla opettajaksi ja vuonna 2006 muutimme perheen kanssa Seinäjoelle takaisin. Pelasin SPV:ssä vielä kauden, mutta sen jälkeen perheasiat muuttuivat siten, että päätin siirtyä pelaamaan paikallista kakkosdivaria.

– Nousua ei Lapualla tullut ja olin vuodet 2012-14 kokonaan pelaamatta. Jälkimmäisen välivuoden aikana Teemu Kokko oli ilmoittanut Jymyn johdolle, ettei aio jatkaa joukkueen ruorissa. He kysyivät sitten minua ja pienen harkinnan jälkeen päätin ottaa pestin vastaan, Eteläaho muisteli Pääkallo.fille.

Jymy oli lähellä nousta Divariin jo ennen Eteläahon saapumista ruoriin. Karvaita pettymyksiä oltiin koettu seurassa jo parina edellisenä keväänä ja koettiin myös Eteläahon ensimmäisenä valmennusvuotena.

– Ensimmäinen kausi pelaajavalmentajana päättyi nousukarsinnoissa finaalitappioon Karhuille. Seuraavankin kauden aloitin vielä pelaajavalmentajana, mutta siirryin alun jälkeen penkin päähän. Sinä keväänä se nousu sitten vihdoin tuli.

Kaksi liiganousua urallaan kokenut luotsi jäi ilman toista Divari-nousua pelaajana. Kertaalleen Eteläaho pääsi kokemaan nousujuhlat kakkosesta Divariin keväällä 1998, niin ikään Jymyn kanssa. Tunne oli hieno kuitenkin myös pääkäskijänä.

– Tuntui siltä, että ensimmäistä kertaa joukkueena kunnolla saavutimme jotain. Monena keväänä olin ollut lyömässä päätä seinään nousun suhteen. Jymyn kanssa meillä oli realistisemmat halut ja tavoitteet nousta Divariin kuin Lapualla, mutta emme olleet riittävän valmiita. Moni ei hahmota, miten hankalaa nousu kakkosesta on, Eteläaho veisteli.

Eteläaholla on siis takana vasta vajaat kaksi kokonaista kautta valmentajana ilman pelaaja-etuliitettä. Siihenkin nähden hän on tehnyt todella kovaa tulosta joukkueineen. Rauhallinen pedagogi itse on kokenut ammentaneensa paljon siviilityöstään valmennukseen.

– Yritän olla aika johdonmukainen valmentaja. Olen usein miettinyt, ettei valmentajan homma siviilityöstä paljon muutu. Samalla tavalla noita sällejä tulee johtaa kuin alakoululaisia, Eteläaho naurahti vähän ja jatkoi:

– Aika konkreettisia juttuja tulee käyttää ja olla selkeä linjauksissa. Lisäksi pyrin olemaan innostava ja kannustava. Suhtaudun elämään aika positiivisesti ja yritän hyvien juttujen kautta ratkaista mahdollisia ongelmia ja tilanteita.

Lisäksi valmennusfilosofiaan kuuluu yksi piirre, jota ei ensimmäistä kertaa kuulla eteläpohjalaisen valmentajan suusta.

– Minulla on terve nöyryys tekemiseen. Kunnioitan vastustajia hyvin paljon. En sillä tavalla, etten etsisi ja löytäisi keinoja, miten lähdemme voittamaan pelin, mutta yleinen lähtökohta on, että jokaiseen matsiin lähdetään nöyrästi ja puhtaalta pöydältä. Se näkyy mielestäni meidän joukkueen toiminnassa.

Jose Kivipelto (vas.) teki tällä kaudella liigadebyyttinsä. Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com.

Naapurisuhteet kunnossa

Jymyn tekeminen muistuttaa juuri nöyrän ja raa’an työnteon myötä naapuriseura SPV:tä. Yhteistä löytyy pelilliseltä puoleltakin, sillä ryhmän ehdoton vahvuus on vastaiskupelaaminen. Näyttää myös siltä, että joukkue suoriutuu parhaiten silloin, kun siltä ei odoteta paljoakaan.


Onko Nurmon Jymystä tuossa Divarin oma SPV?

– Aika mielenkiintoinen kysymys. En ole koskaan ajatellut sitä noin. Itse asiassa aika vähän olen SPV:n pelejä viime vuosina nähnyt. Meillä on paljon SPV-taustaisia pelaajia, joten varmasti vivahteita siitä suunnasta löytyy. Koposen Tommyn kanssa tulee luonnollisesti farmiyhteistyön kautta vaihdettua jonkin verran ajatuksia. Emme silti halua olla SPV-kopio. Heidän pelaamisessaan on paljon hyvää, mutta kyllä me haluamme tehdä asiat omalla tyylillä.

Pelillisiin samankaltaisuuksiin löytyy syitä myös siitä, ettei joukkue voinut viime vuonna nousijana lähteä rallattelemaan. Jymy tuli Divariin pysyäkseen ja se on pyrkinyt vaiheittain monipuolistamaan peliään.

– Divarinousun myötä otin itselleni isoksi päämääräksi, että sarjapaikka säilytetään, eikä tästä tule mikään hissijuttu. Kausi ylitti kaikki mahdolliset odotukset, mutta on silti totta, ettemme viime vuonna juuri luoneet pitkiä hyökkäyksiä. Emme me vain lyöneet palloa kulmaan ja puolustaneetkaan, mutta pääajatus oli oman pään puhtaana pitäminen. Suoraan sanottuna epäilin viime kauden alla maalintekovoimaamme. Ajattelin, että pelit täytyy pitää vähämaalisina, jotta voimme voittaa.

– Täksi kaudeksi olemme mielestäni jo parantaneet pallollista peliämme ja koko ajan teemme töitä sen eteen, että pystymme pysymään pallossa pidempäänkin.

Eteläahon mainitsema farmiyhteistyö SPV:n kanssa on tuntunut toimivan todella hyvin, vaikka välit seurojen kesken eivät ole aina olleet kovinkaan sopuisat. Seinäjoella on vuosien saatossa nähty seurojen olevan ajoittain kovastikin tukkanuottasilla. Tilanne on Eteläahon mukaan parantunut.

– Ainakin välit ovat paljolti tasoittuneet. Varmasti edelleen erimielisyyksiä on, mutta edustusjoukkueiden hyvä yhteistyö on näyttänyt, että isossa kuvassa tämän kokoisessa kaupungissa tulee puhaltaa yhteen hiileen. Kun pelataan vastakkain junnuissa, niin meidän pitääkin haluta voittaa toisemme, mutta se kuuluu kentälle. Kentän ulkopuolella on vain järjen köyhyyttä, jos alamme toisiamme mollaamaan.

– Tällä hetkellä meneillään on hedelmällinen farmiyhteistyö. Jopa koko Suomen mittakaavassa vaikuttaa ainutlaatuiselta, miten hyvin tämä homma toimii molempiin suuntiin. Viimeisimpänä esimerkkinä Jose Kivipellon ensimmäinen liigapeli Welhoja vastaan. Enkä usko, että jää kyseisen herran viimeiseksi, Eteläaho kehaisi.

Yhteistyön ja vastakkainasettelun balanssi voi toki järkkyäkin tulevaisuudessa. Eihän sitä tiedä, vaikka Nurmossakin juhlittaisiin tätä menoa tulevaisuudessa vielä liiganousua.

– Jos kelaa vuoden taakse päin, niin kukaan ei puhunut muuta kuin säilymisestä. Joukkueen sisällä ei ole puhuttu noususta, mutta kyllä spekulaatiota ulkopuolelta kuulee, että onkohan Jymy mahdollisesti tulevaisuudessa vielä liigajoukkue, jos jatkaa tällä tavalla.

– Minulle ei kukaan ole seurajohdosta ainakaan sanonut, että pitäisi ruveta pelejä häviämään, vaan urheilullisella puolella menestytään juuri niin hyvin kuin menee. Nousu toki vaatisi taas esimerkiksi seuran taustoilta tehokkaampaa toimintaa, mutta aika näyttää miten tilanne kehittyy.

Jymyn viime kausi päättyi dramaattisesti. Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com.

Nurmohallin taika muuttaa miehen

Jymy pelasi viime kaudella sarjanousijana sensaatiomaisesti. Se oli maalin päässä Divarin finaalipaikasta häviten ratkaisevan välierän Karhuille jatkoajalla. Tätä ei moni ulkopuolinen uskonut ennen kautta. Tällä kaudella Jymy on hävinnyt kuudesta pelistään vain yhden, eikä joukkue edelleenkään ole paperilla sarjan kovimpien joukossa.

Mikä on Jymyn menestyksen salaisuus?

– Viime kaudella löysimme joulun tienoilla oman tyylin tehdä asioita. Jo syksyllä 2016 peleissä näkyi hyviä asioita, mutta teimme paljon alkeellisen tason henkilökohtaisia virheitä. Divarissa vastustajat rokottavat niistä jo aika kovalla prosentilla. Saimme karsittua niitä reippaasti pois ja olemme pikkuhiljaa kehittäneet peliämme.

– Yksi syy on se, että meillä on sarjan parhaat maalivahdit, jotka antavat joukkueelle ”lisäbuustia”. Joukkueessa on myös omanlaista pallollista taitoa. Suuri yleisö ei meidän hyökkääjiämme niin hyvin tunne, mutta monilla heistä on aika paljon sellaista juonikkuutta, joka tuottaa aika edistäviä ratkaisuja. Ne taas johtavat hyviin maalimääriin. Moni ajattelee, että meillä on pelkkiä duunareita, mutta viime peleistä meidän kovimmista maalintekijöistä Jose Kivipelto, Arttu Hautabacka ja Visa Noponen ovat olleet pois ja olemme silti kyenneet tekemään maaleja ja voittamaan.

– Yksi tärkeimpiä asioita on yhteishenki. Tekisi mieli sanoa, että joka jätkä elää hallilla sen meidän yhteisen ajatuksemme eteen, eikä sooloilijoita juuri ole. Olemme yhtenäistyneet merkittävästi. Menestys on varmaan kaikkien näiden asioiden summa.

Yhtenäisyys voi kuulostaa jonkun korvaan erikoiseltakin. Joukkueesta löytyy nimittäin jonkin verran myös pelaajia, jotka juniorivuosinaan osoittivat lahjakkuuttaan, mutta näyttivät jämähtävän kakkosdivaripelaajiksi. Puskaradion kautta on voinut kuulla muun muassa piirteistä laiska harjoittelija tai vaikea persoona.

– On minulle joistain pelaajista sanottu, että se on niin vaikea persoona, että sitä ja tätä. Olemme vitsailleet, että se on sellainen Nurmohallin taika, että ovesta kun astuu sisään, niin mies muuttuu, Eteläaho nauroi.

– Varmasti vaikuttaa minun ammattinikin. Minä olen tämän päivän lasten kanssa tekemisissä ja managerimme Arto Vienola on erityisopettaja. Osaamme ehkä käsitellä miten nykyajan nuoret ajattelevat ja toimivat. Joidenkin pelaajien kohdalla sopii olla ylpeä siitä kehityksestä, mitä vuosien varrella on kakkosdivarista saakka nähty.

– Positiivisuus vaikuttaa myös asiaan. Jos tulee karikko tai toinenkin, niin emme lyö heti ovea naamaan, vaan yritämme löytää ratkaisun. Välillä on pitänyt herätellä, että älä nyt hyvä mies tuhlaa itseäsi ja lahjojasi puuhasteluun, kun voit hoitaa asiat kunnolla.

Joukkueen manageri Arto Vienola tuo omaa osaamistaan pelaajien kanssa toimimiseen. Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com.

Joukkuehenki ei tule itsestään

Jymyssä on tuntunut natsaavan pian puolentoista Divari-kauden aikana lähestulkoon kaikki. Kuten Eteläaho totesi, ratkaisijoita on löytynyt myös kärkiyksilöiden takaa. Joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaa tällä hetkellä pitkälti kolmosketjussa pelannut Tommi Kärkkäinen.

– Kärkkäinen ja (Harri) Käpyaho ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä kovalla työllä voi saada aikaan. He ovat todellisia urheilijoita ja fyysisesti niin hyvässä iskussa, että se edesauttaa tekemistä. He tekevät päivittäisen työn todella esimerkillisesti. Uskon itse, että ihmisellä, joka haluaa ja tekee töitä, hommat natsaavat. Harrihan oli pitkään maalivahti urallaan ja nyt hän tekee maaleja Divarissa, Eteläaho paalutti.

– Se herättää muillekin ajatuksen, että kannattaa itsekin tehdä töitä niin hyvin kuin mahdollista. Mainitsemani kaksikon lisäksi kapteeni (Hannu) Palomäki, Sariolan Olli-Jussi ja Rynnäksen Ville ovat todella tärkeitä runkomiehiä. He vetävät joka treeneissä täysillä ja sytyttävät joukkuetta. He ovat vetureita, joihin on helppo samaistua.

Kaikissa joukkueissahan on johtavia pelaajia. Juontuuko yhtenäisyys muustakin kuin johtohahmojen esimerkillisestä tekemisestä?

– Meillä on simppeleitä perussääntöjä. Hallille tullessa kaikki tervehtivät toisiaan. Palavereissa kaikki saavat kertoa mielipiteensä, vaikuttaa ja tuntea itsensä tärkeäksi. Palomäki on varmasti kovin suunsoittaja, mutta joukkueessa on ylipäätään hyviä tyyppejä. Saa nauraa itsensä välillä kipeäksi, kun jengin sisällä on sellainen rehti pottuilu käynnissä ja kaikki kestävät sitä.

– Olemme ymmärtäneet, ettei joukkuehenki tule itsestään. Sen eteen pitää tehdä hommia koko ajan. Palomäki kapteenina ottaa hyvin huomioon, jos jollain on huolia, samoin valmennus. Meistä kukaan ei ole ammattilainen, joten tärkeää on noteerata myös siviilipuoli. Pitää löytää oikeita lähestymistapoja, jottei kellään ole koko elämä jumissa, oli ongelmia kentällä tai sen ulkopuolella.

Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com.

Päämäärä selkeytyy matkan varrella

Kauden alla juuri kapteeni Palomäki sanoi Pääkallo.fin kesähaastattelussa, että Jymyn tulee paiskia kahta kauheammin hommia, jotta se pärjää tällä kaudella yhtä hyvin kuin edellisellä.

Onko ruuvia kiristetty entisestään?

– Ei harjottelumääriä ole muutettu, mutta olemme kohdentaneet harjoittelua paremmin. Tällä kaudella isoja teemoja ovat olleet pallollinen peli yleisesti ja hyökkäysalueen hyökkäyspeli. Olemme myös tuoneet videoiden kautta vielä entistä enemmän esille, mitä teemme heikosti ja mitä paremmin.

– Vuosi sitten raavimme 12 ensimmäisestä pelistä yhdeksän pistettä raivoisalla taistelulla. Nyt meillä on kuuden pelin jälkeen 10 pistettä ja olemme jo tässä vaiheessa kyenneet pelaamaan todella hyviä eriä. Osa voitoista on tullut hyvällä pallollisella pelaamisella, jota ei vuosi sitten vielä oikein ollut.

Kuten kliseisesti usein todetaan, tyytyväisyyteen ei silti sovi Jymy-luotsin mukaan tuudittautua.

– Aseman säilyttämiseksi meidän pitää nöyrästi paiskia hommia, kuten Palomäki sanoi. Emme voi voi luulla mitään. Tällä hetkellä sellaisesta ei ole viitteitäkään. Divari on siitä mukava sarja, että huonolla pelillä et pisteitä ota.


Vaikka noususta ei ole puhuttu, halutaan Nurmossa menestyä tälläkin kaudella Divarissa, se on tullut alkukauden ja haastattelun aikanakin selväksi.

Ketkä ovat kovimmat kilpakumppanit?

– En ole vielä nähnyt kaikkia joukkueita tällä kaudella, mutta uskon, että Karhut tulee nostamaan tasoaan. Joukkue säilyi samana, heillä on hyviä yksilöitä ja oma tyyli toimia. Pelasimme M-Teamia vastaan (8-2 -voitto) todella hyvään aikaan, sillä he eivät olleet sarja-avauksessa aivan terävinä. Se on kova joukkue. Myös Vaasa vaikuttaa etenkin muutaman yksilön taholta tosi vahvalta. Teemme töitä ollaksemme sitten se neljäs välieräjoukkue.

Tavoitteet joukkueella ovat siis suhteellisen selvät. Vaan entäpä Eteläahon omat tavoitteet valmentajana? Ura penkin takana on vahvassa myötätuulessa.

– Käyn huippuvalmentajakoulutusta parhaillaan ja asiasta oli sielläkin puhetta. Tässä on tosiaan tullut oltua vasta parisen kautta pelkästään valmentajana, niin tavoitteet eivät ole itsellenikään selkeytyneet. Tässä pitänee porskuttaa eteenpäin ja tutkailla päämäärää matkan varrella.

Aina ei ole aikaakaan tavoitteita miettiä. Tunnit tuntuvat nimittäin 15 vuotta luokanopettajana toimineen perheellisen miehen arjesta ainakin välillä loppuvan kesken.

– Minulla on 5- ja 8-vuotiaat pojat ja vaimo, joille tulee löytyä aikaa. Jonkin verran olen myös isomman pojan futis- ja salibandyharrastuksissa apuna kun ehdin, joten tunnit kyllä täyttyvät, Eteläaho naurahti.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Ilkka Kittilä
Ilkka Kittilä
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö
Asemapaikka: Vaasa
Twitter: @ilkkakittila
Seuraaja
01/11/2017
Itsellä ainakin jo asuinpaikka vaikutti pelaamisesityksiin eli oli ainakin yksi kausi kun meni tosi hyvin eli silloin asuin opiskelupaikkakunnalla ja pelaaminen oli helpompaa. Jostain syystä en sitten enää jatkossa siellä asunut, kun pystyin vähän kauempaakin opintoihin menemään. Siltikin varmaan aika hyvin peleissä kävin, mutta jos seuran treenit myöhään ja pelit viikonloppuisin saattoi jo kyytiongelmia olla ja tietysti aikaahan niihin matkoihin kului. Sitten varmaan saattoi tulla laiskan mainen jos oli kiire treeneistä pois ym. Majoitushan opiskeluissa oli ilmainen eli periaatteessa olisin kyllä sielläkin voinut asua. Oli Hesarissakin juttua aiemmin, että espoossakin bussinperiä joista hankala matkustaa ihmisten ilmoille julkisilla.
Yksi huomio
01/11/2017
Yhden matsin tältä porukalta nähnyt ja se mistä pidin oli se että penkki esiintyi ryhdikkäästi. Yleensä kertoo ryhmän henkisestä kantista paljon, jos ainakaan valmennusjohto ei jokaisen vihellyksen jälkeen huuda ja levittele käsiä kuin pahaiset teinipojat. Pisteet aina siitä!
Se ainut oikea #10
01/11/2017
Jarmo on kuningas...
Nurmoo
01/11/2017
Penkki kii! Ja sehän pysyy.
Thompson
01/11/2017
Uskon että Jymyssä keskitytään oikeisiin asioihin ja sillä on saatu nämä odotettua paremmat tulokset aikaan. Ei tuhlata energiaa toisarvoisiin asioihin. Huippuvalmennus on saanut rakennettua Joukkueen!
Allan
01/11/2017
Jarmo on hieno, asiallinen ja osaava äijä!
Seuraaja
01/11/2017
Tämä oli yksi syy että lopetin, kun ei nyt ajoissa joukkuetta löytänyt. Epäilen että minut aikanaa ns. "suolattiin" laiskana ym. mitkä ei minusta pitäneet paikkaansa vaan päinvastoin treenien eteen näin aika paljon vaivaa opiskelun lisäksi matkustin lisäksi treeneihin äkkiä päivässä 3 tuntia matkoihin saattoi mennä opiskelut plus treenit. Mitä siitäkin sitten palkkioksi tuli eli varmaan edelleen kyseenalainen maine, joka ei siis pidä paikkaansa. On paljon muutakin varmasti mitä kuulin itsestäni, mutta tämä ei oikea paikka niitä käsitellä, mutta aika kovaa hintaa maksoin pelaamisen takia mielestäni.

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.